Eurovision laulukilpailu 1966

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Eurovision laulukilpailu 1966
ESC 1966 logo.png
Päivämäärät
Päivämäärä(t) 5. maaliskuuta
Isäntä
Tapahtumapaikka RTL:n suuri auditorio, Luxemburg, Luxemburg
Juontaja(t) Josiane Shen
Isäntämaan toimittaja RTL
Väliaikanumero Les Haricots Rouges
Osallistujat
Osallistujien määrä 18
Muuta
Äänestys
Nolla pistettä saaneet Italian lippu Italia
Monacon lippu Monaco
Voittaja Itävalta
Merci, chérie
Eurovision laulukilpailu · Teemasivu
◄ 1965 Wiki Eurovision Heart (Infobox).svg 1967 ►
Eurovision laulukilpailuun vuonna 1966 osallistuneet maat.

Eurovision laulukilpailu 1966 järjestettiin 5. maaliskuuta 1966 Luxemburgissa, maan yleisradioyhtiön RTL:n suuressa auditoriossa. Tapahtuman juontajana toimi Josiane Shen. Laulukilpailu oli järjestyksessään 11. Kilpailuun osallistuivat samat 18 maata kuin edellisenäkin vuonna.

Eurovisio-sääntöihin oli lisätty vaatimus, että laulut on esitettävä jollakin maan virallisista kielistä. Aiemmin tämä oli ollut yleisradioyhtiöiden välinen "kirjoittamaton sääntö", jota Itävalta ja Ruotsi olivat aikaisempina vuosina rikkoneet.

Poikkeuksellisen suurta kuohuntaalähde? laulukilpailussa herättivät Pohjoismaiden antamat pisteet: Pohjoismaat äänestivät toisiaan häpeilemättä ja niinpä Ruotsi saavuttikin toisen sijan.

Yleistä laulukilpailusta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luxemburgin toinen isännöintikerta vedettiin läpi hurjalla vaudilla, kuten edelliselläkin kerralla vuonna 1962. Vaikka mukana oli kaksi laulua enemmän, koko ohjelman kesto oli lyhyempi kuin neljää vuotta aiemmin. Lava oli erittäin yksinkertainen, mutta sitä koristi moderni riippuva pop-taideteos. Laulukilpailua katsellessa tuntuu kuin laulukilpailu olisi järjestettu kiireessä "hutiloiden".kenen mukaan?

Kilpailun orkesterin tasoa on haukuttu monissa lähteissälähde tarkemmin? ja toisinaan sen "pauhu" peitti solistit alleen. Italian edustaja Domenico Modugno oli lopulta kieltäytynyt harjoittelemasta "kamalan" orkesterin kanssa,lähde? ja esitti lopulta kappaleensa Italian kapellimestarin pianosäestyksellä. Italian edustaja oli hermostuneena lähtenyt harjoituksista. Tähän mahdollisesti kaatui myös Italian menestys, sillä raadit eivät kuulleet kappaletta lainkaan harjoituksissa ja jättivät sen ilman pisteitä. Suomen kapellimestari Ossi Runne muisteleelähde tarkemmin? hänen lähteneen ovet paukkuen jäätyään jaetulle viimeiselle sijalle.

Laulukilpailuun kaivattiin pikaisesti joitakin uudistuksia.kenen mukaan? Jotkut maatselvennä olivat vaatineet alueellisia semifinaaleja, ja kieliblokki- ja kulttuuriasetelmat olivat valmiit vuosiksi eteenpäin. Luxemburg jopa ehdotti live-esiintymisien korvaamista etukäteen nauhoitetuilla filmeillä.lähde? Pohjoismaat vaativat yhteisessä kirjelmässään että "jotain olisi tehtävä laulujen tason parantamiseksi".lähde? Kuitenkaan kilpailua ei muutettu sen kummemmim kielisäännön lisäksi: raadeissa tuli olla musiikin ammattilaisia.

Tanska uudisti laulukilpailua omalla tavallaan: viisuestradilla nähtiin ensi kertaa tanssijoita.

Norjan edustaja osasi järkyttää Eurovision laulukilpailua katsovat täydellisesti: hän esiintyi housuissa ensimmäisenä naisena tässä yhteydessä.

Voittaja ja muita esiintyjiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

France Gallin voitto edellisvuoden laulukilpailussa vaikutti paljon tämänvuotiseen euroviisukavalkadiin, sillä suurin osa esityksistä (muun muassa 8 ensimmäistä) oli nuorten naissolistien esittämiä pirteitä, duurissa kulkevia iskelmiä.

Itävalta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kilpailun voitti ylivoimaisesti Itävalta, toistaiseksi ainoan kerran viisuhistoriansa aikana. Maata edusti Udo Jürgens kappaleella Merci, chérie. Laulusta ei noussut suurta menestystä, mutta monet ovat arvelleetkenen mukaan? ylivoimaisen voiton johtuneen siitä, että miehen esittämä rauhallinen balladi erosi suuresti viisuvuoden tyypillisestä tarjonnasta. Jürgens osallistui viisuihin kolmatta kertaa, joten hänen kohdallaan sanonta "kolmas kerta toden sanoo" piti paikkansa. Toisin kävi Italian Domenico Modugnolle, jonka esitys Dio come ti amo jäi kokonaan pisteittä, vaikka laulusta oli muodostunut kotimaassaan suurmenestys. Itävallan edustus oli nimestään huolimatta saksankielinen (Merci, chérie on ranskaa).

Alankomaat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alankomaista saatiin Eurovision laulukilpailun ensimmäinen tummaihoinen edustaja.[1]Hänen nimensä oli Milly Scott. Millyn laulu kertoi kahdesta meksikolaisesta nimeltään Fernando ja Filippo, ja lavalla olikin kaksi herraa kitaroineen ja ponchoineen. Alankomaat yritti tehdä kunnollista lavashow'ta: Milly aloitti laulun lavasteiden takaa, ja tuli esiin porras-lavastetta pitkin tanssien. Milly teki show'staan erikoisen liikkuessaan mikrofoni kädessään. Tuolloin mikit olivat langallisia. Kuitenkaan hän ei kompuroinut mikkinsä kanssa, vaan loikkasi aina mikin johdon yli.

Ruotsi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruotsia edustivat tänä vuonna Lill Lindfors ja Svante Thuresson, jotka lauloivat sanoitukseltaan hyvin erikoisen sävelmän, Nygammal vals (suom. Uusvanha valssi). Laulussa laulettiin mm. prinsessoista ja sikalaumoista. Edustajaparin naispuolinen henkilö on muistellut vuonna 1985 (jolloin juonsi kisat),lähde? kuinka Pohjoismaat lähtivät laulukilpailuun mukaan protestimielin, sillä kilpailua pidettiin täysin etelä- ja keskieurooppalaisten maiden hallitsemana. Niinpä Pohjoismaat päättivät äänestää toisiaan, eikä yksikään Pohjoismaa antanut pistettäkään voittajalle, Itävallalle. Kun Euroopassa saatiin ns. "maistaa omaa lääkettään" alkoi yleisö protestoida tätä korottamalla ääntään poikkeuksellisen paljon. Näin Ruotsi sekä Norja sijoittuivat hyvin, kun taas Suomen Playboy sijoittui vasta kymmenenneksi ja Tanska neljänneksitoista.

Suomi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomea edusti Ann-Christine Nyström kappaleella Playboy. Esityksen oli säveltänyt ja sanoittanut Ossi Runne, joka myös samoihin aikoihin aloitti työnsä Yleisradion orkesterin johtajana. Runne aloitti näissä kilpailussa pitkän kapellimestarin uransa Euroviisuissa, sillä hän on johtanut yhteensä 22 Suomen Euroviisua. Tämän saavutuksen on rikkonut vain Irlannin Noel Kelehan, joka hänkin toimi tänä vuonna ensimmäistä kertaa kapellimestarina.

Ann-Christine on muistellut,lähde? kuinka hän panikoi ennen esitystään. Astellessaan portaita alas, hän kysyi kapellimestari Ossi Runnelta, mitä jos unohdan sanat. Runne kehotti: "Laula mitä vain, eivät he kuitenkaan ymmärrä sanaakaan, lauloit sitten suomeksi tai siansaksaksi".

Osallistujat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sija Numero Maa Artisti(t) Kappale Pisteet
10. 01 Saksan lippu Saksan lt. Margot Eskens "Die Zeiger der Uhr" 7
14. 02 Tanskan lippu Tanska Ulla Pia "Stop mens legen er go" 4
4. 03 Belgian lippu Belgia Tonia "Un peu de poivre, un peu de sel" 14
10. 04 Luxemburg Michèle Torr "Ce soir je t'attendais" 7
7. 05 Jugoslavia Berta Ambroz "Brez besed" 9
3. 06 Norjan lippu Norja Åse Kleveland "Intet er nytt under solen" 15
10. 07 Suomen lippu Suomi Ann-Christine "Playboy" 7
13. 08 Portugalin lippu Portugali Madalena Iglesias "El e ela" 6
1. 09 Itävalta Udo Jürgens "Merci, Chérie" 31
2. 10 Ruotsin lippu Ruotsi Lill Lindfors & Svante Thuresson "Nygammal Vals (Hip Man Svinaherde)" 16
7. 11 Espanjan lippu Espanja Raphael (laulaja) "Yo soy aquel" 9
6. 12 Flag of Switzerland.svg Sveitsi Madeleine Pascal "Ne vois-tu pas?" 12
17. 13 Monacon lippu Monaco Tereza "Bien plus fort" 0
17. 14 Italia Domenico Modugno "Dio, come ti amo" 0
16. 15 Ranskan lippu Ranska Dominique Walter "Chez nous" 1
15. 16 Alankomaiden lippu Alankomaat Milly Scott "Fernando en Philippo" 2
4. 17 Irlanti Dickie Rock "Come back to stay" 14
9. 18 Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Iso-Britannia Kenneth McKellar "A man without love" 8

Pistetaulukko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jokaisen maan tuomariston suositeltiin antavan pisteet 5, 3 ja 1 kolmelle parhaaksi katsomalleen laululle. Tarvittaessa pisteet sai jakaa myös vain kahden laulun kesken, jolloin jaettiin pisteet 6 ja 3. Sallittua oli myös antaa kaikki 9 pistettä yhdelle ainoalle laululle.

Vuonna 1966 eniten kohua herätti Pohjoismaiden äänestyskäyttäytyminen. Pohjoismaat olivat kyllästyneitä jakamaan jäännössijoja kilpailussa, jota pidettiin kokonaan Keski- ja Etelä-Euroopan maiden hallitsemana. Kun sekä Suomi, Norja että Tanska antoivat kaikki Ruotsin esitykselle Nygammal vals täydet pisteet, Euroviisujen saliyleisö protestoi tätä poikkeuksellisen äänekkäästi. Lisäksi yksikään Pohjoismaa ei antanut voittajalle Itävallalle ainuttakaan pistettä. Pohjoismaiden lisäksi myös Britteinsaaret sekä Espanja ja Portugali antoivat toisilleen poikkeuksellisen suuria pisteitä.

  DE DK BE LU YU NO FI PT AT SE ES CH MC IT FR NL IE UK
Saksan lt.     5   3 1                        
Tanska             3 1   5                
Belgia 1               5               3  
Luxemburg                 5     1           3
Jugoslavia                 5   1           3  
Norja   1         3     5                
Suomi   3     1         5                
Portugali     3           1   5              
Itävalta       1   3           5            
Ruotsi     1 5   3                        
Espanja           3   5 1                  
Sveitsi 5               3 1                
Monaco                 5     3     1      
Italia 1         5     3                  
Ranska       1         3               5  
Alankomaat     5       1                   3  
Irlanti                       3       1   5
Iso-Britannia         5           3         1    
Yhteensä 7 4 14 7 9 15 7 6 31 16 9 12 0 0 1 2 14 8

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. O'Connor, John Kennedy: Euroviisut:Virallinen historia, s. 29. Gummerus, 2005. ISBN 978-951-20-7007-7.