Hunnit
Sivulta puuttuu 
Hunnit olivat etnisesti kirjava, ydinosaltaan luultavasti turkinsukuinen paimentolaisväestö, joka tunkeutui Keski-Aasian arojen suunnasta Eurooppaan 300-luvun lopulla. Heidän hyökkäyksensä oli kansainvaellusten alkusysäys[1].
Alun perin hunnit asuivat luultavasti nykyisen Mongolian alueella. He olivat taitavia ratsastajia ja jousen käyttäjiä, ja tekivät hyökkäyksiä Kiinaa vastaan. Hunneilla ei ollut yhtenäistä valtiorakennetta, vaan he muodostuivat useista keskenään kilpailevista päällikkökunnista.[2]
Hunnit lähtivät 300-luvulla vaeltamaan, ja hyökkäsivät noin 360 Kaspianmeren pohjoispuolisille alueille, ylittivät sitten Volgan ja kukistivat alaanien valtakunnan. Seuraavaksi hunnit hyökkäsivät Ukrainan ja Moldovan alueilla asuneiden ostrogoottien kimppuun ja kukistivat myös heidät. Noin vuonna 375 hunnit hyökkäsivät visigoottien kimppuun.[2]
Hunnit asettuivat Pannoniaan ja tekivät sieltä hyökkäyksiä eri puolille Eurooppaa. Hajanaiset hunnit koostuivat useista eri ryhmistä, eikä heillä ollut yhtä johtajaa. Vuonna 432 kaikkien hunnien johtajaksi nousi kuitenkin yksi mies, Rua eli Rugila. Rugilan kuoltua 434 valta jaettiin hänen poikiensa Bledan ja Attilan kesken. Veljekset pakottivat Bysantin maksamaan hunneille veroa ja kukistivat vuonna 436 burgundit.[2]
Vuonna 445 Attila murhasi veljensä, ja hänestä tuli kaikkien hunnien valtias. Hän kokosi vuonna 451 suuren armeijan, johon kuului hunnien lisäksi myös heidän alistamiensa germaanikansojen joukkoja. Attilan johdolla he hyökkäsivät Galliaan ja etenivät nykyisen Orléansin edustalle. Katalaunien kentillä käytiin taistelu, jossa olivat vastakkain Attilan joukot ja Länsi-Rooman sotapäällikön Aëtiuksen kokoama armeija. Aëtiuksen joukoissa taisteli roomalaisten lisäksi frankkeja, visigootteja, burgundeja ja alaaneja. Hunnit hävisivät taistelun ja Attilan oli vetäydyttävä takaisin Pannoniaan.[2]
Attila hyökkäsi tappiostaan huolimatta jo seuraavana vuonna Pohjois-Italiaan Pojoen tasangolle. Hunnit kääntyivät kuitenkin pian takaisin, mahdollisesti alueella riehuneiden kulkutautien ja nälänhädän vuoksi.[2]
Attilan kuoltua vuonna 453 hunnien valtakunta hajosi. Hunnien valtakausi päättyi lopullisesti, kun gepidien kuningas Ardarik löi vuonna 455 yhdessä herulien ja ostrogoottien kanssa Attilan pojan Ellakin hunnijoukot. Hunniväestö sulautui vähitellen avaareihin ja bolgaareihin.[2]
Hunnien ydinjoukon uskotaan puhuneen turkinsukuista kieltä ja edustaneen ainakin osittain mongolidista ihmistyyppiä, mutta Euroopan valloitukseen osallistui myös muita hunnien alistamia kansoja. On epäselvää, paljonko Eurooppaan tunkeutuneilla hunneilla oli yhteistä Intiaa ja Kiinaa ahdistaneiden paimentolaiskansojen kanssa. Nykyisen Mongolian alueella asunut xiongnu-kansa, jota vastaan kiinalaiset taistelivat jo ennen ajanlaskun alkua, on joskus samaistettu hunneihin. Unkarin nimi monissa kielissä juontuu hunneista, koska Attilalla oli komentopaikka nykyisen Unkarin alueella.
Ensimmäisen maailmansodan aikana britit käyttivät saksalaisista pilkkanimitystä ”the Huns” eli ’hunnit’.
[muokkaa] Lähteet
- Risto Kari: Historian ABC - Kaikkien aikojen valtiot. Osa 2. Kustannusosakeyhtiö Tammi 2001. ISBN 951-31-1094-x.
- Paavo Castrén ja Leena Pietilä-Castrén: Antiikin käsikirja. Otava 2000. ISBN 951-1-12387-4.
[muokkaa] Viitteet
