E-koodi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

E-koodi on eurooppalainen (numeron edessä E-kirjain) merkintätapa sellaisille lisäaineille, jotka viranomaiset ovat katsoneet Euroopan unionin alueella hyväksyttäviksi elintarvikkeiden lisäaineiksi. EU:ssa lisäaineiden turvallisuutta valvoo Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen EFSA. EFSAn tutkimusten perusteella lisäaineille määritetään aineen suurin hyväksyttävä päiväsaanti eli ns. ADI-arvo. Jos aineella ei havaita olevan kielteisiä vaikutuksia ihmisen terveydelle suurissakaan käyttömäärissä, ADI-arvoa ei anneta.[1]. Suomessa elintarvikkeiden turvallisuutta tutkii ja valvoo Evira.

Joskus E-koodilla luokitellut lisäaineet ovat osoittautuneet terveydelle haitallisiksi ja ne ovat päätyneet käyttökieltoon tai niiden käyttöä on rajoitettu. Kielletyksi on päätynyt esimerkiksi atsoväri E128 eli punainen 2G[2][3] ja käyttörajoituksien piiriin keltainen väriaine E110 eli paraoranssi.[4]

E-koodilla luokitelluista lisäaineisiin kuuluu myös terveydelle välttämättömien ravintoaineiden lähteitä synteettisessä muodossa, esimerkkinä C-vitamiini eli askorbiinihappo, E300, ja A-vitamiinilähde beetakaroteeni, E161b.

Lisäaineiden ryhmät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

E-koodien eri numerovälit tarkoittavat seuraavia käyttötarkoituksen perusteella muodostettuja aineryhmiä:

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]