Eurovision laulukilpailu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo kilpailusta yleensä. Eri vuosien kilpailuista on omat artikkelit, katso esimerkiksi Eurovision laulukilpailu 2014.
Eurovision laulukilpailun logo vuosina 2004-2014.

Eurovision laulukilpailu (engl. Eurovision Song Contest, josta lyhenne ESC; ransk. Concours Eurovision de la chanson, CEC), puhekielessä Euroviisut, on vuosittainen laulukilpailu, johon saavat osallistua Euroopan yleisradiounionin (EBU) aktiiviset jäsenmaat. Jokainen laulukilpailuun osallistuva maa lähettää kilpailuun yhden musiikkiesityksen ja ne äänestetään kansainvälisessä finaalissa paremmuusjärjestykseen. Kilpailuun saavat osallistua vain uudet laulut, joiden on tarkoitettu osallistuvan Eurovision laulukilpailuun. Laulua ei saa mainostaa ennen jokaisen maan kansallista karsintaa, jossa valitaan edustajasävelmä kilpailuun.

Kilpailun nimi tulee EBU:n televisiojakeluverkosta Eurovisio (engl. Eurovision).[1][2] EBU:n jäseniä ovat televisioyhtiöt, jotka valitsevat ja lähettävät osallistujan kilpailuun. EBU:lla on toisaalta jäseniä myös Euroopan ulkopuolelta: Algeriasta, Armeniasta, Azerbaidžanista, Georgiasta, Egyptistä, Israelista, Jordaniasta, Libanonista, Libyasta, Marokosta ja Tunisiasta. Näistä kuitenkin vain Israel, Armenia, Georgia ja Azerbaidzan ovat osallistuneet kilpailuun säännöllisesti. Georgia on osallistunut vuodesta 2007 lähtien, mutta jätti vuoden 2009 kilpailun väliin. Marokko on osallistunut kerran, vuonna 1980 ja Libanon ilmoittautui vuoden 2005 kilpailuun, mutta perui osallistumisensa. Osallistuakseen laulukilpailuun valtion ei siis tarvitse sijaita maantieteellisesti Euroopassa. Kilpailu on aina televisioitu vuodesta 1956 lähtien, mutta mustavalkotelevision aikaan sitä enimmäkseen kuunneltiin radiosta.lähde?

Eurovision laulukilpailun loppukilpailua seuraa noin 100 miljoonaa televisiokatsojaa, se on suosituin ei-urheilulähetys Euroopassa.lähde? Vuoteen 2003 asti se järjestettiin yhtenä iltana, useimmiten lauantaina huhti- tai toukokuussa, mutta vuodesta 2004 kilpailu on järjestetty kaksiosaisena, johon sisältyy semifinaali ja finaali. Vuodesta 2008 lähtien semifinaali on käyty kaksiosaisena ohjelmana.

Eurovision laulukilpailun lähetys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eurovision laulukilpailun televisiolähetyksessä perinteiseen rakenteeseen kuuluu kaikkien lauluesitysten esittäminen sekä äänestys, jossa jokainen osallistujamaa äänestää lauluja paremmuusjärjestykseen. Kilpailulla on juontaja tai juontajapari, joka juontaa kilpailun englanniksi ja ranskaksi. Perinteisesti jokaisella maalla, joka televisioi kilpailun, on oma selostaja, joka selostaa kilpailun tapahtumat ja esittelee kilpailukappaleet omalla kielellä. Esitysten välillä nähdään lyhyitä videopätkiä, joissa isäntämaa yleensä (ei aina) esittelee oman maansa kulttuuria.[3] Euroviisulähetyksen pituus on ollut pitkään noin kolme tuntia. Kaikkien osallistujamaiden on lähetettävä kilpailu suorana lähetyksenä. Nykyään kilpailussa on varattu tilaa myös mainoskatkoille, jotka eivät estä kilpailuesitysten näkemistä.

Laulukilpailun ja eräiden muidenkin EBU:n lähetysten tunnussävelenä käytetään Marc Antoine Charpentierin Te Deumin alkusoittoa.[4]

Ensimmäiset Euroviisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euroviisujen alkuperäinen logo.

Ensimmäinen Eurovision laulukilpailu pidettiin Sveitsin Luganossa vuonna 1956. Idean isä oli EBU:n ranskalainen voimahahmo Marcel Bezençon. EBU:n perustajayhtiöillä oli tarve keksiä kaikkia jäsenmaita kiinnostavia televisio-ohjelmia.[5] Pienin yhteinen nimittäjä löytyi laulukilpailusta ja esikuvana oli 1951 alkanut Italian valtion TV-yhtiö RAI:n ja Sanremon kasinon järjestämä kansallinen laulukilpailu Festival di Sanremo. Sen jälkeen Eurovision laulukilpailut on järjestetty edellisen vuoden voittajamaassa muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta.

Eurovision laulukilpailuun 1956 osallistuivat EEC-maat eli Ranska, Italia, Alankomaat, Luxemburg, Belgia ja Saksan liittotasavalta sekä lisäksi Sveitsi. Jokainen osallistujamaa sai lähettää kaksi laulua, useimmilla oli myös kaksi solistia. Sveitsiläinen Lys Assia voitti kilpailun kappaleellaan "Refrain". Assiaa voitiin pitää ennakkosuosikkina, sillä hän oli artisteista ylivoimaisesti nimekkäin. Voittajan valitsi jury, johon kuului kaksi jäsentä jokaisesta osallistujamaasta. Luxemburgin televisioyhtiöllä ei ollut varaa lähettää yhden solistin lisäksi tuomareita, joten maa pyysi sveitsiläisiä äänestämään heidän puolestaan. Itävalta, Iso-Britannia ja Tanska olisivat osallistuneet vuoden 1956 laulukilpailuun, mutta he eivät ilmoittautuneet ajoissa. Seuraavina vuosina osallistujamaiden määrä kasvoi huimasti kahdenkymmenen kieppeille.

Maiden ensiesiintymiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maiden ensimmäinen osallistuminen Eurovision laulukilpailuihin: 1950-luku (sinisellä), 1960-luku (vihreällä), 1970-luku (keltaisella), 1980-luku (punaisella), 1990-luku (violetilla), 2000-luku (oranssilla).
Euroviisuihin osallistuneiden maiden määrä 1956–2006.
Vuosi Valtio Esittäjä
1956 Alankomaiden lippu Alankomaat Jetty Paerl
Sveitsin lippu Sveitsi Lys Assia
Belgian lippu Belgia Fud Leclerc
Saksan lippu Saksa Walter Andreas Schwarz
Italian lippu Italia Franca Raimondi
Ranskan lippu Ranska Mathé Altéry
Luxemburgin lippu Luxemburg Michèle Arnaud
1957 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Iso-Britannia Patricia Bredin
Itävallan lippu Itävalta Bob Martin
Tanskan lippu Tanska Birthe Wilke & Gustav Winckler
1958 Ruotsin lippu Ruotsi Alice Babs
1959 Monacon lippu Monaco Jacques Pills
1960 Norjan lippu Norja Nora Brockstedt
1961 Espanjan lippu Espanja Conchita Bautista
Suomen lippu Suomi Laila Kinnunen[6]
Jugoslavian lippu Jugoslavia Ljiljana Petrović
1964 Portugalin lippu Portugali António Calvário
1965 Irlannin lippu Irlanti Butch Moore
1971 Maltan lippu Malta Joe Grech
1973 Israelin lippu Israel Ilanit
1974 Kreikan lippu Kreikka Marinella
1975 Turkin lippu Turkki Semiha Yankı
1980 Marokon lippu Marokko Samira Saïd
1981 Kyproksen lippu Kypros Island
1986 Islannin lippu Islanti ICY
1993 Kroatian lippu Kroatia Put
Bosnia ja Hertsegovinan lippu Bosnia ja Hertsegovina Fazla
Slovenian lippu Slovenia 1X Band
1994 Viron lippu Viro Silvi Vrait
Unkarin lippu Unkari Friderika Bayer
Liettuan lippu Liettua Ovidijus Vyšniauskas
Puolan lippu Puola Edyta Górniak
Romanian lippu Romania Dan Bittman
Venäjän lippu Venäjä Judif
Slovakian lippu Slovakia Martin Ďurinda & Tublatanka
1998 Makedonian lippu Makedonia Vlado Janevski
2000 Latvian lippu Latvia Brainstorm
2003 Ukrainan lippu Ukraina Oleksandr
2004 Albanian lippu Albania Anjeza Shahini
Andorran lippu Andorra Marta Roure
Valko-Venäjän lippu Valko-Venäjä Alexandra & Konstantin
Serbia ja Montenegron lippu Serbia ja Montenegro Željko Joksimović & Ad Hoc Orchestra
2005 Bulgarian lippu Bulgaria Kaffe
Moldovan lippu Moldova Zdob și Zdub
2006 Armenian lippu Armenia André
2007 Montenegron lippu Montenegro Stevan Faddy
Serbian lippu Serbia Marija Šerifović
Tšekin lippu Tšekki Kabát
Georgian lippu Georgia Sopo Khalvaši
2008 Azerbaidžanin lippu Azerbaidžan Elnur & Samir
San Marinon lippu San Marino Miodio

Menestyneitä lauluja ja esittäjiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingin Hartwall-areena, joka toimi Euroviisujen tapahtumapaikkana vuonna 2007.

1960-luvulta alkaen kilpailussa menestyneet kappaleet menestyivät useammin myös kaupallisesti hyvin Länsi-Euroopassa. Tunnetuimpia ja menestyneimpiä euroviisuvoittajia on ruotsalainen ABBA, jonka kansainvälinen ura käynnistyi "Waterloon" voitettua kilpailun vuonna 1974. Vuonna 1988 Sveitsiä edustanut kanadalainen Céline Dion nousi kansainväliseksi tähdeksi joitakin vuosia viisuvoittonsa jälkeen alettuaan laulaa englanniksi. Irlannin Johnny Logan on voittanut kilpailun kahdesti laulajana (1980 ja 1987) ja kerran säveltäjänä (1992), mutta ei siitä huolimatta ole saavuttanut kovin suurta kansainvälistä menestystä Euroviisujen ulkopuolella. Oikeastaan kilpailusta ei ole ponnahtanut yhtään maailmalla menestynyttä artistia Dionin jälkeen.

Muita kansainvälisesti tunnetuimpia Euroviisuihin osallistuneita artisteja ovat muun muassa Cliff Richard, Olivia Newton-John, Julio Iglesias, Baccara, Lara Fabian, The Shadows, Nana Mouskouri, Sandie Shaw, Alla Pugatšova, t.A.T.u., Las Ketchup, Dima Bilan, DJ Bobo, Patricia Kaas, Andrew Lloyd Webber, Blue, Engelbert Humperdinck ja Bonnie Tyler.

Suomi voitti vuoden 2006 Eurovision laulukilpailun Lordin kappaleella Hard Rock Hallelujah ennätyksellisellä 292 pisteellä. Kyseessä on tällä hetkellä Suomen ainoa euroviisuvoitto. Vuonna 2006 mukana oli 37 maata. Lordin pistemäärä rikottiin vuonna 2009, jolloin Norjan Alexander Rybak lauloi kappaleen Fairytale ja voitti 387 pisteellä. Vuonna 2009 mukana oli viisi maata enemmän kuin 2006, eli yhteensä 42 maata.

Euroviisujen säännöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jokaisen maan edustajalla on lehdistötilaisuus. Kuvassa Sveitsin edustaja Six4one Ateenan Euroviisuissa vuonna 2006.

Esiintyjät ja kieli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyisten sääntöjen mukaan maan esityksessä voi olla enintään kuusi esiintyjää lavalla ja jokaisen esiintyjän tulee olla 16 vuotta täyttänyt kilpailuvuoden lopussa. Nykyisten sääntöjen mukaan esiintyjien kansalaisuutta tai esityksen kieltä ei ole rajoitettu eikä EBU puutu siihen, miten kukin maa kilpailukappaleensa ja -esittäjänsä valitsee. Kunkin maan oli pakko laulaa jollain virallisista kielistään vuosina 19661972 ja 19781998. Kielisäännön ansiosta kilpailuissa on kuultu kappaleita monista yleisesti tunnetuista historiallisista henkilöistä ja kansainvälisesti ymmärretyistä käsitteistä sekä rallattelua. Ennen vuotta 1966 pidettiin selvänä, että laulut lauletaan omalla kielellä.lähde? Vuonna 1965 Ruotsi esitti laulunsa kokonaan englanniksi, minkä takia laadittiin kielisääntö.[7]

Säestys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoteen 1998 asti Eurovision laulukilpailussa lauluja säesti suuri viihdeorkesteri jousineen, puhaltimineen ja komppiryhmineen. Jokainen maa lähetti kilpailuun oman kapellimestarin, joka vastasi laulun sovituksesta ison orkesterin säestämänä. 1970-luvulta lähtien toisenlaisten instrumenttien yleistyessä esityksessä saatettiin käyttää myös taustanauhaa. Useimmiten lauluyhtyeet eivät soittaneet oikeasti lavalla, vaan heidän säestyksenä tuli nauhalta. Tavoitteena oli, että taustanauhalta tulevaa soitantaa oli kyettävä jäljittelemään lavalla, mieluiten alkuperäisten soittajien esittäminä. Taustanauhojen ja orkesterin sekakäyttö yleistyi 1980-luvulla, kun musiikissa käytettiin enemmän elektronisia soittimia. Vuoden 1979 kilpailussa nähtiin ensimmäinen esitys ilman orkesterin säestystä. 1990-luvun alussa viisuissa pyrittiin kieltämään taustanauhat, mutta tuo sääntö ei ollut virallisesti voimassa, vaikka taustanauhan käyttö vähäksi aikaa vähenikin.lähde?

Vuodesta 1999 lähtien Euroviisuissa ei ole enää käytetty orkesteria ja musiikki on tullut aina taustanauhalta. Säännöissä ollaan kuitenkin ehdottomia siinä, että nauhat eivät saa missään nimessä sisältää mitään lauluosuuksia. Kaikki mahdollinen ihmisääni on esiintyjien esitettävä suorassa lähetyksessä. Tämän säännön rikkominen on johtanut esimerkiksi siihen että vuonna 1999 Kroatia menetti osan pisteistään.

Huijaaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

6. helmikuuta 2014 Euroopan yleisradioyhdistys EBU vahvisti, että jonkin maan televisioyhtiö oli yrittänyt huijata vuoden 2013 Euroviisuissa Malmössä ostamalla ääniä. Malmön Euroviisujen jälkeen internetissä liikkui video jossa kaksi azerbaidzhanilaista oli yrittänyt ostaa ääniä liettualaisnuorilta loppukilpailun äänestyksen aikana. Azerbaidzhanilaiset olisivat antaneet rahaa vastineeksi sille, että he olisivat saaneet käyttää liettualaisten puhelimia ja äänestää niillä. Liettua antoi Azerbaidzhanille täydet 12 pistettä finaalissa. Azerbaidzhan sijoittui lopulta toiselle sijalle. EBU teki sääntöihin muutoksen, että jos joku TV-yhtiö ostaa ääniä tai yrittää huijata, on se asetettava kolmen vuoden osallistumiskieltoon. Osallistumiskieltoon on Euroviisuissa asettu yksi maa, Libanon, kun se ei aikonut näyttää Israelin esiintymistä vuoden 2005 Euroviisuissa. Libanon vetäytyi kisoista, koska Israel ilmoitti viime hetkellä osallistuvansa kisoihin. Maiden välillä on jännitteitä ja Libanonin laissa sanotaan, että israelilaista materiaalia ei saa esittää Libanonissa.

Osallistujamaat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euroviisulähetyksen pituutena on aina haluttu pitää korkeintaan kolmea tuntia,lähde? joten kappaleiden tulisi voida olla esitettävissä noin kolmessa minuutissa. Vuoteen 1992 asti kaikki halukkaat EBU:n jäsenmaat saivat osallistua halutessaan Euroviisuihin ilman rajoituksia. Vuonna 1993 kun Eurovisio ja Intervisio yhdistyivät ja myös Itä-Euroopan maat halusivat mukaan kilpailuun, osallistuvien maiden määrää oli rajoitettava siten, että edellisenä vuonna huonosti pärjänneet maat pakotettiin viettämään välivuotta. Vuodesta 1999 lähtien Ranskalla, Saksalla, Espanjalla ja Isolla-Britannialla on kuitenkin ollut pysyvä osallistumisoikeus, sillä ne ovat kilpailun suurimmat rahoittajamaat. 2011 vuoden Euroviisuihin 13 vuoden tauon jälkeen palaavasta Italiasta tulee viides osallistumisoikeuden hallitsija. Kyseisiä maita kutsutaankin Euroviisuissa BIG5-blokiksi. Koska kiinnostus viisuja kohtaan lisääntyi Euroopassa, vuoden 2003 alkupuolella EBU:ssa päätettiin muuttaa kilpailu kaksipäiväiseksi vuodesta 2004 lähtien, jolloin vuosittain viisuihin voi osallistua korkeintaan 40 maata, tosin Suomi rikkoi sääntöä vuonna 2007 42:lla osallistujamaalla. Suora finaalipaikka oli edellisen vuoden finaalin kymmenellä parhaiten menestyneellä maalla sekä BIG5-mailla. Muut joutuivat lunastamaan finaalipaikan ensimmäisenä kisapäivänä (usein torstai) järjestetyn karsintakilpailun, semifinaalin kautta. Eurovision laulukilpailun suosion edelleen kasvaessa päätettiin jakaa semifinaali kahteen osaan vuodesta 2008 lähtien. Uusien sääntöjen mukaan vain järjestäjä ja BIG5 ovat automaattisesti finaalissa. Karsintakilpailuissa valitaan kaksikymmentä maata loppukilpailuun, eikä niiden tuloksia ilmoiteta ennen loppukilpailun äänestyksen päättymistä. Karsintakilpailujen lopussa ilmoitetaan ainoastaan finaaliin selvinneet satunnaisessa järjestyksessä. Tätäkin järjestelmää on pidetty joissain piireissä epäreilunakenen mukaan? ja EBU on ollut miettimässä vaihtoehtoisia karsintatapoja.

Osallistujayhtiöiden on lähetettävä kilpailu suorana televisiolähetyksenä. Euroviisukilpailun isäntämaaksi pääsee edellisen kilpailun voittaja, mutta tästä kunniasta syntyvät suuret kulut ovat ajoittain muodostuneet ongelmaksi televisioyhtiöille.

Äänestys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen edustaja Lordi esiintymässä Ateenassa vuonna 2006.

Kilpailun voittajaksi valitaan laulu, joka saa eniten pisteitä äänestyksessä. Vuodesta 1957 lähtien jokaisessa maassa kokoontuivat tuomaristot ja pisteet jaettiin puhelinlinjojen välityksellä. Kilpailun järjestäjät ottavat suoran satelliittiyhteyden jokaiseen maan pistelautakunnan edustajaan, joka lukee annetut pisteet ääneen. Juontaja perinteisesti toistaa annetut pisteet englanniksi ja ranskaksi. Omaa maata ei saa äänestää. Vuonna 1997 viidessä maassa kokeiltiin puhelinäänestystä, joka otettiin jo seuraavana vuonna käyttöön lähes jokaisessa maassa. Keväällä 2003 mediassa puitiin paljon tutkimusta, jossa väitettiin Euroviisujen tuomaristojen sopineen pisteensä, yleensä naapurivaltioiden kanssa etukäteenlähde?. Tämän vuoksi EBU määräsi jokaisen maan käyttämään puhelinäänestystä ainoana mahdollisena tapana äänestää Euroviisuissa. Jokaisessa maassa istui kuitenkin edelleen kahdeksanhenkinen raati, jonka tuloksia käytettiin, mikäli puhelinäänestys epäonnistui. Raadin äänet on otettu käyttöön myös, mikäli puhelinääniä on annettu niin minimaalisen vähän, ettei se edusta tarpeeksi laajan joukon mielipidettä. Esimerkiksi Monacossa raadin ääniä on käytetty säännöllisesti, sillä heillä puhelinääniä annetaan vain satakunta, siinä missä esimerkiksi Saksassa puhelinääniä kertyy vuosittain lähes miljoona.lähde? Puhelinäänestyksen aikana pisteidenjakajiksi on kutsuttu monia julkisuuden henkilöitä, useimmiten maan entisiä euroviisuedustajia. Raatiäänestyksen aikana pisteidenjakajat ovat yleensä olleet kunkin maan tuomariston puheenjohtajia. Vuoden 2009 Euroviisuista lähtien semifinaalissa käytetään sekatekniikkaa, jossa puolet pisteistä määritetään puhelinäänestyksen avulla ja puolet asiatuntijaraatien avulla.

Vuodesta 1975 lähtien äänestyskäytäntö on ollut sellainen, että jokaisessa maassa annetaan ääniä kymmenelle kyseisen maan mielestä parhaimmalle esitykselle. Paras esitys saa 12 pistettä, toiseksi paras 10 ja seuraavat kukin 8, 7, 6, 5, 4, 3, 2 ja 1 pistettä. Vuodesta 2006 lähtien pisteidenjakajat ovat ilmoittaneet pisteidenlaskun nopeuttamiseksi ääneen vain kolme suurinta pistemäärää, ja pienimmät pisteet ilmestyvät välittömästi ruutuun. Ennen vuotta 1975 viisuissa oli erilaisia äänestyskäytäntöjä, esimerkiksi jokaisella tuomarilla oli käytettävissään yksi ääni tai paikan päälle lähetettiin jokaisesta maasta kaksi tuomaria arvioimaan kaikki kappaleet samalla arvosteluasteikolla.

Vuonna 1969 saivat neljä parasta maata yhtä monta pistettä ja ne kaikki julistettiin voittajaksi, sillä Eurovisio-säännöissä ei mainittu menettelytapaa tasapelitilanteessa. Niinpä sääntöihin tehtiin vuonna 1975 lisäys, että voittajan ratkaisee tasatilanteessa suurimpien pistemäärien lukumäärä. Vuonna 1991 Ruotsi ja Ranska saivat saman pistemäärän ja yhtä monta kertaa täydet 12 pistettä, mutta koska Ruotsi oli saanut toiseksi suurimpia pisteitä (10) useammin kuin Ranska, Ruotsi julistettiin voittajaksi. Vuodesta 2004 lähtien tätäkin käytäntöä on muutettu siten, että tasatilanteessa korkeamman sijoituksen saa laulu, joka on saanut useammalta maalta pisteitä.

Piste-ennätykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euroviisuissa piste-ennätyksiä on rikottu parin vuoden välein 2000-luvulla. Kaikkien aikojen suurimman pistesaaliin keräsi vuoden 2009 kilpailun voittaja Norjan Alexander Rybak kappaleella ”Fairytale”. Suurin osa ääniharavista on voittajia. Pohjoismaat sijoittuvat piste-ennätysten kärkeen.

Piste-ennätysten Top-5 lista:

  1. Norja: 387 pistettä (Alexander Rybak, ”Fairytale”, 2009)
  2. Ruotsi: 372 pistettä (Loreen, ”Euphoria”, 2012)
  3. Suomi: 292 pistettä (Lordi, ”Hard Rock Hallelujah”, 2006)
  4. Itävalta: 290 pistettä (Conchita Wurst, ”Rise Like a Phoenix”, 2014)
  5. Tanska: 281 pistettä (Emmelie de Forest, ”Only Teardrops”, 2013)

Semifinaalit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuodesta 2008 kummastakin semifinaalista valitaan 9 osallistujaa loppukilpailuun puhelinäänestyksillä. Kymmenes osallistuja valitaan "vararaatien" äänistä siten, että paikan saa eniten ääniä saanut niistä kappaleista, jotka eivät ole puhelinäänestyksessä yhdeksän eniten ääniä saaneen joukossa. Vuonna 2010 sääntö muuttui, ja niin sanottua raatipaikkaa ei enää käytetä, vaan semifinaaliin otetaan käyttöön myös finaalissa ollut 50/50-äänestys. Osallistujamaan on järjestettävä äänestys siinä semifinaalissa, johon se itse osallistuu. BIG5 ja järjestäjämaa jaetaan arvalla kahteen ryhmään, jotka äänestävät eri semifinaaleissa.

Semifinaaleissa "naapurisovun" lieventämiseksi aiempina vuosina toisilleen eniten ääniä antaneet maat on pyritty sijoittamaan eri semifinaaleihin.

Euroviisujen voittajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosi[8] Paikka[8] Voittaja[8]
Maa Laulu Esittäjä
1956 Sveitsin lippu Lugano Sveitsin lippu Sveitsi Refrain Lys Assia
1957 Saksan lippu Frankfurt am Main Alankomaiden lippu Alankomaat Net als toen Corry Brokken
1958 Alankomaiden lippu Hilversum Ranskan lippu Ranska Dors, mon amour André Claveau
1959 Ranskan lippu Cannes Alankomaiden lippu Alankomaat Een beetje Teddy Scholten
1960 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Lontoo Ranskan lippu Ranska Tom Pillibi Jacqueline Boyer
1961 Ranskan lippu Cannes Luxemburgin lippu Luxemburg Nous les amoureux Jean-Claude Pascal
1962 Luxemburgin lippu Luxemburg Ranskan lippu Ranska Un premier amour Isabelle Aubret
1963 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Lontoo Tanskan lippu Tanska Dansevise Grethe & Jørgen Ingmann
1964 Tanskan lippu Kööpenhamina Italian lippu Italia Non ho l'età Gigliola Cinquetti
1965 Italian lippu Napoli Luxemburgin lippu Luxemburg Poupée de cire, poupée de son France Gall
1966 Luxemburgin lippu Luxemburg Itävallan lippu Itävalta Merci, Chérie Udo Jürgens
1967 Itävallan lippu Wien Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Iso-Britannia Puppet on a String Sandie Shaw
1968 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Lontoo Espanjan lippu Espanja La, la, la Massiel
1969[9] Espanjan lippu Madrid Espanjan lippu Espanja Vivo cantando Salomé
Ranskan lippu Ranska Un jour, un enfant Frida Boccara
Alankomaiden lippu Alankomaat De troubadour Lenny Kuhr
Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Iso-Britannia Boom Bang-a-Bang Lulu
1970 Alankomaiden lippu Amsterdam Irlannin lippu Irlanti All Kinds of Everything Dana
1971 Irlannin lippu Dublin Monacon lippu Monaco Un banc, un arbre, une rue Séverine
1972 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Edinburgh Luxemburgin lippu Luxemburg Après toi Vicky Leandros
1973 Luxemburgin lippu Luxemburg Luxemburgin lippu Luxemburg Tu te reconnaîtras Anne-Marie David
1974 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Brighton Ruotsin lippu Ruotsi Waterloo ABBA
1975 Ruotsin lippu Tukholma Alankomaiden lippu Alankomaat Ding-a-dong Teach-In
1976 Alankomaiden lippu Haag Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Iso-Britannia Save Your Kisses for Me Brotherhood of Man
1977 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Lontoo Ranskan lippu Ranska L'oiseau et l'enfant Marie Myriam
1978 Ranskan lippu Pariisi Israelin lippu Israel A-Ba-Ni-Bi Izhar Cohen & Alphabeta
1979 Israelin lippu Jerusalem Israelin lippu Israel Hallelujah Gali Atari & Milk and Honey
1980 Alankomaiden lippu Haag Irlannin lippu Irlanti What's Another Year? Johnny Logan
1981 Irlannin lippu Dublin Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Iso-Britannia Making Your Mind Up Bucks Fizz
1982 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Harrogate Saksan lippu Saksa Ein bißchen Frieden Nicole
1983 Saksan lippu München Luxemburgin lippu Luxemburg Si la vie est cadeau Corinne Hermès
1984 Luxemburgin lippu Luxemburg Ruotsin lippu Ruotsi Diggi-loo diggi-ley Herreys
1985 Ruotsin lippu Göteborg Norjan lippu Norja La det swinge Bobbysocks
1986 Norjan lippu Bergen Belgian lippu Belgia J'aime la vie Sandra Kim
1987 Belgian lippu Bryssel Irlannin lippu Irlanti Hold Me Now Johnny Logan
1988 Irlannin lippu Dublin Sveitsin lippu Sveitsi Ne partez pas sans moi Céline Dion
1989 Sveitsin lippu Lausanne Jugoslavian lippu Jugoslavia Rock Me Riva
1990 Jugoslavian lippu Zagreb Italian lippu Italia Insieme: 1992 Toto Cutugno
1991 Italian lippu Rooma Ruotsin lippu Ruotsi Fångad av en stormvind Carola
1992 Ruotsin lippu Malmö Irlannin lippu Irlanti Why Me? Linda Martin
1993 Irlannin lippu Millstreet Irlannin lippu Irlanti In Your Eyes Niamh Kavanagh
1994 Irlannin lippu Dublin Irlannin lippu Irlanti Rock 'n' Roll Kids Paul Harrington & Charlie McGettigan
1995 Irlannin lippu Dublin Norjan lippu Norja Nocturne Secret Garden
1996 Norjan lippu Oslo Irlannin lippu Irlanti The Voice Eimear Quinn
1997 Irlannin lippu Dublin Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Iso-Britannia Love Shine a Light Katrina and the Waves
1998 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Birmingham Israelin lippu Israel Diva Dana International
1999 Israelin lippu Jerusalem Ruotsin lippu Ruotsi Take Me to Your Heaven Charlotte Nilsson
2000 Ruotsin lippu Tukholma Tanskan lippu Tanska Fly on the Wings of Love Olsen Brothers
2001 Tanskan lippu Kööpenhamina Viron lippu Viro Everybody Tanel Padar, Dave Benton & 2XL
2002 Viron lippu Tallinna Latvian lippu Latvia I Wanna Marie N
2003 Latvian lippu Riika Turkin lippu Turkki Everyway That I Can Sertab Erener
2004 Turkin lippu Istanbul Ukrainan lippu Ukraina Wild Dances Ruslana
2005 Ukrainan lippu Kiova Kreikan lippu Kreikka My Number One Helena Paparizou
2006 Kreikan lippu Ateena Suomen lippu Suomi Hard Rock Hallelujah Lordi
2007 Suomen lippu Helsinki Serbian lippu Serbia Molitva Marija Šerifović
2008 Serbian lippu Belgrad Venäjän lippu Venäjä Believe Dima Bilan
2009 Venäjän lippu Moskova Norjan lippu Norja Fairytale Alexander Rybak
2010 Norjan lippu Oslo Saksan lippu Saksa Satellite Lena Meyer-Landrut
2011 Saksan lippu Düsseldorf Azerbaidžanin lippu Azerbaidžan Running Scared Ell & Nikki
2012 Azerbaidžanin lippu Baku Ruotsin lippu Ruotsi Euphoria Loreen
2013 Ruotsin lippu Malmö Tanskan lippu Tanska Only Teardrops Emmelie de Forest
2014 Tanskan lippu Kööpenhamina Itävallan lippu Itävalta Rise Like a Phoenix Conchita Wurst

Vuoteen 2013 mennessä menestynein maa on ollut Irlanti, joka on voittanut kisat seitsemän kertaa. Ranskalla, Luxemburgilla, Isolla-Britannialla ja Ruotsilla on viisi voittoa.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pajala, Mari: Erot järjestykseen! Eurovision laulukilpailu, kansallisuus ja televisiohistoria. Väitöskirja, Turun yliopisto. Nykykulttuurin tutkimuskeskuksen tutkimuksia 88. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 2006. ISBN 951-39-2583-8.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Historia Yle.fi. Yleisradio. Viitattu 25.8.2009.
  2. 62000A0185 EUR-Lex. 8.10.2002. EU. Viitattu 25.8.2009.
  3. Pajala 2006 s. 36–38
  4. Te Deumin nuotit
  5. Pajala 2006 s. 13
  6. Pajala 2006 s. 13
  7. Pajala 2006 s. 211
  8. a b c History Eurovision Song Contest. Viitattu 7.5.2014. (englanniksi)
  9. Vuonna 1969 voitto jaettiin neljän maan kesken, koska säännöissä ei mainittu tasapeliä.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kennedy O'Connor, John: Euroviisut: Virallinen historia. (The Eurovision song contest: The official history, 2005.) Suomentanut Maria Lyytinen. Helsingissä: Ajatus, 2007. ISBN 978-951-20-7007-7.
  • Loivamaa, Ismo & Seitajärvi, Juha: Euroviisutriviaa vuosi vuodelta. Helsinki: Helmi, 2007. ISBN 951-556-119-1.
  • Murtomäki, Asko: Finland 12 points!. Helsinki: Teos, 2007. ISBN 978-951-851-106-2.
  • Pajala, Mari: Erot järjestykseen! Eurovision laulukilpailu, kansallisuus ja televisiohistoria.. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, Nykykulttuuri, 2006. ISBN 978-951-39-5604-2 (pdf)..

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Eurovision laulukilpailu.