Popmusiikki

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hakusana ”pop” ohjaa tänne. Sanan muista merkityksistä kerrotaan pop (täsmennyssivu).
Pop
Alkuperä Rock and Roll, Jazz, Doo-wop, Folk, Dance
Alkuperämaa Yhdysvallat ja Iso-Britannia
Kehittymisen
ajankohta
1950-luku
Tyypillisiä
soittimia
Laulu, kitara, sähköbasso, rummut, kosketinsoitin, syntetisaattori, rumpukone, sekvensseri, sampleri
Kehittyneitä
tyylilajeja /
suuntauksia
country pop, disco, dream pop, Poprock, house-pop, jangle pop, pop punk, Hip hop, pop rock, psychedelic pop, technopop, urban pop
Osa artikkelisarjaa
Musiikki
Musical notes.svg

Musiikin tyylilajit
Taidemusiikki
Populaarimusiikki:
Pop | Rock | Iskelmä
Afroamerikkalainen musiikki
Kansanmusiikki
Maailmanmusiikki

Musiikinteoria
Nuottikirjoitus
Melodia
Harmonia
Tonaalisuus
Sävelasteikko
Sävellaji
Tahtilaji
Musiikkifilosofia
Musiikin vaikutukset

Musiikin tekeminen
Muusikko
Säveltäminen
Improvisointi
Soitin
Laulu
Konsertti
Äänen tallennus
Tekijänoikeus

Popmusiikki eli pop (engl. popular = suosittu) on populaarimusiikin tyylilaji, joka kehittyi 1950-luvun puolivälissä pehmeämpänä vaihtoehtona rock and rollille ja myöhemmin rock-musiikille. Pop on suunnattu erityisesti nuorisolle, yleensä lyhyehköjen, rakenteeltaan yksinkertaisten rakkauslaulujen muodossa. Kun nämä kyseiset elementit ovat pysyneet lähes samanlaisina, popmusiikki on omaksunut vaikutteita muiden populaarimusiikin tyylien, kuten rockin, kehityksestä ja ottanut käyttöön niiden tapaan myös uusimmat teknologiset innovaatiot ja soundit.

Termi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Termiä "poplaulu" on käytetty ensimmäisen kerran vuonna 1926 kuvaamaan musiikkikappaletta, joka on suosittua.[1] 1950-luvulta alkunsa saanutta termiä "popmusiikki" on usein kuvattu erilliseksi tyylilajiksi, joka on tähdätty nuorisomarkkinoille.[2][3] Vaikka popmusiikin nähdäänkin usein orientoituvan singlelistoille, tyylilajina se ei ole kaikkien listamusiikkien summa.[4]

Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Musikologit tunnistavat usein seuraavat ominaisuudet tyypillisiksi popmusiikin tyylilajille: [2][3][5]

  • keskittyminen yksittäiseen kappaleeseen tai singleen mieluummin kuin pitempiin töihin tai albumeihin
  • tähtää miellyttämään yleisöä
  • korostaa ammattitaitoa mieluummin kuin kaavamaisia "artistisia" piirteitä
  • korostaa levytystä, tuotantoa ja teknologiaa esityksiä enemmän
  • taipumus korostaa trendejä

Popmusiikin pääväline on itse kappale, joka on usein kahdesta ja puolesta minuutista kolmen ja puolen minuutin mittainen[6] ja jossa on usein keskitytty melodiaan ja nappaaviin 'koukkuihin' sekä kertosäkeeseen, joka toimii melodisena, rytmisenä ja harmonisena kontrastina säkeisiin.[7] Rytmi ja melodia tapaavat olla samankaltaisia, joissa on kuitenkin rajoitettuja harmonisia säestyksiä.[8] Modernien popkappaleiden sanat keskittyvät tyypillisesti yksinkertaisiin teemoihin – usein rakkauteen ja romanttiseen suhteeseen – vaikka onkin useita poikkeuksia.[2]

Simon Firthin mukaan popmusiikkia tuotetaan "yritteliäisyyden eikä taiteen vuoksi.. se on suunniteltu tyydyttämään kaikkia" eikä se "tule mistää tietystä paikasta eikä tyydytä vain tiettyä makua." Se on "suuresti tuettua (levy-yhtiöt, radioasemat ja live-esiintymiset)...Pop ei ole tee-se-itse musiikkia, vaan se tuotetaan ammattitaitoisesti."[9]

Vaikutteet ja kehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Michael Jackson nimettiin popin kuninkaaksi 1980-luvulla.

Pop liittyy ilmiönä 1950-luvun rock and rollin syntyyn, tarjoten sille kuitenkin pehmeämmän vaihtoehdon. Yksi poppiin liittyvistä ilmiöistä on varhaisten rock and roll -tähtien tapaan monien artistien nauttima hysteerinen suosio. The Beatlesin musiikki 1960-luvun alussa edustaa oman aikansa poppia (joskin he soittivat myös rock and rollia ja myöhemmin rockia). Rajanveto popin, kevyen rockin ja R&B:n välillä on usein häilyvää. Popissa on vaikutteita muun muassa etnomusiikista (esimerkiksi Shakira, The Corrs), taidemusiikista (suuri osa), jazzista (esimerkiksi Norah Jones), countrystä (esimerkiksi Shania Twain) ja R&B:stä (esimerkiksi Mariah Carey).

Tunnettuja popin edustajia ovat muun muassa Depeche Mode, Michael Jackson, Madonna, Britney Spears, Lady Gaga, Juanes, MIKA, Robbie Williams, Tom Jones , Justin Timberlake ja Justin Bieber.

Erikseen puhutaan poikabändeistä, jotka ovat popmusiikkia soittavia nuorten miesten muodostamia kokoonpanoja. Tunnettuja poikabändejä ovat muun muassa Take That, New Kids on the Block, East 17, Boyzone , Backstreet Boys ja One Direction.

Toinen popin merkittävimmistä alalajeista on tanssipop, joka ottaa vaikutteita tanssittavasta konemusiikista.

Etenkin 1980-luvun popista on erikseen erotettu "synapop" (synth pop), joka perustui voimakkaasti syntetisaattorien käyttöön.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. J. Simpson and E. Weiner, Oxford English Dictionary (Oxford: Oxford University Press, 1989), cf pop.
  2. a b c S. Frith, "Pop Music" in S. Frith, W. Stray and J. Street, The Cambridge Companion to Pop and Rock (Cambridge University Press, 2001), pp. 93–108.
  3. a b Early Pop/Rock Allmusic. Viitattu 2009-08-07.
  4. R. Serge Denisoff, and William L. Schurk. Tarnished gold: the record industry revisited (Transaction Publishers, 3rd edn., 1986), pp. 2–3.
  5. R. Shuker, Understanding popular music (London: Routledge, 2nd edn., 2001), pp. 8–10.
  6. W. Everett, Expression in Pop-rock Music: A Collection of Critical and Analytical Essays (London: Taylor & Francis, 2000), p. 272.
  7. J. Shepherd, Continuum Encyclopedia of Popular Music of the World: Performance and production (Continuum, 2003), p. 508.
  8. V. Kramarz, The Pop Formulas: Hamonic Tools of the Hit Makers (Mel Bay Publications, 2007), p. 61.
  9. Frith (2001), pp. 95–6.