Suola
Wikipedia
Suola on ionisidosten muodostama yhdiste eli ioniyhdiste. Suolassa kationina on usein jokin metalli-ioni, anionina taas epämetalli-ioni tai jokin moniatominen ioni. Tavallisia kationeja ovat muun muassa
- ammoniumioni NH4+
- natriumioni Na+
- kalsiumioni Ca2+
- rauta(II)- ja rauta(III)-ionit Fe2+ ja Fe 3+
Tavallisia anioneja ovat muun muassa
Suoloja syntyy esimerkiksi happojen ja emästen neutraloitumisreaktioissa:
emäs + happo → suola + vesi, esimerkiksi
2 NaOH + H2SO4 → Na2SO4 (natriumsulfaatti) + 2 H2O
Varsinkin aikaisemmin olikin tapana määritellä suola aineeksi, jota syntyy veden ohella hapon ja emäksen reagoidessa keskenään. Tämän mukaisesti puhutaan myös eri happojen suoloista; esimerkiksi sulfaatit ovat rikkihapon ja nitraatit typpihapon suoloja. Vaikka nykyinen määritelmä on täysin toinen, valtaosa tällä tavoin syntyvistä "suoloista" on suoloja myös nykyisen määritelmän mukaan, siis ioniyhdisteitä.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Rakenne ja ominaisuudet
Suolalla on säännöllinen ionisidosten muodostama kiderakenne, ionihila. Ionihila on kova, mutta ilmenevien hylkimisvoimien vuoksi myös hauras rakenne. Kide pirstoutuu helposti iskun vaikutuksesta, kun positiiviset ionit osuvat kohdakkain positiivisten ja negatiiviset negatiivisten ionien kanssa. Suolan kiteisyys on seurausta ionihilasta.
Suolan korkea sulamispiste johtuu ionien välisistä voimakkaista sähköisistä vetovoimista. Vastakkaismerkkiset ionit vetävät toisiaan puoleensa ja pitävät siten yhdisteen hilarakenteen koossa. Suolan sulaessa ionit irtautuvat kidehilasta ja pääsevät liikkeelle. Sulaneina suolat johtavat vapaasti liikkuvien ionien vuoksi sähköä, mutta kiinteässä olomuodossa ne eivät johda, koska silloin ionit pysyvät paikoillaan kidehilassa.
[muokkaa] Suolan liukeneminen veteen
Kun suola joutuu kosketuksiin veden kanssa, pienet vesimolekyylit tunkeutuvat ionihilaan. Poolisuutensa vuoksi vesimolekyylit muodostavat ioni-dipolisidoksia suolan ionien kanssa ja saartavat ne. Suolat muuttuvat vesimolekyylien ympäröimiksi akvaioneiksi eli hydraateiksi, jolloin ionihilan ionisidokset eivät ole enää kyllin vahvoja pitääkseen hilaa koossa. Ionihila siis hajoaa akvaioneiksi. Akvaionit pääsevät vedessä liikkeelle hieman samaan tapaan kuin ionit suolasulatteessa. Suolan vesiliuokset johtavat siten sähköä.
Joissain suoloissa vesimolekyylit ovat osana kidehilaa. Tällaista vettä sanotaan kidevedeksi. Vettä sitovaa eli hygroskooppista suolaa kuumennettaessa vesi irtoaa kidehilasta ja kiteet rapautuvat. Rapautuneet kiteet pyrkivät ottamaan menettämänsä veden takaisin ja sitovat vettä ympäristöstään. Tällaista kuivattavaa suolaa pakataan joskus pieninä pusseina mukaan tuotteisiin, joiden on tarkoitus saapua kuivina kuluttajalle, esimerkiksi elektroniikkatuotteisiin ja kenkiin.
Suolojen liukoisuudessa veteen on eroavaisuuksia. Alkalimetalli- ja ammoniumsuolat sekä kaikki nitraatit liukenevat hyvin veteen. Toisaalta jotkut suolat kuten hopeakloridi AgCl ja bariumsulfaatti BaSO4 sekä useimmat karbonaatit ja silikaatit ovat hyvin niukkaliukoisia tai käytännössä liukenemattomia.
Suolaa liukenee veteen, kunnes vesi muuttuu kylläiseksi. Kylläiseen veteen suola jää omaksi faasikseen.
[muokkaa] Suolojen vesiliuokset ja niiden pH
Jos suolan vesiliuos on hapan, voidaan puhua happamasta suolasta ja vastaavasti emäksisestä suolasta.
- Vahva happo + vahva emäs ⇒ neutraali
- Vahva happo + heikko emäs ⇒ hapan
- Heikko happo + vahva emäs ⇒ emäksinen
- Heikko happo + heikko emäs ⇒ riippuu hapon ja emäksen happovakioista
| Suolan tyyppi | Esimerkki | Kommentti | Liuoksen pH |
|---|---|---|---|
| Kationi tulee vahvasta emäksestä;
Anioni tulee vahvasta haposta. |
KCl, KNO3,
NaCl, NaNO3 |
Kumpikaan ei toimi happona eikä emäksenä | pH ~ 7, |
| Kationi tulee vahvasta emäksestä;
Anioni tulee heikosta haposta |
NaC2H3O2,
KCN, NaF |
Anioni toimii emäksenä;
Kationilla ei vaikutusta |
pH > 7, |
| Suolan kationi tulee heikosta emäksestä
Suolan anioni tulee vahvasta haposta |
NH4Cl,
NH4NO3 |
Kationi toimii happona;
Anionilla ei vaikutusta |
pH < 7, |
| Kationi tulee heikosta emäksestä;
Anioni tulee heikosta haposta; |
NH4C2H3O2,
NH4CN |
Kationi toimii happona;
Anioni toimii emäksenä |
pH < 7, jos Ka > Kb,
pH >7, jos Kb > Ka, pH = 7, jos Ka = Kb |
| Kationi on varautunut metalli-ioni;
Anioni tulee vahvasta haposta |
Al(NO3)3,
FeCl3 |
Hydratoitunut kationi toimii happona;
Anionilla ei vaikutusta |
pH < 7 |
[muokkaa] Nimeäminen
Suolojen nimissä ensin tulee kationi ja sitten anioni. Jos kationina toimii metalli, jolla voi olla useita hapetuslukuja, sen varaus merkitään sulkuihin. Esimerkkejä: kaliumnitraatti (KNO3), kaliumnitriitti (KNO2), natriumnitridi (Na3N), lyijy(IV)oksidi (PbO2), ammoniumnitraatti (NH4NO3).
Orgaanisia anioneja sisältävien suolojen nimissä metalli tulee myös ensin, mutta kaavassa kirjoitusjärjestys muuttuu, esimerkiksi natriumasetaatti (CH3COONa), kalsiumoksalaatti ((COO)2Ca).
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Lähteet
- Kalle Lehtiniemi: Mooli 1, Lukion kemia, peruskurssi, s. 69-71. Otava, 2002. ISBN 951-1-16124-5.
