Metallien sähkökemiallinen jännitesarja

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Jännitesarjalla kuvataan metallien taipumusta muodostaa kemiallisia yhdisteitä.

Metallit on järjestetty pienenevän hapettumiskykynsä mukaisesti, toisin sanoen litium hapettuu paljon helpommin kuin platina. Tämän johdosta jänniterajan avulla voidaankin ennustaa, tapahtuuko tietyn metallin ja jonkin toisen metallin ionien välinen hapettumis-pelkistymisreaktio. Atomimuodossa oleva epäjalompi metalli pelkistää ionimuodossa olevan jalomman metalli-ionin atomiksi. Joten esimerkiksi alumiini kykenee pelkistämään jokaisen sen jälkeen tulevan metallin ionin alkuaineatomiksi.

Jännitesarjassa esiintyvä epämetalli vety jakaa metallit epäjaloihin ja jaloihin. Epäjalot metallit hapettuvat happoliuoksissa vetyä vapauttaen. Jalometallit puolestaan hapettuvat vain ns. hapettavilla hapoilla (esim. typpihappo) Epäjaloja metalleja on huomattavasti enemmän kuin jalometalleja. Menetelmä, jolla metalli voidaan eristää luonnossa esiintyvistä eli malmeista, riippuu metallin sijainnista jännitesarjassa.

Nimitys jännitesarja tulee siitä, että kahden eri metallin välillä on varausero eli jännite, joka saa aikaan sähkövirran. Jos upotetaan kaksi eri metallia sähköä johtavaan liuokseen, havaitaan niiden välillä jännite. Mitä kauempana metallit ovat jännitesarjassa toisistaan, sitä suurempi metallien välinen jännite on.

Yleisimpien metallien jännitesarja
Li, K, Ca, Na, Mg, Al, Zn, Fe, Ni, Pb, H, Cu, Ag, Au, Pt
←Epäjalot metallit Jalot metallit→

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.