Anthemius

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Athemiuksen kuva kultakolikossa.

Procopius Anthemius (noin 42011. heinäkuuta 472) oli Länsi-Rooman keisari 467–472. Hän oli viimeinen keisari, jolla oli edes jonkin verran vaikutusvaltaa.

Anthemius oli kotoisin Konstantinopolista. Hänen isänsä oli idän magister militum Procopius. Anthemiuksen äidin isä, myös nimeltään Anthemius, oli ollut konsulina vuonna 405. Noin vuonna 453 Anthemius meni naimisiin keisari Markianuksen tyttären Aelia Marcia Euphemian kanssa. Kuten isänsä, Anthemius palveli armeijassa ja saavutti comesin arvon avioliittonsa jälkeen. Keisari teki Anthemiuksesta patriisin ja magister militumin vuonna 454. Anthemius oli myös vuoden 455 konsuli keisari Valentinianus III:n kanssa. Luultavasti Markianus suunnitteli Anthemiuksesta omaa seuraajaansa.

Vuonna 457 Markianus kuitenkin kuoli, ja seuraajaksi valittiin Leo I, joka oli voimakkaan magister militumin Asparin suosikki. Aspar oli itse barbaari, eikä näin ollen pystynyt itse pääsemään keisariksi. Ilmeisesti Aspar halusi samanlaiseen asemaan kuin minkä Ricimer oli saavuttanut Länsi-Roomassa. Anthemiuksen mahdollisuudet päästä keisariksi näyttivät nyt aika pieniltä. Vuonna 467 vandaalit hyökkäsivät ensimmäisen kerran Kreikkaan. Tuolloin Länsi-Roomassa ei ollut ollut keisaria vuodesta 465 lähtien. Leo päätti tehdä Anthemiuksesta lännen keisarin. Samalla hän pääsisi eroon kilpailijastaan, ja länteen saataisiin myös voimakas keisari, joka voisi rauhoittaa tilanteen Italiassa. Anthemius lähetettiin Italiaan kenraali Marcellinuksen johtaman armeijan kanssa.

Keisarina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Anthemius julistettiin keisariksi Rooman ulkopuolella 12. huhtikuuta 467. Vuonna 468 Anthemius oli yksin konsulina, jota voi pitää kunnianosoituksena Itä-Rooman keisarilta. Anthemiuksen aikana Itä- ja Länsi-Rooman välit olivat pitkästä aikaa hyvät. Toisaalta Anthemiuksella oli paljon muita ongelmia. Hän ei hallinnut kuin Italian niemimaata, loput valtakunnasta oli eri barbaarikansojen hallussa. Myös mahtava magister militum Ricimer oli jo pitkään hallinnut Länsi-Roomaa julistaen aina omia suosikkejaan keisariksi. Saadakseen Ricimerin puolelleen Anthemius antoi hänelle ainoan tyttärensä Alypian vaimoksi.

Ensitöikseen Anthemius yritti saada vandaalit luopumaan valtaamistaan alueista Italiassa ja Sisiliassa. Geiserik ei kuitenkaan suostunut Anthemiuksen pyyntöihin. Vuonna 468 Itä-Roomasta lähetettiin matkaan laivasto Basiliscuksen johdolla kukistamaan vandaaleja Afrikassa. Samalla Anthemius lähetti Marcellinuksen kukistamaan vandaaleja Sardiniassa. Koko sotaretki epäonnistui kuitenkin sen jälkeen kun Marcellinuksen murhasi eräs hänen alaisistaan, ja vandaalit kukistivat Basiliscuksen laivaston.

Galliassa Anthemius yritti kukistaa visigootit saamalla bretagnelaiset hyökkäämään heidän kimppuunsa. Tämä kuitenkin epäonnistui. Vuonna 471 Anthemius lähetti poikansa Anthemioluksen Galliaan, mutta visigoottien kuningas Eurik kukisti hänet. Länsi-Rooma menetti nyt otteensa Galliasta lopullisesti.

Vuonna 470 eräs Romanus oli yrittänyt kaapata vallan Anthemiukselta, mutta hänet paljastettiin ja tuomittiin kuolemaan. Romanus oli ollut Ricimerin kannattajia, ja Ricimer suuttuikin tapahtuneesta. Hän lähti joukkoineen Roomasta ja asettui Milanoon. Vuonna 472 Ricimer hyökkäsi keisarin kimppuun ja valtasi Rooman. Anthemius yritti paeta kirkkoon, mutta Gallian magister militum Gundobad, joka oli loikannut Ricimerin puolelle, murhasi hänet.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edeltäjä
Libius Severus
Rooman keisari
 
Seuraaja
Olybrius