Hiilihappo
Wikipedia
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä tai viitteitä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia lähteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
| Hiilihappo | |
|---|---|
|
|
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | 463-79-6 |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | H2CO3 |
| Moolimassa | 62,03 g/mol |
| Ulkomuoto | Esiintyy vain liuoksissa |
| Sulamispiste | - |
| Kiehumispiste | - |
| Tiheys | 1,0 g/cm3 (liuoksessa) |
| Liukoisuus veteen | Esiintyy vain liuoksena |
Hiilihappo on veden ja hiilidioksidin muodostama yhdiste. Se on heikko happo, jonka kemiallinen kaava on H2CO3. Hiilihappo ei ole sama asia kuin hiilidioksidi.
Kuplittamalla hiilidioksidia veteen tai virvoitusjuomaan syntyy tasapainotila, jossa veteen on liuennut hiilidioksidia ja hiilihappoa. Heikkona happona se protolysoituu osittain vetykarbonaatiksi ja vetyioneiksi ja edelleen osittain karbonaatiksi. Hiilihappo on melko pysymätön yhdiste ja hajoaa veden katalysoimalla dekarboksylaatiolla hiilidioksidiksi ja vedeksi. Lämpö nopeuttaa hajoamista. On teoreettisesti laskettu, että periaatteessa hiilihappo olisi vakaa yhdiste, mutta jo yksikin vesimolekyyli riittää käynnistämään hajoamisen. Hajoaminen ei ole kuitenkaan kovin nopea, joten hiilihappo hajoaa kylmässä juomassa verraten hitaasti hiilidioksidiksi.
Vaikka hiilihappo on heikko happo, itse hiilihappo on happamampi kuin esimerkiksi muurahaishappo tai etikkahappo. Koska yhdiste kuitenkin esiintyy vain tasapainokonsentraatiossa hiilidioksidin vesiliuoksessa, sitä ei saa niin väkeväksi kuin muita karboksyylihappoja, joten käytännössä hiilihappoliuokset eivät ole kovin happamia. Hiilihapolla on kahdenlaisia suoloja, vetykarbonaatteja ja karbonaatteja. Vetykarbonaatit ovat lievästi happamia, karbonaatit emäksisiä.
Ilmakehän lisääntyneistä hiilidioksidipitoisuuksista seuraa, että meriveteen imeytyy yhä enemmän hiilidioksidia. Hiilidioksidin ja veden reagoidessa syntyvä hiilihappo muodostaa edelleen bikarbonaatti- (HCO3−) ja karbonaatti-ioneja (CO32-) vapauttaen happamoittavia vetyioneja, mistä aiheutuu merien happamoitumista.
