L

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo kirjaimesta. Katso L-sarjakuvahahmo ja L-kirja.
Latin alphabet Ll.svg
 
Latinalaiset aakkoset
Aa Bb Cc Dd
Ee Ff Gg Hh Ii Jj
Kk Ll Mm Nn Oo Pp
Qq Rr Ss Tt Uu Vv
Ww Xx Yy Zz
Luettelo kirjaimista

L (l) on latinalaisten ja myös suomen aakkosten kahdestoista kirjain. L-kirjaimen nimi on suomen kielessä äl (aiemmin myös el)[1] ja äännearvo [l].

Kreikkalaisessa kirjaimistossa latinalaista L-kirjainta vastaa lambda (Λ, λ), kyrillisessä kirjaimistossa puolestaan Л (л).

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuperältään L-kirjain on peräisin muinaisseemiläisestä kirjainmerkistä lamed. Tästä kehittyi puolestaan kreikan lambda, josta taas syntyi latinan l-kirjain.[2]

L suomen kielessä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

L-kirjaimella merkitään suomen kielessä lateraalikonsonanttia [l]. L ääntyy periaatteessa samalla tavalla kaikissa asemissa, mutta vokaaliympäristö vaikuttaa sen laatuun ja paikkaan jonkin verran. Eräissä murteissa l on vahvasti palataalistunut (i- tai j-värinen).[3]

Suomen kielessä on joitain l-kirjaimeen päättyviä sanoja.

Muita esitystapoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Braille L.svg

L l
ASCII 76 108
Unicode U+004C U+006C

L-kirjaimen merkityksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kolehmainen, Taru: Ällätikulla silmään! Kirjainten nimitykset suomen kielessä. Kielikello, 2008, nro 2. Artikkelin verkkoversio.
  2. Ravila, Paavo et al. 1963. Otavan iso tietosanakirja, Encyclopaedia Fennica. Keuruu: Otava.
  3. Savolainen, Erkki: Verkkokielioppi (1.5.4 Likvidat l, r) 2001. Viitattu 18.8.2014.
  4. a b c d Lyhenneluettelo 07.01.2013. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 9.4.2013.
  5. Wichmann, Yrjö ym.: Tietosanakirja. Hakusana L. Helsinki: Tietosanakirja-osakeyhtiö, 1909–1922. Teoksen verkkoversio.