Odysseia

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Odysseia
Ὀδύσσεια
Latinankielinen pergamenttikäsikirjoitus Iliaasta ja Odysseiasta noin 1400-luvulta.
Latinankielinen pergamenttikäsikirjoitus Iliaasta ja Odysseiasta noin 1400-luvulta.
Alkuperäisteos
Kirjailija Homeros
Kieli muinaiskreikka (homeerinen)
Genre eeppinen runous, nostos
Julkaistu 750–650 eaa.[1]
Suomennos
Suomentaja Otto Manninen, Pentti Saarikoski
Julkaistu 1924, 1972
ISBN 951-0-16157-8, 951-1-17050-3
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Odysseia (muinaiskreikaksi Ὀδύσσεια, "Laulu Odysseuksesta") on Homeroksen nimiin laitettu muinaiskreikkalainen eeppinen runoelma, joka on maailmankirjallisuuden tunnetuimpia teoksia. Se on kirjoitettu homeerisella kreikalla ja daktyylisessä heksametrissä, ja kertoo eepoksen nimihenkilön Odysseuksen seikkailuista ja harharetkistä hänen paluumatkallaan kotiin Troijan sodasta.[1][2][3]

Eepoksen päähenkilö Odysseus on kreikkalaisessa mytologiassa Ithakan kuningas ja eräs tärkeimpiä Troijan sotaan osallistuneita kreikkalaisia sotapäälliköitä. Odysseuksen kotimatka sodasta kesti kymmenen vuotta sodan kestettyä jo sitä ennen toiset kymmenen vuotta. Näin Odysseus oli poissa kotoaan kaksikymmentä vuotta.[4] Odysseuksen poissaollessa hänen vaimonsa Penelope ja poikansa Telemakhos joutuvat kotona Ithakassa taistelemaan Penelopea kilpaa puolisokseen kosiskelevia miehiä vastaan, sillä ei ole varmaa, onko Odysseus enää elossa.[1][2][3]

Yrittäessään päästä Troijasta kotiin Odysseus kohtaa monenmoisia vastoinkäymisiä, outoja kansoja ja vaarallisia hirviöitä. Hän menettää kaikki miehensä ja laivansa, mutta selviää lopulta kotiin, tapaa poikansa ja vaimonsa, ja surmaa kilpakosijat. Eepos kuvaa Odysseuksen vaiheita noin neljänkymmenen päivän ajalta, mutta kerronnassa tehdään lukuisia hyppäyksiä varhaisempiin tapahtumin ja kerrotaan kaikista niistä seikkailuista, joihin hän miehistöineen oli matkallaan joutunut.[1][2][3]

Odysseia on eräänlainen jatko-osa samoin Homeroksen nimiin laitettuun Ilias-eepokseen, joka kertoo eräistä Troijan sodan keskeisistä tapahtumista. Yhdessä Iliaan kanssa Odysseia on länsimaisen kirjallisuuden kulmakiviä ja se on Iliaan jälkeen antiikin kreikkalaisen kirjallisuuden ja koko länsimaisen kirjallisuuden toiseksi vanhin teos.[5][6] Teoksen kautta termistä odysseia on tullut synonyymi eeppisille seikkailuille ja harharetkille.[7]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Homeros. Osa Rafaelin freskoa Parnassos, 1510–1511. Apostolinen palatsi, Vatikaani.

Teoksen synty[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Antiikin perimätiedon mukaan eeposparin Ilias ja Odysseia on luonut tai koonnut sokea kiertelevä runonlaulaja Homeros. Homeroksen historiallisuutta on kuitenkin usein epäilty; kyseessä saattaa todellisuudessa olla jonkinlainen nimimerkki. Mikäli Homeros oli historiallinen henkilö, hänen henkilöllisyytensä ja kotipaikkansa oli joka tapauksessa epävarma jo antiikin aikana.[1]

Odysseia on saanut nimensä sen päähenkilöstä, Odysseuksesta, joka on eepoksessa Ithakan saaren kuningas ja sankarihahmo. Odysseian, samoin kuin Iliaan, runous on syntynyt pitkän ajan kuluessa ja se perustuu kiertelevien runonlaulajien esityksiin ja hyvin vanhaan suulliseen lauluperinteeseen. Laulut kertovat mykeneläisestä ajasta, Kreikan pronssikautisesta kulttuurista, joka vallitsi noin vuosina 1600–1100 eaa. Odysseuksesta kertovat laulut liittyvät kertomukseen Troijan sodasta, jolla on mahdollisesti kytköksiä todellisiin historiallisiin tapahtumiin.[1][3][5][6]

Laulujen taustalla olevien mahdollisesti historiallisten tapahtumien ajoitusta on tutkittu myös tähtitieteen menetelmillä. Odysseiassa mainitaan, että juuri ennen Odysseuksen saapumista takaisin Ithakalle Venus näkyi juuri ennen auringonnousua. Samoin mainitaan, että kilpakosijoiden surmaamista edeltäneenä yönä oli uudenkuun aika. Merkittävimpänä eepoksen 20. laulussa mainitaan täydellinen auringonpimennys, joka tapahtui (luonnollisesti uudenkuun aikaan) sinä päivänä, kun kilpakosijat surmattiin. Lisäksi mainitaan yksityiskohtia Seulasten ja Karhunvartijan sijainnista. Tähtitieteilijät ovat ajoittaneet tällaisen auringonpimennyksen tapahtuneeksi 16. huhtikuuta 1178 eaa. Tällöin Troijan sota olisi päättynyt Troijan tuhoon kymmenen vuotta aiemmin, noin vuonna 1188 eaa. Tällainen ajoitus täsmää hämmästyttävän hyvin yhteen arkeologisten löydösten kanssa; tutkijoille on kuitenkin epäselvää, miten näin täsmälliset yksityiskohdat olisivat voineet säilyä suullisessa perimätiedossa satoja vuosia.[8][3]

Myyttiseksi muuttuneesta menneisyydestä kertoneet, perinteisesti laulettuina esitetyt runot kirjoitettiin ylös joskus vuosien 750 ja 650 välisenä aikana, pian sen jälkeen kun kreikkalaiset olivat omaksuneet kreikkalaisen kirjaimiston. Tuolloin mahdollisesti katsottiin tarpeelliseksi saattaa eepokset pysyvään kirjalliseen muotoon; tällöin tarkoituksena on saattanut olla esimerkiksi yhteisöllisen identiteetin vahvistaminen. Homeroksen osuus teoksen synnyssä on voinut olla se, että hän on yksinkertaisesti koonnut suullisen perimätiedon eepoksiksi kirjalliseen muotoon, tai runonlaulajana itse luonut perinteisestä runoaineistosta nykyiset eepokset.[1]

Homeroksen nimiin laitetuista eepoksista Odysseia on syntynyt jonkin verran, mahdollisesti kaksikymmentä tai jopa kolmekymmentä vuotta, Iliasta myöhemmin. Antiikin aikana ajateltiin, että Odysseia olisi ollut Homeroksen vanhalla iällään kirjoittama. Homeroksen aikaan mahdollisesti historiallisista tapahtumista, jotka olivat alun perin antaneet aiheen taruille ja lauluille, oli kulunut jo 400–500 vuotta. Hänen tuntemansa suullinen perinne oli siis elänyt läpi Kreikan niin kutsuttujen pimeiden vuosisatojen. Teosten ajankuva ei vastaa suoraan sen enempää mykeneläistä kuin Homeroksen omaakaan aikaa, vaan sijoittuu näiden välille kuvaten geometrisen ajan ihmisten käsityksiä varhaisemmista ajoista.[3][1]

Jo antiikin aikana epäiltiin, ettei Odysseia olisi Homeroksen vaan jonkun toisen hänen nimissään kirjoittaneen luomus. Myöhemminkin on usein esitetty, että eepoksen kirjoittaja olisi ollut joku toinen, Homeroksen työtä jatkanut runoilija. Tällainen seuraaja olisi voinut löytyä esimerkiksi Khioksella vaikuttaneiden homeridien runonlaulajakoulukunnan edustajien joukosta. Nykytutkijoiden mukaan on kuitenkin silti täysin mahdollista, että sekä Ilias että Odysseia ovat saman henkilön kirjoittamia; teosten erojen lisäksi niissä on paljon yhtäläisyyksiä muun muassa arvomaailmassa, ja ne on selvästi kirjoitettu samanlaiselle yleisölle.[1][5][6][9]

Samoin kuin Iliaan tapauksessa, tutkijat ovat pyrkineet selvittämään myös sitä, onko eepos yhden vai useamman runoilijan muodostama. Eräät tutkijat ovat havainneet eepoksessa erilaisia kerrostumia, jotka olisivat merkkejä useiden toisiaan seuranneiden runoilijoiden työstä. Joku näistä on saattanut muodostaa eepoksen lopullisen version. Toisaalta toiset tutkijat katsovat, että runoilijoita olisi vain yksi.[9]

Tekstihistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Homeroksen nimiin laitettujen eeposten toimitustyö jatkui vielä Homeroksen oman ajan jälkeen. Eepoksista tehtiin Ateenassa 500-luvulla eaa. tyranni Peisistratoksen määräyksestä eräänlainen "standardilaitos". Iliaan ja Odysseian nykyinen teksti periytyy tästä versiosta. Ei ole tiedossa, oliko tekstiä muutettu välille jäävänä aikana.[10][11]

Aristarkhos Samothrakelainen teki Homeroksen eepoksista kriittisen laitoksen Aleksandriassa 100-luvulla eaa. Aristarkhoksen tekstiä kopioitiin uskollisesti läpi vuosisatojen.[10] Odysseian vanhin kokonaisena säilynyt käsikirjoitus on Laurentianus 900- tai 1000-luvulta.[11] Odysseian, samoin kuin Iliaan, ensimmäinen painettu laitos (editio princeps) on Demetrios Chalkokondyleen Firenzessä vuonna 1488 toimittama.[10]

Odysseia luetaan Iliaan tavoin niin kutsuttuun eeppiseen kyklokseen eli eeppiseen tarupiiriin. Tässä tarupiirissä Odysseialla oli sittemmin kadonnut jatko-osa nimeltä Telegonia, joka oli jonkun muun kuin Homeroksen kirjoittama. Antiikin aikana sen kirjoittajana pidettiin yleensä Kinaithon Spartalaista. Erään antiikin aikaisen lähteen mukaan se olisi kuitenkin Eugammonin Musaiokselta kopioima.[12][13]

Sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Odysseian alku muinaiskreikaksi.

»Retkiä miehen kekseliään, runoneito, sa kerro,
kauan harhailleen pyhän Troian kaatamatiellä!
Kansat, kaupungit monet nähdä hän sai, tavat oppi,
sai tuta tuskaa mont' ulapoilla, kun eest' oman hengen
taisteli, maalleen matkaamaan koki kumppanit auttaa.
Ei toki kumppanien hän turmaa torjua voinut,
näät tuhon tuottivat itselleen ylimieliset houkat,
kaasivat karjaa, jonk' oli haltia Helios ylhä;
siksi hän riemuisan palauksen riistikin heiltä.[14]»

Odysseia koostuu noin 12 000 heksametrisäkeestä, jotka aleksandrialaiset tekstikriitikot myöhemmin ovat jakaneet 24 lauluksi (rhapsodia). Kussakin laulussa on noin 330–850 runosäettä. Eepoksen kieli on niin kutsuttua homeerista eli eeppistä kreikkaa, arkaaista taidekieltä, joka yhdistelee ennen kaikkea joonialaista ja aiolialaista murretta.[1] Eepoksessa käytetään runomittana daktyylistä heksametriä.[1][2][6]

Odysseia kuuluu niin sanottuun nostos-lajittyyppin, jota edustavat teoksen kertovat kotiinpaluusta. Teoksen aiheena on Odysseuksen venynyt paluumatka Troijan sodasta, jossa hän oli viettänyt kymmenen vuotta, ja se kuvaa tämän matkallaan kohtaamia seikkailuja ja vastoinkäymisiä. Sekä aiheidensa että tyylinsä puolesta Odysseia on huomattavan erilainen kuin Ilias.[1][2]

Odysseian tapahtumat sijoittuvat 40 päivän ajalle, vaikka itse Odysseuksen harharetki kesti sodan tavoin kymmenen vuotta.[1] Iliaan tavoin eepoksen kerronta alkaa tapahtumien keskeltä. Teoksen alussa kuvataan Odysseuksen kotisaarta, Ithakaa, jonka kuningas hän on. Koska viesti Troijan tappiosta ja Odysseuksen selviämisestä on saavuttanut hänen kotinsa ennen häntä itseään, on hänen vaimonsa Penelope alkanut pelätä hänen hukkumistaan paluumatkalla. Myös muut ihmiset ovat saaneet tiedon Odysseuksen viipymisestä ja kilpakosijoita suorastaan tulvii Odysseuksen taloon liehittelemään hänen vaimoaan. Odysseuksen poika Telemakhos lähtee etsimään lisätietoja isänsä kohtalosta, ja hän tapaa monia auttavaisia ihmisiä jotka kestitsevät häntä ja kertovat lisätietoja Odysseuksen vaiheista.[15]

Näin kuluvat kirjan ensimmäiset neljä laulua. Sen jälkeen siirrytään itse Odysseuksen luo Kalypson saarelle, jossa hän on ollut vankina seitsemän vuotta. Odysseus lähtee liikkeelle lautalla ja saapuu faiaakien saarelle. Täällä hän kertoo aiemmista seikkailuistaan faiaakien kuninkaalle Alkinookselle; tämä osio sisältää Odysseian tunnetuimmat tarinat kuten kertomukset kyklooppi Polyfemoksesta, merihirviöistä Skylla ja Kharybdis, noita Kirkestä sekä Odysseuksen käynnistä manalassa. Tällainen omakohtainen kertomus ensimmäisessä persoonassa mahdollistaa sen, että monen vuoden tapahtumat saadan mahdutettua helposti eepoksen varsinaisesti kattamaan ajanjaksoon.[16] Kahdennentoista laulun jälkeen Odysseus pääsee takaisin kotisaarelleen, missä hän surmaa kilpakosijansa ja näkee jälleen vaimonsa 20 vuoden eron jälkeen.[15]

Eepoksen laulut voidaan jakaa viiteen osaan. Ensimmäinen osa (laulut 1–4) kertoo Odysseuksen pojasta Telemakhoksesta, joka taistelee Penelopen kilpakosijoita vastaan ja lähtee etsimään tietoja isästään. Toinen osa (laulut 5–8) siirtyy kuvaamaan Odysseuksen tilannetta; hän on Kirken saarella ja päätyy sieltä faiaakien maahan. Kolmannessa osassa (laulut 9–12) Odysseus kertoo faiaakeille hänen ja hänen miehistönsä aiemmin tapahtuneista seikkailuista. Neljännessä osassa (laulut 13–16) Odysseus pääsee lopulta palaamaan Ithakaan. Hän tapaa siellä Telemakhoksen, ja he alkavat suunnitella kostoa Penelopen kosijoille. Viides osa (laulut 17–23) kuvaa sitä, kuinka Odysseus ja Telemakhos surmaavat kilpakosijat.[2] Viimeinen laulu (laulu 24) on eräänlainen epilogi, ja se on joskus jätetty pois varsinaisesta eepoksesta, koska sitä on usein pidetty myöhempänä lisäyksenä eepokseen. Muun muassa Aristarkhoksen ja Aristofanes Byzantionlaisen mukaan Odysseia olisi alun perin loppunut laulun 23 säkeeseen 296.[1][6]

Klassisena aikana joitakin eepoksen osia alettiin kutsua omilla nimillään. Ensimmäisistä neljästä Telemakhokseen keskittyvästä laulusta käytetään nimitystä Telemakheia. Odysseuksen kohtaamisesta kyklooppi Polyfemoksen kanssa laulussa 9 käytetään nimitystä Kyklopeia.[17] Laulu 11, matka manalaan, tunnetaan nimellä Nekyia.[1] Kirjoista 9–12 yhdessä käytetään puolestaan nimitystä Apologoi.[18] Laululle 22, jossa Odysseus surmaa kilpakosijat, on annettu nimi Mnesterofonia, "kosijoiden surma".[19] Laulu 24 on manalakuvauksineen tavallaan toinen Nekyia-kohtaus.[6]

Kuten Iliaassa, kreikkalaisen mytologian jumalat puuttuvat usein tapahtumiin. Jumalista Athene oli Odysseuksen suojelija, merenjumala Poseidon puolestaan pyrki kaikin keinoin estämään hänen kotiinpääsynsä. Erityisesti Athene esiintyy eepoksessa usein ihmiseksi tekeytyneenä.[3][6]

Laulut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1. laulu. Alussa runoilija kutsuu muusia eli runottaria avukseen laulaakseen Odysseuksen kohtaloista. Troijan sodan päättymisestä on kulunut kymmenen vuotta, ja kaikki muut paitsi Odysseus ja hänen miehensä ovat palanneet koteihinsa sodasta. Odysseuksen miehet ovat saaneet surmansa ja hän on yksin Ogygian saarella Kalypson seurassa, mutta kaipaa kotiin vaimonsa luokse. Kotona Ithakassa hänen vaimonsa Penelope odottaa uskollisesti Odysseuksen paluuta, samaan aikaan kun talo on ollut jo vuosia täynnä miehiä, jotka kosivat häntä vaimokseen. Penelope ja Telemakhos, hänen ja Odysseuksen 20-vuotiaaksi ehtinyt poika, eivät voi asialle mitään, ja he alkavat jo ajatella Odysseuksen kuolleen.[20]

Odysseus Kalypson saarella. Detlev Conrad Blunck, 1800-luku.

Athene vierailee Telemakhoksen luona tekeytyneenä hänen ystäväkseen Mentoriksi, ja kertoo Odysseuksen olevan yhä elossa ja palaavan vielä kotiin. Athene myös rohkaisee Telemakhosta taisteluun Penelopen kilpakosijoita vastaan, sekä antaa hänelle neuvon vierailla Pyloksella ja Spartassa hankkimassa tietoja isästään. Penelope järkyttyy erään runonlaulajan laulusta, jonka aiheena on Troijasta paluu, koska se muistuttaa häntä Odysseuksesta. Telemakhos antaa kuitenkin laulun jatkua, mutta ilmoittaa kilpakosijoille järjestävänsä seuraavana päivänä kokouksen ja odottavansa, että kosijat poistuvat talosta. Tämän jälkeen hän alkaa suunnitella matkaansa.[20]

2. laulu. Seuraavana päivänä Tekemakhos kutsuu ithakalaisten kansankokouksen koolle. Häntä kiitetään tästä, sillä kokous oli ensimmäinen sitten Odysseuksen lähdön. Telemakhos pitää puheen ja moittii kilpakosijoita siitä, että nämä ovat asettuneet hänen isänsä taloon syöpöttelemään ja juopottelemaan, eivätkä ole vain menneet Penelopen isän Ikarioksen luo pyytämään tämän kättä. Kosijoiden johtaja Antinoos syyttää Penelopea siitä, että tämä on käyttänyt Odysseuksen isän Laerteen hautaliinaa tekosyynä vastauksensa viivyttämiseen: Penelope muka suostuisi jonkun kosintaan liinan valmistuttua, mutta todellisuudessa hän purki yöllä sen, mitä oli päivällä kutonut, niin ettei liina koskaan valmistuisi. Antinoos ehdottaa, että Penelope tulisi lähettää Ikarioksen luo valitsemaan itselleen uusi puoliso. Telemakhos suuttuu ja sanoo, ettei koskaan heittäisi äitiään ulos ja että jumalten tulisi rankaista kosijoita, jotka toivovat sellaista. Samalla nähdään taivaalla kaksi tappelevaa kotkaa, joiden ennustaja tulkitsee viittaavan siihen, että Odysseus palaisi pian ja surmaisi kosijat.[21]

Athene saapuu toistamiseen, kun Telemakhos on lähdössä kohti Pylosta ja Spartaa. Jumalatar auttaa häntä varustamaan laivan ja kokoamaan miehistön. Lopuksi Telemakhos lähtee saarelta salaa äidiltään.[21]

3. laulu. Telemakhos ja Mentor saapuvat Pylokselle ja taapavat Nestorin. Tällä ei ole uusia tietoja Odysseuksesta, mutta hän kertoo Agamemnonin ja Menelaoksen kohtaloista Troijan kukistumisen jälkeen. Nämä olivat lähteneet eri teille, Nestor Menelaoksen ja Odysseus Agamemnonin mukana. Agamemnon oli saanut Troijasta palattuaan huomata vaimonsa Klytaimnestran solmineen avioliiton Aigisthoksen kanssa. Nämä kaksi juonittelivat ja surmasivat Agamemnonin. Orestes kuitenkin palasi maanpaosta ja kosti isänsä surman surmaamalla sekä Aigisthoksen että äitinsä Klytaimnestran. Nestor vertaa Oresteen tilannetta Telemakhoksen asemaan, ja lähettää poikansa Peisistratoksen yhdessä Telemakhoksen kanssa Spartaan tapaamaan Menelaosta lisätietojen saamiseksi. Athene ilmaisee henkilöllisyytensä ja jää Pylokseen suojellakseen Telemakhoksen miehistöä ja laivaa.[22]

Helena tunnistaa Odysseuksen pojan Telemakhoksen. Jean-Jacques Lagrenée, 1795.

4. laulu. Telemakhos ja Peisistratos saapuvat Spartaan, ja löytävät Menelaoksen ja Helenan viettämässä poikansa ja tyttärensä hääjuhlia. He kertovat Telemakhokselle Odysseuksen vaiheista sodan aikana. Helena kertoo, kuinka Odysseus esiintyi kerran kerjäläisenä ja soluttautui niin Troijaan; Menelaos puolestaan kuvaa Troijan hevosella saavutettua voittoa, mikä oli Odysseuksen ansiota. Seuraavana päivänä Menelaos kertoo, kuinka itse palasi Troijasta: hän päätyi Egyptiin ja pääsi Spartaan Proteuksen ohjeiden ansiosta; samalla Menelaos sai kuulla Agamemnonin ja Aiaan kohtaloista; myös jälkimmäisen kohtalona oli saada surmansa palatessa.[23]

Proteus oli paljastanut Menelaokselle myös sen, että Odysseus oli vankina Kalypson saarella, ja oli ollut siellä jo vuosia. Telemakhos ja Peisistratos alkavat tämän verran viisastuneena tehdä paluuta Ithakaan. Ithakassa kilpakosijat suunnittelevat Telemakhoksen surmaamista. Penelope saa tietää juonesta ja joutuu suunniltaan. Athene kuitenkin kertoo hänelle suojelevansa Telemakhosta.[23]

5. laulu. Jumalat keskustelevat Olympos-vuorella siitä, mitä Odysseukselle tulisi tehdä. Poseidon ei ole paikalla kokouksessa, koska on käymässä Etiopiassa, ja niin Athene onnistuu suostuttelemaan Zeuksen puuttumaan asiaan. Tätä kautta tarina siirretään Odysseukseen: Hermes lähetetään Kalypson luo kertomaan, että Odysseuksen pitää päästä lähtemään. Kalypso on onneton ja syyttää Olympoksen jumalia, mutta taipuu lopulta näiden tahtoon.[24]

Odysseus on yksin, sillä hänen miehistönsä on kuollut ja laivansa tuhoutuneet. Hän rakentaa itselleen lautan ja viettää merellä kahdeksantoista päivää ennen kuin näkee Skherian, jumalten hänelle Hermeen välityksellä osoittaman paikan. Samaan aikaan Poseidon on palannut matkoiltaan ja havainnut muiden jumalien auttaneen Odysseusta pakenemaan. Hän nostattaa myrskyn ja yrittää hukuttaa tämän. Ino pelastaa Odysseuksen antamalla tälle hunnun, joka estää tätä hukkumasta. Myös Athenen ollessa Odysseuksen puolella tämä onnistuu rantautumaan Skheriaan. Tämän jälkeen hän nukahtaa.[24]

Odysseus ja Nausikaa. Marc-Charles-Gabriel Gleyre, 1800-luku.

6. laulu. Näin Odysseus on päätynyt faiaakien maahan. Hän kohtaa ensin kuningas Alkinooksen tyttären Nausikaan. Athene ilmestyy Nausikaalle esiintyen tämän ystävänä ja saa Nausikaan lähtemään joelle pesemään vaatteita. Kun Nausikaa ja palvelustytöt heittelevät siellä palloa ilman huntua, Odysseus herää ja kohtaa heidät alastomana. Odysseus tekee puheellaan suuren vaikutuksen Nausikaahan, ja tyttö kehottaa häntä lähestymään palatsia yksin, jotta ei itse herättäisi huomiota tuomalla miehen kaupunkiin. Odysseuksen tulisi lähestyä Nausikaan äitiä Areteeta, ja hän saa tähän ohjeet Nausikaalta.[25]

7. laulu. Matkallaan Alkinooksen hoviin Odysseus tapaa nuoreksi tytöksi tekeytyneen Athenen, joka suojelee häntä ja ohjaa hänet palatsiin. Athene neuvoo Odysseusta pyytämään apua Areteelta Alkinooksen sijasta. Tämän jälkeen Athene palaa Ateenaan. Odysseuksen saavuttua palatsiin hän huomaa ihmisten viettävän Poseidonille omistettua juhlaa. Alkinoos kysyy, onko Odysseus itse jumala. Odysseus kertoo olevansa kuolevainen, ja kuvaa tilannettaan kuitenkaan paljastamatta henkilöllisyyttään. Alkinoos ja Arete lupaavat auttaa häntä palaamaan kotiinsa seuraavana päivänä.[26]

Illalla Arete havaitsee, että Odysseuksen vaatteet ovat hänen tyttärensä antamia, ja pyrkii selvittämään, kuka Odysseus on. Odysseus kertoo, kuinka päätyi Kalypson saarelta Skheriaan ja tapasi Nausikaan, mutta ei edelleenkään kerro nimeään eikä paljasta, mitä Nausikaa teki. Alkinoos lupaa tyttärensä Odysseuksen puolisoksi.[26]

Odysseus Demodokoksen laulun voittamana. Francesco Hayez, 1813–1815.

8. laulu. Seuraavana päivänä faiaakit pitävät kokouksen. Alkinoos ilmoittaa tarjoavansa Odysseukselle laivan kotiinpaluuta varten. Palatsissa järjestetään juhlat ja juhlakisat Odysseuksen kunniaksi. Sokea runonlaulaja Demodokos esittää kertomuksen Troijan hevosesta, Odysseuksesta ja Akhilleuksesta. Tämä saa Odysseuksen kyyneliin hänen muistaessaan sodan. Kisoissa Odysseus osallistuu kiekonheittoon ja voittaa kaikki muut.[27]

Tämän jälkeen juhlat jatkuvat, ja tällä kertaa runonlaulaja esittää rakkausaiheisen jumalista ja jumalattarista kertovan laulun. Juhlien jälkeen faiaakit antavat Odysseukselle lahjoja kotimatkaa varten. Myöhemmin yöllä Odysseus pyytää jälleen saada kuulla laulun Troijan hevosesta ja sodan päättymisestä. Hänen purskahdettuaan jälleen itkuun Alkinoos vaatii lopulta häntä paljastamaan nimensä.[27]

9. laulu. Odysseus paljastaa henkilöllisyytensä ja alkaa kertoa faiaakeille omista ja miehistönsä seikkailuista, jotka olivat tapahtuneet Troijan sodan päättymisen ja eepoksen alkutilanteen välillä. Laulun aiheena ovat Odysseuksen matkat kikoneiden, lootuksensyöjien sekä kyklooppien maissa.[28]

Troijasta lähdettyään Odysseuksen laivasto oli päätynyt Ismarokseen kikoneiden maahan, missä he ryöstelivät kaupunkia, mutta lopulta kikonit surmasivat kuusi miestä jokaisesta laivasta. Yhdeksän päivää kestäneen myrskyn jälkeen he päätyivät lootuksensyöjien maahan. Sen asukkaat tarjosivat Odysseuksen miehistölle hedelmiä, ja miehet vaipuivat välittömästi niiden aiheuttamaan tilaan, jossa he unohtivat kotimatkansa ja kieltäytyivät lähtemästä. Kun Odysseus köytti miehet laivaan, he pääsivät jatkamaan matkaa.[28]

Tämän jälkeen Odysseus ja hänen miehensä päätyivät kyklooppien maahan. Siellä he löysivät suuren joukon lampaita, paljon maitoa ja juustoa, sekä suuren luolan. Miehet viettivät luolassa liian pitkän ajan, jolloin siinä asuva kyklooppi Polyfemos palasi, söi kaksi miehistön jäsentä ja vangitsi loput myöhemmin syötäviksi tukkien oviaukon suurella kivellä. Odysseus suunnitteli pakokeinon. Hän odotti, että Polyfemos lähti laumansa luokse. Kun tämä palasi, miehet juottivat tälle mukanaan tuomaa viiniä. Juopuneena Polyfemos kysyi Odysseuksen nimeä, ja tämä vastasi olevansa "Ei-kukaan". Hieman myöhemmin Polyfemos kaatui humalassa, jolloin Odysseus miehineen hyökkäsi ja sokaisi kykloopin. Kun tämä huusi apua, hän saattoi huutaa vain "Ei-kukaan tappaa minut", jolloin muut kykloopit jättivät hänen avunpyyntönsä huomiotta.[28]

Seuraavana päivänä miehet karkasivat luolasta roikkuen kykloopin lampaiden vatsapuolella, niin ettei tämä sokeana lampaita ulos laskiessaan huomannut asiaa. Purjehtiessaan pois Odysseus paljasti nimensä kykloopeille. Polyfemos pyysi isäänsä Poseidonia kiroamaan Odysseuksen merimatkan.[28]

Kirke tarjoaa Odysseukselle juomaa. John William Waterhouse, 1891.

10. laulu. Odysseus jatkaa kertomustaan matkoistaan faiaakeille. Laulun aiheena ovat Aiolos, laistrygonit ja Kirke.[29]

Kyklooppien maasta lähdettyään Odysseuksen laivasto oli päätynyt tuulten haltija Aioloksen maahan. Tämä antoi Odysseukselle lahjaksi säkin, joka sisälsi kaikki tuulet, ja herätti länsituleen viemään miehet kotiin. Vain kymmenen päivän päästä he olivatkin jo aivan Ithakan tuntumassa. Odysseuksen miehet kuitenkin repivät ahneuttaan Aioloksen antaman säkin auki, koska luulivat sen sisältävän rikkauksia. Vapaaksi päässeet tuulet muodostivat hurjan myrskyn, joka paiskasi heidät takaisin Aioloksen luokse. Tällä kertaa tämä kieltäytyi auttamasta miehiä, koska uskoi näiden olevan jumalien kiroamia. Ilman tuulia Odysseuksen miehistö souti laistrygonien, ihmissyöntiä harrastavien jättiläisten, maahan. Nämä söivät heti osan Odysseuksen miehistä sekä upottivat kaikki laivat Odysseuksen omaa laivaa lukuun ottamatta.[29]

Paettuaan Odysseus saapui jäljellä olevine miehineen Aiaiaan, jossa Kirke asuu. Tämä muutti heti Odysseuksen miehet sioiksi. Hermes neuvoi Odysseusta syömään taikayrttiä, molybdeenikukkaa, jotta taika ei tehoaisi häneen. Odysseus pakotti Kirken palauttamaan miehensä takaisin ihmisiksi, minkä jälkeen hänestä ja Kirkestä tuli rakastavaiset. Odysseus asui Kirken saarella ylellisissä oloissa yli vuoden. Lopulta hänen miehensä pyysivät Odysseukselta, että he voisivat lähteä. Kirke neuvoi heidät Haadeeseen puhumaan tietäjä Teiresiaan kanssa, jotta tämä neuvoisi heille reitin kotiin. Ennen lähtöä yksi Odysseuksen miehistä kuoli pudottuaan katolta. Odysseuksen miehet olivat tyytymättömiä siihen uutiseen, että heidän tulisi matkustaa kodin sijasta manalaan.[29]

11. laulu. Odysseuksen kertomuksen aiheena on hänen ja hänen miestensä käynti manalassa (Nekyia-kohtaus).[30]

Teiresias ilmestyy Odysseukselle tämän uhratessa. Henry Fuseli, 1780–1785.

Odysseus oli matkustanut miehineen Okeanos-joelle kimmerialaisten maahan. Siellä hän suoritti Kirken neuvomat uhrit manalaan pääsemiseksi. Lopulta hän sai yhteyden siihen miehistönsä jäseneen, joka oli kuollut Kirken saarella. Mies pyysi Odysseusta palaamaan ja hautaamaan ruumiinsa kunnolla. Seuraavaksi he saivat yhteyden Teiresiaaseen, joka kertoi syyn miesten huonoon onneen: Poseidon oli suuttunut poikansa Polyfemoksen sokeuttamisesta ja pyrki estämään Odysseuksen kotiinpaluun kaikin keinoin. Teiresias ennusti Odysseuksen kuitenkin palaavan kotiin vaimonsa ja poikansa luokse. Hän myös varoitti miehiä koskemasta Helioksen karjaan Thrinakiassa, tai Odysseus tulisi kohtaamaan vielä suurempia vastoinkäymisiä ja menettämään koko miehistönsä. Teiresiaan lähdön jälkeen Odysseus keskusteli myös äitinsä Antikleian kanssa. Tämä kertoi asioista Ithakalla sekä siitä, kuinka itse kuoli suruun odottaessaan poikansa paluuta. Odysseus keskusteli manalassa myös lukuisien kaatuneiden sankarien kanssa.[30]

Odysseus yrittää päättää kertomuksensa faiaakeille, mutta nämä vaativat saada kuulla, tapasiko tämä manalassa ketään kuuluisista kreikkalaista heeroksista, jotka kaatuivat Troijassa. Odysseus kertoo tavanneensa Agamemnonin, joka oli kertonut kuolemastaan vaimonsa Klytaimnestran käden kautta; sekä Akhilleuksen, joka kyseli omasta pojastaan Neoptolemoksesta. Odysseys yritti myös saada yhteyden Aiaaseen, joka oli surmannut itsensä hävittyään kilpailussa Akhilleuksen sotavarustuksen Odysseukselle. Hän kertoo nähneensä myös Herakleen, Minoksen, Orionin ja muita heeroksia; kuvaa Sisyfosta työssään vierittämässä kiveä; sekä Tantalosta ikuisine rangaistuksineen. Lopulta Odysseus joutui pakenemaan ja purjehtimaan pois, koska niin moni kuolleista halusi saada tietoja elävien maailmasta.[30]

12. laulu. Odysseuksen kertomuksen aiheena ovat seireenit, merihirviöt Skylla ja Kharybdis, sekä Helios-jumalan karja.[31]

Odysseus ja seireenit. John William Waterhouse, 1891.
Odysseus ja seireenit. Kuvitusta punakuviotekniikalla valmistetussa vaasissa. Seireeni-maalari, n. 480–470 eaa.

Palattuaan manalasta Odysseus oli palannut miehineen Kirken saarelle hautaamaan kuolleen miehistönsä jäsenen. Kirke antoi ohjeita siihen, kuinka selvitä odotettavissa olevista koettelemuksista. Ensimmäinen koettelemus olivat seireenit. Odysseus tukki miehistönsä miesten korvat mehiläisvahalla ja antoi sitoa itsensä laivansa mastoon. Näin hän saattoi kuunnella seireenien lumoavaa laulua ilman, että laiva miehistöineen joutui tuhoon. Toinen koettelemus oli selvitä purjehduksesta merihirviöiden Skyllan ja Kharybdiksen välistä. Kirken neuvosta he purjehtivat lähempänä Skyllaa, uhraten mieluummin tälle kuusi miehistön jäsentä kapeikosta selvitäkseen, sen sijaan että kaikki olisivat kuolleet Kharybdiksen vesipyörteessä.[31]

Tämän jälkeen miehet saapuivat Thrinakiaan, missä he kohtasivat auringonjumala Helioksen karjan. Odysseuksen miehistö vaati saada levätä saarella. Odotettuaan saarella hyvää säätä kuukauden ajan, miehistö vaati saada teurastaa ja syödä saarella olevan karjan. Odysseus vastusti tätä, mutta miehet teurastivat karjan tämän nukkuessa. Helios suuttui ja pyysi Zeukselta apua Odysseuksen ja tämän miehistön rankaisemiseksi. Miesten lähdettyä jatkamaan matkaa Zeus nostattikin myrskyn, joka upotti laivan ja hukutti kaikki muut paitsi Odysseuksen. Näin ajelehtien Odysseus päätyi lopulta Kalypson saarelle, josta koko eepoksen kertomus alkoi. Kalypson luona Odysseus oli viettänyt seitsemän vuotta.[31]

13. laulu. Seuraavana päivänä, päätettyään kertomuksensa faiaakeille, Odysseus valmistautuu lähtemään näiden maasta. Alkinoos lastaa Odysseuksen lahjat tälle annettuun laivaan, ja seuraavana päivänä Odysseus purjehtii kohti kotia faiaakimiehistön kanssa. Jätettyään Odysseuksen lahjoineen Ithakaan faiaakit purjehtivat kotiin. Poseidon on kuitenkin tyytymätön siihen, että häntä yleensä palvovat faiaakit auttoivat Odysseusta, ja muuttaa laivan kiveksi, jolloin se uppoaa meren pohjaan. Faiaakit päättävät olla toiste auttamatta muukalaisia.[32]

Näin Odysseus on saapunut kotiinsa Ithakalle, mutta ei tiedä sitä, sillä Athene päättää pitää sen salattuna kunnes on keksinyt, mitä tekisi seuraavaksi. Lopulta Athene paljastaa Odysseukselle tämän olevan Ithakalla, ja kehottaa tätä rankaisemaan Penelopen kilpakosijoita, jotka ovat väärinkäyttäneet hänen kotinsa vieraanvaraisuutta. Athene naamioi Odysseuksen kerjäläiseksi ja neuvoo tätä menemään turvaan sikopaimen Eumaioksen majaan.[32]

14. laulu. Odysseus saapuu Eumaioksen majalle. Tämä ei tunnista saapujaa, vaan kertoo isäntänsä kunnian päivistä ja sanoo pelkäävänsä tämän olevan kuollut. Hän myös puhuu pahaa kilpakosijoista, jotka ovat muuttaneet ennen niin ylvään palatsin inhottavaksi paikaksi. Odysseus esittää ennustavansa oman paluunsa, mutta Eumaios on varuillaan, sillä monet kerjäläiset ovat tulleet aterian toivossa muka kertomaan tietoja Odysseuksesta Penelopelle. Odysseus esittää olevansa Kreetalta ja olleensa Odysseuksen rinnalla Troijassa ennen paluuta kotiin. Myöhempi epäonninen matka Egyptiin kuitenkin teki hänestä kerjäläisen. Egyptissä hän oli kuitenkin saanut kuulla Odysseuksen olevan yhä elossa.[33]

15. laulu. Spartassa Athene löytää Telemakhoksen ja Peisistratoksen unessa Menelaoksen talosta. Hän kehottaa Telemakhosta kiirehtimään kotiin hoitelemaan kilpakosijat, varoittaa tätä näiden salamurhajuonesta, ja neuvoo tätä etsimään Eumaioksen. Telemakhoksen tehdessä lähtöä taivaalla näkyy hanhea kynsissään pitävä kotka, jonka Helena tulkitsee merkiksi Odysseuksen voittoisasta paluusta. Telemakhos palaa Pylokseen, jossa laivaan astuu hänen luvallaan myös Theoklymenos, ennustajan jälkeläinen, jota etsitään Argoksessa tehdystä rikoksesta.[34]

Eumaios ja Odysseus jatkavat tarinoiden kertomista toisilleen. Eumaios kertoo, kuinka tuli Ithakaan: merirosvot olivat kaapanneet hänet ja myyneet hänet Laerteelle. Odysseuksen äiti oli kasvattanut hänet kuin omanaan. Telemakhos saapuu Ithakaan seuraavana päivänä. Theoklymenos näkee taivalla haukan ja kyyhkyn, minkä hän tulkitsee hyväksi merkiksi Odysseuksen perheelle.[34]

Odysseus ja Argos. Louis-Frederic Schützenberger, 1884.

16. laulu. Telemakhos saapuu Eumaioksen majalle ja löytää Odysseuksen ja Eumaioksen keskustelemasta keskenään. Eumaios ehdottaa, että Telemakhos veisi vieraan palatsiin, mutta Telemakhos pelkää kosijoita ja kehottaa Eumaiosta menemään edeltä kertomaan Penelopelle hänen paluustaan. Athene kumoaa taikansa ja Odysseus muuttuu kerjäläisestä Ithakan kauan kaivatuksi kuninkaaksi. Telemakhos tunnistaa isänsä, ja Odysseus kertoo saapumisestaan Ithakalle.[35]

Odysseus ja Telemakhos yhdistävät voimansa ja alkavat suunnitella kostoa Penelopen kilpakosijoille. Odysseus suunnittelee menevänsä palatsiin jälleen kerjäläiseksi naamioituneena, kun taas Telemakhoksen tehtävänä olisi piilottaa kosijoiden aseet niin, että he itse voisivat käyttää niitä oikealla hetkellä kosijoiden surmaamiseen. Kilpakosijat ovat erimielisiä siitä, miten juonisivat Telemakhosta vastaan; Amfinomos ehdottaa, että he odottaisivat merkkiä jumalilta.[35]

17. laulu. Telemakhos palaa Ithakan kaupunkiin ja palatsiin, ja tapaa äitinsä ja vanhan hoitajansa Eurykleian. Hän kertoo tiedoista, jotka sai Pylokselta ja Spartasta Odysseusta koskien, mutta ei paljasta Odysseuksen jo odottavan Eumaioksen majassa. Theoklymenos sen sijaan lausuu Odysseuksen jo olevan Ithakassa. Samaan aikaan Odysseus ja Eumaios suuntaavat kohti palatsia. Yksi kilpakosijoista hyökkää kerjäläiseksi naamioituneen Odysseuksen kimppuun. Palatsissakin hän saa huonon vastaanoton. Odysseuksen uskollinen koira Argos on ainoa, joka tunnistaa isäntänsä, mutta ei vanhuutensa vuoksi pysty edes tervehtimään tätä, vaan kuolee, ilman että Odysseus voi tehdä mitään, koska se paljastaisi hänet. Penelope pyytää saada nähdä kerjäläisen siinä toivossa, että tällä olisi tietoja Odysseuksesta. Odysseus ei kuitenkaan halua tätä vielä.[36]

18. laulu. Palatsiin saapuu myös toinen kerjäläinen nimeltään Iros. Tämä haastaa Odysseuksen nyrkkeilyyn. Odysseus voittaa Athenen avustuksella, ja kilpakosijat ylistävät häntä. Amfinomos antaa Odysseukselle ruokaa, ja Odysseus kehottaa tätä lähtemään kaupungista, koska ei haluaisi surmata tätä. Amfinomos kuitenkin kieltäytyy, sillä Athene on jo merkinnyt hänet kuoleman omaksi. Penelope saapuu paikalla erityisen kauniina, ja sanoo, että Odysseus oli neuvonut häntä avioitumaan uudelleen, jos Telemakhoksen parta alkaisi kasvaa ennen Odysseuksen paluuta. Hän myös pyytää kosijoita antamaan itselleen lahjoja, ja saa niitä sekä kilpakosijoilta että Odysseukselta. Athene lietsoo riitaa miesten välille. He loukkaavat toisiaan ja ovat juuri alkamassa tapella, kun Telemakhos saapuu paikalle ja rauhoittaa riidan.[37]

Odysseuksen jalkakylpy maalauksessa Odysseuksen paluu Ithakaan. Gerard de Lairesse, n. 1719.

19. laulu. Yöllä Telemakhos ja Odysseus piilottavat kosijoiden aseet. Tämän jälkeen Odysseus-kerjäläinen ja Penelope keskustelevat kahdestaan. Penelope haluaa saada tiedoja miehestään. Odysseus antaa yksityiskohtaisen kuvauksen, mikä saa Penelopen puhkeamaan kyyneliin. Odysseus kertoo Penelopelle myös, että tämän puoliso on elossa ja palaisi kuukauden sisällä.[38]

Odysseus antaa Eurykleian pestä jalkansa. Vanha imettäjä huomaa Odysseuksen jalassa olevan arven, jonka tämä oli saanut nuorena metsästäessään yhdessä isoisänsä kanssa, ja tunnistaa vieraan heti Odysseukseksi. Athene pitää huolen, ettei Penelope saa vielä asiasta vihiä. Myös Eurykleia lupaa pitää salaisuuden. Penelope kertoo näkemästään unesta, jossa kotka surmasi kaksikymmentä hänen lemmikkihanheaan. Odysseus selittää unen hänelle. Penelope ilmoittaa valitsevansa uuden aviomiehen järjestämällä jousiammuntakilpailun; jos joku kykenisi kilpailussa samaan kuin Odysseus aikanaan, hänestä tulisi Penelopen uusi puoliso.[38]

20. laulu. Odysseus ei saa unta, koska pelkää epäonnistuvansa kilpailussa. Penelope taas on suunniltaan, koska Odysseus on edelleen kateissa ja hän on juuri tullut luvanneeksi ottaa uuden aviopuolison. Penelope rukoilee kuolemaa Artemiin käden kautta, Odysseus puolestaan rukoilee ennettä Zeukselta. Zeus vastaa ukkosen paukkeella samaan aikaan, kun palvelijaneidot kiroavat kosijoita.[39]

Odysseus ampuu nuolensa. Villa Katzenbogenin seinämaalauksia, Lovis Corinth, 1913. Berlinische Galerie.

Seuraavana aamuna Telemakhos ja Odysseus tapaavat joukon kosijoita. Athene antaa näiden ärsyttää Odysseusta, jottei tämän viha heltyisi. Yksi kilpakosijoista heittää Odysseusta lehmän sorkalla; kosijat nauravat, mutta eivät huomaa ilmeistä ennettä, kun seinälle roiskuva veri ennustelee heidän väistämätöntä kohtaloaan.[39]

21. laulu. Penelope ilmoittaa, että valitsisi miehekseen sen, joka kykenee jännittämään Odysseuksen jousen ja ampumaan nuolen kahdentoista kirveen muodostaman linjan halki. Telemakhos pystyttää kirveet, mutta epäonnistuu itse jousen jännittämisessä. Myös kilpakosijat epäonnistuvat yksi kerrallaan. Odysseus vetäytyy sivummalle ja paljastaa henkilöllisyytensä Eumaiokselle ja muille miehilleen, ja pyytää näitä olemaan puolellaan taistelussa. Palattuaan hän huomaa kaikkien epäonnistuneen jousen jännittämisessä. Antinoos pyytää kilpailun lykkäämistä seuraavaan päivään, kunnes he olisivat uhranneet Apollonille. Odysseus kuitenkin ottaa jousen, jännittää sen ja ampuu nuolen suoraan kirveiden halki.[40]

22. laulu. Heti ammuttuaan nuolensa Odysseus surmaa toisella nuolella Antinooksen ja paljastaa olevansa kauan kadoksissa ollut kuningas. Tämä saa muut kosijat kauhuihinsa. Näiden aneluista huolimatta Odysseus ilmoittaa näiden kaikkien olevan kuoleman omia. Telemakhos aseistaa Eumaioksen ja muut miehet, eräs kosijoista taas saa aseistettua muut.[41]

Odysseus surmaa kilpakosijat. Kuvitusta Gustav Schwabin teokseen Die schönsten Sagen des klassischen Altertums (1882).

Näin alkaa taistelu, joka ei kuitenkaan kestä kauaa Athenen liityttyä mukaan siihen. Odysseus surmaa kaikki kosijoiden puolella olleet, paitsi muutaman viattomaksi katsomansa miehen. Eurykleia iloitsee kuolleet nähtyään, mutta Odysseus kieltää tätä iloitsemasta kuolemasta. Palvelijoista epäluotettaviksi osoittautuneet laitetaan keräämään ruumiit, minkä jälkeen heidätkin surmataan. Tämän jälkeen Odysseus määrää puhdistusmenoista talon puhdistamiseksi.[41]

23. laulu. Penelope, joka oli nukkunut koko taistelun ajan, herää ja tunnistaa Odysseuksen miehekseen. Odysseus on huolissaan siitä, että on surmannut maan koko nuoren ylimystön. Hän päättää viedä perheen syrjemmälle suvun maatilalle siksi aikaa, kunnes tilanne rauhoittuu. Penelope ei ole uskoa, että hänen miehensä on todella palannut. Hän ehdottaa häävuoteen siirtämistä, mutta Odysseus suuttuu ja sanoo, ettei sitä voi tehdä, koska vuode on kaiverrettu yhdestä oliivipuun rungon kappaleesta, jonka ympärille koko talo on rakennettu. Penelope varmistuu näin siitä, että Odysseus todella on hänen miehensä, ja iloitsee. Odysseus kertoo matkoistaan. Seuraavana päivänä hän lähtee isänsä Laerteen luokse ja varoittaa Penelopea pysymään sisällä ja vastaanottamasta vieraita.[42]

24. laulu. Hermes johdattaa kilpakosijat manalaan. Siellä Agamemnon ja Akhilleus kiistelevät siitä, kumman kuolema oli parempi. He tapaavat kuolleet kosijat ja kyselevät näiltä, kuinka nämä saivat surmansa. Kosijat syyttävät Penelopea petoksesta, mutta Agamemnon vertaa tätä vaimonsa Klytaimnestran todelliseen petokseen sanoen Penelopen olevan parempi ihminen.[43]

Odysseus saapuu Laerteen tilalle ja löytää isänsä vanhentuneena, vaimonsa kuolemaa ja poikansa katoamista surreena. Odysseus ei paljasta henkilöllisyyttään heti, mutta isänsä muisteltua poikaansa itkien hän kertoo kuka on, ja näyttää jalassaan olevaa arpea sekä kertoo lapsuusmuistoja. Hän kertoo myös edellisen yön taistelusta ja sen verisestä lopusta. Samaan aikaan kun Odysseus ja Laertes aterioivat, huhu verilöylystä leviää. Kilpakosijoiden sukulaiset kokoontuvat ja miettivät vastaustaan. Halitherses katsoo heidän kokemansa rangaistuksen olleen oikeutettu, mutta Antinooksen isä Eupeithes haluaa kostaa Odysseukselle. Lopulta he löytävät Odysseuksen isänsä tilalta. Athene ilmestyy ja estää koston; ainoastaan Eupeithes saa surmansa. Athene järjestää niin, että ithakalaiset unohtavat verilöylyn, Odysseus saa kuninkuutensa takaisin ja rauha palaa maahan.[43]

Päähenkilöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Odysseus 
Eepoksen päähenkilö, Ithakan kuningas, joka kaipaa vaimoaan Penelopea ja poikaansa Telemakhosta, ja on matkalla kotiin Troijan sodasta. Hän kuitenkin suututtaa merenjumala Poseidonin, ja joutuu kotimatkallaan raivaamaan tiensä monien vastusten läpi. Tässä hänellä on apuna hänen oveluutensa ja neuvokkuutensa, sekä Athene-jumalatar. Hän syyllistyy kuitenkin usein hybrikseen. Odysseuksen nimi viittaa kreikan kielessä "vihastumiseen" ja "vihaan", ja myyteissä jumalien vihaa pidettiin nimen alkuperänä.[44]
Telemakhos 
Odysseuksen poika ja Ithakan prinssi. Hän oli Odysseuksen lähtiessä Troijaan vasta vauva ja on kertomuksen alkaessa 20-vuotias. Hän tekee kaikkensa pitääkseen äitinsä Penelopen kosijat kurissa, mutta hänen vihansa kasvaa ajan myötä. Lopulta hän pyrkii selvittämään isänsä kohtalon, ja tämän palattua kotiin auttaa tätä surmaaman kilpakosijat.
Odysseus ja Penelope. Francesco Primaticcio, n. 1563.
Penelope 
Odysseuksen uskollinen puoliso ja Ithakan kuningatar. Hän tekee kaikkensa viivytelläkseen uutta avioliittoa Odysseuksen ollessa kateissa, ja käyttää tekosyynä Laerteen hautaliinan loputonta kutomista.
Athene 
Viisautta ja älyä edustava jumalatar, Zeuksen tytär, joka auttaa Odysseusta ja Telemakhosta monin tavoin, sekä teoin että puolustamalla Odysseusta muiden jumalien edessä.
Poseidon 
Merenjumala, joka toimii Odysseuksen jumalallisena vastustajana. Poseidon suuttuu Odysseukseen sen jälkeen, kun tämä on sokaissut hänen poikansa Polyfemoksen. Hän tekee kaikkensa estääkseen Odysseusta pääsemästä takaisin kotiin ja muun muassa aiheuttaa monta haaksirikkoa.
Zeus 
Ylijumala, joka joutuu lopulta päättämään, annetaanko Odyssuksen palata kotiin. Hän sallii Athenen välillä auttaa Odysseusta.
Antinoos 
Penelopen kosijoiden epävirallinen johtaja, joka juonii lopulta Telemakhoksen pään menoksi. Odysseus surmaa hänet ensimmäisenä, kun koston aika koittaa.
Eumaios 
Odysseuksen uskollinen sikopaimen, joka auttaa Odysseusta ensimmäisenä tämän palattua Ithakaan, vaikka ei heti alussa tunnistakaan isäntäänsä.
Eurykleia 
Odysseuksen ja Telemakhoksen vanha imettäjä ja hoitaja, joka tietää kaiken palatsissa tapahtuvan ja neuvoo sekä Odysseusta että Telemakhosta usein. Hän on ensimmäisiä, joka tunnistaa Odysseuksen.
Kalypso 
Nymfi, joka piti Odysseusta saarellaan seitsemän vuotta.
Polyfemos 
Kyklooppi, Poseidonin poika, joka vangitsi Odysseuksen miehistöineen. Polyfemoksen sokaisu suututti Poseidonin Odysseusta vastaan.
Kirke 
Noita, joka muutti Odysseuksen miehet sioksi, mutta josta tämän jälkeen tuli Odysseuksen rakastajatar.
Laertes 
Odysseuksen vanhuudenheikko isä, joka asuu maatilallaan palatsin ulkopuolella. Odysseuksen palattua hän saa voimansa takaisin ja auttaa Antinooksen isän surmaamisessa.
Teiresias 
Tietäjä, jota tavatakseen Odysseus matkustaa manalaan. Odysseus saa tältä tietoja siitä, kuinka palata Ithakaan.
Nausikaa 
Faiaakien kuninkaan tytär, joka auttoi Odysseusta tämän haaksirikkouduttua faiaakien maahan.

Eepoksen ihmiskuvaukset voidaan nähdä Iliasta monipuolisempina, syvällisempinä ja realistisempina. Eepos kuvaa henkilöitä suurella tunteella ja se antaa myös suuremman roolin naisille.[5]

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Odysseuksen kotipaikka Ithaka saattaa olla sama kuin nykyisin Ithakana tunnettu saari, mutta tästä ei ole täyttä varmuutta. Eepoksen tapahtumapaikat Peloponnesoksella, kuten Sparta sekä Pylos Nestorin palatseineen, tunnetaan. Sen sijaan tutkijat ovat erimielisiä siitä, onko mikään tapahtumapaikka Ismaroksen ja Ithakan väliltä todellinen. Monet ovat yrittäneet hahmotella Odysseuksen eri puolilla Välimerta kulkemaa reittiä ja sijoittaa eepoksen tapahtumapaikkoja kartalle. Tällainen oli suosittua jo antiikin aikana. Esimerkiksi Kirken saari on sijoitettu usein keskiseen tai eteläiseen Italiaan; lootuksensyöjien saari Djerbaan; ja Aioloksen saari Strombolille. Kuitenkin jo Eratosthenes puhui tällaisia yrityksiä vastaan, ja nykyisin tutkijat ovat hylänneet tällaisen lähestymistavan; runoilija käyttää eepoksen maantieteellisessä kuvauksessa runoilijan vapauksia yhtä paljon kuin Ilias ottaa vapauksia historiallisten tapahtumien suhteen.[16][5][6]

Vaikutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Homeroksen eepokset ovat vaikuttaneet mittaamaattoman laajalti kaikkeen antiikin kreikkalaiseen kulttuuriin, ja kreikkalaiset pitivät Homerosta opettajanaan kaikissa mahdollisissa asioissa. Tätä kautta teoksilla on ollut lähtemätön vaikutus koko länsimaiseen kulttuuriin ja ajatusmaailmaan.[9] Myöhemmässä kirjallisuudessa Odysseia voidaan nähdä erityisesti kaikenlaisten seikkailu-, ja matka- ja fantasiakertomusten taustalla.[45]

Kreikkalaisessa teatterissa Odysseian aiheet eivät olleet aivan yhtä suosittuja kuin Iliaseen liittyvät aiheet. Euripideen Kyklooppi, joka on ainoa kokonaisena säilynyt satyyrinäytelmä, kertoo Odysseuksen ja kykloopin kohtaamisesta humoristisesti.[46]

Vergiliuksen eepos Aeneis sai sisältöönsä vaikutteita sekä Iliaasta että Odysseiasta.[47] Lukianoksen Tosi tarina, joka kertoo tahallisen erikoisesta ja mielikuvituksellisesta matkasta, viittaa Odysseiaan ensimmäisenä sepiteltynä matkakertomuksena.[48]

Dante laittoi Odysseuksen lisäämään uuden lopun Odysseiaan Jumalaisen näytelmänsä helvettikuvauksessa.[49] Claudio Monteverdin ooppera Il ritorno d'Ulisse in Patria vuodelta 1640 perustuu Odysseian kotiinpaluusta kertovaan loppuosaan.[50]

James Joycen modernistisen romaanin Odysseus (1922) jokaisen jakson teema, tyyli ja henkilöt perustuvat vastaavaan kohtaan Odysseiassa.[51]

Käännökset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Livius Andronicus käänsi Odysseian latinaksi. Hän käytti käännöksessään saturnista runomittaa.[2]

Odysseia on suomennettu kahdesti: Otto Mannisen suomennos on vuodelta 1924 ja Pentti Saarikosken vuodelta 1972. Mannisen suomennos noudattaa alkuperäistä runomittaa ja käsittää koko teoksen, mutta on runokieleltään osin vaikeaselkoinen. Saarikoski käänsi Odysseian proosamuotoon kuitenkin alkuperäistä rivijakoa noudattaen. Käännöksen haittana on se, että Saarikoski perusti työnsä ranskalaisen Victor Bérardin laitokseen vuodelta 1924. Siksi Saarikoski jätti käännöksestä pois laajoja jaksoja, joita Bérard oli pitänyt myöhäisinä lisäyksinä eepokseen. Saarikosken käännös on kuitenkin hyvin selkeä nykyaikaisen lukijan kannalta. Saarikoski käänsi myös Iliasta, mutta työ jäi kesken. Otteita Saarikosken katkelmista on julkaistu teoksessa Antiikin runoutta ja draamaa.[52]

Jo 1800-luvulla useat suomentajat käänsivät otteita Homeroksen eepoksista. Kaarlo Forsman suomensi Odysseian kaksi ensimmäistä laulua vuonna 1877. Lisäksi voidaan mainita Elias Lönnrotin vuoden 1855 heksametrimittainen käännös Odysseian kuudennesta laulusta. Tuolloin suomenkieltä vasta kehitettiin eurooppalaisiin runomittoihin taipuvaksi kirjakieleksi. Käännös on silti osin luontevaa, kuten kuuluisassa jumalten asuinpaikkaa kuvaavassa jaksossa:[53][54]

»Poikkesi niin puhunut kaunis sinisilmä Ateena
Taivaaseen, joss'on sanotaan jumalain ikivahva
Istuin; ei tuulet sitä tutvita, ei satehetkaan
Kastele, ei lumikaan lähene, vaan pilvetön, kirkas
Ilma sen piirittää, valo loistava ympäri kiertää.
Siin' elo autuas on jumaloilla ja riemut ikuiset;
Sinne jo siirtihe taas Sinisilmäki neitosen luota.»

Athenen eli Ateenan lisänimitys glaukopis on suomennoksessa 'sinisilmä'. Manninen suomensi sen 'päilyväsilmäksi' ja Saarikoski 'kiilaskatseiseksi'.[53]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: Antiikin käsikirja. Helsingissä: Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4.
  • Cook, Erwin F.: The Odyssey in Athens: Myths of Cultural Origins. Myth and Poetics Series. Cornell University Press, 2006. ISBN 0801473357.
  • Kivistö, Sari & Riikonen, H. K.: Antiikin kirjallisuus ja suomennokset uuslatinasta ja humanistikreikasta. Teoksessa Riikonen, H. K. (päätoim.): Suomennoskirjallisuuden historia 2. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-889-3.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l m n o Salmenkivi, Erja: "Kreikkalainen epiikka". Teoksessa Kivistö, Sari ym. 2007, s. 172–184.
  2. a b c d e f g Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: "Odysseia". Teoksessa Castrén & Pietilä-Castrén 2000, s. 375.
  3. a b c d e f g Castrén, Paavo: Uusi antiikin historia, s. 69–71, 78–81. Helsingissä: Otava, 2011. ISBN 978-951-1-21594-3.
  4. Odysseuksen Argos-koiran sanotaan kuolleen kahdentenakymmenentenä vuonna; Homeros: Odysseia XVII.327. Vertaa: Odysseia II.174–176; XXIII.102; XXIII.170.
  5. a b c d e Saïd, Suzanne & Trédé, Monique: A Short History of Greek Literature, s. 3–13. Käännös Trista Selous et al.. London & New York: Routledge, 1999. ISBN 0-415-12272-4.
  6. a b c d e f g h de Romilly, Jacqueline: A Short History of Greek Literature, s. 1-–21. Traslated by Lillian Doherty. Chicago & London: The University of Chicago Press, 1985. ISBN 0-226-14311-2.
  7. ”odysseia”, Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004.
  8. Baikouzis, Constantino & Magnasco, Marcelo O.: Is an eclipse described in the Odyssey?. Proceedings of the National Academy of Sciences, 2008, 105. vsk, nro 26, s. 8823-8828. Artikkelin verkkoversio.
  9. a b c Heubeck, Alfred & Hainsworth, J. B. & West, Stephanie: A Commentary on Homer's Odyssey, s. 3–23. Volume I: Introduction, Books 1–8. Oxford University Press, 1990. ISBN 0198147473. Teoksen verkkoversio.
  10. a b c Page, Denys Lionel: History and the Homeric Iliad, s. 260–261. Volume 31 of California Natural History Guides. University of California Press, 1976. ISBN 0520032462. Teoksen verkkoversio.
  11. a b Byrne, John A. & Sculley, John: Odyssey Viitattu 12.8.2013.
  12. Smith, William: ”Cinaethon”, Dictionary of Greek and Roman Biography and Mythology, s. 752. Osa I. Boston: Little, Brown and Company, 1859. Teoksen verkkoversio.
  13. Smith, William: ”Eugamon”, Dictionary of Greek and Roman Biography and Mythology, s. 85. Osa II. Boston: Little, Brown and Company, 1867. Teoksen verkkoversio.
  14. Homeros: Odysseia I.1–9. Suomennos Otto Manninen.
  15. a b Homeros: Odysseia I–XXIV.
  16. a b Heubeck, Alfred & Hoekstra, Arie: A Commentary on Homer's Odyssey, s. 3–11. Volume II. Oxford University Press, 1990. ISBN 0198721447. Teoksen verkkoversio.
  17. Cook 2006, s. 12.
  18. Reece, Steve: The Stranger's Welcome: Oral Theory and the Aesthetics of the Homeric Hospitality Scene, s. 123. Michigan monographs in classical antiquity. University of Michigan Press, 1992. ISBN 0472103865. Teoksen verkkoversio.
  19. Cook 2006, s. 164.
  20. a b Homeros: Odysseia I.1–444.
  21. a b Homeros: Odysseia II.1–434.
  22. Homeros: Odysseia III.1–497.
  23. a b Homeros: Odysseia IV.1–847.
  24. a b Homeros: Odysseia V.1–493.
  25. Homeros: Odysseia VI.1–331.
  26. a b Homeros: Odysseia VII.1–347.
  27. a b Homeros: Odysseia VIII.1–586.
  28. a b c d Homeros: Odysseia IX.1–566.
  29. a b c Homeros: Odysseia X.1–574.
  30. a b c Homeros: Odysseia XI.1–640.
  31. a b c Homeros: Odysseia XII.1–453.
  32. a b Homeros: Odysseia XIII.1–440.
  33. Homeros: Odysseia XIV.1–533.
  34. a b Homeros: Odysseia XV.1–557.
  35. a b Homeros: Odysseia XVI.1–481.
  36. Homeros: Odysseia XVII.1–606.
  37. Homeros: Odysseia XVIII.1–429.
  38. a b Homeros: Odysseia XIX.1–604.
  39. a b Homeros: Odysseia XX.1–394.
  40. Homeros: Odysseia XXI.1–434.
  41. a b Homeros: Odysseia XXII.1–501.
  42. Homeros: Odysseia XXIII.1–372.
  43. a b Homeros: Odysseia XIV.1–546.
  44. Liddell, Henry George & Scott, Robert: ὀδύσσομαι A Greek-English Lexicon. 1940. Perseus Digital Library, Tufts University. (englanniksi)
  45. The Odyssey (Study guide, themes, quotes, teacher resources) Shmoop. Shmoop University. Viitattu 14.8.2013. (englanniksi)
  46. Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: "Euripides". Teoksessa Castrén & Pietilä-Castrén 2000, s. 159–161.
  47. Webster, Thomas Bertram Lonsdale: Greek Interpretations, s. 120. Publications of the University of Manchester. Classical Series. Manchester University Press, 1942.
  48. Lukianos: Tosi tarina. Teoksessa Satiireja 2. Suomentanut Aapo Junkola. Tampere: Juvenes Print, 2003. ISBN 952-91-5732-0.
  49. Dante: Jumalainen näytelmä, XXVI. laulu.
  50. Riding, Alan & Dunton-Downer, Leslie: Eyewitness Companions: Opera, s. 58. Dorling Kindersley Ltd, 2008. ISBN 140533522X. Teoksen verkkoversio.
  51. McKenna, Bernard: James Joyce's Ulysses: A Reference Guide, s. 142–154. Greenwood guides to fiction. Greenwood Publishing Group, 2002. ISBN 0313316252. Teoksen verkkoversio.
  52. Kivistö & Riikonen 2007, s. 39–40.
  53. a b Kivistö & Riikonen 2007, s. 30–31.
  54. Lönnrot, Elias: Homeeron Odysseian Kuudes Runoilema. Aikakauskirjassa Suomi, Tidskrift i fosterlänska ämnen, 1855.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomennokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Homeros: Odysseia. Suomentanut Otto Manninen. Johdannon kirjoittanut Edwin Linkomies. 7. painos (1. painos 1924). Laatukirjat. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 2002. ISBN 951-0-16157-8.
  • Homeros: Odysseia. Suomennos Pentti Saarikoski. Saatesanan kirjoittanut Hannu Riikonen. Seitsentähdet. 1. painos 1972. Helsinki: Otava, 2002. ISBN 951-1-17050-3.

Muita käännöksiä ja tekstilaitoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Homer: Opera. Volume III: Odyssey, Books I–XII. Second Edition. Edited by D. B. Monro and T. W. Allen. Oxford Classical Texts. Oxford: Oxford University Press. ISBN 9780198145318. Kreikankielinen alkuteksti.
  • Homer: Opera. Volume IV: Odyssey, Books XIII–XXIV. Second Edition. Edited by D. B. Monro and T. W. Allen. Oxford Classical Texts. Oxford: Oxford University Press. ISBN 9780198145325. Kreikankielinen alkuteksti.
  • Homer: Odyssey. Volume I: Books 1–12. Loeb Classical Library 104. Cambridge, Massachusetts: Harvard University Press. Kreikankielinen alkuteksti ja englanninkielinen käännös.
  • Homer: Odyssey. Volume II: Books 13–24. Loeb Classical Library 105. Cambridge, Massachusetts: Harvard University Press. Kreikankielinen alkuteksti ja englanninkielinen käännös.

Muuta kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Heubeck, Alfred et al.: A Commentary on Homer's Odyssey. Eepoksen kommentaari kolmessa osassa (Oxford University Press, 1990–1992):
    • Heubeck, Alfred & Hainsworth, J. B. & West, Stephanie: A Commentary on Homer's Odyssey. Volume I: Introduction, Books 1–8. Oxford University Press, 1990. ISBN 0198147473. Teoksen verkkoversio.
    • Heubeck, Alfred & Hoekstra, Arie: A Commentary on Homer's Odyssey. Volume II: Books 9–16. Oxford University Press, 1990. ISBN0198721447. Teoksen verkkoversio.
    • Heubeck, Alfred: A Commentary on Homer's Odyssey. Volume III: Books 17–24. Clarendon Press, 1992. ISBN 0198149530. Teoksen verkkoversio.
  • de Jong, Irene J. F.: A Narratological Commentary on the Odyssey. Cambridge University Press, 2001. ISBN 0521468442. Teoksen verkkoversio.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiaineisto
Wikiaineistossa on lähdetekstiä aiheesta:
Οδύσσεια (kreikaksi)
Wikiaineisto
Wikiaineistossa on lähdetekstiä aiheesta:
The Odyssey (englanniksi)
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Odysseia.

Teos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Homeros: Odysseia. Perseus. (muinaiskreikaksi)
  • Homeros: Odysseia. Perseus. (englanniksi)
  • Homeros: Odysseia. Perseus. (englanniksi)
  • Homeros: Ilias ja Odysseia. Project Gutenberg. (englanniksi) (ranskaksi)

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]