Eurovision laulukilpailu 1956
| Eurovision laulukilpailu 1956 | |
|---|---|
 Laulukilpailun logo |
|
| Päivämäärät | |
| Päivämäärä(t) | 24. toukokuuta |
| Isäntä | |
| Tapahtumapaikka | Teatro Kursaal, Lugano, Sveitsi |
| Juontaja(t) | Lohengrin Filipello |
| Isäntämaan toimittaja | SSR |
| Väliaikanumero | Les Joyeux Rossignols |
| Osallistujat | |
| Osallistujien määrä | 14 |
| Uudet maat |  Alankomaat Belgia Italia Luxemburg Ranska Saksa Sveitsi |
| Muuta | |
|
|
| Äänestys | |
| Nolla pistettä saaneet | Tavallaan kaikki (vain voittaja julistettiin) |
| Voittaja | Sveitsi "Refrain" |
|
|
|
Eurovision laulukilpailu 1956 järjestettiin torstaina 24. toukokuuta 1956 pienikokoisessa Teatro Kursaalissa Luganossa Sveitsissä.[1] Laulukilpailu oli historiansa ensimmäinen. Euroopan yleisradiounioni oli suunnitellut jonkinlaista ohjelmamuotoa jäsenmaidensa välille ja Italian San Remon festivaalien inspiroimana päätettiin järjestää iskelmälaulukilpailut.[2]
Sisällysluettelo |
Osallistujat [muokkaa]
Kisoihin osallistui seitsemän maata: Sveitsi, Luxemburg, Hollanti, Belgia, Saksan liittotasavalta, Italia ja Ranska. Tanskan ja Ison-Britannian ilmoittautuminen myöhästyi, joten ne jäivät pois kilpailusta, mutta näyttivät kuitenkin finaalin televisiossa.[1] Ne osallistuivat seuraavana vuonna, jolloin debytoi myös Itävalta.[2]
Voittajaksi selviytyi Sveitsin edustaja Lys Assia laulullaan "Refrain". Vain voittaja julistettiin, muiden maiden tuloksia (sijoituksia ja pisteitä) ei julkaistu. Finaalista on olemassa äänite,[1] mutta niukasti kuvamateriaalia. Vain voittajan esityksestä on olemassa kuvanauha.[2] Voiton selvittyä Assia esitti laulunsa uudelleen ja se tapa on jäänyt elämään Eurovision laulukilpailuun. Sveitsin kahdesta kappaleesta "Das Alte Karussell" laulettiin saksaksi ja "Refrain" ranskaksi. Muiden maiden molemmat kappaleet laulettiin samalla kielellä. Tämän vuoden laulukilpailu on sittemmin jäänyt ainoaksi vuodeksi, jolloin yhtään kappaletta ei laulettu englanniksi.[2]
Kilpailutapa [muokkaa]
Jokaisella maalla oli kaksi laulua, joiden valitsemikseksi osallistujamaissa oli järjestetty televisioidut karsinnat ennen finaalia.[1] Myöhemmin Eurovision laulukilpailuissa ei ole saanut osallistua useammalla kappaleella samana vuonna.[1] Äänestys oli laulukilpailun historian ainoan kerran salainen. Jokainen maa oli lähettänyt paikan päälle kaksi tuomaria arvioimaan laulut, mutta voittajan valintatavasta ei ole tietoa.[1] Luxemburgia edusti kaksi sveitsiläistuomaria.[1]
Säännöt [muokkaa]
Osa ensimmäisen kilpailujen säännöistä on edelleen käytössä, mutta muutoksiakin on vuosien varrella tapahtunut paljon. Vuonna 1956 kilpailukappaleet tuli esittää sekä laulun että säestyksen osalta suorana eikä nauhalta.[3] Esiintyjämäärää ei ollut rajoitettu eikä myöskään kappaleen kestoa.[3] Laulut voitiin esittää millä kielellä tahansa.[3] Maiden omiin karsintoihin sai lähettää vain ennen julkaisemattomia, esittämnättömiä ja levyttämättömiä kappaleita, joista jokainen maa valitsi edustajansa parhaaksi katsomallaan tavalla.[3]
Esiintyjät ja tulokset [muokkaa]
| Sija | Numero | Maa | Artisti(t) | Kappale | Pisteet |
|---|---|---|---|---|---|
| X | 01 | Alankomaat |
Jetty Paerl | "De vogels van Holland" | X |
| X | 02 | Sveitsi |
Lys Assia | "Das alte Karussel" | X |
| X | 03 | .svg){kind=small} Belgia |
Fud Leclerc | "Messieurs les noyés de la Seine" | X |
| X | 04 | Saksan lt. |
Walter Andreas Schwarz | "Das Lied vom großen Glück" | X |
| X | 05 | Ranska |
Mathé Altéry | "Le temps perdu" | X |
| X | 06 | Luxemburg |
Michèle Arnaud | "Ne crois pas" | X |
| X | 07 | Italia |
Franca Raimondi | "Aprite le finestre" | X |
| X | 08 | Alankomaat |
Corry Brokken | "Voorgoed voor bij" | X |
| 1. | 09 | Sveitsi |
Lys Assia | "Refrain" | X |
| X | 10 | Belgia |
Mony Marc | "Le plus beau jour de ma vie" | X |
| X | 11 | Saksan lt. |
Freddy Quinn | "So geht das jede Nacht" | X |
| X | 12 | Ranska |
Dany Dauberson | "Il est là" | X |
| X | 13 | Luxemburg |
Michèle Arnaud | "Les amants de minuit" | X |
| X | 14 | Italia |
Tonina Torrielli | "Amami se vuoi" | X |
X = Sveitsi julistettiin voittajaksi, mutta muiden laulujen sijoituksia ja pisteitä ei julkistettu.[4]
Lähteet [muokkaa]
- John Kennedy O'Connor: Euroviisut - virallinen historia. Ajatus Kirjat 2006. ISBN 978-951-20-7007-7
- Anna Muurinen: Euroviisut - Kisastudion käsikirja. Nemo 2007.
Viitteet [muokkaa]
.svg){kind=small}
| Aktiiviset |
Alankomaat · Albania · Armenia · Azerbaidžan · Belgia · Bosnia ja Hertsegovina · Bulgaria · Espanja · Georgia · Irlanti · Islanti · Iso-Britannia · Israel · Italia · Itävalta · Kreikka · Kroatia · Kypros · Latvia · Liettua · Makedonia · Malta · Moldova · Montenegro · Norja · Portugali · Ranska · Romania · Ruotsi · Saksa · San Marino · Serbia · Slovakia · Slovenia · Suomi · Sveitsi · Tanska · Turkki · Ukraina · Unkari · Valko-Venäjä · Venäjä · Viro |
|---|---|
| Epäaktiiviset | |
| Entiset | |
| Epäonnistuneet yritykset |
Kosovo · Libanon · Liechtenstein · Neuvostoliitto · Qatar · Tunisia |
| 1950– | |
|---|---|
| 1960– |
Lontoo · Cannes · Luxemburg · Lontoo · Kööpenhamina · Napoli · Luxemburg · Wien · Lontoo · Madrid |
| 1970– |
Amsterdam · Dublin · Edinburgh · Luxemburg · Brighton · Tukholma · Haag · Lontoo · Pariisi · Jerusalem |
| 1980– |
Haag · Dublin · Harrogate · München · Luxemburg · Göteborg · Bergen · Bryssel · Dublin · Lausanne |
| 1990– |
Zagreb · Rooma · Malmö · Millstreet · Dublin · Dublin · Oslo · Dublin · Birmingham · Jerusalem |
| 2000– |
Tukholma · Kööpenhamina · Tallinna · Riika · Istanbul · Kiova · Ateena · Helsinki · Belgrad · Moskova |
| 2010– |
Oslo · Düsseldorf · Baku · Malmö |
