Jäälintu (dialogi)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Jäälintu eli Muodonmuutoksista
Ἀλκυὼν ἢ Περὶ Μεταμορφώσεων
Alkuperäisteos
Kirjailija Pseudo-Lukianos
Kieli muinaiskreikka
Genre satiiri
Julkaistu 100-luku
Suomennos
Suomentaja Ernst Lampén
Kustantaja Otava
Julkaistu 1924
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Jäälintu (Halkyon) eli Muodonmuutoksista (muinaiskreikaksi Ἀλκυὼν ἢ Περὶ Μεταμορφώσεων, Halkyōn ē Peri metamorfōseōn; lat. Halcyon seu de transformatione) on lyhyt dialogi, joka on pantu sekä Platonin että Lukianoksen nimiin, mutta se ei ole kummankaan heistä kirjoittama. Näin se kuuluu sekä Platonin että Lukianoksen epäperäisten teosten joukkoon, ja sen kirjoittajaan viitataan joskus nimellä Pseudo-Platon tai Pseudo-Lukianos.

Teoksen epäperäisyys oli tiedossa jo antiikin aikana. Favorinos vaikuttaa tunteneen teoksen 100-luvulla; hän pani sen jonkun Leon-nimisen henkilön nimiin.[1] Nykyään teosta ei yleensä enää julkaista Platonin teosten joukossa, mutta joskus edelleen Lukianoksen teosten joukossa. Ernst Lampén on suomentanut teoksen (Otava 1924).[2]

Sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dialogissa keskustelevat Sokrates ja Khairefon. Dialogin aiheena ovat ihmisten muodonmuutokset eläimiksi ja muiksi luontokappaleiksi, sekä tällaisten muodonmuutosten mahdollisuus. Tällaisia muodonmuutoksia esiintyy usein kreikkalaisen mytologian taruissa. Teos on saanut nimensä valittavalla äänellä laulavasta jäälinnusta (halkyon), joksi Aioloksen tytär Halkyone (tai Alkyone) oli tarussa muuttunut puolisonsa kuoltua. Sokrates kertoo tarun teoksen alussa Khairefonin ihmeteltyä linnun kaunista ääntä.[2]

Tämän innoittamana Khairefon kysyy Sokrateelta, luuleeko tämä tällaisten muodonmuutosten olevan mahdollisia. Sokrates vastaa, ettei ihminen voi tietää sellaisista asioista varmuudella, sillä jumalat voivat yhtä lailla muuttaa talvisen myrskyn kuulaaksi talvisääksi (mitä kutsuttiin Kreikassa nimellä Halkyonia, ”jäälinnun päivät”); miksi ihmisen muuttaminen linnuksi olisi ainakaan vaikeampaa. Toisena esimerkkinä Sokrates mainitsee toukan, joka voi muuttua perhoseksi.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Diogenes Laertios: Merkittävien filosofien elämät ja opit III.62.
  2. a b c Lampén 1924.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lukianos: Jäälintu. Teoksessa Lampén, Ernst: Terve, Lukianos!. Sisältää osittaisia ja kokonaisia suomennoksia Lukianoksen teoksista. Helsinki: Otava, 1924.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]