E-koodi
E-koodi on eurooppalainen (numeron edessä E-kirjain) merkintätapa sellaisille lisäaineille, jotka viranomaiset ovat katsoneet Euroopan unionin alueella hyväksyttäviksi elintarvikkeiden lisäaineiksi. EU:ssa lisäaineiden turvallisuutta valvoo Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen EFSA. EFSAn tutkimusten perusteella lisäaineille määritetään aineen suurin hyväksyttävä päiväsaanti eli ns. ADI-arvo. Jos aineella ei havaita olevan kielteisiä vaikutuksia ihmisen terveydelle suurissakaan käyttömäärissä, ADI-arvoa ei anneta.[1]. Suomessa elintarvikkeiden turvallisuutta tutkii ja valvoo Evira.
Joskus E-koodilla luokitellut lisäaineet ovat osoittautuneet terveydelle haitallisiksi ja ne ovat päätyneet käyttökieltoon tai niiden käyttöä on rajoitettu. Kielletyksi on päätynyt esimerkiksi atsoväri E128 eli punainen 2G[2][3] ja käyttörajoituksien piiriin keltainen väriaine E110 eli paraoranssi.[4]
E-koodilla luokitelluista lisäaineisiin kuuluu myös terveydelle välttämättömien ravintoaineiden lähteitä synteettisessä muodossa, esimerkkinä C-vitamiini eli askorbiinihappo, E300, ja A-vitamiinilähde beetakaroteeni, E161b.
Sisällysluettelo |
Lisäaineiden ryhmät [muokkaa]
E-koodien eri numerovälit tarkoittavat seuraavia käyttötarkoituksen perusteella muodostettuja aineryhmiä:
- E100 - E199 – väriaineet
- E200 - E299 – säilöntäaineet
- E300 - E399 – hapettumisenesto- ja happamuudensäätöaineet
- E400 - E499 – sakeuttamis-, stabilointi- ja emulgointiaineet
- E500 - E599 – happamuudensäätö- ja paakkuuntumisenestoaineet
- E600 - E699 – makeutusaineet
- E700 - E799 – antibiootit
- E900 - E999 – sekalaiset
- E1000 - E1999 – muihin ryhmiin kuulumattomat kemikaalit
Lähteet [muokkaa]
Katso myös [muokkaa]
- Luettelo E-koodatuista aineista
- ADI-arvo, terveyden kannalta ylin päivittäin hyväksyttävä lisäaineiden saantimäärä.
- Lisäaine
