OIRT
| Kansainvälinen radio- ja televisiojärjestö | |
|---|---|
| Organisation Internationale de Radiodiffusion et de Télévision International Radio and Television Organisation |
|
 Jäsenet lakkauttamisen aikaan Jäsenet, jotka kuuluivat liittoon ennen lakkauttamista Kumppanijäsenet |
|
| Perustettu | 28.kesäkuuta 1946 |
| Lakkautettu | 1. tammikuuta 1993 |
| Tyyppi | televisio- ja radioliitto |
| Päämaja |
Bryssel, Belgia (1946–1950) Praha, Tšekkoslovakia (1950–1993) |
| Jäsenet |
20 jäsentä (1946-1950) 10 jäsentä (1950-1993) 1 liittänäisjäsen |
| Viralliset kielet | ranska, englanti |
 |
Tämän artikkelin nimi saattaa olla virheellinen. Ehdotettu uusi nimi on Kansainvälinen radio- ja televisiojärjestö. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: suomenkielinen nimi |
Kansainvälinen radio- ja televisiojärjestö (engl. International Radio and Television Organisation, ransk. Organisation Internationale de Radiodiffusion et de Télévision (OIRT) (ennen vuotta 1960 International Broadcasting Organization (IBO), ransk. Organisation Internationale de Radiodiffusion (OIR)) oli vuonna 1946 perustettu kansainvälinen radio- ja televisioliitto, jonka tehtävänä oli koordinoida yhteistyötä eri maiden radioyhtiöiden välillä.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
26 maata perusti OIR:n 28. kesäkuuta 1946. Seuraavana päivänä Kansainvälisen yleisradioliiton (IBU) yleiskokouksessa tämä elin yritettiin hajottaa, mutta esitys ei saanut vaadittua enemmistöä.28 jäsenestä 18 perustajajäsentä erosi IBU:sta ja niistä tuli uuden OIR:n perustajia[1]
Vuonna 1946 OIR asettui IBU:n rakennukseen Brysseliin .Tekninen toiminta aloitettiin jälleen kahden johtajan alaisuudessa, joista toisen delegoi Neuvostoliitto ja toisen Ranska. Kylmän sodan poliittinen tilanne kuitenkin heikken ja tämä aiheutti levottoman epäluottamustilanteen teknisen keskuksen henkilöstön piriissä [1].
Vuonna 1950 jotkut jäsenet (enimmäkseen länsieurooppalaiset) erosivat OIRT:ista muodostaakseen uuden Euroopan yleisradioliiton johon kuului muun muassa Belgia, Egypti, Ranska, Italia, Libanon, Luxemburg, Monaco, Marokko, Alankomaat, Tunisia ja Jugoslavia[1].
OIRT:n jäseniksi jäivät Albania, Bulgaria, Tšekkoslovakia, Suomi (myös EBU:n jäsen), Itä-Saksa, Unkari, Puola, Romania, Syyria ja Neuvostoliitto.
Tämän seurauksena OIR:n päämaja ja sen tekninen keskus siirrettiin Brysselistä Prahaan vuonna 1950[2]. Belgiasta ja muista länsimaista tulleita työntekijöitä jäi Brysseliin ja keskustasta tuli uuden EBU:n tekninen keskus.
Toisin kuin EBU, OIRT ei rajoittunut Euroopan ja Välimeren maihin vaan toimi globaalina organisaationa. Järjestön jäseniä olivat itäblokin kanssa liittoutuneet maat, kuten Kuuba, Vietnam, Kiinan kansantasavalta ja Pohjois-Korea, sekä Neuvostoliiton liittolaiset joita johtivat tilapäisesti kommunistiset hallinnot kuten Nicaragua ja Afganistanin demokraattinen tasavalta sekä Afrikan ja Lähi-idän valtiot, jotka olivat tilapäisesti assosioituneet tai tukeneet sosialististä leiriä.
Tammikuun 1. päivänä 1993, Neuvostoliiton hajoamisen ja kylmän sodan päättymisen jälkeen, OIRT sulautui Euroopan yleisradioliittoon ja kaikki eurooppalaiset OIRT-jäsenyydet siirrettiin EBU:lle.Vuonna 2022 Venäjä erotettiin EBU:sta.[3]
Intervision[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
OIRT:n televisioverkko perustettiin vuonna 1960 ja sen nimi oli Intervision (ven. Интервидение, saks. Intervision, bulg. Интервизия, puol. Interwizja, tšek. Intervize, slovak. Intervízia, unk. Intervízió, rom. Interviziune, suom. Intervisio).
Vuosina 1977-1980 OIRT järjesti neljä Intervision laulukilpailua Sopotissa Puolassa yrittääkseen jäljitellä Eurovision laulukilpailua.
Jäsenmaat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Assosioituneet jäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Valtio | Yhtiö | Liittyi | Erosi |
|---|---|---|---|
 Länsi-Saksa |
Arbeitsgemeinschaft der öffentlich-rechtlichen Rundfunkanstalten der Bundesrepublik Deutschland | 1988 | 1992 |
| Zweites Deutsches Fernsehen | 1988 | 1992 | |
 Mongolia |
Mongolyn ündesnii olon niitiin televiz | 1967 | 1992 |
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c EBU 50th Anniversary European Broadcasting Union. Arkistoitu 20.12.2016. Viitattu 4.5.2023.
- ↑ "The Situation of Public Broadcasting in Europe" European Broadcasting Union. Arkistoitu 12.5.2012. Viitattu 4.5.2023.
- ↑ EBU Dossiers Geneva: European Broadcasting Union. Arkistoitu 5.7.2017. Viitattu 4.5.2023.