Varallisuusvero

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Varallisuusvero, aikaisemmin omaisuusvero oli Suomessa veroa, jota maksettiin omaisuuden mukaan.

Varallisuuden perusteella maksettiin Suomessa omaisuusveroa vuodesta 1920 lähtien.[1]. Kun verolakeja vuonna 1974 uudistettiin, veron nimi muutettiin varallisuusveroksi.[2] Varallisuusvero oli voimassa vuoden 2005 loppuun asti.[3]

Varallisuusveron peruste ja määrä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varallisuusveroa oli maksettava Suomessa olevasta ja säädetyn varallisuuden alarajan ylittävästä varallisuudesta kuten kiinteistöistä, rakennuksista, osakkeista sekä liikkeeseen ja ammattiin kuuluvasta omaisuudesta. Suomessa asuneet maksoivat sitä myös obligaatioista, debentuureista ja muista joukkovelkakirjoista, mutta ulkomailla asuvia, rajoitetusti verovelvollisia, varallisuusvero ei tällaisten varojen osalta koskenut.[4]

Verotettavan varallisuuden alaraja ja veroprosentti säädettiin yhdeksi vuodeksi kerrallaan. Viimeksi, vuonna 2005, luonnolliset henkilöt maksoivat varallisuusveroa 80 euroa, jos henkilön ns. käypää arvoa alemmalla verotusarvolla laskettuna varallisuus oli 250 000 euroa, sekä tämän rajan ylittäneestä varallisuuden osasta 0,8 prosenttia. Verovelvolliset yhteisöt maksoivat varallisuusveroa yhden prosentin varallisuudestaan.[5]

Varallisuusveroa kannettiin siitä riippumatta, oliko omaisuudesta saatu tuloa vai ei. Alunperin oli katsottu, että varallisuusvero oli sopiva tapa verottaa nk. vakautettua tuloa ankarammin kuin muuta tuloa. Perusteluna oli, että vakautettu tulo kertyi omasta toiminnasta ja työkyvystä riippumatta, kun taas palkkatulo jäi saamatta, jos esim. sairauden vuoksi menetti työnsä ja palkkansa. Näin sillä, joka sai tuottoja pääomasta, katsottiin olevan parempi veronmaksukyky. Vakautetun ja muun tulon välinen ero kuitenkin kaventui sosiaaliturvan kehittymisen myötä, kun sairaus tai työkyvyttömyys ei enää välttämättä merkinnyt tulojen menettämistä. Varallisuusveron ongelmaksi nähtiin tuottamattoman tai huonosti tuottavan omaisuuden verottaminen. Maatalousmaa ja osuus perheyhtiöstä olivat eräitä esimerkkejä tällaisesta omaisuudesta. Huonosti tuottava omaisuus pyrittiin ottamaan huomioon mm. käyttämällä alhaisia verotusarvoja.[6]

Varallisuusveron lakkautus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varallisuusvero lakkautettiin vuoden 2006 alusta. Veron tuotto kertyi pääosin kiinteistöistä ja osakkeista. Vero kohdistui varallisuuden määrään sen tuotosta riippumatta. Hallituksen esityksessä veron poistamista perusteltiin sillä, että osinkotulojen verotuksessa oli siirrytty yhdenkertaisesta osittaiseen kahdenkertaiseen verotukseen. Hallitus piti tarkoituksenmukaisena verottaa omistuksen sijasta omaisuuden tuottoa (osinkoa). Veropohjaa pidettiin aukollisena. Monet merkittävätkin varallisuuden muodot, esimerkiksi pankkitalletukset ja eläkevakuutukset, jäivät varallisuusverotuksen ulkopuolelle. Verosuunnittelu oli tavanomaista; verollisia sijoituksia muutettiin verottomiksi vuodenvaihteen ajaksi. Hallitus pitikin varallisuusveron kohdentumista osin sattumanvaraisena. [7]

Poisto oli poliittisesti kiistanalainen. Vero poistettiin, sillä vuonna 2004 Raimo Sailasen vetämien työehtosopimusneuvottelujen yhteydessä Vanhasen I hallitus oli tehnyt lupauksen työnantajille asiasta – asiaa ei kuitenkaan sovittu kolmikantaisesti[8]. Muun muassa silloinen vasemmistoliiton puheenjohtaja Suvi-Anne Siimes on väittänyt valtiosihteeri Raimo Sailaksen ujuttaneen varallisuusveron poiston vuoden 2005 TUPO-sopimukseen, ollen monille TUPO-pöydässä istuneille "täydellinen yllätys".[9] Varallisuusveron poistamisen pohjustus oli aloitettu Sailaksen johtamassa ministeriössä tosin jo vuonna 2003.

Lakkautuksen vaikutuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hallituksen esityksen mukaan v. 2003 varallisuusveroa maksoi 40 000 verovelvollista. Veron poistoa vastustaneiden kahden vasemmistoliiton kansanedustajan mukaan poistosta hyötyivät Suomen rikkaimmat, joita oli muutamia kymmeniä tuhansia.[10]

Hallituksen esityksessä valtion verotappion vuotuiseksi määräksi arvioitiin 70 milj. €. Poistolla ei arvioitu olevan mainittavaa vaikutusta valtion tai kuntien verotulojen määrään.[11] Helsingin Sanomien laskelmassa v. 2006 toteutuneeksi verotappioksi 15 eniten varallisuuveron poistosta hyötyneen henkilön toteutuneeksi hyödyksi saatiin 114 milj. €lähde?.

Varallisuusveron poisto 1.1.2006 alkaen merkitsi varallisuustietojen julkisuuden poistamista, sillä verotettavat varallisuustiedot muuttuivat verotuksen poistamisen myötä ei-julkisiksi. Varallisuustiedot ovat sen jälkeen puuttuneet myös julkisista tilastoista.

Myös päiväsakon laissa määrätyt määräysperusteet piti jälkikäteen muuttaa, koska laissa säädettyä varallisuuden päiväsakon määrää korottavaa vaikutusta ei salaisuuden vuoksi voitu enää käytännössä toteuttaa sakkorangaistuksissa. Varallisuusveron poisto merkitsi siten varakkaan väestönosan sakkorangaistuksien lievenemistä.lähde?

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä talouteen, kaupankäyntiin tai taloustieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.