Monaco

Wikipedia

Principauté de Monaco Monacon ruhtinaskunta
lippu vaakuna
Valtiomuoto	ruhtinaskunta
Ruhtinas Valtioministeri	Albert II Jean-Paul Proust
Pääkaupunki	Monaco
Muita kaupunkeja
Pinta-ala  – josta sisävesiä	1,95 km² (sijalla 193) ei merkittävästi
Väkiluku (2004)  – väestötiheys  – väestönkasvu	32 270 (sijalla 188) 16 548 / km² 0,43 % (2005)
Viralliset kielet	ranskan kieli
Valuutta	euro (€) (EUR)
BKT (1999)  – yhteensä  – per asukas	sijalla 192 870 miljoonaa USD 27 000 USD
HDI (2002)	ei määritetty (sijalla -)
Elinkeinorakenne	maatalous 17 %, palvelut ? %, teollisuus ? % BKT:sta
Aikavyöhyke  – kesäaika	UTC+1 UTC+2
Itsenäisyys – Grimaldien valtaannousu	8. tammikuuta 1297
Lyhenne Maatunnus	MC ajoneuvot: MC lentokoneet: 3A
Kansainvälinen suuntanumero	+377
Motto	Ruhtinaan motto: Deo Juvante (Jumalan avulla)
Kansallislaulu	Hymne Monégasque
¹ Monaco on kaupunkivaltio

Monacon ruhtinaskunta eli Monaco (ranskaksi Principauté de Monaco, monegassiksi Principatu de Múnegu) on valtio Euroopassa. Se on pinta-alaltaan maailman toiseksi pienin itsenäinen valtio heti Vatikaanin jälkeen. Valtion pinta-ala on 1,95 neliökilometriä, ja asukkaita on noin 33 000. Ainoa rajanaapuri Ranska ympäröi maata pohjoisen, idän ja lännen puolelta. Etelässä Monaco rajautuu Välimereen.

Sisällysluettelo 1 Historia 2 Politiikka 3 Maantiede 4 Talous 4.1 Merkittävimmät vientituotteet 5 Väestö 6 Kulttuuri 7 Urheilu 8 Lähteet 9 Aiheesta muualla

[muokkaa] Historia

Monacon nimi tulee kreikkalaisesta 500-luvulla eaa. perustetusta Monoikoksen siirtokunnasta.

Genovalaiset perustivat siirtokunnan uudelleen 1215. Genovalainen Grimaldin suku nousi valtaan 1297, kun François Grimaldi valloitti linnoituksen. Vuodet 1789–1814 Monaco oli vallankumouksen takia suoraan Ranskan hallinnossa täysin epäitsenäisenä. Wienin kongressi määräsi Monacon Sardinian kuningaskunnan protektoraatiksi 1815, jollaisena se oli vuoteen 1860. Monacon itsenäisyys palautettiin 1861 Ranskan kanssa tehdyllä sopimuksella.

Monacon ruhtinas oli itsevaltias perustuslain säätämiseen vuonna 1911 asti. Heinäkuussa 1918 Versailles'n rauhan yhteydessä sovittiin Ranskan rajoitetusta suojelusta, ja että Monaco myötäilisi Ranskaa poliittisissa, sotilaallisissa ja taloudellisissa asioissa.

Rainier III nousi valtaistuimelle 1949 isoisänsä Ludvig II:n kuoleman jälkeen. Vuoden 1962 uusi perustuslaki lakkautti kuolemantuomion, antoi naisille äänioikeuden ja perusti korkeimman oikeuden. Vuonna 1993 Monaco sai täysivaltaisen aseman Yhdistyneissä kansakunnissa.

Vuoden 2002 sopimus selvensi Monacon asemaa siten, että jos ruhtinassuku sammuu, ruhtinaskunta jää itsenäiseksi valtioksi, eikä sitä palauteta Ranskalle. Monacon puolustus jäi kuitenkin edelleen Ranskan harteille. Vuonna 2002 muutettu perustuslaki mahdollistaa naisen nousemisen hallitsijaksi, ruhtinattareksi.

Rainier III:n kuoltua 6. huhtikuuta 2005 hallitsijaksi nousi hänen poikansa Albert II.

[muokkaa] Politiikka

Monaco on ollut perustuslaillinen monarkia vuodesta 1911, ruhtinaan ollessa valtion pää. Toimeenpanovaltaa hoitaa valtioministeri, joka on nelijäsenisen hallitusneuvoston puheenjohtaja. Valtioministeri on Ranskan kansalainen, jonka ruhtinas valitsee kolmivuotiselle kaudelle Ranskan hallituksen asettamista ehdokkaista. Vuoden 1962 perustuslain mukaan ruhtinas jakaa vallan yksikamarisen kansallisneuvoston kanssa. Sen 24 jäsentä valitaan kansanäänestyksellä viiden vuoden kaudeksi.

Paikallishallintoa hoitaa kunnanneuvosto, jossa on 15 vaaleilla valittua jäsentä pormestari puheenjohtajanaan.

[muokkaa] Maantiede

Monaco on maailman toiseksi pienin itsenäinen valtio Vatikaanin jälkeen. Se sijaitsee Alppien juurella Välimeren rannalla lähellä Italian rajaa 18 kilometriä Nizzasta itään ja on Ranskan ympäröimä kolmesta ilmansuunnasta. Korkein kohta on Le Rocher, 140 metriä.

Monaco on jaettu neljään osaan (quartiers):

• Monaco-Ville, vanhakaupunki Välimereen työntyvällä kalliolla
• La Condamine, satama
• Monte Carlo, pääasiallinen asuinpaikka ja kasinon alue
• Fontvieille, uusi mereltä vallattu alue

Ruhtinaskunta tunnetaan kauniista maisemistaan ja lauhkeasta ilmastostaan. Keskimääräinen minimilämpötila tammi- ja helmikuussa on 8 celsiusastetta, heinä- ja elokuussa keskimääräinen maksimilämpötila on 26 celsiusastetta.^[1]

[muokkaa] Talous

Monacon pääasiallinen tulonlähde on matkailu. Lisäksi maan vetovoima perustuu alhaiseen verotukseen, joka houkuttelee Monacoon rikkaita veropakolaisia. Monacoa pidetäänkin rahanpesun keskuksena.^[2]

[muokkaa] Merkittävimmät vientituotteet

• matkailu
• postimerkit

[muokkaa] Väestö

Monaco on maailman tiheimmin asuttu valtio. Monacolaiset ovat vähemmistönä ja suurin osa (47 prosenttia) asukkaista on Ranskan kansalaisia. Monacolaisia ja italialaisia on molempia 16 prosenttia ja loput 21 prosenttia^[3] edustavat 125 eri kansallisuutta.

Ranska on ainoa virallinen kieli, mutta englanti, italia ja paikallinen monegassi ovat myös yleisesti käytettyjä. Lukutaitoisuus on 99 prosenttia. Virallinen uskonto on katolisuus.

[muokkaa] Kulttuuri

Monaco on tunnettu lähinnä autokilpailuista ja kasinoista. Monacon oseanografinen museo on yksi maailman parhaista, samoin museon akvaario.^[4]

Monacossa paidatta liikkuminen julkisissa tiloissa on kielletty.

[muokkaa] Urheilu

Monte Carlon kaduilla vuosittain ajettava Formula 1 -luokan Monacon Grand Prix on yksi autourheilun arvostetuimmista kilpailuista samoin kuin yleensä aina vuoden alussa järjestettävä Monte Carlo -ralli.

Monacosta on kotoisin jalkapalloseura AS Monaco, joka pelaa Ranskan pääsarjassa Ligue 1:ssä. Seuran kotistadionina toimii Fontvieillessä sijaitseva 18 500 -paikkainen Stade Louis II.

Monte Carlossa pelataan myös, joka vuosi (usein huhtikuussa) tenniksen ATP Masters-sarjan turnaus. Viime vuosina turnausta on hallinnut Espanjan Rafael Nadal.

[muokkaa] Lähteet

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Monacon hallituksen sivusto
• Monacon virallinen matkailusivusto (englanniksi)
• YourMonaco.com (englanniksi)
• Matkaopas aiheesta Monaco Wikitravelissa (englanniksi)
• Monaco Google Mapsissa (englanniksi)