Digamma

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kreikkalaiset aakkoset
Α α alfa Β β beeta Γ γ gamma Δ δ delta
Ε ε epsilon Ζ ζ zeeta Η η eeta Θ θ theeta
Ι ι ioota Κ κ kappa Λ λ lambda Μ μ myy
Ν ν nyy Ξ ξ ksii Ο ο omikron Π π pii
Ρ ρ rhoo Σ σ sigma Τ τ tau Υ υ ypsilon
Φ φ fii Χ χ khii Ψ ψ psii Ω ω oomega
Luettelo kirjaimista
Ϝ ϝ digamma Ϛ ϛ stigma Ͱ ͱ heeta
Ϻ ϻ san Ϸ ϸ shoo Ϙ ϙ koppa Ϡ ϡ sampii

Digamma (Ϝ ϝ), harvemmin wau, on varhaisimmassa kreikkalaisessa aakkostossa esiintynyt kirjain, joka myöhemmin jäi käyttöön vain numerona. Aakkosissa se oli kuudentena, epsilonin jälkeen. Sana digamma merkitsee "kaksoisgamma" ja johtuu siitä, että se muodoltaan muistuttaa kahta päällekkäin asetettua versaaligammaa. Digammasta käytetään myös nimeä Waw (Ϝαῦ), joka viittaa paitsi kirjaimen ääntöasuun myös sen alkuperään: kirjain on kehittynyt seemiläisten aakkosten waw'sta, jota vastaa heprean ו (waw) ja arabian و (waw).

Digamma merkitsi alkujaan samaa U:n tapaista puolivokaalista äännettä, joka englannissa merkitään w:llä. Tämä äänne kuitenkin hävisi useimmista kreikan murteista jo ennen klassista kautta, minkä jälkeen digammaa ei kirjoituksessakaan käytetty. Muun muassa Argoksen, Delfoin ja Kreetan murteissa äänne kuitenkin säilyi kauemmin kuin muualla[1], ja esimerkiksi työtä tarkoittanut kreikan sana ergon (εργον), josta on johdettu esimerkiksi sanat ergonomia ja energia, oli Argoksen murteella wergon (ϝεργον), ja sana onkin samaa indoeurooppalaista alkuperää kuin esimerkiksi saksan Werk.[1]

Ennen kuin digamma oli hävinnyt kreikasta, se oli jo omaksuttu latinalaisiin aakkosiin, joissa siitä muodostettiin kirjain F, koska vastaavaa äännettä [f] ei esiintynyt kreikassa eikä siksi äänteelle ollut vielä omaa kirjoitusmerkkiäkään. Kreikassa se sen sijaan jäi käyttöön vain numerona, joka vastasi lukua 6.

Digamma ei esiinny Iliaan ja Odysseian vanhimmissakaan säilyneissä käsikirjoituksissa[2]. Kuitenkin runoissa on havaittavissa selviä jälkiä siitä, että sillä merkitty äänne on niihin alkujaan kuulunut. Muinaiskreikkalaisessa runoudessa sananloppuiset lyhyet vokaalit näet katoavat (elisio) ja pitkät vokaalit ja diftongit lyhenevät, jos seuraava sana alkaa vokaalilla. Sana, jossa on alun perin ollut digamma, ei Homeroksella yleensä noudata tätä sääntöä.[2]

Digamma

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Weikko Pakarinen: Kreikan kielioppi, huomautus 2 sivulla 1, 6. painos, Ykkös-Offset Oy 1993, ISBN 951-717-781-X
  2. a b Pakarinen, s. 123-124

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]