Länsi-Rooman valtakunta

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Länsi-Rooman valtakunta vuonna 395

Länsi-Rooman valtakunnalla tarkoitetaan Rooman valtakunnan läntistä puoliskoa. Diocletianus jakoi Rooman valtakunnan kahtia itäiseen ja läntiseen puoliskoon vuonna 285. Itäistä puoliskoa kutsutaan historiankirjoituksessa Itä-Rooman valtakunnaksi, ja se tunnetaan myös Bysantin valtakuntana. 300-luvulla Konstantinus Suuri ja Julianus Apostata suorittivat Rooman valtakuntien uudelleenyhdistämisen. Theodosius I (375–395) oli viimeinen yhtenäisen Rooman keisari. Theodosiuksen kuoleman jälkeen vuonna 395 Rooman valtakunta jaettiin uudestaan ja pysyvästi.

Jakaantumisen jälkeen Rooma ei enää ollut valtakunnan pääkaupunki. Vuonna 286 Länsi-Rooman pääkaupungiksi tuli Mediolanum eli nykyinen Milano ja vuonna 402 Ravenna.

Käytännössä Länsi-Rooman valtakunta lakkasi olemasta, kun Romulus Augustus luopui Odovakarin painostamana kruunustaan 4. syyskuuta 476, tai viimeistään keisari Julius Nepoksen kuoltua vuonna 480.

Länsi-Rooman valtakunnan vähittäinen sortuminen merkitsi vanhana aikana eli antiikkina tunnetun aikakauden loppua Länsi-Euroopan historiassa ja tämän maantieteellisen alueen siirtymistä keskiajan aikakauteen.

Tämä antiikkiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.