Timon (Lukianos)
| Timon eli Ihmisvihaaja | |
|---|---|
| Τίμων | |
| Alkuperäisteos | |
| Kirjailija | Lukianos |
| Kieli | muinaiskreikka |
| Genre | satiiri |
| Julkaistu | 100-luku |
| Suomennos | |
| Suomentaja | Aapo Junkola |
| Kustantaja | Juvenes Print |
| Julkaistu | 2003 |
| ISBN | 952-91-5732-0 |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Timon eli Ihmisvihaaja (m.kreik. Τίμων, lat. Timon) on Lukianoksen kirjoittama dialogimuotoinen satiiri, joka käsittelee köyhyyttä ja rikkautta.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lukianos eli ja kirjoitti 100-luvulla. Hänet tunnetaan ennen kaikkea satiireistaan. Teoksessa Timon, toiselta nimeltään Ihmisvihaaja, satiirin aiheena on 400-luvulla eaa. elänyt Timon Ateenalainen, joka tunnettiin misantrooppina eli ihmisvihaajana. Lukianos on saattanut saada aiheensa komediakirjailija Antifaneelta, joka kirjoitti Timon-nimisen sittemmin kadonneen näytelmän.[1] Myöhemmin sama henkilö tunnetaan muun muassa William Shakespearen näytelmästä Timon Ateenalainen (Timon of Athens).[2]
Sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Satiirin päähenkilö Timon on ollut aiemmin rikas, ja tällöin hänen ympärillään on ollut paljon ystäviä, jotka ovat nauttineet hänen antamistaan lahjoista. Kun Timon oli köyhtynyt, ystävät olivat kaikonneet, eivätkä suostuneet enää edes tuntemaan häntä. Timon oli päätynyt palkkarengiksi kuokkimaan maata neljän obolin päivämaksulla.[3]
Teoksen alussa Timon huutaa Zeukselle ja syyttää tätä laiskuudesta, kun tämä ei enää rankaise väärintekijöitä. Hän sanoo Zeuksen nukkuneen kauemmin kuin Epimenides, ja jättävän kostamatta jopa temppeliensä ryöstäjille. Timon valittaa, ettei Zeus myöskään kosta hänet unohtaneille entisille ystäville.[3]
Zeus kuulee Timonin huudon, ja päättää auttaa tätä. Hän lähettää Hermeen ja Rikkauden Aarre mukanaan Timonin avuksi. Rikkaus valittaa, koska Timon on kohdellut häntä aiemmin niin huonosti eikä ole pitänyt hänestä kiinni. Hermes ja Rikkaus keskustelevat pitkään jälkimmäisen luonteesta, kuten siitä, miksi pahat ihmiset ovat useammin rikkaita kuin hyvät:[4]
»Rikkaus: [Zeus] lähetti minut aina etsimään niin vaikeasti löydettävää, joka kauan sitten oli kadonnut maailmasta [...] Kun näin ollen hyviä ihmisiä on vähän ja pahat enimmäkseen täyttävät kaupungit, minun on vaelluksillani helpompi lyöttäytyä heidän seuraansa ja joutua heidän verkkoihinsa.[5]»
Timonin seurassa oleva Köyhyys lähtee pois, kun Rikkaus tulee. Timon ottaa Hermeen ja Rikkauden vastaan tylysti, ja Rikkaus on jo valmis peräytymään. Timon suostuu kuitenkin lopulta ottamaan Rikkauden vastaan tämän pidettyä itselleen puolustuspuheen.[6]
Tuskin on Timonin kuokka iskenyt suureen kulta-aarteeseen, kun tämän entiset ystävät palaavat hännystelemään häntä jälleen.[7] Mielistelijöihin kuuluvat muiden muassa Gnathonides, Filiades, puhuja Demeas sekä filosofi Thrasykles. Timon ajaa kaikki pois kuokallaan ja kiviä heitellen.
Demeas muun muassa yrittää kehua Timonin maasta taivaaseen, ja sanoo kansankokouksen päättäneen hänen ehdotuksestaan, että Timon on nyt Olympian kisojen kaikkien lajien voittaja (yhtenä päivänä) sekä sotasankari, joka hävitti kaksi spartalaisten divisioonaa. Hänen patsaansa tultaisiin pystyttämään Athenen patsaan viereen Akropoliille. Kun Timon lyö Demeasta, tämä syyttääkin häntä Akropoliin polttamisesta.[8]
Thrasykles puolestaan väittää, ettei ole tullut samassa tarkoituksessa kuin muut, vaan johdattaakseen Timonia hyveeseen. Hän kehottaa tätä heittämään kultansa mereen — tosin vain matalaan rantaveteen ainoastaan Thrasykleen itsensä nähden.[9]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Armstrong, A. Macc.: Timon of Athens – A Legendary Figure?. Greece & Rome, Apr., 1987, 2nd Ser. 34. vsk, nro 1, s. 7–11. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Shakespeare, William: Timon Ateenalainen. (Timon of Athens.) Suomentanut Lauri Sipari. Helsinki: WSOY, 2011. ISBN 978-951-0-36851-0.
- ↑ a b Lukianos 2003, s. 103–106.
- ↑ Lukianos 2003, s. 106–120.
- ↑ Lukianos 2003, s. 117.
- ↑ Lukianos 2003, s. 121–127.
- ↑ Lukianos 2003, s. 127–129.
- ↑ Lukianos 2003, s. 132–135.
- ↑ Lukianos 2003, s. 137–138.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomennokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Lukianos: Timon eli Ihmisvihaaja. Teoksessa Jumalatarten kauneuskilpa ja muita satiireja. Suomentanut Kaarle Hirvonen. Espoo: Littera, 1983. ISBN 951-9356-01-0.
- Lukianos: Timon ihmisvihaaja. Teoksessa Satiireja 2. Suomentanut Aapo Junkola. Tampere: Juvenes Print, 2003. ISBN 952-91-5732-0.
Muita käännöksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Lucian: Timon. Teoksessa Lucian: Works. Volume II. Loeb Classical Library 54. Cambridge, MA: Harvard University Press, 1915. ISBN 0674990609.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Lucian: Timon. Perseus. (muinaiskreikaksi)
- Lucian: Timon the Misanthrope. (englanniksi)