A

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Latin alphabet Aa.svg
 
Latinalaiset aakkoset
Aa Bb Cc Dd
Ee Ff Gg Hh Ii Jj
Kk Ll Mm Nn Oo Pp
Qq Rr Ss Tt Uu Vv
Ww Xx Yy Zz
Luettelo kirjaimista

A on latinalaisten[1][2], kreikkalaisten ja kyrillisten aakkosten ensimmäinen kirjain. Vastaava pieni kirjain on latinalaisessa ja kyrillisessä aakkostossa a, mutta kreikkalaisessa erinäköinen α. Kreikkalaista kirjainta kutsutaan nimellä alfa[1][2].

Unicode-merkistössä latinalainen A, kreikkalainen Α (alfa) ja kyrillinen А ovat eri merkkejä.

A-kirjaimen nimi on suomen kielessä aa. Suomen kielessä A-kirjainta vastaava äänne on takavokaali[1][2] [ɑ], joka äännetään suuväylä väljänä. Suomen kielessä [ɑ]:ta äännettäessä kieli vetäytyy hieman taaksepäin ja huuliaukko on lavea; huulet eivät osallistu ääntämiseen. Äänteen etuvokaalinen vastine on [ɶ], jota vastaa suomen kielessä kirjain ä.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

A-kirjain on todennäköisesti saanut alkunsa Egyptin hieroglyfien tai seemiläisten kirjoitusmerkkien härän päätä esittävästä kuvamerkistä.[1][2]

Egyptiläinen hieroglyfi, härän pää
Egyptiläinen hieroglyfi
härän pää
Seemiläinen härän pää
Seemiläinen
härän pää
Foinikialainen aleph
Foinikialainen
alef
Kreikkalainen alpha
Kreikkalainen
alfa
Etruskilainen A
Etruskilainen
A-kirjain
Roomalainen A
Roomalainen
A-kirjain

Noin vuoteen 1500 eaa mennessä foinikialaiset olivat antaneet kirjaimelle suoraviivaisen muodon, johon sen seuraavat kehitysvaiheet perustuivat. Foinikialaiset luultavasti omaksuivat merkin nimityksen todennäköisesti oman kielensä tai jonkin muun vanhan seemiläisen kielen härkää merkitsevästä sanasta alef.

Antiikin kreikkalaiset ottivat kirjaimen käyttöönsä merkitsemään A-ääntiötä nimittäen sitä alfaksi. Foinikialaisten alef vastasi eri äännettä (glottaaliklusiili), jolle kreikan kielessä ei ollut käyttöä. Varhaisimmissa kreikkalaisissa kirjoituksissa A-kirjain oli foinikialaiseen tapaan sivuittain. Myöhemmin se kääntyi nykyiseen asentoonsa, vaikka siitä esiintyikin useita paikallisia muunnoksia, joissa kirjain saattoi olla esimerkiksi hieman epätasasuhtainen tai sen keskellä oleva vaakaviiva saattoi olla vinossa.

Etruskit toivat kreikkalaiset kirjoitusmerkit asuinsijoilleen nykyisen Italian alueelle ja ottivat A-kirjaimen käyttöön sellaisenaan. Myöhemmin roomalaiset alkoivat käyttää etruskien kirjaimia latinankielisissä kirjoituksissaan. Tämän kehityksen tuloksena A-kirjaimesta tuli osa latinalaisia aakkosia.

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

A-kirjaimen merkityksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

A-viestilippu, jolla on erityismerkitys sukeltaja vedessä
  • Hitsauksessa
    • a-mitta on ideaalisen tasakylkisen pienahitsin korkeus, jonka suunnittelija on määritellyt
  • Joukkueurheilulajeissa
    • A kirjaimella voidaan merkitä joukkueen varakapteenia
  • Paperin kokoluokitusstandardissa (ISO 216)
    • A yhdistettynä numeroon 0–10 määrittelee paperin koon A-sarjassa, esimerkiksi A0, A1, A2, A3, A4, ja niin edelleen[4]
  • Tietotekniikassa
    • <a> on HTML-kielen (myös XHTML) elementti (engl. tag), jota käytetään href-attribuutin kanssa muun muassa hyperlinkin määrittelemiseen

Muita esitystapoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Braille A1.svg

A a
ASCII 65 97
Unicode U+0041 (latinalainen)
U+0391 (kreikkalainen)
U+0410 (kyrillinen)
U+0061 (latinalainen)
U+0430 (kyrillinen)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j Rantala, Risto & Suramo, Ari: Otavan Tietosanakirja, s. 9. Kustannusosakeyhtiö Otava, 2002. ISBN 951-1-17811-3.
  2. a b c d e f g h i j Matti Eskola: Suuri suomalainen tietosanakirja. Helsinki: Suuri Suomalainen Kirjakerho, 1988. ISBN 951-643-289-1.
  3. a b Koululaisen tietosanakirja, s. 7. Gummerus Kustannus Oy, 1993. ISBN 951-20-4045-X.
  4. a b c d e f g h Facta 2001, 1. osa, s. 1. WSOY, 1981. ISBN 951-0-10222-9.