Iskelmämusiikki

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Iskelmämusiikki
Alkuperä Operetti, Populaarimusiikki, Folk, Tanssimusiikki
Alkuperämaa Yhdysvallat ja Saksa
Kehittymisen
ajankohta
1800-luku, loppupuoli
Tyypillisiä
soittimia
Laulu, kitara, harmonikka, kontrabasso tai sähköbasso, rummut, jousisoittimet, koskettimet
Kehittyneitä
tyylilajeja /
suuntauksia
pop, suomipop

Iskelmämusiikki (kansainvälisesti saks. Schlager, "iskijä" ja engl. hit, iskelmä)[1] on Keski- ja Pohjois-Euroopassa suosittu kevyen viihdemusiikin ja populaarimusiikin tyylilaji. Iskelmämusiikin luonne vaihtelee jonkin verran maittain ja on myös muuttunut ajan kuluessa. Englanninkielinen hit juontaa juurensa samasta ajatuksesta eli aiemmin kyse ei ollut niinkään laulujen genrestä vaan niiden suosiosta.[2][3]

Iskelmämusiikkia on vaikea erottaa helposti omaksuttavana musiikkina genrenä popmusiikista, sillä vaikutteita on myös rockmusiikista. Toisaalta alun perin iskelmämusiikkiin kuului olennaisena osana paritanssi, kun taas popmusiikkia voi tanssia myös yksin.lähde?

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Iskelmämusiikin juuret ovat 1800-luvun lopun Yhdysvalloissa ja suurissa Euroopan maissa. Iskelmämusiikilla tarkoitettiin alunperin muun muassa kamari- ja orkesterimusiikin kappaleita, jotka saattoi oppia helposti. Myös joitakin operettisävelmiä voidaan ymmärtää iskelmämusiikiksi.[4]

Ominaispiirteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tyypillinen iskelmä on tunteikas balladi, jossa on tarttuva melodia. Sanoitukset kertovat tavallisesti rakkaudesta. Alkuajan iskelmän tanssisävelmissä on sekä laulu- että soitto-osuudet ja toistuva kertosäe. Soitto-osuus oli lauluosuutta tärkeämpi.[5]

Iskelmämusiikille on myös ominaista tanssittavuus parin kanssa. Suurimman paritanssi-buumin aikaan iskelmämusiikki oli varsin suosittua ja yleistä etenkin teollisuusmaissa, onhan sen levityskin ollut aina teollista (esimerkiksi nuottien painaminen, äänilevyt ja videot). Paritanssi-innostus on kuitenkin muiden tanssimuotojen mukaantulon myötä hiipunut ja nykyisellään iskelmä-käsitettä on pyritty laajentamaan myös muuhun kuin paritanssimusiikkiin. Esimerkiksi rockyhtye Yön keulahahmo Olli Lindholm sai vuonna 2008 Iskelmä-Finlandia-palkinnon ja Iskelmäradion soittolistalla soi paljon rock- ja popyhtyeiden musiikkia.

Iskelmien rakkauteen ja muihin ihmissuhdeteemoihin keskittyvät sanoitukset eivät useinkaan saa suurta arvostusta kirjallisuuspiireiltä. Unkarilainen kirjallisuustutkija Elemér Hankiss on sanonut: ”Iskelmillä ei ole mitään tekemistä runouden kanssa. Kaava toistaa kolmea perusteemaa: ole minun, olet minun, ja miksi et enää/nyt/vielä ole minun.”[6]

Saksalainen schlager[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansainvälisesti iskelmämusiikki tunnetaan saksankielisellä nimellä ”Schlager” (verbistä schlagen ’iskeä’). Schlageria ja sen alalajia volkstümlich pidetään yhä olennaisesti saksalaisina. Schlager sai vaikutteita 1800- ja 1900-lukujen operettien ja tanssimusiikin melodioista ja 1920-luvulta lähtien suosittujen elokuvien sävelistä.[1]

Iskelmämusiikki Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Iskelmä-sanan suomen kieleen on keksinyt R. R. Ryynänen, joka yhdessä Georg Malmstenin kanssa esitteli ensiksi sanan iskusävelmä, joka sittemmin hioutui lyhyempään muotoonsa iskelmäksi.[7][8]

Suomen ensimmäisenä iskelmälaulajana voidaan pitää 1910- ja 1920-luvuilla suosittua J. Alfred Tanneria. Toisenlaisen määritelmän mukaan ensimmäisenä iskelmälaulajana pidetään oopperalaulaja Ture Araa, jonka vuonna 1929 levytetty ”Emma” oli Suomen ensimmäinen suurhitti. Ensimmäisen maailmansodan jälkeisiä vaikuttajia ovat muun muassa Georg Malmstén ja Matti Jurva sekä Dallapé-orkesteri. Myöhempien vuosikymmenten iskelmätähtiä ovat esimerkiksi Olavi Virta, Juha ”Watt” Vainio, Annikki Tähti, Laila Kinnunen, Jukka Kuoppamäki, Eino Grön, Katri Helena, Tapio Rautavaara, Marion Rung, Reijo Taipale, Teuvo Valo, Fredi (Matti Siitonen), Jamppa Tuominen, Pasi Kaunisto, Rauli Somerjoki, Topi Sorsakoski, Janne Tulkki, Paula Koivuniemi, Lea Laven, Isto Hiltunen, Anna Eriksson, Matti ja Teppo, Kaija Koo, Juha Tapio, Kari Tapio, Tapani Kansa, Markku Aro ja Carola. Ahkerimpia iskelmäsäveltäjiä ovat olleet mm. Valto Tynnilä, Martti Jäppilä, Georg Malmstén, George de Godzinsky, Toivo Kärki ja Jukka Kuoppamäki, sanoittajia mm. Tatu Pekkarinen, R. R. Ryynänen, Kerttu Mustonen, Helena Eeva, Tapio Lahtinen (Kullervo), Reino Helismaa, Sauvo Puhtila, Juha Vainio, Vexi Salmi, Jukka Kuoppamäki, Chrisse Johansson, Raul Reiman ja Sinikka Svärd.lähde?

Suomalainen iskelmämusiikki on saanut paljon vaikutteita slaavilaisesta musiikista, joita useat artistit ovat vuosien ajan tulkinneet suomeksi.lähde?

Kaikkien aikojen suosituin suomalainen iskelmä on alunperin Jari Sillanpään esittämä, Jukka Kuoppamäen säveltämä Satulinna.[9]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Applegate, Celia & Maxine Potter, Pamela: Music and German national identity, s. 235. University of Chicago Press, 2002. Teoksen verkkoversio (viitattu 21.8.2009).
  2. Pyry Waltari: Suomi-iskelmän ensitahdit, Osa 1: Gramofonikuume Suomi-iskelmän ensitahdit. 28.04.2012. NRGM. Viitattu 30.1.2013.
  3. Applegate, Celia & Maxine Potter, Pamela: Music and German national identity, s. 235. University of Chicago Press, 2002. Teoksen verkkoversio (viitattu 30.1.2013).
  4. Applegate, Celia & Maxine Potter, Pamela: Music and German national identity, s. 235. University of Chicago Press, 2002. Teoksen verkkoversio (viitattu 30.1.2013).
  5. Lauri Väkevä: Suomalaisen populaarimusiikin historia A 42221 Afroamerikkalaisen musiikin historia. 1998. Oulun Yliopisto. Viitattu 30.1.2013.
  6. Tapio Lipponen. Kemut eetterissä: musiikin villitsijät vastaan vallitsijat ; tilastoja ja ajatuksia radiomusiikista. Sivu 31. Työväen musiikki-instituutti; 1983. ISBN 978-951-95603-2-8.
  7. Jukka Lindfors: R. R. Ryynänen keksi iskelmän YLEn elävä arkisto. 29.12.2006. YLE. Viitattu 16.1.2008.
  8. Juhani Leinonen: Georg Malmstèn­ stadin kundi 100 vuotta SELVIS. 2002. Viitattu 16.1.2008.
  9. Satulinna kaikkien aikojen iskelmä Iskelmä

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Latva, Tony & Tuunainen, Petri 2004: Iskelmän tähtitaivas - 500 suomalaista viihdetaiteilijaa (WSOY, Jyväskylä)
  • Lindfors, Jukka - Gronow, Pekka & Nyman, Jake 2004: Suomi soi 1 - Tanssilavoilta tangomarkkinoille (Tammi, Helsinki)
  • Bagh, Peter von & Hakasalo, Ilpo 1986: Iskelmän kultainen kirja (Otava, Helsinki)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]