F

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Latin alphabet Ff.svg
 
Latinalaiset aakkoset
Aa Bb Cc Dd
Ee Ff Gg Hh Ii Jj
Kk Ll Mm Nn Oo Pp
Qq Rr Ss Tt Uu Vv
Ww Xx Yy Zz
Luettelo kirjaimista

F (f) on latinalaisten ja myös suomen aakkosten kuudes kirjain. F-kirjaimen nimi on suomen kielessä äf (aiemmin myös ef)[1] ja äännearvo [f].

Ääntämykseltään latinalaista F-kirjainta vastaa kreikkalaisessa kirjaimistossa nykykreikan fii (Φ, φ), kyrillisessä kirjaimistossa puolestaan Ф (ф).

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

F-kirjain on kehittynyt kreikan kirjaimesta digamma (Ϝ). Sen taustalla on seemiläinen kirjain PhoenicianW-01.png. Vaikka Ϝ kreikassa lienee merkinnyt w-äännettä, latinassa F-kirjaimella merkittiin f-äännettä.[2]

F suomen kielessä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

F-kirjaimella merkitään suomen kielessä soinniton frikatiivi [f]. Se eroaa v-äänteestä olennaisesti siinä, että v on soinnillinen, mutta lisäksi saattaa olla pienempiä eroja. Joissain sanoissa f voi ääntyä v:nä: asfaltti ~ asvaltti, fiksu ~ viksu[3].

F-kirjain on kuulunut suomen kirjakieleen f-äänteen merkkinä jo sen alkuajoista 1500-luvulta lähtien. Tuolloin sitä käytettiin lainasanoissa, joista monet ilmeisesti olivat lounaissuomalaisessa kansankielessä tavallisia, esimerkiksi sanat faari ja fati. Yhdistelmällä ff:llä voitiin kuitenkin joissain sanoissa tarkoittaa h-äännettä, kuten sanassa lyffty (lyhty). [4]

Suomen kielessä ei ole vanhastaan esiintynyt, lounaismurteita lukuun ottamatta, f-äännettä. Aikaisemmin se korvattiin suomeen tulleissa lainasanoissakin varhemmin yleensä p:llä (esimerkiksi peltofält, perjantaifredag, samoin nimessä JooseppiJoosef), myöhemmin yleensä sanan alussa v:llä (esimerkiksi vanki ← fånge) mutta sanan sisällä hv:llä (esimerkiksi kahvi ja sohva). Naapurikielten vaikutuksesta suomen läntisimmissä ja itäisimmissä murteissa on kuitenkin ollut jo vanhastaan f-äänne. Suomen yleiskielessä f yleistyi vasta 1900-luvulla kieleen tulleiden uusien lainasanojen myötä.[5]

Forssalaiset ovat tunnettuja siitä, että he lausuvat f:n v:ksi. Ainoa poikkeus on sanassa pesuvati, joka on käänteinen.lähde?

F muissa kielissä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Useimmissa eurooppalaisissa kielissä f-kirjaimen äännearvo on [f].[2]

Muita esitystapoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Braille F6.svg

F f
ASCII 70 102
Unicode U+0046 U+0066

F-kirjaimen merkityksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kolehmainen, Taru: Ällätikulla silmään! Kirjainten nimitykset suomen kielessä. Kielikello, 2008, nro 2. Artikkelin verkkoversio.
  2. a b Wichmann, Yrjö ym.: Tietosanakirja. Hakusana F. Helsinki: Tietosanakirja-osakeyhtiö, 1909–1922. Teoksen verkkoversio.
  3. Hakulinen, Auli (päätoim.): Iso suomen kielioppi. § 7. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-557-2. Teoksen verkkoversio.
  4. Häkkinen, Kaisa: ”Äänteistön ja oikeinkirjoituksen kehitys”, Agricolasta nykykieleen. Suomen kirjakielen historia. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19028-4.
  5. Olli Nuutinen: Hetkisen pituus ja muita kirjoituksia kielestä, art. Vinskaa, venskaa, tanskaa ja ranskaa, Suomalaisen kirjallisuuden seura 1994, ISBN 951-717-786-0
  6. a b c Lyhenneluettelo, Kotus