Mordvalaiset kielet
 |
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty päivitettäväksi, koska sen sisältö on osin vanhentunut. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Vanhentunutta tietoa |
Mordvalaiset kielet ovat yksi uralilaisen kielikunnan kieliryhmistä. Saamelaiskielten ohella mordvalaiskieliä pidetään uralilaisista kielistä itämerensuomalaisille eli suomen lähisukukielille läheisimpinä. Aikaisempi käsitys, jonka mukaan mordvalaiskielet olisivat läheistä sukua marille ja muodostaisivat tämän kanssa uralilaisen kieliperheen volgalaisen haaran, ei pidä paikkaansa[1].
Mordvalaisia kieliä on kaksi, ersä ja mokša, ja ne eroavat toisistaan niin suuresti, että niitä puhuvat eivät ymmärrä toisiaan vaikeuksitta. Nämä palautuvat yhteiseen välikantakieleen, kantamordvaan.
Sisällysluettelo |
Ominaispiirteet [muokkaa]
 |
Tämän artikkelin tai sen osan kieliasua on pyydetty parannettavaksi. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin kieliasua. Tarkennus: kielitieteellisiä termejä vähän turhan paljon, eikö niitä voi sanoa suomeksi? |
Mordvalaiskielet ovat äänne- ja muotojärjestelmältään melko vanhakantaisia. Äänteistössä ovat säilyneet erillään uralilaisen kantakielen kolme sibilanttia ja kaksi affrikaattaa. Palataalisuuskorrelaatio on laajentunut käsittämään useimmat konsonanttifoneemit. Lisäksi ersään on syntynyt klusiilien ja sibilanttien soinnillisuuskorrelaatio, mokšaan lisäksi frikatiivien ja likvidojen soinnillisuuskorrelaatio. Vokalismi on melko arkaainen sekin. Uralilaisten kielten historiallisen vokalismin rekonstruoinnissa mordvalaiset kielet ovat itämerensuomen, saamelaiskielten ja samojedikielten ohella avainkieliä, joiden vokaalihistoria selvitettiin pääpiirteissään jo varhain (lähinnä Heikki Paasosen ja Paavo Ravilan tutkimusten ansiosta).
Sijajärjestelmään kuuluu kymmenen peruskaasusta ja lisäksi kolme marginaalista sijaa. Deklinaatioita on kaksi, epämääräinen ja määräinen. Jälkimmäinen on historiallisesti muodostunut determinatiivisen jälkiartikkelin ja sijapäätteen yhteenlankeamisesta. Possessiivisuffikseilla merkitään paitsi omistajan persoona, myös omistettujen luku Suurimmassa osassa murteista koko laaja taivutusparadigma ei kuitenkaan ole käytössä.
Historiallisesti kiinnostava on mordvan ablatiivin käyttö. Sitä käytetään osaobjektin sijana suomen partitiivin tapaan. Historiallisesti nämä molemmat ovat kehittyneet uralilaisesta *-tA-erosijasta. Mordvassa on myös itämerensuomen translatiivia vastaava *-ks-translatiivi, josta ei ole jälkiä saamelaiskielissä.
Verbintaivutuksessa on erikseen intransitiivinen ja objektikonjugaatio. Jälkimmäistä käytetään vain määräisen objektin kanssa ja se ilmaisee subjektin lisäksi myös objektin persoonan. Myös nomineilla on verbikonjugaation mukaiset päätteet predikatiivisessa taivutuksessa.
Mordvalaisten kielen lainasanoista kiinnittävät erikoisesti iranialais-, turkkilais- ja monilukuiset venäläisperäiset sanat huomiota.kenen mukaan?
Nykytilanne [muokkaa]
Vaikka mordvalaiskielten puhujamäärä on melko suuri, niiden puhuma-alue on hajanainen. Venäjään kuuluvassa autonomisessa Mordovian tasavallassa asuu alle kolmasosa mordvalaisista. Venäjän uralilaisista kielistä mordvalaiskielten puhuma-alue on eteläisin. Se muodostuu ryhmästä erillisiä asutuspesäkkeitä, jotka ovat sijoittuneet havumetsävyöhykkeen eteläosaan. Huomattavia ryhmiä mordvalaisia asuu mm. Samaran, Penzan ja Orenburgin alueella.
Vaikka mordvalaiskielet ovat puhujamäärältään yksi suurimmista uralilaisten kielten ryhmistä, on niiden sosiokulttuurinen asema heikko. Mm. Venäjän vuoden 2002 väestönlaskun mukaan mordvalaisten määrä oli edellisestä väestönlaskusta (v. 1989) pudonnut lähes neljänneksellä 850 000:een. Mordvalaiskielten puhujien määrä on tätäkin alhaisempi, sillä suuri osa kaupungistuneista mordvalaisista ei hallitse kansansa kieltä.
Sanakirjat [muokkaa]
- Sanakirjoja: Ahlqvist (mokša, 1861), Wiedemann (ersä, 1865), Budenz (mordvin, 1866), Paasonen (ersä, mokša, 1909), Ersä-venäjä (1993), Mokša-venäjä (1998)
- Kielioppeja: v. d. Gabelentz (ersä, 1839), Ahlqvist (mokša, 1861), Wiedemann (ersä, 1865), Budenz (mordvin, 1876), Šahmatov (ersä, 1910), Jevsevjev (ersä, mokša, 1929), Ersän kielen laitos (ersä, 2000), Mokšan kielen laitos (mokša, 2000).
Kirjallisuus [muokkaa]
Ensimmäinen mordvalainen kirja lienee 1806 ilmestynyt katekismus. Kansanrunokokoelmia ovat julkaisseet "Oikeauskoisen lähetysseura" (1882, 1883), H. Paasonen (1891, 1894) ja A, A. Šahmatov (1910). Ensimmäisen maailmansodan jälkeen on mordvalaisilla kielillä ilmestynyt kaikenlaista "valistuskirjallisuutta".
Viitteet [muokkaa]
- ↑ Salminen, Tapani 2002: Problems in the taxonomy of the Uralic languages in the light of modern comparative studies. http://www.helsinki.fi/~tasalmin/kuzn.html
Katso myös [muokkaa]
Itämerensuomalaiset kielet: inkeroinen | karjala (aunuksenkarjala, lyydi, varsinaiskarjala) | liivi | suomi (kveeni, meänkieli) | vatja | vepsä | viro (võro)
Saamelaiskielet --- Länsisaamelaiset kielet: eteläsaame | luulajansaame | piitimensaame | pohjoissaame | uumajansaame --- Itäsaamelaiset kielet: akkalansaame | inarinsaame | keminsaame | kiltinänsaame | koltansaame | turjansaame
Mordvalaiset kielet: ersä | mokša
Mari (niittymari, vuorimari)
Permiläiset kielet: komi (komipermjakki) | udmurtti
Hanti
Mansi
Unkari
Samojedikielet --- Pohjoissamojedilaiset kielet: enetsi | juratsi | nenetsi | nganasani --- Eteläsamojedilaiset kielet: kamassi | matori | selkuppi
Luokittelemattomia kieliä: merja | meštšera | muroma
Kiisteltyjä ryhmittelyjä
Suomalais-ugrilaiset kielet | Suomalais-permiläiset kielet | Suomalais-volgalaiset kielet | Volgalaiset kielet | Suomalais-saamelaiset kielet | Ugrilaiset kielet | Obinugrilaiset kielet
