Peregrinos Proteus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Peregrinos Proteus (n. 95-165 jaa.) oli antiikin kreikkalainen kyyniseen koulukuntaan kuulunut filosofi. Hän oli kotoisin Parionista, Mysiasta. Hänet tunnetaan ennen kaikkea siitä, että hän piti oman hautajaispuheensa ja teki polttoitsemurhan Olympian kisoissa vuonna 165.

Nimen ”Proteus” Peregrinos oli ottanut kreikkalaisen mytologian Proteukselta, joka kykeni muuttamaan muotoaan.[1]

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Peregrinoksen elämästä on säilynyt vain yksi yksityiskohtainen kuvaus Lukianoksen satiirissa Peregrinoksen polttoitsemurha. Vaikka Lukianos suhtautui vihamielisesti Peregrinokseen ja kyynikoihin yleensäkin ja kuvaukseen tulee siksi suhtautua varauksella, teoksesta voidaan kuitenkin hahmottaa Peregrinoksen elämän pääpiirteet. Lisäksi Peregrinoksen oppilas Aulus Gellius tarjoaa Peregrinoksesta joitakin tietoja, jotka antavat tästä erilaisen kuvan.

Peregrinos syntyi Parionissa noin vuonna 95 jaa. Nuorella iällä häntä epäiltiin isänsä surmaamisesta, ja tämän vuoksi hän joutui jättämään kotikaupunkinsa.[2] Hän päätyi Palestiinaan ja oli läheisessä yhteydessä kristilliseen yhteisöön, tullen jonkinlaiseksi auktoriteetiksi yhteisössä.[3] Roomalaiset vangitsivat Peregrinoksen, ja kristityt auttoivat häntä paljon hänen ollessaan vankilassa.[4] Hän on ehkä odottanut saavansa kuolemantuomion, mutta Syyrian maaherra vapautti hänet.[5]

Tämän jälkeen Peregrinos vaikuttaa ryhtyneen kyynikoksi. Hän palasi kotikaupunkiinsa kyynikon asussa ja luopui perinnöstään antaen sen kaupunkinsa asukkaille. Tämän vuoksi kukaan ei syyttänyt häntä isänmurhasta, vaikka tapaus muistettiin edelleen.[6] Peregrinos jatkoi kiertelyään ja oli edelleen läheisissä yhteyksissä kristittyihin. Lopulta hän kuitenkin loukkasi heitä jollakin tavalla, minkä vuoksi hänet erotettiin yhteisöstä.[7] Peregrinos muutti Egyptiin ja opiskeli tunnetun kyynikon Agathobuloksen ”askeesikurssilla”.[8] Tämän jälkeen hän siirtyi Roomaan ja alkoi pilkata roomalaisia valtaapitäviä, keisari Antoninus Pius mukaan lukien. Hän sai paljon seuraajia, ja on mahdollista, että Theageneestä tuli hänen merkittävin oppilaansa tässä vaiheessa. Vaikka Peregrinosta siedettiin alussa, lopulta kaupunginprefekti kuitenkin karkotti hänet.[9]

Peregrinos siirtyi Kreikan Elikseen ja jatkoi saarnaamistaan roomalaisia vastaan. Vuoden 153 tai 157 Olympian kisoissa Peregrinos loukkasi varakasta hyväntekijää Herodes Atticusta, jolloin hurjistunut joukko hyökkäsi hänen kimppuunsa ja hän joutui pakenemaan Zeuksen temppeliin.[10] Ateenassa Peregrinos omisti itsensä filosofian opiskelulle ja sai huomattavan joukon oppilaita, mukaan lukien Aulus Gellius. Gellius kuvaa Peregrinoksen arvokkaaksi ja luonteeltaan lujaksi mieheksi, ja kertoo käyneensä usein tämän majassa Ateenan ulkopuolella kuuntelemassa tämän jaloja opetuksia.[11]

Vuoden 161 Olympian kisoissa Peregrinos ilmoitti, että hän polttaisi itsensä julkisesti seuraavissa kisoissa.[12] Hän toteutti lupauksensa: vuoden 165 kisojen viimeisenä yönä hän hyppäsi hautajaisrovioon, jonka oli sytyttänyt kaivamaansa kuoppaan, joka sijaitsi 20 stadionia eli noin 3,7 kilometriä Olympiasta itään.[13] Lukianos, joka oli paikalla, todisti tapahtunutta, sillä hän oli kuullut Theageneen ylistävän opettajansa aikomuksia etukäteen. Paikalla oli myös paljon muita silminnäkijöitä.

On vaikea muodostaa kokonaiskuvaa Peregrinoksen elämästä ja tämän omista päämääristä, sillä Lukianos esittää tämän negatiivisessa valossa osin henkilökohtaisista syistä. Lukianoksen mukaan Peregrinos surmasi isänsä kuristamalla; liittyi kristittyjen seuraan hyötyäkseen heistä taloudellisesti; hankkiutui vangituksi, jotta saisi mainetta; antoi perintönsä pois, jotta hänen kotikaupunkinsa asukkaat suhtautuisivat häneen jälleen suopeasti; opiskeli Agathobuloksen oppilaana tullakseen entistä rivommaksi; pilkkasi roomalaisia pelkästä kunnianhimosta; ja surmasi itsensä tullakseen kuuluisaksi.

Lukianos kertoo, että erilaiset legendat alkoivat levitä Peregrinoksesta nopeasti, ja että hän oli itse laittamassa osaa niistä liikkeelle.[14] Vuoteen 180 mennessä Peregrinoksen kotikaupunkiin oli pystytetty hänen patsaansa. Sillä kerrottiin olevan oraakkelinkykyjä.[15]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lukianos: Peregrinoksen polttoitsemurha. Teoksessa Lukianos: Jumalatarten kauneuskilpa ja muita satiireja, s. 99. Kreikan kielestä suomentanut Kaarle Hirvonen. Espoo: Littera, 1983. ISBN 951-9356-01-0.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lukianos: Peregrinoksen polttoitsemurha (De Morte Peregrini) 1.
  2. Lukianos: Peregrinoksen polttoitsemurha 10.
  3. Lukianos: Peregrinoksen polttoitsemurha 11.
  4. Lukianos: Peregrinoksen polttoitsemurha 12.
  5. Lukianos: Peregrinoksen polttoitsemurha 14.
  6. Lukianos: Peregrinoksen polttoitsemurha 15.
  7. Lukianos: Peregrinoksen polttoitsemurha 16.
  8. Lukianos: Peregrinoksen polttoitsemurha 17.
  9. Lukianos: Peregrinoksen polttoitsemurha 18.
  10. Lukianos: Peregrinoksen polttoitsemurha 19-20.
  11. Aulus Gellius: Noctes Atticae XII.11.
  12. Lukianos: Peregrinoksen polttoitsemurha 20.
  13. Lukianos: Peregrinoksen polttoitsemurha 35-36.
  14. Lukianos: Peregrinoksen polttoitsemurha 38-41.
  15. Athenagoras: Presbeia peri Christianon, 26.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]