Volga
Wikipedia
| Volga | |
|---|---|
 Volgan vesistöalue |
|
| Alkulähde | Valdain ylänkö |
| Laskupaikka | Kaspianmeri |
| Maat | Venäjä |
| Pituus | 3 685 km |
| Alkulähteen korkeus | 256 m |
| Virtaus | 8 060 m³/s |
| Valuma-alue | 1 350 000 km² |
Volga (ven. Волга, mariksi Юл, Jul, tataariksi Идел, İdel, tšuvassiksi Атăл, Atăl, mordvaksi Рав, Rav, saks. Wolga) on Euroopan pisin ja runsasvetisin joki. Volgan pituus on 3 685 kilometriä. Volga sijaitsee kokonaisuudessaan Venäjällä.
Joidenkin teorioiden mukaan sana Volga tulisi Volgan rannoilla eläneiden suomensukuisten kansojen vettä merkitsevästä sanasta valka.kenen mukaan?
Volga saa alkunsa Valdain kukkuloilta Moskovan luoteispuolelta, mistä se virtaa ensin itään ja sitten etelään päin ja laskee lopulta Kaspianmereen. Perinteisesti joki on jaettu kolmeen osaan.[1] Ylä-Volga alkaa Valdain ylängöltä ja päättyy Mologan mutkaan, jossa ennen sijaitsi Mologan kaupunki, mutta jonka nykyisin peittää Rybinskin tekojärvi. Keskinen Volga kattaa joen tästä Volgan ja Kaman yhtymäkohtaan, josta Alinen Volga edelleen jatkaa Kaspianmereen. Volgan suiston voidaan katsoa alkavan nykyisen Volgogradin eteläpuolelta, siitä missä joki haarautuu useaan pienempään alavirtaan.
Volgan merkittävimmät sivujoet ovat Oka, Kama, Vetluga ja Sura. Volga on yhteydessä Itämereen ja Vienanmereen Volgan–Itämeren-vesitien kautta sekä Mustaanmereen Volgan–Donin-kanavan ja Don-joen kautta. Volgan ja sen sivujokien yhteinen valuma-alue on 1,35 miljoonaa neliökilometriä.
Volga on kahlittu suurilla padoilla vesivoiman käyttöön. Suurin osa Volgaa on purjehduskelpoista, minkä ansiosta se on merkittävä kuljetusväylä ja sisävesiliikenteen reitti Venäjällä. Volgan ekologinen tilanne on huonontunut likavesien ja patoaltaiden takia huomattavasti.
Volgan vesistöalueella sijaitsee yksitoista Venäjän 20 suurimmasta kaupungista, mukaan lukien Moskova. Itse Volgan varrella sijaitsevista huomattavimmat ovat:
[muokkaa] Tekojärvet ja vesivoima
| Tekojärvi | Pinta-ala (km²) | Tilavuus (km³) | Voimalaitos (teho ja valmistumisvuosi) | Suuret rantakaupngit |
|---|---|---|---|---|
| Ivankovon tekojärvi | 327 | 1,12 | 30 MW (1937) | Dubna |
| Uglitšin tekojärvi | 249 | 1, 2 | 110 MW (1940) | Uglitš, Kaljazin |
| Rybinskin tekojärvi | 4580 | 25,4 | 236 MW (1947) | Rybinsk, Tšerepovets |
| Gorkin tekojärvi | 1590 | 8,7 | 520 (1956) | Jaroslavl, Rybinsk |
| Tšeboksaryn tekojärvi | 2274 | 13,8 | 1404 MW (1982) | Tšeboksary, Kozmodemjansk |
| Kuibyševin tekojärvi | 6450 | 58 | 2315 MW (1955) | Kazan, Toljatti, Uljanovsk |
| Saratovin tekojärvi | 1831 | 12,9 | 1360 MW (1955) | Balakovo, Syzran |
| Volgogradin tekojärvi | 3117 | 31,5 | 2541 MW (1960) | Saratov, Engels, Volžski |
[muokkaa] Viitteet
- ↑ "Russian Waterways 1913". Teoksessa Russian Yearbook 1913.
[muokkaa] Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Volga Wikimedia Commonsissa.- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Volgan vesistöalue Wikimedia Commonsissa.
- Река Волга: фотографии, карты, путеводители Volga: Valokuvia, karttoja, matkaoppaita (venäjäksi)
- Музей речного флота Волжской Государственной Академии инженеров водного транспорта Jokilaivaston historian museo (venäjäksi)
