Alfa

Alfa (kreik. άλφα, Α/α) on kreikkalaisen aakkoston ensimmäinen kirjain. Sillä merkitään laveaa väljää vokaalia, joka muinaiskreikassa saattoi ääntyä lyhyenä [a] tai pitkänä [aː], mutta nykykreikassa aina lyhyenä.

Latinalaisessa kirjaimistossa alfaa vastaa kirjain A/a, jonka kanssa samannäköinen on myös kyrillisten aakkosten ensimmäinen kirjain А/а.

Kirjaimen muoto ja muunnelmat

Alfa syntyi muunnelmana foinikialaisesta kirjaimesta 𐤀 (alf tai tarkemmin translitteroituna ʾalf), joka äänteellisesti tosin ei edustanut vokaalia vaan kreikkalaisille vierasta glottaaliklusiilia [ʔ]. Kirjaimen alkuperäinen muoto ilmeisesti kuvasti härän päätä, jonka kaksi sarvea osoittivat oikealle tai yläviistoon; kreikkalainen suuraakkonen Α on kuitenkin kääntynyt ylösalaisin, niin että ”sarvet” osoittavat alaspäin.

Muodoltaan pyöreähkö kreikkalainen pienaakkonen α puolestaan muistuttaa silmukkaa, jonka päät risteävät kirjaimen oikealla sivulla.

Latinalainen alfa

Kansainväliseen foneettiseen kirjaimistoon (IPA) sisältyy erikseen niin sanottu latinalainen alfa ɑ, joka muistuttaa kreikkalaista pienaakkosta, mutta tapaa olla oikealta sivultaan suoralinjaisempi (joissain kirjasinlajeissa tai -leikkauksissa ja etenkin käsin kirjoitettaessa myös latinalainen pienaakkonen a saattaa näyttää samalta kuin latinalainen alfa, mutta usein pienaakkosessa a silmukkaosa on pienempi ja oikealta sivulta sen yläpuolelle kurottuu kaari). Foneettisessa kirjoituksessa latinalaisella alfalla merkitään laveaa väljää takavokaalia, jota suomen oikeinkirjoituksessa lähinnä vastaa a-kirjain. Latinalainen ylösalainen alfa ɒ puolestaan merkitsee vastaavanlaista mutta lavean sijasta pyöreänä ääntyvää vokaalia.

Kummastakin foneettisesta kirjaimesta on lisäksi kehitetty suuraakkonen, joka on muodoltaan kuin isonnettu pienaakkonen. Suuraakkosia ei tarvita foneettisessa kirjoituksessa, mutta niitä voidaan käyttää pienaakkosten ohella eräiden kielten oikeinkirjoituksessa.

Alfan merkityksiä

• Kreikkalaisissa numeroissa alfa merkitsi lukua 1.
• Alfaa käytetään usein merkitsemään ensimmäistä tai merkityksellisintä.
• Etenkin kristillisessä kuvakielessä alfa tarkoittaa alkua osana iänkaikkisuuden tai täydellisyyden symboliikkaa: alfa ja oomega = aa ja oo = alku ja loppu; viittaa Ilmestyskirjaan (Ilm. 1:8: ”’Minä olen Α ja O, alku ja loppu’ sanoo Herra Jumala, hän joka on, joka oli ja joka on tuleva, Kaikkivaltias”). Nykykielessä ilmauksella A ja O tavallisesti tarkoitetaan puheena olevan asian keskeisintä tai olennaisinta puolta.
• Kansainvälisessä yksikköjärjestelmässä pienaakkonen α (kursivoituna) voi toimia tasokulman, kulmakiihtyvyyden tai lämmönsiirtymiskertoimen tunnuksena.
• Tähtitieteessä α-kirjainta käytetään tähdistöjen kirkkaimman tähden nimissä.
• Radioaktiivisessa hajoamisessa alfahiukkanen on radioaktiivisesta ytimestä irtoava heliumydin, joka muodostuu kahdesta protonista ja kahdesta neutronista.
• Tietokoneohjelmien kehityksessä alfavaihe on kehityksen hyvin varhainen vaihe, jossa ohjelma saattaa olla hyvinkin epävakaa. Alfavaiheen ohjelmaversiota kutsutaan alfaversioksi.
• Alfa on espartoheinästä (Stipa tenacissima) tehdyn paperikuidun toinen nimi.
• Rakennustekniikassa pinnan lämmönsiirtymiskerroin W/m²K.

Alfan merkki tietokonejärjestelmissä

Merkki	Unicode	Selite	HTML-viittaus	ISO 8859-7
Kreikkalaisia ja koptilaisia merkkejä
Α	U+0391	kreikkalainen suuraakkonen alfa	Α Α Α	0xC1
α	U+03B1	kreikkalainen pienaakkonen alfa	α α α	0xE1
IPA-täydennyksiä
ɑ	U+0251	latinalainen pienaakkonen alfa	ɑ ɑ
ɒ	U+0252	latinalainen pienaakkonen ylösalainen alfa	ɒ ɒ
Latinalaisen merkistön laajennusosa C
Ɑ	U+2C6D	latinalainen suuraakkonen alfa	Ɑ Ɑ
Ɒ	U+2C70	latinalainen suuraakkonen ylösalainen alfa	Ɒ Ɒ
Matemaattisia operaattoreita
∝	U+221D	verrannollisuuden merkki	∝ ∝ ∝