Kiteinen aine

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Vismutin muodostama kide

Kiteinen aine on kiinteässä olomuodossa olevaa ainetta, jossa atomit tai molekyylit ovat järjestyneet säännölliseen, toistuvaan aineelle tyypilliseen kiderakenteen mukaiseen järjestykseen. Kiinteän aineen toinen esiintymismuoto on amorfinen aine, jossa rakenneyksiköillä ei ole tarkkaa järjestystä. Kiteen pinnat ovat määrätyssä asennossa kiteessä olevien kideakseleiden keskukseen nähden. Useimmat alkuaineet ja niiden yhdisteet voivat muodostaa kiteitä. Kiteytyminen voi olla nopeaa tai kestää miljoonia vuosia.[1]

Kiteinen aine syntyy, kun nestemäisessä olomuodossa olevaa ainetta jäähdytetään kiinteäksi aineeksi riittävän hitaasti, jolloin atomien tai molekyylien liike-energia pienenee niin että aineen osaset voivat järjestäytyä säännölliseen hilaan, jossa sidosten lukumäärä maksimoituu ja potentiaalienergia minimoituulähde?. Nopea jäähtyminen tuottaa yleensä pieniä kiteitä ja hidas jäähtyminen suuria kiteitä.[2]

Kaasun kiteytymistä kutsutaan sanalla härmistyminen.

Yhdellä aineella voi olla useita kiteisiä rakenteita ja amorfinen kiinteä rakenne. Kiteisellä aineella on tyypillisesti terävä sulamislämpötila, eli se muuttuu nesteeksi pienellä lämpötilan muutoksella. Saman aineen eri faaseilla, kiteisillä ja amorfisella faasilla on toisistaan poikkeavia fysikaalisia ominaisuuksia.

Kiteytymistä käytetään kemiallisena erotusmenetelmänä, jonka avulla voidaan saada puhtaita kiinteitä yhdisteitä. Erottamisessa tärkeää on, että jäähdytys ei tapahdu liian nopeasti, koska tällöin kidehilat syntyvät liian nopeasti ja voi sulkea sisäänsä myös epäpuhtaudet. [2]

Kiteisestä aineesta kasvaneita muodostumia kutsutaan kiteiksi.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kidejärjestelmät www.kiviopas.fi
  2. a b Sivuaineopiskelijoiden ryhmätyöt Helsingin yliopisto – Kemian laitos