Konsonanttien oikeudenkäynti
| Konsonanttien oikeudenkäynti | |
|---|---|
| Δίκη Συμφώνων | |
| Alkuperäisteos | |
| Kirjailija | Lukianos |
| Kieli | muinaiskreikka |
| Genre | satiiri |
| Julkaistu | 100-luku |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Konsonanttien oikeudenkäynti (m.kreik. Δίκη Συμφώνων · τοῦ Σίγμα πρὸς τὸ Ταῦ ὑπὸ τοῖς ἑπτὰ φωνήεσιν, Dikē symfōnōn: tū Sigma pros to Tau hypo tois hepta fōnēesin; lat. Lis Consonantium tai Iudicium Vocalium) on Lukianoksen kirjoittama satiiri. Se kertoo konsonanttien keskinäisestä oikeudenkäynnistä, jossa sigma on haastanut taun oikeuteen tämän käyttäytymisestä kreikan kielessä.
Lukianoksen teos satirisoi hänen aikansa toisen sofistiikan attikismia eli pyrkimystä jäljitellä klassisen ajan attikan murretta sen sijaan, että hyväksyttäisiin kielen luonnollinen kehitys. Lukianos pilkkaa muun muassa vaatimatonta syntyperää olevia reettoreita, jotka esittävät olevansa attikalaisia ja pyrkivät tekemään vaikutuksen yleisöönsä muutaman attikalaisen sanan sanavarastolla.[1]
Lukianoksen teos koostuu sigman tuomareille pitämästä puheesta. Tuomareina oikeudenkäynnissä toimivat seitsemän vokaalia, koska niillä on korkein asema kirjainten joukossa; tämä johtuu siitä, että ne voidaan lausua yksinäänkin. Syytepuheessaan sigma syyttää naapuriaan tauta väkivallasta ja epäoikeudenmukaisuudesta. Hän sanoo kestäneensä taun toimia alueillaan pitkään, mutta nyt häirintä oli kuulemma vain yltymässä. Sigma pelkää menettävänsä asemansa kirjaimena kokonaan ja jäävänsä pelkäksi hälyääneksi.[2]
Sigman huolestumisen syy on klassisen kreikan murre-eroissa: monissa murteissa eräitä sanoja kirjoitettaessa käytetään sigmaa, kun taas attikan murteessa käytetään tau-kirjainta. Sigma kertoo kestäneensä vielä valittamatta taun tunkeutumisen sigman tilalle sellaisissa sanoissa kuin tessarakonta/tettarakonta (τεσσαράκοντα/τετταράκοντα, ’neljäkymmentä’) ja sēmeron/tēmeron (σήμερον/τήμερον, ’tänään’); hän oli pitänyt tätä vain leikintekona ja erikoisuutena sanojen lausumisessa. Taun tunkeutuminen oli kuitenkin jatkunut, ja lopulta tämä oli kehdannut hyökätä sellaiseenkin sanaan kuin basilissa (βασίλισσα, ’kuningatar’).[3]
Sigma syyttää tauta hyökkäämisestä myös monien muiden kirjainten, kuten deltan, theetan ja zeetan kimppuun.[4] Lisäksi tämä mainitsee puheessaan myös muita vastaavanlaisia kirjainten välisisiä kiistatapauksia, kuten lambdan ja rhoon kiistan sanassa kefalalgia/kefalargia (κεφαλαλγία/κεφαλαργία, ’päänsärky’); gamman ja kapan kiistan sanassa gnafalla/knafalla (γνάφαλλα/κνάφαλλα, ’nöyhtä’); sekä lambdan ja gamman kiistan sanassa molis/mogis (μόλις/μόγις, ’vaivoin’).[5]
Lopussa sigma ehdottaa taulle rangaistukseksi kuolemaa ristiinnaulitsemalla; onhan ristinpuukin (σταυρός, stauros) saanut muotonsa tau-kirjaimesta.[6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Nasrallah, Laura Salah: Christian Responses to Roman Art and Architecture: The Second-Century Church Amid the Spaces of Empire, s. 238. Cambridge University Press, 2010. ISBN 0521766524. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Lukianos: Konsonanttien oikeudenkäynti 1–2.
- ↑ Lukianos: Konsonanttien oikeudenkäynti 7–8.
- ↑ Lukianos: Konsonanttien oikeudenkäynti 10.
- ↑ Lukianos: Konsonanttien oikeudenkäynti 4.
- ↑ Lukianos: Konsonanttien oikeudenkäynti 12.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Lucian & Harmon, Austin Morris: Volume 1. Lucian: in eight volumes. Loeb Classical Library. Harvard University Press, 1979. ISBN 0674990153. Kreikankielinen alkuteksti ja englanninkielinen käännös.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Lucian: Trial in the Court of Vowels (englanniksi)
- Lucien: Le Jugement des Voyelles (ranskaksi)
- Λουκιανός: Δίκη Συμφώνων (τοῦ Σίγμα πρὸς τὸ Ταῦ ὑπὸ τοῖς ἑπτὰ φωνήεσιν) (muinaiskreikaksi)