Eurovision laulukilpailu 1957

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Eurovision laulukilpailu 1957
ESC 1957 logo.png
Päivämäärät
Päivämäärä(t) 3. maaliskuuta
Isäntä
Tapahtumapaikka Hessischer Rundfunkin suuri studio, Frankfurt am Main, Saksan liittotasavalta
Juontaja(t) Anaid Iplicjian
Isäntämaan toimittaja HR
Osallistujat
Osallistujien määrä 10
Uudet maat Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Yhdistynyt kuningaskunta
Itävalta
Tanskan lippu Tanska
Muuta
Äänestys
Nolla pistettä saaneet
Voittaja Alankomaat
"Net als toen"
Eurovision laulukilpailu · Teemasivu
◄ 1956 Wiki Eurovision Heart (Infobox).svg 1958 ►
Tanskan Gustav Winckler ja Birthe Wilke esittämässä kappalettaan ”Skibet skal sejle i nat”.
Vihreällä kilpailuun osallistuneet maat.

Eurovision laulukilpailu 1957 järjestettiin 3. maaliskuuta 1957 Saksan liittotasavallassa Frankfurtissa Großer Sendesaal des Hessischen Rundfunks -nimisessä salissa. Laulukilpailu oli historian toinen. Illan emäntänä toimi Anaid Plikjan. Tästä vuodesta lähtien jokainen kilpailijamaa lähetti laulukilpailuun vain yhden laulun. Myös äänestykset ovat olleet aina vuodesta 1957 lähtien julkisia. Tästä vuodesta lähtien on myös seuraavan vuoden kilpailu pidetty edellisen vuoden voittajamaassa poikkeuksia lukuun ottamatta. Jokaisen maan tuomaristot ovat kokoontuneet omassa maassa, ja ne antoivat pisteet suorassa lähetyksessä puhelimitse. Oman maan edustussävelmää ei saanut äänestää. Vuonna 1957 Eurovision laulukilpailuihin osallistuivat ensimmäistä kertaa Iso-Britannia, Tanska ja Itävalta.

Laulukilpailun voitti Alankomaat Corry Brokkenin esittämällä laululla ”Net als toen”. Voittosävelmästä ei tullut suurta menestystä, mutta sen sijaan kolmanneksi sijoittuneen Tanskan laulu ”Skibet skal sejle i nat” nousi suureksi ikivihreäksi. Laulusta muistetaan myös kohua herättänyt esitys, joka huipentui solistien 11 sekuntia kestävään suudelmaan.lähde? Kohtaus herätti kohua erityisesti konservatiivisissa katolisissa valtioissa.lähde?

Sekä euroviisujen historian pisin että lyhyin kilpailukappale esitettiin vuonna 1957. Lyhyin oli Ison-Brtannian 1 minuutin ja 52 sekuntia kestänyt ”All”. Pisin taas oli Italian 5 minuuttia ja 9 sekuntia kestänyt ”Corde Della Mia Gitarra”.[1]

Kilpailussa ei poikkeuksellisesti ollut lainkaan väliaikanumeroa, vaan viimeisen laulun jälkeen soitettiin heti eri maihin, joiden raadit julkistivat äänensä.

Osallistujat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sija Numero Maa Artisti(t) Kappale Pisteet
8. 01 Belgian lippu Belgia Bobbejaan Schoepen "Straatdeuntje" 5
4. 02 Luxemburg Danièlle Dupré "Amours mortes" 8
7. 03 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Yhdistynyt kuningaskunta Patricia Bredin "All" 6
6. 04 Italia Nunzio Gallo "Corde della mia chitarra" 7
10. 05 Itävalta Bob Martin "Wohin, kleines Pony?" 3
1. 06 Alankomaiden lippu Alankomaat Corry Brokken "Net als toen" 31
4. 07 Saksan lippu Saksan lt. Margot Hielscher "Telefon, Telefon" 8
2. 08 Ranskan lippu Ranska Paule Desjardins "La belle amour" 17
3. 09 Tanskan lippu Tanska Birthe Wilke & Gustav Winckler "Skibet skal sejle i nat" 10
8. 10 Flag of Switzerland.svg Sveitsi Lys Assia "L’enfant que j’étais" 5

Kapellimestarit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Osa maista valitsi oman kapellimestarin johtamaan orkesteria maan esitykselle. Isäntämaan ylikapellimestari Willy Berking johti Saksan lisäksi myös Belgian, Luxemburgin ja Sveitsin kappaleet.

Pistetaulukko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1957 jokaisella maalla oli kymmenhenkinen tuomaristo, jonka jokainen jäsen antoi äänen omalle suosikkilaululleen. Jokaisella maalla oli siis käytettävissään kymmenen ääntä. Idea otettiin Ison-Britannian karsinnasta kilpailuun.[2]

  BE LU UK IT AT NL DE FR DK CH
Sveitsi 1   2     7        
Tanska 2     1   3   2   2
Ranska           4 6      
Saksan lt. 2         1   6   1
Alankomaat     1 2 1     1 5  
Itävalta   3 1     6        
Italia   4       1 1   3 1
Iso-Britannia   1   2 2 1   2 2  
Luxemburg     1 1   3   4   1
Belgia     1 1   5 1 2    
Yhteensä 5 8 6 7 3 31 8 17 10 5

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. O'Connor, John Kennedy: Euroviisut: Virallinen historia, s. 217. Gummerus, 2005. ISBN 978-951-20-7007-7.
  2. O'Connor, John Kennedy: Euroviisut: Virallinen historia, s. 10. Gummerus, 2005. ISBN 978-951-20-7007-7.
Tämä musiikkiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.