Galvaaninen korroosio

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Sinkkianodi suojaamassa potkuria

Galvaaninen korroosio eli bimetallinen korroosio on sähkökemiallinen reaktio, joka tapahtuu, kun kaksi tai useampia metalleja on keskenään sähköisessä kontaktissa ja upotettuna samaan elektrolyyttiin. Galvaanista korroosiota tapahtuu johtuen eri metallien välisestä potentiaalierosta. Epäjalompi metalli, jolla on siis matalampi potentiaali, muodostuu sähköisessä parissa anodiksi ja syöpyy. Muodostuneen parin jalommasta metallista syntyy katodi ja sen syöpyminen hidastuu tai loppuu täysin. Galvaanisen korroosion todennäköisyys riippuu metallien jalousaste- eli potentiaalierosta, jolloin suurempi ero merkitsee todennäköisempää korroosiota. Tämän lisäksi myös eri metallista valmistettujen kappaleiden pinta-aloilla on merkitystä, sillä mitä pienempi anodi on suhteessa katodiin sitä suurempi on sen virrantiheys ja samalla myös korroosionopeus. Tämä johtuu siitä, että korroosiokennossa anodisten ja katodisten virtojen tulee olla yhtä suuria, jolloin pientä anodin pinta-alaa seuraa suuri anodinen virrantiheys.

Galvaaninen korroosio rajoittuu metallien liitoskohdan läheisyyteen eikä leviä koko rakenteeseen. Tämän takia galvaaninen korroosio luokitellaan paikalliseen korroosioon. Metallikappaleiden pinta-alasuhteen lisäksi galvaaniseen korroosioon vaikuttaa myös elektrolyytin sähkönjohtokyky. Hyvin johtavassa liuoksessa galvaaninen korroosio tapahtuu laajalla alueella melko matalana syöpymänä liitoskohdan ympäristössä. Huonosti johtavassa liuoksessa korroosio tapahtuu liitoksen lähellä synnyttäen syviä syöpymiä. Kuitenkin hyvin johtava liuos aiheuttaa sen, että muodostuu suuri katodinen alue, jolloin pinta-alaa kohden menetetyn materiaalin määrä saattaa kasvaa, vaikka kappaleen ohenema aikayksikköä kohden pienenisikin.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Aromaa, J.: Korroosionestotekniikan Perusteet, Teknillisen korkeakoulun materiaalitekniikan julkaisuja, Espoo, 2005, ISBN 951-22-7829-4.
  • Shreir, L.L.; Jarman, R.A.; Burstein, G.T.: Corrosion (3rd edition), Butterworth-Heinemann, Oxford, 1994, ISBN 0-7506-1077-8.
  • Korroosiokäsikirja, Kunnossapidon julkaisusarja N:o 12, 2004, ISBN 951-97101-7-5.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.