Asetaldehydi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Asetaldehydi

Acetaldehyde-2D.png

Tunnisteet
CAS-numero 75-07-0
Ominaisuudet
Molekyylikaava C2H4O
Moolimassa 44.1 g/mol
Ulkomuoto kaasu tai väritön neste
Sulamispiste −123 °C (150 K)
Kiehumispiste 20.2 °C (293 K)
Tiheys 0.78 g/cm3
Liukoisuus veteen Sekoittuu

Asetaldehydi on etikkahapon aldehydi, jonka kemiallinen kaava on C2H4O ja rakennekaava on CH3CHO. Siitä käytetään myös nimiä etanaali, etikkahappoaldehydi ja etyylialdehydi. Aine on etanolin aineenvaihduntatuote.

Asetaldehydi kuuluu aldehydien aineryhmään. Se on erittäin helposti syttyvää ja sen höyry-ilma-seokset ovat räjähtäviä. Asetaldehydi on pistävän hajuista ja se on olomuodoltaan kaasua tai väritöntä nestettä. Asetaldehydin moolimassa on 44,1 g/mol, sulamispiste −123 °C, kiehumispiste 20,2 °C, tiheys 0,78 g/cm3 (vesi = 1,0 g/cm3), leimahduspiste −38 °C (c.c.), itsesyttymislämpötila 185 °C ja CAS-numero 75-07-0. Asetaldehydi sekoittuu veteen. Asetaldehydin suhteellinen höyryn tiheys on 1,5 eli se on ilmaa raskaampaa (ilma = 1), joten se voi kulkeutua maata pitkin ja syttyä myös etäällä.

Ollessaan kosketuksessa ilman kanssa asetaldehydi voi muodostaa räjähtäviä peroksideja.

Terveysvaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Asetaldehydin vaikutus aivoissa todennäköisesti säätelee ihmisen alkoholinkäyttöä. Asetaldehydia saadaan elintarvikkeista, sillä sitä on niissä valmistusprosessin jäljiltä. Sitä syntyy myös suolistossa, ja syntyyn vaikuttaa ruokavalio. Sitä voi muodostua myös alkoholijuomista ja tupakansavusta. [1]

Perintötekijät vaikuttavat alkoholin aineenvaihduntaan ja siten alkoholin aiheuttamiin tuntemuksiin. Jos alkoholin aineenvaihdunta on nopeampi, tulee ihmisellä jo juodessa epämiellyttäviä tuntemuksia.[1]

Maailman terveysjärjestön alainen syöväntutkimuslaitos IACR on luokitellut asetaldehydin 1. luokan syöpää aiheuttavaksi aineeksi. Suomessa asetaldehydia on tutkittu pitkään. Suomalaisia tutkijoita ovat Mikko Salaspuro ja THL:n erikoistutkija Peter Erikson.[1]

Eriksonin mukaan asetaldehydia saadaan kolmesta lähteestä: sitä syntyy maksassa, mutta se palaa pois. Sitä on syljessä, ja sen tuottavat suun, nielun ja vatsan mikrobit. Kolmas lähde on alkoholijuomat. Valkoviinissä ja luumu- ja omenajuomissa sitä on eniten, kirkkaissa viinoissa vähiten. Sitä esiintyy luonnollisesti myös monissa elintarvikkeissa, esimerkiksi soijakastikkeessa. [1]

Suomalainen tutkimus on vahvistanut alkoholista saatavan asetaldehydin aiheuttavan syöpiä ruokatorvessa, kurkunpäässä ja suussa.[2]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Asetaldehydi on yleisesti käytetty ja luonnossa runsaana esiintyvä omenalta tuoksuva aine. Sitä valmistetaan teollisuuden käyttöön satoja tuhansia tonneja vuosittain. Asetaldehydiä esiintyy erityisen runsaasti elintarvikkeissa, joiden valmistamiseen liittyy käymisprosessi kuten esimerkiksi alkoholijuomissa, etikassa, meijerituotteissa, kotikaljassa ja simassa. Hyvän tuoksunsa tähden asetaldehydiä käytetään aromiaineena esimerkiksi jogurttien, makeisten, jälkiruokien, leivonnaisten, virvoitusjuomien, hedelmämehujen ja alkoholijuomien valmistuksessa.lähde?

Aikaisemmin asetaldehydiä käytettiin suuria määriä etikkahapon ja etikkahappoanhydridin valmistamiseen. Tämän prosessin on kuitenkin Yhdysvalloissa ja Euroopassa syrjäyttäneet 1990-luvulla metanolin karbonylointiin perustuvat Monsanto- ja Cativa-prosessit. Asetaldehydi on kuitenkin edelleen merkittävä orgaanisten tuotteiden lähtöaine. Siitä valmistetaan muun muassa peretikkahappoa, pyridiinijohdannaisia, asetaattiestereitä Tishchenko-reaktiolla, pentaerytritolia ja hartseja.[3][4][5]

Ympäristövaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Asetaldehydi on haitallista vesieliöille.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Päivi Repo: Alkoholissa ja tupakassa on samaa syöpää aiheuttavaa ainetta. Helsingin Sanomat, 15.11.2009, s. A8. Artikkelin tiivistelmä.
  2. Alkoholi aiheuttaa syöpää
  3. Alén, Raimo: Kokoelma orgaanisia yhdisteitä: Ominaisuudet ja käyttökohteet, s. 254. Helsinki: Consalen Consulting, 2009. ISBN 78-952-92-5627-3.
  4. H. J. Hagemeyer:Acetaldehyde, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2002. Viitattu 25.03.2013
  5. Marc Eckert, Gerald Fleischmann, Reinhard Jira, Hermann M. Bolt & Klaus Golka:Acetaldehyde, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2006. Viitattu 25.03.2013

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.