Moolimassa

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Moolimassa (tunnus M, yksikkö g/mol tai kg/mol[1]) on se massa, joka on yhdellä moolilla (\scriptstyle 6,022\cdot10^{23}) atomeita tai molekyylejä.[2]

Alkuaineiden suhteellinen atomimassa, joka on lukuarvoltaan sama kuin niiden moolimassa, on ilmoitettu jaksollisessa järjestelmässä. Molekyyli- ja ioniyhdisteen moolimassa saadaan tietää laskemalla yhteen niiden alkuaineatomien atomimassat, joista yhdiste on muodostunut. Ioniyhdisteillä on kiinteässä olomuodossa jatkuva hilarakenne, joten niille laskettu moolimassa on niiden kaavamassa, joka ilmoittaa ioniyhdisteen empiirisen kaavan mukaisen moolimassan. Lukuarvoon liitetään yksiköksi g/mol. Moolimassa voidaan myös laskea, jos tunnetaan aineen massa ja ainemäärä:

M=\frac{m}{n},

missä M on moolimassa, m on aineen massa, ja n on ainemäärä mooleissa.

Esimerkkejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hiilen (isotooppi 12) moolimassa M(12C) on määritelmän mukaisesti 12,000 g/mol, toisin sanoen yksi mooli hiiltä on massaltaan 12,000 g[1]. Systeemin perusosaset voivat olla atomeja, molekyylejä, ioneja, elektroneja tai muita määriteltyjä hiukkasia.

Alkuaineen moolimassa on sama kuin alkuaineen suhteellinen moolimassa. Luonnossa hiili esiintyy pääasiassa isotooppien 12C (98,9 %) ja 13C (1,1 %) seoksena, jolloin suhteelliseksi moolimassaksi saadaan 12,011 g/mol.

Yhdisteen moolimassa saadaan laskemalla yhdisteen kaavassa esiintyvien atomien moolimassat yhteen. Veden moolimassa M(H2O) = 2 · M(H) + M(O) = 2 · 1,008 g/mol + 16,00 g/mol = 18,016 g/mol. Tässä vedyn atomimassa on 1,008 u ja hapen atomimassa on 16,00 u.

Polymeerien moolimassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Polymeerimateriaaleille ei voida laskea yhtä yksittäistä moolimassaa, koska polymeerimateriaali sisältää käytännössä aina eripituisia ja täten myös erimassaisia polymeeriketjuja: kysessä on siis eräänlainen seos. Polymeerimateriaaleille onkin olemassa erilaisia keskimääräisiä moolimassoja, kuten painokeskimääräinen moolimassa (Mw), lukukeskimääräinen moolimassa (Mn) ja viskositeettikeskimääräinen moolimassa (Mv). Näistä yleisimmin käytetään Mn:aa ja Mw:aa. Mw:n ja Mn:n osamääränä (Mw/Mn) polymeerille saadaan polydispersiteetti-indeksi (PDI). Sijoittamalla polymeerimateriaalin polymeeriketjujen pituudet massan suhteen graafiseksi esitykseksi saadaan aikaan polymeerin moolimassajakauma.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Suomen Standardoimisliitto: SI-opas (myös painettuna, ISBN 952-5420-93-0) (PDF) (Sivu 24.) SFS-oppaat. 04.11.2002. Suomen Standardoimisliitto. Viitattu 7.9.2012.
  2. Charles Henrickson: CliffsStudySolver Chemistry, s. 118. John Wiley and Sons, 2005. ISBN 9780764574191. Google Book (limited version). (englanniksi)
Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.