H

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Latin alphabet Hh.svg
 
Latinalaiset aakkoset
Aa Bb Cc Dd
Ee Ff Gg Hh Ii Jj
Kk Ll Mm Nn Oo Pp
Qq Rr Ss Tt Uu Vv
Ww Xx Yy Zz
Luettelo kirjaimista

H (h) on latinalaisten ja myös suomen aakkosten kahdeksas kirjain. H-kirjaimen nimi on suomen kielessä hoo ja äännearvo joko soinniton [h] tai soinnillinen [ɦ].[1]

Kreikkalaisessa kirjaimistossa on latinalaista H-kirjainta edeltänyt eeta (Η, η). Kyrillisessä kirjaimistossa on myös samannäköisiä kirjaimia: kyrillinen Н (н) sekä Һ (һ). Yhdennäköisyydestään huolimatta nämä kaikki ovat Unicode-merkistössä eri merkkejä. Eeta ja kyrillinen Н eivät myöskään merkitse h:n tapaista äännettä; siihen tarkoitukseen käytetään kirjaimia khii (Χ, χ) ja kyrillinen Х (х).

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

H-kirjain on kehittynyt kreikan kirjaimesta eeta (Η). Sen seemiläinen ja myös vanhin kreikkalainen muoto on ollut PhoenicianH-01.svg, josta myöhemmin muodostui Η.[2]

H suomen kielessä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

H on suomen kielessä konsonantti, joka ääntyy glottaalifrikatiivina. Äänne voi olla joko soinniton [h] tai soinnillinen [ɦ] riippuen sen sijainnista sanassa.[1] Tavallisimmin h on melko hälytön, puolivokaalimainen äänne. h:lla on suomessa allofoneja, jollaisia ovat palataalinen [ç] ja velaarinen [x] variantti kuten sanoissa vihje [viçje] ja tuhka [tuxka].[3]

Kaksoiskonsonanttina hh on suomessa hyvin harvinainen. Poikkeuksia ovat sana hihhuli, muutamat lainasanat (kuten wahhabismi) ja eräät onomatopoieettiset ilmaukset (hohhoijaa).[1] Hh esiintyy myös joissakin murteissa kuten savon sanassa rahhoo.

H muissa kielissä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

H ääntyy h-äänteenä suomen lisäksi mm. unkarissa ja puolassa.[2]

Monissa kielissä h-kirjain jää usein ääntymättä. Näin on esimerkiksi espanjassa ja portugalissa.[2] Ranskan kielessä h ei tavallisesti äänny lainkaan, mutta ääntyy erityistapauksissa glottaaliklusiilina (jolloin sitä nimitettään harhaanjohtavasti aspiroiduksi h-kirjaimeksi).

Saksan kielessä h ääntyy sananalkuisena suomen tavoin, mutta sanan keskellä se ilmaisee vokaalin pidentymistä. Esimerkiksi Sahne (suom. "kerma") ääntyy /za:ne/.

H-kirjainta käytetään monien kielten kirjainyhdistelmissä kuvaamaan sellaisia konsonanttiäänteitä, joille ei ole omaa merkkiä: esimerkiksi ch, sh, sch ja th.

Muita esitystapoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Braille H8.svg

H h
ASCII 72 104
Unicode U+0048 U+0068

H-kirjaimen merkityksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Savolainen, Erkki: Verkkokielioppi (1.5.3 Frikatiivit s, h, (f, š)) 2001. Viitattu 18.8.2014.
  2. a b c Wichmann, Yrjö ym.: Tietosanakirja. Hakusana H. Helsinki: Tietosanakirja-osakeyhtiö, 1909–1922. Teoksen verkkoversio.
  3. Hakulinen, Auli (päätoim.): Iso suomen kielioppi. § 4, 5. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-557-2. Teoksen verkkoversio.