Lukianos

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Lukianos
Lucian Samosata.warj.png
Syntynyt n. 125
Samosata
Kuollut n. 180
Ammatit reettori
Äidinkieli aramea
Tyylilajit satiiri
Tuotannon kieli muinaiskreikka
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Lukianos Samosatalainen (muinaiskreikaksi Λουκιανός ὁ Σαμοσατεύς; lat. Lucianus Samosatensis) (n. 125 – n. 180)[1] oli syyrialainen reettori ja kirjailija, joka tunnetaan satiireistaan. Lukianos oli kotoisin Syyrian Samosatasta ja toimi muun muassa virkamiehenä Egyptissä. Hänen äidinkielensä oli aramea, mutta hän kirjoitti kreikaksi.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lukianos sanoo itse syntyneensä Samosatassa, entisen Kommagenen alueella, josta oli tullut osa Rooman valtakuntaa Syrian provinssina. Teoksissaan Lukianos viittaa itseensä ”syyrialaisena”,[1]assyrialaisena” tai ”barbaarina”, ja hän halusi tällä mahdollisesti korostaa olevansa taustaltaan seemiläistä alkuperäisväestöä.[2]

Lukianos sai reettorin koulutuksen. Hän toimi kiertelevänä puhujana, joka matkusteli eri paikoissa ja esitti niissä viihdyttäviä keskusteluja ja nokkelia luentoja, jotka improvisoi paikan päällä. Tällaisena Lukianos voidaan lukea niin kutsutun toisen sofistiikan edustajaksi. Lukianos kierteli muun muassa Jooniassa, Makedoniassa, manner-Kreikassa, Italiassa ja jopa Galliassa. Hän rikastui ammatillaan ja sai mainetta.[3]

Lukianos kertoo itse asettuneensa Ateenaan jättääkseen puhujan toimensa ja harrastaakseen filosofiaa sekä kirjoittaakseen dialogeja Platonin hengessä. Tämä ajoittuu noin vuoteen 157-160. Myöhemmin hän kuitenkin hylkäsi platonismin ja mieltyi ensin kyynisyyteen ja sitten epikurolaisuuteen. Vaihdettuaan koulukuntaa Lukianos useinkin pilkkasi aiempaa koulukuntaansa.[3]

Parthian sodan seurauksena Lukianos palasi Syyriaan ja toimi asianajajana Antiokiassa. Sodan loppupuolella hän palasi Ateenaan. Uuden Ateenan kauden aikana hänen kirjalliset hyökkäyksensä muuttuivat yhä rajummiksi. Vuonna 171 Lukianos sai Egyptin prefektiltä kansliapäällikön viran Aleksandriasta; vuonna 175 hän joutui kuitenkin prefektin viraltapanon jälkeen palaamaan jälleen takaisin Ateenaan.[3]

Mahdollisesti viimeisiin teoksiinsa kuuluvassa teoksessa Aleksanteri eli Valeprofeetta Lukianos mainitsee keisari Marcus Aureliuksen vuonna 180 tapahtuneen kuoleman, ja hän lienee kuollut itse pian tämän jälkeen. Lukianoksen elämäkerta Sudassa on tuomitseva eikä ilmeisesti todenmukainen. Sen mukaan koirat olisivat tappaneet hänet. Tämä voi toisaalta viitata myös kyynikoihin, joiden kanssa Lukianoksella oli huonot välit ja joita hän pilkkasi useissa teoksissaan.[3]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lukianos kirjoitti sukkelia vuoropuheluja ja kärjistäviä satiireja, joissa hän pilkkasi aikansa ilmiöitä, vanhaa kreikkalaista uskontoa, filosofeja, reettoreita, grammaatikkoja ja monia muita ammattikuntia ja henkilöitä.[3] Teoksiin kuuluu myös erilaisia ylistyskirjoituksia ja satiirisia epigrammeja. Lukianoksen nimiin on laitettu yli 80 teosta, mutta todennäköisesti ne kaikki eivät kuitenkaan ole hänen kirjoittamiaan, vaan myöhempien kirjailijoiden tekemiä jäljitelmiä.

Tosi tarina on Lukianoksen tunnetuimpia teoksia. Se on matkakertomusten parodia, jossa kirjailija kumppaneineen päätyy Kuuhun seuraamaan Kuun ja Auringon kuninkaiden välistä sotaa. Palattuaan maahan he päätyvät valaan vatsaan. Teosta voidaan pitää kuumatkoineen ja ulkoavaruuden elämän kuvauksineen jopa varhaisena tieteiskirjallisuutena.[4][5][6] Lukianoksen Juomingit on parodia Platonin Pidoista. Lukianoksen versiossa osanottajat juopuvat, kertovat likaisia juttuja ja käyttäytyvät huonosti. Valheiden rakastaja on kehystarina, joka sisältää alkuperäisen version tarinasta ”Noidan oppipoika”. Falaris puolestaan on julmuudestaan tunnetun tyrannin paradoksaalinen puolustus. Ylistyskirjoituksiin kuuluvat muun muassa ylistykset Demostheneelle ja kärpäselle.

Muita tunnettuja teoksia ovat muun muassa Jumalien keskusteluja ja Vainajien keskusteluja. Peregrinoksen polttoitsemurha kertoo satiirisesti Lukianoksen inhoaman kyynikkofilosofin Peregrinos Proteuksen kuolemasta; Peregrinos pitää siinä oman hautajaispuheensa ja tekee lopulta polttoitsemurhan. Teos on myös yksi varhaisimpia säilyneitä pakanallisia kuvauksia kristinuskosta. Peregrinos käyttää siinä kristittyjen anteliaisuutta ja hyväuskoisuutta hyväkseen. Palkasta palvelevista ivaili roomalaisten palvelukseen menneiden kreikkalaisten kustannuksella.

Lukianos on saanut tyyliinsä vaikutteita vanhasta komediasta (Aristofanes, Eupolis), uudesta komediasta (Menandros) sekä kyynikko Menippokselta (niin kutsutut menippolaiset satiirit).[3] Lukianos kirjoitti attikalaisella murteella, ja hänet voidaan lukea attikisteihin.[3] Teoksessaan Syyrialaisesta jumalattaresta hän jäljitteli kuitenkin joonialaista kreikkaa siinä määrin, että jotkut tutkijat ovat epäilleet sitä, että teos olisi todella Lukianoksen kirjoittama.[7]

Ensimmäinen painettu laitos osasta Lukianoksen teoksia ilmestyi Firenzessä vuonna 1499.

Luettelo teoksista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaikki luettelon teokset eivät todennäköisesti ole Lukianoksen kirjoittamia. Varmuudella epäperäiset teokset ovat lopussa. Muista teoksista ne, joiden aitoutta on epäilty, on merkitty tähdellä (*).

  • Falaris (kreik. Φάλαρις, lat. Phalaris)
  • Hippias eli Kylpylä (Ἱππίας ἢ Βαλανεῖον, Hippias)
  • Dionysos (Διόνυσος, Bacchus)
  • Herakles (Ἡρακλῆς, Hercules)
  • Meripihkasta eli Joutsenista (Περὶ τοῦ Ἡλέκτρου ἢ Κύκνων, Electrum)
  • Kärpäsen ylistys (Μυίας Ἐγκώμιον, Muscae Encomium)
  • Nigrinos (Νιγρίνου Φιλοσοφία, Nigrinus)
  • Demonaks (Δημώνακτος Βίος, Demonax)
  • Talosta (Περὶ τοῦ Οἴκου, De Domo)
  • Isänmaan ylistys (Πατρίδος Ἐγκώμιον, Patriae Encomium)
  • Pitkäikäiset (Μακρόβιοι, Macrobii) *
  • Tosi tarina (Ἀληθῶν Διηγημάτων, Verae historiae)
  • Panettelua ei tule uskoa helposti (Περὶ τοῦ μὴ ῥᾳδίως πιστεύειν Διαβολῇ, Calumniae non temere credendum)
  • Konsonanttien oikeudenkäynti (Δίκη Συμφώνων, Lis Consonantium tai Iudicium Vocalium)
  • Juomingit eli Lapithit (Συμπόσιον ἢ Λαπίθαι, Symposium)
  • Valesofisti eli Soloikisti (Ψευδοσοφιστής ἢ Σολοικιστής, Soloecista) *
  • Matka manalaan eli Tyranni (Κατάπλους ἢ Τύραννος, Cataplus)
  • Zeus tutkittavana (Ζεὺς ἐλεγχόμενος, Jupiter confutatus)
  • Zeus murhemielellä (Ζεὺς Τραγῳδός, Jupiter Tragoedus)
  • Uni eli Kukko (Ὄνειρος ἢ Ἀλεκτρυών, Gallus)
  • Prometheus (Προμηθεύς, Prometheus)
  • Ikaromenippos eli Ilmamatka (Ἰκαρομένιππος ἢ Ὑπερνέφελος, Icaromenippus)
  • Timon eli Ihmisvihaaja (Τίμων, Timon)
  • Kharon eli Tähystäjät (Χάρων ἢ Ἐπισκοποῦντες, Charon sive Contemplantes)
  • Filosofisten lahkojen huutokauppa (Βίων Πρᾶσις, Vitarum auctio)
  • Kuolleista nousseet eli Kalastaja (Ἀναβιοῦντες ἢ Ἁλιεύς, Revivescentes sive Piscator)
  • Kahdesti syytetty (Δὶς κατηγορούμενος, Bis accusatus sive Tribunalia)
  • Uhreista (Περὶ Θυσιῶν, De Sacrificiis)
  • Kirjojen keräilijää vastaan (Πρὸς τὸν ἀπαίδευτον καὶ πολλὰ βιβλία ὠνούμενον, Adversus Indoctum)
  • Uni eli Lukianoksen elämänura (Περὶ τοῦ Ἐνυπνίου ἤτοι Βίος Λουκιανοῦ, Somnium sive Vita Luciani)
  • Parasiitti (Περὶ τοῦ Παρασίτου ὅτι Τέχνη ἡ Παρασιτική, De Parasito)
  • Valheiden rakastaja eli Epäilijä (Φιλοψευδής ἢ Ἀπιστῶν, Philopseudes sive Incredulus)
  • Palkasta palvelevista (Περὶ τῶν ἐν Μισθῷ συνόντων, De Mercede conductis)
  • Apologia eli ”Palkasta palvelevista” -teoksen puolustus (Ἀπολογία, Apologia)
  • Anakharsis (Ἀνάχαρσις ἢ Περὶ Γυμνασίων, Anacharsis)
  • Menippos eli Nekyomanteia (Μένιππος ἢ Νεκυομαντεία, Necyomantia)
  • Lukios eli Aasi (Λούκιος ἢ Ὄνος, Asinus) *
  • Surusta (Περὶ Πένθους, De Luctu)
  • Retoriikan opettaja (Ῥητόρων Διδάσκαλος, Rhetorum Praeceptor)
  • Aleksanteri eli Valeprofeetta (Ἀλέξανδρος ἢ Ψευδόμαντις, Alexander)
  • Muotokuvapatsaat (Εἰκόνες, Imagines)
  • ”Muotokuvapatsaiden” puolustus (Ὑπὲρ τῶν Εἰκόνων, Pro Imaginibus)
  • Syyrialaisesta jumalattaresta (Περὶ τῆς Συρίης Θεοῦ, De Dea Syria)
  • Tanssitaiteesta (Περὶ Ὀρχήσεως, De Saltatione)
  • Leksifanes (Λεξιφάνης, Lexiphanes)
  • Eunukki (Εὐνοῦχος, Eunuchus)
  • Astrologiasta (Περὶ τῆς Ἀστρολογίας, De Astrologia)
  • Rakkauksia (Ἔρωτες, Amores) *
  • Valearvioija (Ψευδολογιστής, Pseudologista)
  • Jumalten kokous (Θεῶν Ἐκκλησία, Deorum Concilium)
  • Tyranninsurma (Τυραννοκτόνος, Tyrannicida)
  • Kielletty poika (Ἀποκηρυττόμενος, Abdicatus)
  • Peregrinoksen polttoitsemurha (Περὶ τῆς Περεγρίνου Τελευτῆς, De morte Peregrini)
  • Karkurit (Δραπέται, Fugitivi)
  • Toksaris eli Ystävyys (Τόξαρις ἢ Φιλία, Toxaris sive Amicitia)
  • Demostheneen ylistys (Δημοσθένους Ἐγκώμιον, Demosthenis Encomium) *
  • Miten historiaa on kirjoitettava (Πῶς δεῖ Ἱστορίαν συγγράφειν, Quomodo Historia conscribenda sit)
  • Dipsas-käärmeistä (Περὶ τῶν Διψάδων, Dipsades)
  • Saturnalia (Τὰ πρὸς Κρόνον, Saturnalia)
  • Herodotos eli Aetion (Ἡρόδοτος ἢ Ἀετίων, Herodotus)
  • Zeuksis eli Antiokhos (Ζεύξις ἢ Ἀντίοχος, Zeuxis)
  • Kielen lipsahduksesta tervehdittäessä (Ὑπὲρ τοῦ ἐν τῇ Προσαγορεύσει Πταίσματος, Pro Lapsu inter salutandum)
  • Harmonides (Ἁρμονίδης, Harmonides)
  • Keskustelu Hesiodoksen kanssa (Διάλογος πρὸς Ἡσίοδον, Hesiodus)
  • Skyytti eli Konsuli (Σκύθης ἢ Πρόξενος, Scytha)
  • Kihti (Ποδάγρα, Podagra)
  • Hermotimos eli Koulukunnista (Ἑρμότιμος ἢ Περὶ Αἱρέσεων, Hermotimus)
  • Sille joka sanoi ”Olet kirjallinen Prometheus” (Πρὸς τὸν εἰπόντα Προμηθεὺς εἶ ἐν λόγοις, Prometheus es in Verbis)
  • Jäälintu (Halkyon) eli Muodonmuutoksista (Ἀλκυὼν ἢ Περὶ Μεταμορφώσεων, Halcyon) *
  • Laiva eli Toivomukset (Πλοἶον ἢ Εὐχαί, Navigium)
  • Nopeajalkainen (Ὠκύπους, Ocypus) *
  • Kyynikko (Κυνικός, Cynicus) *
  • Vainajien keskusteluja (Νεκρικοὶ Διάλογοι, Dialogi Mortuorum)
  • Merenjumalien keskusteluja (Ἐνάλιοι Διάλογοι, Dialogi Marini)
  • Jumalien keskusteluja (Θεῶν Διάλογοι, Dialogi Deorum) — sisältää teoksen Jumalatarten kauneuskilpa (Θεῶν Κρίσις, Dearum Iudicium)
  • Ilotyttöjen rupatteluja (Ἑταιρικοὶ Διάλογοι, Dialogi Meretricii)

Varmuudella epäperäiset teokset (Pseudo-Lukianos)

  • Kirjeet (Ἐπιστολαί, Epistulae)
  • Isänmaanrakastaja (Φιλόπατρις ἢ Διδασκόμενος, Philopatris)
  • Kharidemos (Χαρίδημος ἢ Περὶ Κάλλους, Charidemus)
  • Nero (Νέρων, Nero)
  • Epigrammit (Ἐπιγράμματα, Epigrammata)
  • Timarion (Τιμαρίων ἢ Περὶ τῶν κατ' αὐτὸν Παθημάτων, Timarion)

Kadonneet teokset

  • Sostratos (Σώστρατος, Sostratus)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Harmon, A. M.: Lucian of Samosata: Introduction and Manuscripts (Teoksessa Lucian:Works. Loeb Classical Library, 1913) Viitattu 1.2.2010.
  2. Sidwell, Keith: Introduction. Teoksessa Lucian: Chattering Courtesans and Other Sardonic Sketches, s. xii. Penguin Classics, 2005.
  3. a b c d e f g Hirvonen, Kaarle: ”Lukianoksen elämän ja kirjallisen tuotannon vaiheita”. Teoksessa Lukianos 1983, ss. 109-113.
  4. Fredericks, S.C.: Lucian's True History as SF. Science Fiction Studies, March 1976, 3. vsk, nro 1, s. 49-60. Artikkelin verkkoversio.
  5. Swanson, Roy Arthur: The True, the False, and the Truly False: Lucian's Philosophical Science Fiction. Science Fiction Studies, Nov. 1976, 3. vsk, nro 3, s. 227-239. Artikkelin verkkoversio.
  6. Georgiadou, Aristoula & Larmour, David H.J.: Lucian's Science Fiction Novel True Histories. Interpretation and Commentary. Mnemosyne Supplement 179. Leiden: BRILL, 1998. ISBN 9004106677. Teoksen verkkoversio.
  7. Strong, Herbert A.: Life of Lucian Viitattu 1.2.2010.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomennokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muita käännöksiä ja tekstilaitoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muuta kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Richter, D. S.: Lives and Afterlives of Lucian of Samosata. Arion, 2005, 13. vsk, nro 1, s. 75-100.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiaineisto
Wikiaineistossa on lähdetekstiä aiheesta:
Λουκιανός (kreikaksi)

Teoksia:

Muuta: