H

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Latin alphabet Hh.svg
 
Latinalaiset aakkoset
Aa Bb Cc Dd
Ee Ff Gg Hh Ii Jj
Kk Ll Mm Nn Oo Pp
Qq Rr Ss Tt Uu Vv
Ww Xx Yy Zz
Luettelo kirjaimista

H on latinalaisten aakkosten kahdeksas kirjain. Länsimaisessa aakkostossa pienellä H-kirjaimella on merkki h. H-kirjaimen nimi on suomen kielessä hoo. Kaksoiskirjaimena "HH" se on hyvin harvinainen: Hihhuli on ainoa suomen kirjakielen sana, jossa H-kirjain esiintyy geminaattana, muutamissa lainasanoissa (kuten wahhabismi), eräissä onomatopoieettisissa ilmauksissa (hohhoijaa) ja joissakin murteissa, kuten Savon murteessa (rahhoo).

Ääntäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

H ääntyy suomessa glottaalifrikatiivina, tyypillisimmin soinnittomana. Monissa kielissä h-kirjain jää usein ääntymättä. Esimerkiksi ranskan kielessä se ei tavallisesti äänny lainkaan, mutta ääntyy erityistapauksissa glottaaliklusiilina (jolloin sitä nimitettään harhaanjohtavasti aspiroiduksi h-kirjaimeksi). Saksan kielessä h ääntyy sananalkuisena suomen tavoin, mutta sanan keskellä se ilmaisee vokaalin pidentymistä, esimerkiksi Sahne (suom. "kerma") ääntyy /za:ne/. H-kirjainta käytetään myös monien kielten kirjainyhdistelmissä, jotka kuvaavat eri konsonanttiäänteitä, joille ei ole omaa merkkiä; esimerkiksi ch, sh, sch ja th. Venäjän kielen h ääntyy aina vahvana, kitalaen takaosasta. Se on ääntämykseltään suomen h:n ja suomen k:n välissä.

Muita esitystapoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Braille H8.svg

H h
ASCII 72 104
Unicode U+0048 U+0068

H-kirjaimen merkityksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]