Eurovision laulukilpailu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo kilpailusta yleensä. Eri vuosien kilpailuista on omat artikkelit, katso esimerkiksi Eurovision laulukilpailu 2014.
Eurovision laulukilpailun logo.

Eurovision laulukilpailu (engl. Eurovision Song Contest, josta lyhenne ESC; ransk. Concours Eurovision de la chanson, CEC), puhekielessä Euroviisut, on vuosittainen laulukilpailu, johon saavat osallistua Euroopan yleisradiounionin (EBU) aktiiviset jäsenmaat. Jokainen laulukilpailuun osallistuva maa lähettää kilpailuun yhden musiikkiesityksen ja ne äänestetään kansainvälisessä finaalissa paremmuusjärjestykseen. Kilpailuun saavat osallistua vain uudet laulut, joiden on tarkoitettu osallistuvan Eurovision laulukilpailuun. Laulua ei saa mainostaa ennen jokaisen maan kansallista karsintaa, jossa valitaan edustajasävelmä kilpailuun.

Kilpailun nimi tulee EBU:n televisiojakeluverkosta Eurovisio (engl. Eurovision).[1][2] EBU:n jäseniä ovat televisioyhtiöt, jotka valitsevat ja lähettävät osallistujan kilpailuun. EBU:lla on toisaalta jäseniä myös Euroopan ulkopuolelta: Algeriasta, Armeniasta, Azerbaidžanista, Georgiasta, Egyptistä, Israelista, Jordaniasta, Libanonista, Libyasta, Marokosta ja Tunisiasta. Näistä kuitenkin vain Israel, Armenia, Georgia ja Azerbaidzan ovat osallistuneet kilpailuun säännöllisesti. Georgia on osallistunut vuodesta 2007 lähtien, mutta jätti vuoden 2009 kilpailun väliin. Marokko on osallistunut kerran, vuonna 1980 ja Libanon ilmoittautui vuoden 2005 kilpailuun, mutta perui osallistumisensa. Osallistuakseen laulukilpailuun valtion ei siis tarvitse sijaita maantieteellisesti Euroopassa. Kilpailu on aina televisioitu vuodesta 1956 lähtien, mutta mustavalkotelevision aikaan sitä enimmäkseen kuunneltiin radiosta.lähde?

Eurovision laulukilpailun loppukilpailua seuraa noin 100 miljoonaa televisiokatsojaa, se on suosituin ei-urheilulähetys Euroopassa.lähde? Vuoteen 2003 asti se järjestettiin yhtenä iltana, useimmiten lauantaina huhti- tai toukokuussa, mutta vuodesta 2004 kilpailu on järjestetty kaksiosaisena, johon sisältyy semifinaali ja finaali. Vuodesta 2008 lähtien semifinaali on käyty kaksiosaisena ohjelmana.

Eurovision laulukilpailun lähetys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eurovision laulukilpailun televisiolähetyksessä perinteiseen rakenteeseen kuuluu kaikkien lauluesitysten esittäminen arvotussa järjestyksessä ja äänestys, jossa jokainen osallistujamaa äänestää lauluja paremmuusjärjestykseen. Kilpailulla on juontaja tai juontajapari, joka juontaa kilpailun englanniksi ja ranskaksi. Perinteisesti jokaisella maalla, joka televisioi kilpailun, on oma selostaja, joka selostaa kilpailun tapahtumat ja esittelee kilpailukappaleet omalla kielellä. Esitysten välillä nähdään lyhyitä videopätkiä, joissa isäntämaa yleensä (ei aina) esittelee oman maansa kulttuuria.[3] Euroviisulähetyksen pituus on ollut pitkään noin kolme tuntia. Kaikkien osallistujamaiden on lähetettävä kilpailu suorana lähetyksenä. Nykyään kilpailussa on varattu tilaa myös mainoskatkoille, jotka eivät estä kilpailuesitysten näkemistä.

Laulukilpailun ja eräiden muidenkin EBU:n lähetysten tunnussävelenä käytetään Marc Antoine Charpentierin Te Deumin alkusoittoa.[4]

Ensimmäiset Euroviisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euroviisujen alkuperäinen logo.

Ensimmäinen Eurovision laulukilpailu pidettiin Sveitsin Luganossa vuonna 1956. Idean isä oli EBU:n ranskalainen voimahahmo Marcel Bezençon. EBU:n perustajayhtiöillä oli tarve keksiä kaikkia jäsenmaita kiinnostavia televisio-ohjelmia.[5] Pienin yhteinen nimittäjä löytyi laulukilpailusta ja esikuvana oli 1951 alkanut Italian valtion TV-yhtiö RAI:n ja Sanremon kasinon järjestämä kansallinen laulukilpailu Festival di Sanremo. Sen jälkeen Eurovision laulukilpailut on järjestetty edellisen vuoden voittajamaassa muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta.

Eurovision laulukilpailuun 1956 osallistuivat EEC-maat eli Ranska, Italia, Alankomaat, Luxemburg, Belgia ja Saksan liittotasavalta sekä lisäksi Sveitsi. Jokainen osallistujamaa sai lähettää kaksi laulua, useimmilla oli myös kaksi solistia. Sveitsiläinen Lys Assia voitti kilpailun kappaleellaan "Réfrain". Assiaa voitiin pitää ennakkosuosikkina, sillä hän oli artisteista ylivoimaisesti nimekkäin. Voittajan valitsi jury, johon kuului kaksi jäsentä jokaisesta osallistujamaasta. Luxemburgin televisioyhtiöllä ei ollut varaa lähettää yhden solistin lisäksi tuomareita, joten maa pyysi sveitsiläisiä äänestämään heidän puolestaan. Itävalta, Iso-Britannia ja Tanska olisivat osallistuneet vuoden 1956 laulukilpailuun, mutta he eivät ilmoittautuneet ajoissa. Seuraavina vuosina osallistujamaiden määrä kasvoi huimasti kahdenkymmenen kieppeille.

Maiden ensiesiintymiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maiden ensimmäinen osallistuminen Eurovision laulukilpailuihin: 1950-luku (sinisellä), 1960-luku (vihreällä), 1970-luku (keltaisella), 1980-luku (punaisella), 1990-luku (violetilla), 2000-luku (oranssilla).
Euroviisuihin osallistuneiden maiden määrä 1956–2006.
Vuosi Valtio Esittäjä
1956 Alankomaiden lippu Alankomaat Jetty Paerl
Sveitsin lippu Sveitsi Lys Assia
Belgian lippu Belgia Fud Leclerc
Saksan lippu Saksa Walter Andreas Schwarz
Italian lippu Italia Franca Raimondi
Ranskan lippu Ranska Mathé Altéry
Luxemburgin lippu Luxemburg Michèle Arnaud
1957 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Iso-Britannia Patricia Bredin
Itävallan lippu Itävalta Bob Martin
Tanskan lippu Tanska Birthe Wilke & Gustav Winckler
1958 Ruotsin lippu Ruotsi Lilla stjärna
1959 Monacon lippu Monaco Jacques Pills
1960 Norjan lippu Norja Nora Brockstedt
1961 Espanjan lippu Espanja Conchita Bautista
Suomen lippu Suomi Laila Kinnunen[6]
Jugoslavian lippu Jugoslavia Ljiljana Petrović
1964 Portugalin lippu Portugali António Calvário
1965 Irlannin lippu Irlanti Butch Moore
1971 Maltan lippu Malta Joe Grech
1973 Israelin lippu Israel Ilanit
1974 Kreikan lippu Kreikka Marinella
1975 Turkin lippu Turkki Semiha Yanki
1980 Marokon lippu Marokko Samira Bensaid
1981 Kyproksen lippu Kypros Island
1986 Islannin lippu Islanti Icy
1993 Kroatian lippu Kroatia Put
Bosnia ja Hertsegovinan lippu Bosnia ja Hertsegovina Fazla
Slovenian lippu Slovenia 1 x band
1994 Viron lippu Viro Silvi Vrait
Unkarin lippu Unkari Friderika Bayer
Liettuan lippu Liettua Ovidijus Vysniauskas
Puolan lippu Puola Edyta Górniak
Romanian lippu Romania Dan Bittman
Venäjän lippu Venäjä Judif
Slovakian lippu Slovakia Martin Durinda & Tublatanka
1998 Makedonian lippu EJT Makedonia Vlado Janevski
2000 Latvian lippu Latvia Brainstorm
2003 Ukrainan lippu Ukraina Oleksandr
2004 Albanian lippu Albania Anjeza Shahini
Andorran lippu Andorra Marta Roure
Valko-Venäjän lippu Valko-Venäjä Alexandra & Konstantin
Serbia ja Montenegron lippu Serbia ja Montenegro Željko Joksimović & Ad Hoc Orchestra
2005 Bulgarian lippu Bulgaria Kaffe
Moldovan lippu Moldova Zdob și Zdub
2006 Armenian lippu Armenia André
2007 Montenegron lippu Montenegro Stevan Faddy
Serbian lippu Serbia Marija Šerifović
Tšekin lippu Tšekki Kabát
Georgian lippu Georgia Sopo Khalvaši
2008 Azerbaidžanin lippu Azerbaidžan Elnur & Samir
San Marinon lippu San Marino Miodio

Menestyneitä lauluja ja esittäjiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingin Hartwall-areena, joka toimi Euroviisujen tapahtumapaikkana vuonna 2007.

Eurovision laulukilpailussa menestyminen alkoi 1960-luvulla vaikuttaa siihen, että Euroviisuissa kuullut laulut menestyivät kaupallisesti hyvin Länsi-Euroopassa. Tunnetuimpia ja menestyneimpiä euroviisuvoittajia on ruotsalainen ABBA, jonka kansainvälinen ura käynnistyi "Waterloon" voitettua kilpailun vuonna 1974. Vuonna 1988 Sveitsiä edustanut kanadalainen Céline Dion nousi kansainväliseksi tähdeksi joitakin vuosia viisuvoittonsa jälkeen alettuaan laulaa englanniksi. Irlannin Johnny Logan on voittanut kilpailun kahdesti laulajana (1980 ja 1987) ja kerran säveltäjänä (1992), mutta ei siitä huolimatta ole saavuttanut kovin suurta kansainvälistä menestystä Euroviisujen ulkopuolella. Oikeastaan kilpailusta ei ole ponnahtanut yhtään maailmalla menestynyttä artistia Dionin jälkeen.

Muita kansainvälisesti tunnetuimpia Euroviisuihin osallistuneita artisteja ovat muun muassa Cliff Richard, Olivia Newton-John, Julio Iglesias, Baccara, Lara Fabian, The Shadows, Nana Mouskouri, Sandie Shaw, Alla Pugatšova, t.A.T.u., Las Ketchup, Dima Bilan, DJ Bobo, Patricia Kaas, Andrew Lloyd Webber, Blue ja Engelbert Humperdinck, Bonnie Tyler.

Suomi voitti vuoden 2006 Eurovision laulukilpailun Lordin kappaleella Hard Rock Hallelujah ennätyksellisellä 292 pisteellä. Kyseessä on tällä hetkellä Suomen ainoa euroviisuvoitto. Vuonna 2006 mukana oli 37 maata. Lordin pistemäärä rikottiin vuonna 2009, jolloin Norjan Alexander Rybak lauloi kappaleen Fairytale ja voitti 387 pisteellä. Vuonna 2009 mukana oli viisi maata enemmän kuin 2006, eli yhteensä 42 maata.

Euroviisujen säännöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jokaisen maan edustajalla on lehdistötilaisuus. Kuvassa Sveitsin edustaja Six4one Ateenan Euroviisuissa vuonna 2006.

Esiintyjät ja kieli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyisten sääntöjen mukaan maan esityksessä voi olla enintään kuusi esiintyjää lavalla ja jokaisen esiintyjän tulee olla 16 vuotta täyttänyt kilpailuvuoden lopussa. Nykyisten sääntöjen mukaan esiintyjien kansalaisuutta tai esityksen kieltä ei ole rajoitettu eikä EBU puutu siihen, miten kukin maa kilpailukappaleensa ja -esittäjänsä valitsee. Kunkin maan oli pakko laulaa jollain virallisista kielistään vuosina 19661972 ja 19781998. Kielisäännön ansiosta kilpailuissa on kuultu kappaleita monista yleisesti tunnetuista historiallisista henkilöistä ja kansainvälisesti ymmärretyistä käsitteistä sekä rallattelua. Ennen vuotta 1966 pidettiin selvänä, että laulut lauletaan omalla kielellä.lähde? Vuonna 1965 Ruotsi esitti laulunsa kokonaan englanniksi, minkä takia laadittiin kielisääntö.[7]

Säestys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoteen 1998 asti Eurovision laulukilpailussa lauluja säesti suuri viihdeorkesteri jousineen, puhaltimineen ja komppiryhmineen. Jokainen maa lähetti kilpailuun oman kapellimestarin, joka vastasi laulun sovituksesta ison orkesterin säestämänä. 1970-luvulta lähtien toisenlaisten instrumenttien yleistyessä esityksessä saatettiin käyttää myös taustanauhaa. Useimmiten lauluyhtyeet eivät soittaneet oikeasti lavalla, vaan heidän säestyksenä tuli nauhalta. Tavoitteena oli, että taustanauhalta tulevaa soitantaa oli kyettävä jäljittelemään lavalla, mieluiten alkuperäisten soittajien esittäminä. Taustanauhojen ja orkesterin sekakäyttö yleistyi 1980-luvulla, kun musiikissa käytettiin enemmän elektronisia soittimia. Vuoden 1980 kilpailussa nähtiin ensimmäinen esitys ilman orkesterin säestystä. 1990-luvun alussa viisuissa pyrittiin kieltämään taustanauhat, mutta tuo sääntö ei ollut virallisesti voimassa, vaikka taustanauhan käyttö vähäksi aikaa vähenikin.lähde?

Vuodesta 1999 lähtien Euroviisuissa ei ole enää käytetty orkesteria ja musiikki on tullut aina taustanauhalta. Säännöissä ollaan kuitenkin ehdottomia siinä, että nauhat eivät saa missään nimessä sisältää mitään lauluosuuksia. Kaikki mahdollinen ihmisääni on esiintyjien esitettävä suorassa lähetyksessä. Tämän säännön rikkominen on johtanut esimerkiksi siihen että vuonna 1999 Kroatia menetti osan pisteistään.

Huijaaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

6. helmikuuta 2014 Europpan yleisradioyhdistys EBU vahvisti, että jonkun maan televisioyhtiö oli yrittänyt huijata vuoden 2013 Euroviisuissa Malmössä ostamalla ääniä. Malmön Euroviisujen jälkeen internetissä liikkui video jossa kaksi azerbaidzhanilaista oli yrittänyt ostaa ääniä liettualaisnuorilta loppukilpailun äänestyksen aikana. Azerbaidzhanilaiset olisivat antaneet rahaa vastineeksi sille, että he olisivat saaneet käyttää liettualaisten puhelimia ja äänestää niillä. Liettua antoi Azerbaidzhanille täydet 12 pistettä finaalissa. Azerbaidzhan sijoittui lopulta toiselle sijalle. EBU teki sääntöihin muutoksen, että jos joku TV-yhtiö ostaa ääniä tai yrittää huijata, on se asetettava kolmen vuoden osallistumiskieltoon. Osallistumiskieltoon on Euroviisuissa asettu yksi maa, Libanon, kun se ei aikonut näyttää Israelin esiintymistä vuoden 2005 Euroviisuissa. Libanon vetäytyi kisoista, koska Israel ilmoitti viime hetkellä osallistuvansa kisoihin. Maiden välillä on jännitteitä ja Libanonin laissa sanotaan, että Israelilaista materiaalia ei saa esittää Libanonissa.

Osallistujamaat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euroviisulähetyksen pituutena on aina haluttu pitää korkeintaan kolmea tuntia,lähde? joten kappaleiden tulisi voida olla esitettävissä noin kolmessa minuutissa. Vuoteen 1992 asti kaikki halukkaat EBU:n jäsenmaat saivat osallistua halutessaan Euroviisuihin ilman rajoituksia. Vuonna 1993 kun Eurovisio ja Intervisio yhdistyivät ja myös Itä-Euroopan maat halusivat mukaan kilpailuun, osallistuvien maiden määrää oli rajoitettava siten, että edellisenä vuonna huonosti pärjänneet maat pakotettiin viettämään välivuotta. Vuodesta 1999 lähtien Ranskalla, Saksalla, Espanjalla ja Isolla-Britannialla on kuitenkin ollut pysyvä osallistumisoikeus, sillä ne ovat kilpailun suurimmat rahoittajamaat. 2011 vuoden Euroviisuihin 13 vuoden tauon jälkeen palaavasta Italiasta tulee viides osallistumisoikeuden hallitsija. Kyseisiä maita kutsutaankin Euroviisuissa BIG5-blokiksi. Koska kiinnostus viisuja kohtaan lisääntyi Euroopassa, vuoden 2003 alkupuolella EBU:ssa päätettiin muuttaa kilpailu kaksipäiväiseksi vuodesta 2004 lähtien, jolloin vuosittain viisuihin voi osallistua korkeintaan 40 maata, tosin Suomi rikkoi sääntöä vuonna 2007 42:lla osallistujamaalla. Suora finaalipaikka oli edellisen vuoden finaalin kymmenellä parhaiten menestyneellä maalla sekä BIG5-mailla. Muut joutuivat lunastamaan finaalipaikan ensimmäisenä kisapäivänä (usein torstai) järjestetyn karsintakilpailun, semifinaalin kautta. Eurovision laulukilpailun suosion edelleen kasvaessa päätettiin jakaa semifinaali kahteen osaan vuodesta 2008 lähtien. Uusien sääntöjen mukaan vain järjestäjä ja BIG5 ovat automaattisesti finaalissa. Karsintakilpailuissa valitaan kaksikymmentä maata loppukilpailuun, eikä niiden tuloksia ilmoiteta ennen loppukilpailun äänestyksen päättymistä. Karsintakilpailujen lopussa ilmoitetaan ainoastaan finaaliin selvinneet satunnaisessa järjestyksessä. Tätäkin systeemiä on pidetty joissain piireissä epäreilunakenen mukaan? ja EBU on ollut miettimässä vaihtoehtoisia karsintatapoja.

Osallistujayhtiöiden on lähetettävä kilpailu suorana televisiolähetyksenä. Euroviisukilpailun isäntämaaksi pääsee edellisen kilpailun voittaja, mutta tästä kunniasta syntyvät suuret kulut ovat ajoittain muodostuneet ongelmaksi televisioyhtiöille.

Äänestys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen edustaja Lordi esiintymässä Ateenassa vuonna 2006.

Kilpailun voittajaksi valitaan laulu, joka saa eniten pisteitä äänestyksessä. Vuodesta 1957 lähtien jokaisessa maassa kokoontuivat tuomaristot ja pisteet jaettiin puhelinlinjojen välityksellä. Kilpailun järjestäjät ottavat suoran satelliittiyhteyden jokaiseen maan pistelautakunnan edustajaan, joka lukee annetut pisteet ääneen. Juontaja perinteisesti toistaa annetut pisteet englanniksi ja ranskaksi. Omaa maata ei saa äänestää. Vuonna 1997 viidessä maassa kokeiltiin puhelinäänestystä, joka otettiin jo seuraavana vuonna käyttöön lähes jokaisessa maassa. Keväällä 2003 mediassa puitiin paljon tutkimusta, jossa väitettiin Euroviisujen tuomaristojen sopineen pisteensä, yleensä naapurivaltioiden kanssa etukäteenlähde?. Tämän vuoksi EBU määräsi jokaisen maan käyttämään puhelinäänestystä ainoana mahdollisena tapana äänestää Euroviisuissa. Jokaisessa maassa istui kuitenkin edelleen kahdeksanhenkinen raati, jonka tuloksia käytettiin, mikäli puhelinäänestys epäonnistui. Raadin äänet on otettu käyttöön myös, mikäli puhelinääniä on annettu niin minimaalisen vähän, ettei se edusta tarpeeksi laajan joukon mielipidettä. Esimerkiksi Monacossa raadin ääniä on käytetty säännöllisesti, sillä heillä puhelinääniä annetaan vain satakunta, siinä missä esimerkiksi Saksassa puhelinääniä kertyy vuosittain lähes miljoona.lähde? Puhelinäänestyksen aikana pisteidenjakajiksi on kutsuttu monia julkisuuden henkilöitä, useimmiten maan entisiä euroviisuedustajia. Raatiäänestyksen aikana pisteidenjakajat ovat yleensä olleet kunkin maan tuomariston puheenjohtajia. Vuoden 2009 Euroviisuista lähtien finaalissa käytetään sekatekniikkaa, jossa puolet pisteistä määritetään puhelinäänestyksen avulla ja puolet asiatuntijaraatien avulla.

Vuodesta 1975 lähtien äänestyskäytäntö on ollut sellainen, että jokaisessa maassa annetaan ääniä kymmenelle kyseisen maan mielestä parhaimmalle esitykselle. Paras esitys saa 12 pistettä, toiseksi paras 10 ja seuraavat kukin 8, 7, 6, 5, 4, 3, 2 ja 1 pistettä. Vuodesta 2006 lähtien pisteidenjakajat ovat ilmoittaneet pisteidenlaskun nopeuttamiseksi ääneen vain kolme suurinta pistemäärää, ja pienimmät pisteet ilmestyvät välittömästi ruutuun. Ennen vuotta 1975 viisuissa oli erilaisia äänestyskäytäntöjä, esimerkiksi jokaisella tuomarilla oli käytettävissään yksi ääni tai paikan päälle lähetettiin jokaisesta maasta kaksi tuomaria arvioimaan kaikki kappaleet samalla arvosteluasteikolla.

Vuonna 1969 saivat neljä parasta maata yhtä monta pistettä ja ne kaikki julistettiin voittajaksi, sillä Eurovisio-säännöissä ei mainittu menettelytapaa tasapelitilanteessa. Niinpä sääntöihin tehtiin vuonna 1975 lisäys, että voittajan ratkaisee tasatilanteessa suurimpien pistemäärien lukumäärä. Vuonna 1991 Ruotsi ja Ranska saivat saman pistemäärän ja yhtä monta kertaa täydet 12 pistettä, mutta koska Ruotsi oli saanut toiseksi suurimpia pisteitä (10) useammin kuin Ranska, Ruotsi julistettiin voittajaksi. Vuodesta 2004 lähtien tätäkin käytäntöä on muutettu siten, että tasatilanteessa korkeamman sijoituksen saa laulu, joka on saanut useammalta maalta pisteitä.

Piste-ennätykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euroviisuissa piste-ennätyksiä on rikottu parin vuoden välein 2000-luvulla. Kaikkien aikojen suurimman pistesaaliin keräsi vuoden 2009 kilpailun voittaja Norjan Alexander Rybak kappaleella ”Fairytale”. Suurin osa ääniharavista on voittajia. Pohjoismaat sijoittuvat piste-ennätysten kärkeen.

Piste-ennätysten Top-5 lista:

  1. Norja: 387 pistettä (Alexander Rybak, ”Fairytale”, 2009)
  2. Ruotsi: 372 pistettä (Loreen, ”Euphoria”, 2012)
  3. Suomi: 292 pistettä (Lordi, ”Hard Rock Hallelujah”, 2006)
  4. Tanska: 281 pistettä (Emmelie de Forest, ”Only Teardrops”, 2013)
  5. Ukraina: 280 pistettä (Ruslana, ”Wild Dances”, 2004)

Semifinaalit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuodesta 2008 kummastakin semifinaalista valitaan 9 osallistujaa loppukilpailuun puhelinäänestyksillä. Kymmenes osallistuja valitaan "vararaatien" äänistä siten, että paikan saa eniten ääniä saanut niistä kappaleista, jotka eivät ole puhelinäänestyksessä yhdeksän eniten ääniä saaneen joukossa. Vuonna 2010 sääntö muuttui, ja niin sanottua raatipaikkaa ei enää käytetä, vaan semifinaaliin otetaan käyttöön myös finaalissa ollut 50/50-äänestys. Osallistujamaan on järjestettävä äänestys siinä semifinaalissa, johon se itse osallistuu. BIG5 ja järjestäjämaa jaetaan arvalla kahteen ryhmään, jotka äänestävät eri semifinaaleissa.

Semifinaaleissa "naapurisovun" lieventämiseksi aiempina vuosina toisilleen eniten ääniä antaneet maat on pyritty sijoittamaan eri semifinaaleihin.

Eurovision laulukilpailut vuodesta 1990 lähtien [8][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Kaupunki Isäntämaan televisioyhtiö ja tapahtumapaikka Päivämäärä(t) Juontaja(t)
1990 Jugoslavian lippu Zagreb, Jugoslavia JRT, Koncertna Dvorana Vatroslav Lisinski 5. toukokuuta Olivar Mlakar, Helga Vlahović
1991 Italian lippu Rooma, Italia RAI, Cinecittàn studiot 4. toukokuuta Gigliola Cinquetti, Toto Cutugno
1992 Ruotsin lippu Malmö, Ruotsi SVT, Malmö isstadion 9. toukokuuta Lydia Cappolicchio, Harald Treutiger
1993 Irlannin lippu Millstreet, Irlanti RTÉ, Green Glens Arena 15. toukokuuta Fionnuala Sweeney
1994 Irlannin lippu Dublin, Irlanti RTÉ, Point Theatre 30. huhtikuuta Cynthia Ni Mhurchú, Gerry Ryan
1995 Irlannin lippu Dublin, Irlanti RTÉ, Point Theatre 13. toukokuuta Mary Kennedy
1996 Norjan lippu Oslo, Norja NRK, Oslo Spektrum 18. toukokuuta Ingvild Bryn, Morten Harket
1997 Irlannin lippu Dublin, Irlanti RTÉ, Point Theatre 3. toukokuuta Carrie Crowley, Ronan Keating
1998 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Birmingham, Iso-Britannia BBC, National Indoor Arena 9. toukokuuta Terry Wogan, Ulrika Jonsson
1999 Israelin lippu Jerusalem, Israel IBA, Usshishkin Hall 29. toukokuuta Yigal Ravid, Dafna Dekel, Sigal Shahamon
2000 Ruotsin lippu Tukholma, Ruotsi SVT, Globen 13. toukokuuta Kattis Ahlström, Anders Lundin
2001 Tanskan lippu Kööpenhamina, Tanska DR, Parken 12. toukokuuta Natasja Crone Back, Søren Pilmark
2002 Viron lippu Tallinna, Viro ETV, Saku Suurhall 25. toukokuuta Annely Peebo, Marko Matvere
2003 Latvian lippu Riika, Latvia LTV, Skonto-areena 24. toukokuuta Marie N, Renārs Kaupers
2004 Turkin lippu Istanbul, Turkki TRT, Abdi Ipekci Sport Center 12. - 15. toukokuuta Meltem Cumbul, Korhan Abay
2005 Ukrainan lippu Kiova, Ukraina NTU, Palace of Sports 19. - 21. toukokuuta Masha, DJ Pasha
2006 Kreikan lippu Ateena, Kreikka ERT, Olympic Indoor Hall 18. - 20. toukokuuta Sakis Rouvas, Maria Menounos
2007 Suomen lippu Helsinki, Suomi Yle, Hartwall Areena 10. - 12. toukokuuta Jaana Pelkonen, Mikko Leppilampi, Krisse Salminen (Green Room)
2008 Serbian lippu Belgrad, Serbia RTS, Belgrade Arena 20. - 24. toukokuuta Jovana Janković, Željko Joksimović
2009 Venäjän lippu Moskova, Venäjä Pervyi kanal, Olimpijski 12. - 16. toukokuuta Ivan Urgant ja Alsou finaalissa sekä Natalia Vodianova ja Andrei Malahov semifinaaleissa
2010 Norjan lippu Oslo, Norja NRK, Telenor Arena 25. - 29. toukokuuta Nadia Hasnaoui, Erik Solbakken, Haddy N'jie
2011 Saksan lippu Düsseldorf, Saksa ARD, Esprit-arena 10. - 14. toukokuuta Stefan Raab, Anke Engelke ja Judith Rakers.
2012 Azerbaidžanin lippu Baku, Azerbaidžan İTV, Bakı Kristal Zalı 22. - 26. toukokuuta Leyla Aliyeva, Eldar Gasimov ja Nargiz Berk-Petersen
2013 Ruotsin lippu Malmö, Ruotsi SVT, Malmö Arena 14. - 18. toukokuuta Petra Mede
2014 Tanskan lippu Kööpenhamina, Tanska DR, B&W Hallerne 6. - 10. toukokuuta Lise Rønne, Nikolaj Koppel ja Pilou Asbæk

Euroviisujen voittajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi Maa Laulu Esittäjä Raportti
1956 Sveitsin lippu Sveitsi "Réfrain" Lys Assia Eurovision laulukilpailu 1956
1957 Alankomaiden lippu Alankomaat "Net als toen" Corry Brokken Eurovision laulukilpailu 1957
1958 Ranskan lippu Ranska "Dors, mon amour" André Claveau Eurovision laulukilpailu 1958
1959 Alankomaiden lippu Alankomaat "Een beetje" Teddy Scholten Eurovision laulukilpailu 1959
1960 Ranskan lippu Ranska "Tom Pillibi" Jacqueline Boyer Eurovision laulukilpailu 1960
1961 Luxemburgin lippu Luxemburg "Nous les amoureux" Jean-Claude Pascal Eurovision laulukilpailu 1961
1962 Ranskan lippu Ranska "Un premier amour" Isabelle Aubret Eurovision laulukilpailu 1962
1963 Tanskan lippu Tanska "Dansevise" Grethe & Jørgen Ingmann Eurovision laulukilpailu 1963
1964 Italian lippu Italia "Non ho l'età" Gigliola Cinquetti Eurovision laulukilpailu 1964
1965 Luxemburgin lippu Luxemburg "Poupée de cire, poupée de son" France Gall Eurovision laulukilpailu 1965
1966 Itävallan lippu Itävalta "Merci, Chérie" Udo Jürgens Eurovision laulukilpailu 1966
1967 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Iso-Britannia "Puppet on a String" Sandie Shaw Eurovision laulukilpailu 1967
1968 Espanjan lippu Espanja "La, la, la" Massiel Eurovision laulukilpailu 1968
1969[9] Espanjan lippu Espanja "Vivo cantando" Salomé Eurovision laulukilpailu 1969
Ranskan lippu Ranska "Un jour, un enfant" Frida Boccara Eurovision laulukilpailu 1969
Alankomaiden lippu Alankomaat "De troubadour" Lenny Kuhr Eurovision laulukilpailu 1969
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Iso-Britannia "Boom Bang-a-Bang" Lulu Eurovision laulukilpailu 1969
1970 Irlannin lippu Irlanti "All Kinds of Everything" Dana Eurovision laulukilpailu 1970
1971 Monacon lippu Monaco "Un banc, un arbre, une rue" Séverine Eurovision laulukilpailu 1971
1972 Luxemburgin lippu Luxemburg "Après toi" Vicky Leandros Eurovision laulukilpailu 1972
1973 Luxemburgin lippu Luxemburg "Tu te reconnaîtras" Anne-Marie David Eurovision laulukilpailu 1973
1974 Ruotsin lippu Ruotsi "Waterloo" ABBA Eurovision laulukilpailu 1974
1975 Alankomaiden lippu Alankomaat "Ding-a-dong" Teach-In Eurovision laulukilpailu 1975
1976 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Iso-Britannia "Save Your Kisses for Me" Brotherhood of Man Eurovision laulukilpailu 1976
1977 Ranskan lippu Ranska "L'oiseau et l'enfant" Marie Myriam Eurovision laulukilpailu 1977
1978 Israelin lippu Israel "A-Ba-Ni-Bi" Izhar Cohen & Alphabeta Eurovision laulukilpailu 1978
1979 Israelin lippu Israel "Hallelujah" Gali Atari & Milk and Honey Eurovision laulukilpailu 1979
1980 Irlannin lippu Irlanti "What's Another Year?" Johnny Logan Eurovision laulukilpailu 1980
1981 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Iso-Britannia "Making Your Mind Up" Bucks Fizz Eurovision laulukilpailu 1981
1982 Saksan lippu Saksan liittotasavalta "Ein bißchen Frieden" Nicole Eurovision laulukilpailu 1982
1983 Luxemburgin lippu Luxemburg "Si la vie est cadeau" Corinne Hermès Eurovision laulukilpailu 1983
1984 Ruotsin lippu Ruotsi "Diggi-loo diggi-ley" Herreys Eurovision laulukilpailu 1984
1985 Norjan lippu Norja "La det swinge" Bobbysocks Eurovision laulukilpailu 1985
1986 Belgian lippu Belgia "J'aime la vie" Sandra Kim Eurovision laulukilpailu 1986
1987 Irlannin lippu Irlanti "Hold Me Now" Johnny Logan Eurovision laulukilpailu 1987
1988 Sveitsin lippu Sveitsi "Ne partez pas sans moi" Céline Dion Eurovision laulukilpailu 1988
1989 Jugoslavian lippu Jugoslavia "Rock Me" Riva Eurovision laulukilpailu 1989
1990 Italian lippu Italia "Insieme: 1992" Toto Cutugno Eurovision laulukilpailu 1990
1991 Ruotsin lippu Ruotsi "Fångad av en stormvind" Carola Eurovision laulukilpailu 1991
1992 Irlannin lippu Irlanti "Why Me?" Linda Martin Eurovision laulukilpailu 1992
1993 Irlannin lippu Irlanti "In Your Eyes" Niamh Kavanagh Eurovision laulukilpailu 1993
1994 Irlannin lippu Irlanti "Rock 'n' Roll Kids" Paul Harrington & Charlie McGettigan Eurovision laulukilpailu 1994
1995 Norjan lippu Norja "Nocturne" Secret Garden Eurovision laulukilpailu 1995
1996 Irlannin lippu Irlanti "The Voice" Eimear Quinn Eurovision laulukilpailu 1996
1997 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Iso-Britannia "Love Shine a Light" Katrina and the Waves Eurovision laulukilpailu 1997
1998 Israelin lippu Israel "Diva" Dana International Eurovision laulukilpailu 1998
1999 Ruotsin lippu Ruotsi "Take Me to Your Heaven" Charlotte Nilsson Eurovision laulukilpailu 1999
2000 Tanskan lippu Tanska "Fly on the Wings of Love" Olsen Brothers Eurovision laulukilpailu 2000
2001 Viron lippu Viro "Everybody" Tanel Padar, Dave Benton & 2XL Eurovision laulukilpailu 2001
2002 Latvian lippu Latvia "I Wanna" Marie N Eurovision laulukilpailu 2002
2003 Turkin lippu Turkki "Everyway That I Can" Sertab Erener Eurovision laulukilpailu 2003
2004 Ukrainan lippu Ukraina "Wild Dances" Ruslana Eurovision laulukilpailu 2004
2005 Kreikan lippu Kreikka "My Number One" Helena Paparizou Eurovision laulukilpailu 2005
2006 Suomen lippu Suomi "Hard Rock Hallelujah" Lordi Eurovision laulukilpailu 2006
2007 Serbian lippu Serbia "Molitva" Marija Šerifović Eurovision laulukilpailu 2007
2008 Venäjän lippu Venäjä "Believe" Dima Bilan Eurovision laulukilpailu 2008
2009 Norjan lippu Norja "Fairytale" Alexander Rybak Eurovision laulukilpailu 2009
2010 Saksan lippu Saksa "Satellite" Lena Meyer-Landrut Eurovision laulukilpailu 2010
2011 Azerbaidžanin lippu Azerbaidžan "Running Scared" Ell & Nikki Eurovision laulukilpailu 2011
2012 Ruotsin lippu Ruotsi "Euphoria" Loreen Eurovision laulukilpailu 2012
2013 Tanskan lippu Tanska "Only Teardrops" Emmelie de Forest Eurovision laulukilpailu 2013

Vuoteen 2012 mennessä menestynein maa on ollut Irlanti, joka on voittanut kisat seitsemän kertaa. Ranskalla, Luxemburgilla, Isolla-Britannialla ja Ruotsilla on viisi voittoa.

Suomen historiallisin vuosi Euroviisuissa on 2006, jolloin Lordi voitti sekä semifinaalin että itse finaalin. Molemmissa kilpailuissa Lordi sai 292 pistettä.

Semifinaalin piste-ennätys meni rikki jo seuraavana vuonna, kun Serbian Marija Šerifović sai 298 pistettä.

Kolme vuotta Suomen Euroviisuvoiton jälkeen, vuonna 2009 Moskovan kisoissa Norja sai finaalissa ennätykselliset 387 pistettä rikkoen Lordin ennen hallussa pitämän ennätyksen.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pajala, Mari: Erot järjestykseen! Eurovision laulukilpailu, kansallisuus ja televisiohistoria. Väitöskirja, Turun yliopisto. Nykykulttuurin tutkimuskeskuksen tutkimuksia 88. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 2006. ISBN 951-39-2583-8.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Historia Yle.fi. Yleisradio. Viitattu 25.8.2009.
  2. 62000A0185 EUR-Lex. 8.10.2002. EU. Viitattu 25.8.2009.
  3. Pajala 2006 s. 36–38
  4. Te Deumin nuotit
  5. Pajala 2006 s. 13
  6. Pajala 2006 s. 13
  7. Pajala 2006 s. 211
  8. History by year | Eurovision Song Contest
  9. Vuonna 1969 voitto jaettiin neljän maan kesken, koska säännöissä ei mainittu tasapeliä.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kennedy O'Connor, John: Euroviisut: Virallinen historia. (The Eurovision song contest: The official history, 2005.) Suomentanut Maria Lyytinen. Helsingissä: Ajatus, 2007. ISBN 978-951-20-7007-7.
  • Loivamaa, Ismo & Seitajärvi, Juha: Euroviisutriviaa vuosi vuodelta. Helsinki: Helmi, 2007. ISBN 951-556-119-1.
  • Murtomäki, Asko: Finland 12 points!. Helsinki: Teos, 2007. ISBN 978-951-851-106-2.
  • Pajala, Mari: Erot järjestykseen! Eurovision laulukilpailu, kansallisuus ja televisiohistoria.. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, Nykykulttuuri, 2006. ISBN 978-951-39-5604-2 (pdf)..

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Eurovision laulukilpailu.