Tekijänoikeus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tekijänoikeusmerkki © tulee termin englanninkielisestä vastineesta copyright.
Osa artikkelisarjaa
Musiikki
Musical notes.svg

Musiikin tyylilajit
Taidemusiikki
Populaarimusiikki:
Pop | Rock | Iskelmä
Afroamerikkalainen musiikki
Kansanmusiikki
Maailmanmusiikki

Musiikinteoria
Nuottikirjoitus
Melodia
Harmonia
Tonaalisuus
Sävelasteikko
Sävellaji
Tahtilaji
Musiikkifilosofia
Musiikin vaikutukset

Musiikin tekeminen
Muusikko
Säveltäminen
Improvisointi
Soitin
Laulu
Konsertti
Äänen tallennus
Tekijänoikeus

Tekijänoikeus on tekijän lakisääteinen oikeus kirjalliseen tai taiteelliseen teokseensa.[1] Tarkemmin sanottuna tekijänoikeus on joukko sääntöjä, jotka määrittelevät oikeudenomistajan yksinoikeuden määrätä teoksen kappaleenvalmistamisesta ja yleisön saataville saattamisesta sekä tämän yksinoikeuden poikkeukset eli tekijänoikeuden rajoitukset.

Teoksia voivat olla esimerkiksi kirjalliset tuotokset, elokuvat, äänitteet, taidemaalaukset ja sävelteokset. Kirjallisia teoksia ovat myös tietokoneohjelmat, kartat ja graafisesti muotoillut teokset. Tekijänoikeus ei suojaa ideoita eikä ajatuksia, vaan teoksen ilmiasua eli toteutustapaa.

Tekijänoikeus oikeutena[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tekijänoikeus tuottaa tietyin rajoituksin yksinomaisen oikeuden määrätä teoksesta valmistamalla siitä kappaleita ja saattamalla se yleisön saataviin, muuttamattomana tai muutettuna, käännöksenä tai muunnelmana, toisessa kirjallisuus- tai taidelajissa taikka toista tekotapaa käyttäen.[2] Useimmissa maissa, myös Suomessa, tekijälle syntyy myös moraalisia oikeuksia, joita ei voi siirtää ja joista voi luopua vain rajoitetusti.

Tekijänoikeuslainsäädäntö on kansainvälisesti voimakkaasti säädeltyä ja nykyisin useimmissa teollisuusmaissa samanlaista. Tekijänoikeuden kesto on 70 vuotta tekijän kuolinvuoden päättymisestä. Muun muassa esityksiä, äänitallenteita, valokuvia ja radio- tai televisiolähetystä suojaavat tekijänoikeuden lähioikeudet. Näiden lähioikeuksien suoja-aika on 50 vuotta, ja se lasketaan esitys-, tallentamis-, julkaisemis-, lähetys- tai valmistamisvuodesta. Tuottajilla on tekijänoikeus myös julkaisemattomaan teokseen. 12. syyskuuta 2011 Euroopan parlamentti ja komissio päättivät pidentää esittäjien ja äänitetuottajien lähioikeuksien suojan 70 vuoteen.[3] Direktiivi on toteutettava EU:n kansallisessa lainsäädännössä vuoteen 2014 mennessä.[4][5]

Tekijänoikeus syntyi 1400-luvulla kirjapainon keksimisen aikoihin privilegioina eli erioikeuksina. Merkitystä se alkoi saada sanomalehdistön ja kirjateollisuuden laajentuessa 1800-luvulla, ja kansainvälinen Bernin sopimus 1886 oli käännekohta. Yhdysvallat kuitenkin pysytteli kansainvälisen sopimusjärjestelmän ulkopuolella 1950-luvulle asti. Venäjä ei kuulunut Bernin sopimukseen, joten Suomikin liittyi siihen vasta 1928 [6] [7]. Nykyisin keskeisiä kansainvälisesti velvoittavia sopimuksia ovat esimerkiksi EU-direktiivit[8] ja WTO:n TRIPS-sopimus (Agreement on Trade-Related Aspects of Intellectual Property Rights). Tekijänoikeutta määrittelevät sopimukset ovat toisiaan tukevia, jolloin edellisten jättämiä epäselvyyksiä uudet sopimukset tarkentavat.

Bernin sopimuksen mukaan tekijänoikeuden tuli kaikissa maissa olla voimassa vähintään 50 vuotta tekijän kuolemasta. Sopimus jätti kuitenkin valtioille mahdollisuuden säätää suoja-aika pidemmäksikin. Muutamissa Euroopan valtioissa suoja-ajaksi säädettiin 70 vuotta tekijän kuolemasta, ja nykyisin näin on asiaa koskevan EU:n direktiivin mukaisesti kaikissa EU:n jäsenmaissa.

Tekijänoikeus Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Tekijänoikeus Suomessa

Suomessa tekijänoikeuksia koskevat säännökset ovat tekijänoikeuslaissa, ja lain viimeisin merkittävä uudistus astui voimaan pääosin 1. tammikuuta 2006.[9] Uudistuksen tarkoituksena oli yhteensovittaa Suomen tekijänoikeussäädökset Euroopan parlamentin ja neuvoston antaman direktiivin kanssa [10].

Suomessa tekijänoikeus syntyy sille, joka luo kirjallisen tai taiteellisen teoksen (teoksen tekijälle). Kirjallisena teoksena pidetään myös mm. karttaa, selittävää piirustusta, graafista teosta sekä tietokoneohjelmaa.

Tekijänoikeussuojan saamisen kannalta tärkeintä on, että henkisen luomistyön tuote on itsenäinen ja omaperäinen ja että se ylittää teoskynnyksen eli yltää teostasoon.[11]

Tekijä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Tekijä (tekijänoikeus)

Tekijä on henkilö, joka tekee tai luo tekijänoikeussuojaa nauttivan teoksen.[12] Teoksen tekijä on Suomen lainsäädännön mukaan aina luonnollinen henkilö eli ihminen. Yhtiöillä ja muilla yhteisöillä (kuten yhdistyksillä tai säätiöillä) olevat tekijänoikeudet voivat olla vain luonnollisilta henkilöiltä siirtyneitä oikeuksia.[12] Tekijänoikeus voi syntyä yhdelle ihmiselle tai usealle ihmiselle yhteisesti. Kun heidän osuutensa eivät muodosta itsenäisiä teoksia, tekijänoikeus on heillä yhteisesti.[13] Eläimillä ei ole tekijänoikeuksia eikä niitä ole myöskään esineillä kuten teoksilla itsellään. Tekijöitä ovat yleisesti kaikki ne henkilöt, joiden toiminnasta voi syntyä itsenäisiä ja omaperäisiä luomistyön tuloksia kuten säveltäjät, kirjailijat, kuvataiteilijat tai tietokoneohjelman tekijät.[12] Sekä laissa että muutoin puhutaan tekijästä myös merkityksessä tekijänoikeuden omistaja tai haltija. Tämä tarkoittaa joko henkilöä, joka on teoksen tehnyt, tai jos tekijänoikeus on siirtynyt, niin sitä, jolle se on viimeksi siirtynyt. Kun teoksen kopiointiin on saatava lupa sen tekijältä, tarkoitetaan tekijänoikeuden omistajaa.[14]

Tekijänoikeuden rajoituksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Useat rajoitukset kaventavat tekijän yksinoikeuden aluetta yleisen edun vuoksi. Suomessa suurin osa rajoituksista on säädetty tekijänoikeuslain 2. luvussa. Kuitenkaan esimerkiksi parodiaa koskeva poikkeusta ei löydy sellaisenaan laista, mutta tuomioistuimet ja oikeustieteilijät ovat katsoneet parodian kuuluvan tekijänoikeuden rajoituksiin. EU:n tekijänoikeusdirektiivi sallii, muttei velvoita, jäsenmaita säätämään poikkeuksista teoksen käyttämiseen karikatyyrissä, parodiassa tai pastississa. Monista muista maista poiketen Suomen tekijänoikeuslakiin ei ole otettu parodiarajoitusta. [15]

Siteeraus ja kopiointi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Julkistettua teosta saa siteerata hyvän tavan mukaisesti ja tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa.[16] Sen lisäksi joistakin ostetuista tai Internetistä ladatuista teoskopioista saattaa olla luvallista valmistaa muutama kopio yksityistä käyttöä varten. Lain säännökset yksityisestä kopioinnista mahdollistavat kopioinnin paitsi henkilökohtaiseen käyttöön myös lähimmälle perhe- ja ystäväpiirille.[17][18] Oikeus yksityiseen kopiointiin ei kuitenkaan koske aina tietokoneohjelmia, jotka ovat ostajalla käytössä lisenssisopimuksella. Monien ryhmien ja tarkoitusperien vuoksi on yksityiskohtaisia rajoitussäännöksiä kuten näkövammaisten käyttö sekä julkisten kirjastojen ja arkistojen erioikeudet.

Teoksen levittäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käytännössä tärkeä sääntö koskee niin sanottua konsumoitumista eli tekijänoikeuden raukeamista. Kun teoskappale on saatettu yleisön saataviin eli esimerkiksi kirjakauppaan, näitä kappaleita saa edelleen levittää. Teoskappale muuttuu siis normaaliksi kauppatavaraksi. [19]

Oikeustieteen tohtori Jukka Kemppinen on kirjoittanut, että "tätä sääntöä on kuvailtu oikeustieteessä sanomalla, että teoksen 'käyttäminen' ei ole kiellettyä, vaan päinvastoin kiellettyä on käyttää teosta lain kieltämällä tavalla, kuten kopioimalla ja tallentamalla. Tämä on tärkeä ero."[20]

Kansainvälisiä rajoituksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tekijänoikeuden rajoituksia kutsutaan Yhdysvalloissa nimellä fair use sekä Isossa Britanniassa ja Australiassa fair dealing. Tekijänoikeuden rajoituksissa on vähäisiä eroja eri valtioissa, mutta Euroopan yhteisössä asiasta annetut direktiivit yhdenmukaistavat nämä rajoitukset. Tohtori Jukka Kemppisen mukaan Euroopan ja Yhdysvaltojen ja kolmanneksi Japanin lakien erot eivät ole niin suuria kuin joskus luullaan.

Tekijänoikeus ei koske teoksia joiden suoja-aika on jo mennyt umpeen. Englanniksi näiden sanotaan olevan public domain -teoksia. Näitä ovat esimerkiksi menneiden vuosisatojen julkaisemattomat vanhat käsikirjoitukset ja uudelleenjulkistamattomat teokset. Näiden teosten käyttö on vapaata. Lisäksi lait ja viranomaisten päätökset on joissain maissa kuten Suomessa jätetty tekijänoikeuden ulkopuolelle.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Harenko, Kristiina — Niiranen, Valtteri — Tarkela, Pekka: Tekijänoikeus – kommentaari ja käsikirja. Helsinki: WSOYpro, 2006. ISBN 951-670-080-2.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.
  2. Suomen tekijänoikeuslain 2 §:n 1. momentti.
  3. http://ec.europa.eu/internal_market/copyright/term-protection/term-protection_en.htm
  4. http://www.guardian.co.uk/media/2011/sep/12/musicians-copyright-extension
  5. EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 2011/77/EU, annettu 27 päivänä syyskuuta 2011, tekijänoikeuden ja tiettyjen lähioikeuksien suojan voimassaoloajasta annetun direktiivin 2006/116/EY muuttamisesta (pdf) Euroopan unionin virallinen lehti. 11.10.2011. Euroopan Unioni. Viitattu 13.2.2012.
  6. HE 29/2004: Hallituksen esitys Eduskunnalle WIPOn tekijänoikeussopimuksen ja WIPOn esitys- ja äänitesopimuksen hyväksymisestä sekä laeiksi sopimusten lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta
  7. 6/1928: Vuonna 1908 uusittu Bernin-sopimus kirjallisten ja taiteellisten teosten suojaamiseksi.
  8. 2001/29/EY (EYVL L 167) Tekijänoikeudet ja lähioikeudet tietoyhteiskunnassa
  9. Tekijänoikeuslain muutosluettelo. Finlex® – Valtion säädöstietopankki.
  10. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/29/EY)
  11. Harenko, Niiranen & Tarkela: Tekijänoikeus, s. 15.
  12. a b c Harenko, Niiranen & Tarkela: Tekijänoikeus, s. 702.
    Vertaa myös Suomen tekijänoikeuslain 1 §.
  13. Tekijänoikeuslaki 6 §.
  14. Jukka Korpela: Kuka on tekijä? Tekijänoikeusfakki, luku 1 Tekijänoikeuden perusteet. Viitattu 31.1.2013.
  15. Herkko Hietanen: Pelleily sallittu? – Parodia tekijänoikeuden rajoituksena (pdf) Defensor Legis N:o 1 /2009. Viitattu 4.1.2010.
  16. Tekijänoikeuslain 22 §: Sitaatti. Finlex® – valtion säädöstietopankki.
  17. Yksityinen kopiointi, opetus- ja kulttuuriministeriön vastaukset mm. kysymyksiin "Saako teoksia ladata omaan käyttöön Internetistä?" ja "Saako CD-levyistä ja DVD-levyistä tehdä kopioita yksityiseen käyttöön?"
  18. Ks. Tekijänoikeuslain 12 §: Valmistaminen yksityiseen käyttöön. Finlex® – Valtion säädöstietopankki.
  19. Ks. Tekijänoikeuslain 19 §: Teoksen kappaleiden levittäminen. Finlex® – Valtion säädöstietopankki.
  20. OTT Jukka Kemppisen kirjoittama virke tähän Wikipedia-artikkeliin.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomeksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Haarmann, Pirkko-Liisa – Mansala, Marja-Leena: Immateriaalioikeuden perusteet. 2. uudistettu painos. Helsinki: Talentum, 2012. ISBN 978-952-14-1768-9.
  • Haarmann, Pirkko-Liisa: Immateriaalioikeus. 4. uudistettu painos. (Aikaisemmat painokset ilmestyneet nimellä Immateriaalioikeuden oppikirja.). Helsinki: Talentum, 2006. ISBN 952-14-1071-X.
  • Haarmann, Pirkko-Liisa: Tekijänoikeus ja lähioikeudet. 3. uudistettu painos. Helsinki: Talentum, 2005. ISBN 952-14-0642-9.
  • Kemppinen, Jukka: Digitaaliongelma: Kirjoitus oikeudesta ja ympäristöstä. Acta Universitatis Lappeenrantaensis 242. Lappeenranta: Lappeenrannan teknillinen yliopisto, 2006. ISBN 952-214-223-9. [Digitaaliongelma: Kirjoitus oikeudesta ja ympäristöstä Teoksen verkkoversio] (PDF).
  • Kivimäki, T.M.: Uudet tekijänoikeus- ja valokuvauslait. Suomen Lakimiesyhdistyksen julkaisuja, B-sarja n:o 129. Suomen Lakimiesyhdistys, 1966.
  • Leppämäki, Laura: Tekijänoikeuden oikeuttaminen. Väitöskirja, Jyväskylän yliopisto. Jyväskylä studies in education, psychology and social research 284. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 2006. ISBN 951-39-2448-3.
  • Mylly, Tuomas – Lavapuro, Juha – Karo, Marko (toim.): Tekemisen vapaus: Luovuuden ehdot ja tekijänoikeus. Helsinki: Gaudeamus, 2007. ISBN 978-951-662-970-7.
  • Nordberg, Kai & Vuorenmaa, Tuomo-Juhani: Valokuvaajan uusi tekijänoikeusopas 2006. Helsinki: Finnfoto & Musta Taide, 2006. ISBN 951-97527-8-1.
  • Rajala, Katariina (toim.): Tutkimuksen tekijänoikeudet. Helsinki: WSLT, 1998. ISBN 978-951-670-020-9.
  • Sorvari, Katariina: Tekijänoikeuden loukkaus. Helsinki: WSOYpro, 2007. ISBN 978-951-0-31110-3.

Ruotsiksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Koktvedgaard, Mogens: Lärobok i immaterialrätt : upphovsrätt, patenträtt, mönsterrätt, känneteckensrätt i Sverige, EU och internationellt 8., rev. och uppdaterade uppl. ISBN 91-39-20372-7 (alkuteos tanskankielinen)

Englanniksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Laddie – Prescott – Vitoria – Speck – Lane – Ward: The Modern Law of Copyright and Designs (Hardcover). ISBN 1-4057-1798-X. (4th New revised edition 2007)
  • Lessig, Lawrence: Free Culture - The Nature and Future of Creativity Penguin Books, Lontoo, Englanti. ISBN 1-59420-006-8 (myös pdf-dokumentti)
  • Levine, Robert: Free ride: How digital parasites are destroying the culture business, and how the culture business can fight back. New York: Doubleday, 2011. ISBN 978-0-385-53376-8. (englanniksi)
  • Hietanen, Oksanen and Välimäki "Community Created Content; Law, Business and Policy" (pdf-tiedosto)
  • Marcello Sorce Keller: Originality, Authenticity and Copyright, Sonus, VII(2007), no. 2, pp. 77-85.

Saksaksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Dreier – Schulze: Urheberrechtsgesetz, Urheberrechtswahrnehmungsgesetz, Kunsturhebergesetz. Kommentar. 2006. Verlag C.H. Beck. 2. Aufl. ISBN 3-406-54195-X

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]