Epigrammi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Epigrammi (< muinaiskreikaksi ἐπίγραμμα, epigramma) on lyhyt runo, jossa on lopussa terävä pisto, tai lakoninen tai kiusoitteleva toteamus. Epigrammit ovat hyvä osoitus runouden voimasta oivallusten ja sukkeluuksien esittämisessä.

Epigrammit saivat alkunsa antiikin Kreikassa. Niitä kirjoitettiin usein piirtokirjoituksina eli epigrafeina monumentteihin tai hautamuistomerkkeihin. Sana epigrammi tarkoittaakin "päälle kirjoitettua". Tämän vuoksi epigrammit olivat paljon lyhyempiä kuin lyyriset runot, jotka oli tarkoitettu esitettäviksi musiikin säestyksellä.

Tärkein lähde kreikkalaiseen epigrammirunouteen on Kreikkalainen antologia. Roomalaiset epigrammit ovat paljossa velkaa kreikkalaisille edeltäjille ja aikalaisille. Roomalaiset epigrammit olivat kuitenkin kreikkalaisia useammin satiirisia ja käyttivät joskus epäsiveellistä kieltä vaikutuksen aikaansaamiseksi.

Nykypäivänä epigrammin tunnetuin muoto on viisisäkeinen limerikki.

Merkitys journalismissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Journalismissa epigrammi ei tarkoita runomuotoista kerrontaa, vaan pelkästään poikkeuksellisen napakkaa ja asian ytimekkäästi kiteyttävää toteamusta.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kuutti, Heikki ja Puro, Jukka-Pekka: Mediasanasto. Jyväskylä: Atena, 1998. ISBN 951-796-094-8.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hautojen lauluja. Suomennos ja selitykset Arto Kivimäki, Erkki Sironen, Pekka Tuomisto ja Sampo Vesterinen. Helsinki: Tammi, 2008. ISBN 978-951-31-3883-7. Antiikin aikaisten kreikan- ja latinankielisten hautaepigrammien suomennoksia.
Tämä kirjallisuuteen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.