Take That

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Take That
Take That esiintymässä Metro Radio Arenalla marraskuussa 2007
Take That esiintymässä Metro Radio Arenalla marraskuussa 2007
Tiedot
Toiminnassa 1989–1996
2005––
Tyylilaji pop, poprock, dance
Kotipaikka Englanti Manchester, Englanti, Yhdistynyt kuningaskunta
Laulukieli englanti
Jäsenet

Gary Barlow
Howard Donald
Mark Owen

Entiset jäsenet

Jason Orange (1990–1996, 2005–2014)
Robbie Williams (1990–1995, 2010–2012)

Levy-yhtiö

BMG
Universal Music Group
Polydor Records
Interscope Records

Aiheesta muualla
Kotisivut

Take That on brittiläinen, Manchesterista alkunsa saanut poikayhtye, joka hallitsi Ison-Britannian listoja 1990-luvun alkupuoliskolla ja josta Robbie Williams aloitti uransa. Yhtye hajosi vuonna 1996, mutta teki comebackin vuonna 2006 ilman Williamsia, joka liittyi takaisin yhtyeeseen vuonna 2010. Yhtyeen musiikillisena johtajana ja keulahahmona toimii Gary Barlow.

Yhtyeen tarina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Take Thatissa oli alun perin viisi jäsentä: Gary Barlow, Mark Owen, Howard Donald, Jason Orange ja Robbie Williams. He saivat yhteensä kahdeksan ykköshittiä Isossa-Britanniassa ja inspiroivat muita tulevia 1990-luvun poikabändejä kuten East 17, Boyzone, Westlife ja A1.

Bändin ensimmäinen single oli ”Do What You Like”, jonka musiikkivideossa yhtyeen jäsenet vähensivät vaatteita ja hieroivat hyytelöä päällensä. He käyttivät tässä vaiheessa kiertueellaan paljastavia nahka-asuja, jotka saivat kannatusta lukuisilla homoseksuaalien suosimissa yökerhoissa pidetyillä keikoilla.

Seuraavat singlet ”Once You’ve Tasted Love” ja ”Promises” eivät saavuttaneet listamenestystä. Heidän ensimmäinen hittinsä oli Jonathan King -cover ”It Only Takes a Minute Girl”, joka saavutti kuutossijan listalla. Sitä seurasi kaksi top 20 -hittiä ”A Million Love Songs” ja ”I Found Heaven”.

Heidän coverinsa Barry Manilow’n ja Donna Summerin diskohitistä ”Could It Be Magic” menestyi hyvin ja asetti bändin pysyvästi julkisuuden valokeilaan.

Ensimmäinen albumi, Take That And Party, julkaistiin vuonna 1992 ja se sisälsi yllä mainitut singlet.

Vuonna 1993 julkaistiin bändin suosituin alkuperäinen albumi Everything Changes, jolta tuli neljä ykköshittiä: ”Pray”, ”Relight My Fire”, ”Babe” ja nimikkobiisi ”Everything Changes”, joka toi yhtyeelle myös kansainvälistä suosiota. Yhdysvaltain musiikkimarkkinoihin bändi ei kuitenkaan tehnyt vaikutusta.

Vuoden 1995 albumin Nobody Else julkaisua valmisteltiin yhtyeen kaikkien aikojen suosituimmalla singlellä ”Back For Good”, josta tulikin heidän ainoa hittinsä Yhdysvalloissa sijoituksella seitsemän. Albumi keräsi huomiota myös kansikuvallaan, joka oli pastissi The Beatlesin Sgt. Pepper’s Lonely Hearts Club Band -albumin kannesta.

Bändin loppu alkoi suosion huipulta heinäkuussa 1995, kun Robbie Williams halusi eroon siististä imagostaan ja juhli rajusti Oasis-yhtyeen jäsenten kanssa Glastonburyn festivaaleilla. Tämä johti riitaan, jonka päätteeksi Robbie lähti yhtyeestä. Take That jatkoi albumin mainostamista nelihenkisenä ja sai kaksi hittiä lisää, ”Sure” ja ”Never Forget”.

13. helmikuuta 1996 yhtye ilmoitti hajoavansa, mikä johti siihen, että ympäri Isoa-Britanniaa avattiin puhelinnumeroita, joihin järkyttyneet fanit saivat soittaa.

Samana vuonna julkaistiin kokoelma-albumi, jonka Bee Gees -cover ”How Deep Is Your Love” toi yhtyeelle 1990-luvun viimeisen listaykkösen.

Vuoden 2005 lopulla bändi kokoontui yhteen televisiodokumenttia Take That – For The Record varten ja he kertoivat kuulumisistaan sekä siitä mitä he olivat tehneet viimeisen kymmenen vuoden ajan. Pian sen jälkeen kerrottiin, että nelihenkinen Take That lähtisi Ison-Britannian ja Irlannin kiertueelle keväällä 2006. Aluksi ilmoitettiin 11 konsertista, mutta lippujen nopean myynnin vuoksi niitä ilmoitettiin 19 lisää. Kiertueella olivat mukana myös Beverly Knight, Pussycat Dolls ja Sugababes.

Take That julkaisi marraskuussa 2006 uuden albuminsa Beautiful World, ja vuoden 2007 alussa ilmoitettiin uudesta levytyssopimuksesta Interscopen kanssa. BBC Radion järjestämässä äänestyksessä Take That valittiin kaikkien aikojen viidenneksi suurimmaksi brittiläiseksi yhtyeeksi.[1] Vuonna 2008 yhtye julkaisi albumin The Circus.

Vuonna 2010 Take That ilmoitti levyttävänsä uutta musiikkia alkuperäisellä viisihenkisellä kokoonpanolla. Progress-albumi ilmestyi marraskuussa 2010. Yhtye lähti kiertueelle kesällä 2011.

Huhtikuussa 2014 Robbie Williams lähti virallisesti Take Thatstä toisen kerran ilmoittamalla tweetissä, että hänestä tulee isä toista kertaa, ja ehdotti näin ollen, että hän ei voisi liittyä heidän albumiinsa ja kiertueelleen.  Hän jatkaa musiikin kirjoittamista muiden Take That -jäsenten kanssa ja on esiintynyt ryhmän kanssa useaan otteeseen Progress-kiertueen jälkeen vuonna 2011 ja alun perin suunnitellut palata koko kiertueelle juhliakseen Take That -tapahtuman 25-vuotisjuhlaa vuonna 2019.

Syyskuussa 2014 Jason Orange ilmoitti jättävänsä yhtyeen. Take That julkaisi tämän jälkeen 3-henkisellä kokoonpanolla albumin III. Kiertue Take That Live 2015 käynnistyi huhtikuussa 2015.

Take That on konsertoinut kahdesti myös Suomessa. Vuonna 1993 yhtye esiintyi promokeikalla Planet FunFunissa Keravalla, sekä 13. huhtikuuta 1994 Helsingin jäähallissa. Konsertti oli Everything Changes -kiertueen Euroopan osuuden viimeinen konsertti, ja paikalla oli noin 4 500 fania. Yhtyeen on määrä esiintyä Suomessa, Kaisaniemen puistossa jälleen 27. kesäkuuta 2023 29 vuoden tauon jälkeen. Yhtye esiintyy triona, kokoonpanossa Gary Barlow, Mark Owen sekä Howard Donald.[2]

Urat yhtyeen ulkopuolella[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pian yhtyeen hajoamisen jälkeen Gary Barlow levytti sooloalbumin Open Road (1997), joka meni Ison-Britannian listan kärkeen kuten myös kaksi ensimmäistä singleä ”Forever Love” ja ”Love Won’t Wait”. Toinen albumi Twelve Months, Eleven Days (1999) ei pärjännyt yhtä hyvin ja sen jälkeen Gary onkin ryhtynyt pelkäksi lauluntekijäksi ja tuottajaksi.

Robbie Williams julkaisi ensimmäisen sooloalbuminsa Life Thru A Lens myös vuonna 1997. Hänen ensimmäinen singlensä oli George Michael -cover ”Freedom ’90”, mutta seuraava julkaisu ”Angels” oli huomattavasti suositumpi ja siitä onkin tullut hänen merkittävin kappaleensa. Sen jälkeen hän on julkaissut monta suosittua albumia kuten I’ve Been Expecting You, Sing When You’re Winning ja Escapology. Take Thatin entisistä jäsenistä Robbie Williams on menestynyt soolourallaan parhaiten.

Mark Owen on julkaissut yhteensä neljä sooloalbumia: Green Man (1996), In Your Own Time (2003). How the Mighty Fall! (2005) ja The Art of Doing Nothing (2013). Hän on kiertänyt ahkerasti Eurooppaa ja Isoa-Britanniaa sekä käynyt Japanissa vuoden 2006 alussa allekirjoittamassa sopimuksen lauluntekijänä. Hän voitti Ison-Britannian Celebrity Big Brotherin toisen tuotantokauden vuonna 2002.

Howard Donald teki singlen, mutta sitä ei koskaan julkaistu. Hän on menestyvä DJ Isossa-Britanniassa ja Saksassa.

Jason Orange on näytellyt huumekauppias Brent Moyeria Lynda La Planten Killer Netissä sekä esiintynyt näytelmässä Gob King’s Head -teatterissa Lontoossa. Take Thatin hajottua vuonna 1996 Orange opiskeli näyttelemistä ja sen jälkeen South Trafford Collegessa psykologiaa ja sosiologiaa.

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Singlet ja sijoitukset Britanniassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 1991 Do What You Like #82
  • 1991 Promises #38
  • 1991 Once You’ve Tasted Love #47
  • 1992 It Only Takes a Minute #7
  • 1992 I Found Heaven #15
  • 1992 A Million Love Songs #7
  • 1992 Could It Be Magic #3
  • 1993 Why Can’t I Wake Up with You #2
  • 1993 Pray #1
  • 1993 Relight My Fire (feat. Lulu) #1
  • 1993 Babe #1
  • 1994 Everything Changes #1
  • 1994 Love Ain’t Here Anymore #3
  • 1994 Sure #1
  • 1995 Back for Good #1
  • 1995 Never Forget #1
  • 1996 How Deep is Your Love #1
  • 2006 Patience #1
  • 2007 Shine #1
  • 2007 I’d Wait For Life #15
  • 2007 Rule the World #2
  • 2008 Greatest Day #1
  • 2010 The Flood #2
  • 2011 Love Love
  • 2011 When We Were Young
  • 2014 These Days #1
  • 2015 Let in the Sun
  • 2015 Higher Than Higher
  • 2015 Hey Boy
  • 2017 Giants
  • 2017 New Day
  • 2018 Pray (Odyssey version)
  • 2018 Out of our Heads

Videot / DVD-julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 1992 Take That & Party
  • 1993 Take That: The Party Live at Wembley
  • 1994 Take That Everything Changes
  • 1994 Take That: Live in Berlin
  • 1995 Take That - Hometown: Live at Manchester G-Mex
  • 1995 Take That - Nobody Else "The Movie"
  • 1996 Take That - Greatest Hits
  • 2005 Never Forget The Ultimate Collection (DVD)
  • 2006 Take That: For The Record (virallinen dokumentti, DVD)
  • 2006 Take That: The Ultimate Tour Live in Manchester (DVD)
  • 2007 Take That - Beautiful World Live (DVD)
  • 2009 Take That Present: The Circus Live (DVD)
  • 2010 Take That: Look Back, Don't Stare (dokumentti, DVD)
  • 2011 Progress Live

Kiertueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Queen on suurin Iltalehti. 2.1.2007. Viitattu 22.5.2020.
  2. Take That saapuu Suomeen – edellisestä keikasta 29 vuotta www.iltalehti.fi. Viitattu 12.12.2022.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Take That.