Wikipedia
F on latinalaisten aakkosten kuudes kirjain. F-kirjain lausutaan suomen kielessä [äf]. F on soinniton frikatiivi, jonka soinnillinen vastinpari on V.
Suomen kielessä ei ole vanhastaan esiintynyt, lounaismurteita lukuun ottamatta, f-äännettä. Aikaisemmin se korvattiin suomeen tulleissa lainasanoissakin varhemmin yleensä p:llä (esimerkiksi pelto ← fält, perjantai ← fredag, samoin nimessä Jooseppi ← Joosef), myöhemmin yleensä sanan alussa v:llä (esimerkiksi vanki ← fånge) mutta sanan sisällä hv:llä (esimerkiksi kahvi ja sohva). Poikkeuksena ovat kuitenkin eräät länsimurteet, joissa f-äännettä on jo vuosisatoja käytetty: istutaan "soffalla" ja juodaan "kaffia". Suomen yleiskielessä f sen sijaan yleistyi vasta 1900-luvulla kieleen tulleiden uusien lainasanojen myötä.[1]
[muokkaa] Muita esitystapoja

[muokkaa] F-kirjaimen merkityksiä
- ↑ Olli Nuutinen: Hetkisen pituus ja muita kirjoituksia kielestä, art. Vinskaa, venskaa, tanskaa ja ranskaa, Suomalaisen kirjallisuuden seura 1994, ISBN 951-717-786-0