Antiikin Ateena

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ἀθῆναι
Athēnai
510 eaa.338 eaa.
Ateenan imperiumi
Ateenan imperiumi (Deloksen meriliitto)
Valtiomuoto demokratia
Pääkaupunki Ateena
Uskonnot polyteismi
Väkiluku 250 000 (miehiä kansalaisoikeuksilla: 30 000)
Yleisimmät kielet kreikka (Attikan murre)
Valuutta drakma

Antiikin ajan Ateena oli merkittävä kaupunkivaltio eli polis Attikan maakunnassa Kreikassa. Se johti Deloksen meriliittoa Peloponnesolaissodassa Spartaa vastaan. Ateenan demokratian perusti Kleisthenes vuonna 510 eaa. Hippiaan tyrannian kukistumisen jälkeen. Ateenan kukoistuskausi oli Perikleen aikana 440-luvulta 430-luvulle eaa. Demokratia säilyi lyhyin keskeytyksin suhteellisen vakaana noin 170 vuotta, kunnes Aleksanteri Suuri valloitti Ateenan vuonna 338 eaa.

Ateena oli taiteiden, oppineisuuden ja filosofian keskus. Kaupunki oli Sokrateen, Sofokleen ja monien muiden merkittävien henkilöiden syntymäpaikka. Siellä sijaitsivat muun muassa Platonin Akatemia ja Aristoteleen Lykeion. Sitä on pidetty länsimaisen kulttuurin kehtona ja demokratian syntymäpaikkana, suurelta osin siksi, että sen 500- ja 400-lukujen eaa. saavutuksilla kulttuurin ja politiikan alalla on ollut niin suuri vaikutus koko myöhempään Eurooppaan.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arkaainen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ateena oli asuttu jo mykeneläisellä ajalla, 2. vuosituhannella eaa., jolloin Akropoliilla jo oli kuninkaan linna.[1] Perimätiedon mukaan Ateena oli varhaisimpina aikoina kuningaskunta, jonka monista, enimmäkseen kuitenkin tarunomaisista kuninkaista kuuluisin oli Theseus. Perinnöllinen kuninkuus kuitenkin lakkautettiin Ateenassa vuonna 683 eaa., minkä jälkeen valtiota johtivat arkontit.[2]

Toisin kuin laajalti muualla Kreikassa, Ateenassa ei ollut maaorjuutta, mutta erot eri yhteiskuntaryhmien välillä kasvoivat pian suuriksi. Kun rahatalous alkoi kehittyä, talonpojat velkaantuivat suuresti rahanlainaajille, ja jos he eivät kyenneet maksamaan velkojaan, heidät saatettiin myydä orjiksi. Kun Ateenassa useita kertoja puhkesi sisäisiä taisteluja, noin vuonna 620 eaa. Drakon sai tehtäväkseen laatia uudet lait. Nämä ankarat lait, joiden mukaan vähäisistäkin rikoksista saattoi tulla kuolemanrangaistus, eivät kuitenkaan kyenneet tuomaan rauhaa, eikä niistä tullutkaan kovin pitkäaikaisia.[3]

Vuonna 594 eaa. arkontiksi valittu Solon saikin tehtäväkseen laatia Ateenalle uudet lait.[2] Tällöin velkojen vuoksi orjuuteen joutuneet vapautettiin. Entiset sukujen erioikeudet lakkautettiin ja kansalaiset jaettiin sen sijaan maaomaisuuden tuoton perusteella neljään luokkaan, joiden oikeudet ja velvollisuudet jonkin verran poikkesivat toisistaan muun muassa sotapalveluksen osalta. Kaikki 20 vuotta täyttäneet miespuoliset kansalaiset saivat osallistua kansankokouksiin, joissa muun muassa virkamiehet ja myös arkontit valittiin. Valtion virkoihin voitiin kuitenkin valita vain kolmen ylimmän luokan jäseniä.[4] Vaikka varsinainen demokratia ei vielä toteutunutkaan, Solonia kunnioitettiin myöhemmin Ateenan demokratian isänä.[2]

Vuonna 546 eaa. Peisistratos kaappasi vallan ja tuli Ateenan tyranniksi.[2] Hänen valtakauteenaan Ateena kehittyi Kreikan johtavaksi talousmahdiksi. Peisistratoksen kuoltua Ateenaa hallitsivat hänen poikansa Hippias ja Hipparkhos.[2]

Ateenan valtio laajeni jo varhain käsittämään koko Attikan niemimaan.[2]

Nousu johtoasemaan (510–448 eaa.)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hippias tuli Ateenan diktaattoriksi vuonna 514 eaa. Diktatuuri oli epäsuosittu, ja hänet syrjäytettiin vallasta Spartan armeijan avulla vuonna 510 eaa. Tällöin valtaan nousi Kleisthenes, joka perusti Ateenan demokratian. Kleistheneen uudistukset korvasivat vanhat neljä ”heimoa” (fyle) kymmenellä uudella. Ne oli nimetty tarunomaisten sankarien mukaan, eikä niillä ollut luokkaperustaa: ne olivat käytännössä valitsijakuntia. Kukin heimo oli edelleen jaettu kolmeen trittykseen, ja jokaiseen trittykseen kuului yksi tai useampia demoksia, riippuen demoksen koosta. Koko Ateenassa oli 139 demosta, ja niistä tuli paikallishallinnon perusta.

Varhaisia ateenalaisia kolikoita 400-luvulta eaa. British Museum.

Kukin heimo valitsi arvalla viisikymmentä jäsentä Buleen, Ateenaa jokapäiväisissä asioissa hallinneeseen neuvostoon. Äänestäjien mielipiteisiin pyrittiin vaikuttamaan julkisilla puheilla, mutta yhtä lailla niihin vaikuttivat myös muun muassa komediarunoilijoiden kirjoittamat poliittiset satiirit.[5] Neuvosto oli avoin kaikille kansalaisille, ja se oli sekä lakeja säätävä elin että oikeusistuin, lukuun ottamatta murhaoikeudenkäyntejä ja uskonnollisia asioita, jotka kuuluivat Areiopagille. Suurin osa viroista täytettiin arvalla, mutta kymmenen strategosta (kenraalia) valittiin äänestämällä.

Ennen Ateenan nousua Spartan kaupunkivaltio katsoi olevansa kreikkalaisten johtaja. Sparta oli sotilasvaltio. Vuonna 499 eaa. Ateena lähetti joukkoja auttamaan Vähä-Aasian joonialaisia, jotka kapinoivat Persian valtaa vastaan (Joonian kapina). Tämä sai Persian hyökkäämään Kreikkaan kahdesti. Kumpikin hyökkäys torjuttiin ateenalaisten sotilas-valtiomiesten Miltiadeen ja Themistokleen johdolla (persialaissodat).

Vuonna 490 eaa. Miltiadeen johtamat ateenalaiset torjuivat Persian ensimmäisen kuningas Dareioksen johtaman hyökkäyksen Marathonin taistelussa. Vuonna 480 eaa. persialaiset palasivat uuden kuninkaansa Kserkseen johdolla. Spartan ja sen kuninkaan Leonidaan johtama Kreikan kaupunkivaltioiden liittouma marssi Thermopylain taisteluun muutamalla tuhannella miehellä satoja tuhansia persialaisia vastaan. Samaan aikaan Sparta johti Artemisionin meritaistelua. Nämä viivyttävät toimet eivät riittäneet persialaisten torjumiseen: he marssivat pian Boiotiaan, ottivat Theban kaupungin tukikohdakseen ja hyökkäsivät eteläiseen Kreikkaan. Tämä pakotti ateenalaiset evakuoimaan persialaisten valtaaman Ateenan ja pyrkimään turvaamaan laivastonsa. Lopulta ateenalaiset liittolaisineen voittivat Persian laivaston Themistokleen johdolla Salamiin meritaistelussa. Spartan johtoasema siirtyi vähitellen Ateenalle. Voitot mahdollistivat sen, että Ateena saattoi yhdistää suuren osan Aigeianmeren aluetta ja osan muutakin Kreikkaa sen itsensä johtamaan Deloksen meriliittoon.

Perikleen aika (448–430 eaa.)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Perikleen aika

Perikles, ateenalainen kenraali, poliitikko ja puhuja, erottuu aikansa muiden ateenalaisten suurmiesten joukosta. Hän nousi strategokseksi vuonna 445 eaa. ja toimi virassa kuolemaansa 429 eaa. saakka, aina Ateenan kansankokouksen uudelleen valitsemana. Perikles suosi taiteita ja kirjallisuutta ja antoi Ateenalle kukoistuksen, joka ei ole palannut kaupungin historian aikana myöhemmin. Hän toteutti suuren joukon julkisia rakennushankkeita ja pyrki parantamaan kansalaisten elämää. Tämän vuoksi Perikleen aikaa on kutsuttu Ateenan kultakaudeksi. Meriliiton jäsenten maksamilla veroilla oli suuri merkitys tämän vaurauden luomisessa.

Peloponnesolaissota (431–404 eaa.)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Peloponnesolaissota

Kreikan muiden kaupunkivaltioiden tyytymättömyys Ateenan johtoasemaan johti vuonna 431 eaa. alkaneeseen peloponnesolaissotaan, joka asetti Ateenan ja sen yhä enemmän kapinoivan meriliiton Spartan johtamia mantereella sijainneiden kaupunkivaltioden liittoa vastaan. Sota päättyi Ateenan täydelliseen tappioon, ja sen seurauksena Ateena menetti meriherruutensa.

Ateenan demokratia syrjäytettiin lyhyeksi aikaa vallankaappauksessa vuonna 411 eaa., johtuen tyytymättömyydestä sodan huonoon hoitoon, mutta demokratia palautettiin pian. Koska Ateenan tappiosta syytettiin demokraattisesti valittuja poliitikkoja, kuten Kleon ja Kleofon, seurauksena oli kuitenkin pidempikestoinen Spartan tukema reaktio demokratiaa vastaan. Se huipentui kolmenkymmen tyrannin hallintoon vuosina 404–403 eaa. Thrasybulos palautti demokratian vuonna 403 eaa., ja julistettiin yleinen armahdus.

Korintin sota ja toinen Ateenan liitto (395–355 eaa.)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Korintin sota

Spartan aiemmat liittolaiset kääntyivät pian sitä vastaan sen imperialistisen politiikan seurauksena, ja pian Ateenan aiemmat liittolaiset Theba ja Korintti kääntyivät jälleen Ateenan puoleen. Ateena, Theba, Korintti ja Argos taistelivat Spartaa vastaan Korintin sodassa vuosina 395–387 eaa. Spartan-vastaisuus mahdollisti sen, että Ateena perusti niin kutsutun Toisen Ateenan liiton. Lopulta Theba voitti Spartan Leuktran taistelussa vuonna 371 eaa. Sen jälkeen kreikkalaiset kaupungit, mukaan lukien Ateena ja Sparta, kääntyivät Thebaa vastaan, ja sen ylivalta päättyi Mantineian taistelun seurauksena vuonna 362 eaa.

Ateena Makedonian alaisuudessa (355–338 eaa.)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

300-luvun eaa. puoleen väliin tultaessa pohjoisesta Makedonian kuningaskunnasta oli tulossa Ateenan hallitsija itsenäisen Ateenan viimeisen suuren valtiomiehen Demostheneen varoituksista huolimatta. Vuonna 338 eaa. Filippos II:n armeijat kukistivat muut kreikkalaiset valtiot Khaironeian taistelussa, mikä johti myös Ateenan itsenäisyyden päättymiseen. Filippoksen pojan Aleksanteri Suuren tekemät valloitukset avasivat kreikkalaisten näköaloja ja tekivät perinteisestä kreikkalaisesta kaupunkivaltiomallista vanhentuneen. Ateena säilyi vauraana kaupunkina, jossa oli laaja kulttuurielämä, mutta lakkasi olemasta alueen poliittinen mahti. 100-luvulla Kreikka tuli osaksi Rooman valtakuntaa oltuaan 200 vuotta Makedonian alaisuudessa.

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansalaisten lisäksi Ateenassa ja Attikassa asui metoikkeja ja orjia. Metoikit olivat joko vapaasyntyisiä ei-kreikkalaisia tai kreikkalaisia vailla kansalaisoikeuksia. Vieraiden oli rekisteröidyttävä metoikeiksi tai muutoin hei joutuivat orjiksi. Metoikkeja verotettiin tiukemmin kuin kansalaisia. he eivät saaneet omistaa maata. he toimivatkin usein kaupallisissa ammateissa.[6]

Kreikan orjat olivat teoriassa herransa omaisuutta, mutta käytännössä he nauttivat lakien suojaa. Asultaan he eivät eronneet vapaista kansalaisista ja he tekivät osittain samoja arkitöitä kuin vapaatkin. Oli myös valtion orjia, joita oli virkailijoina, sihteereinä, vanginvartijoina ja poliiseina. Kaikkein huonoimmassa asemassa olivat orjat työskentelivät kaivoksissa, joissa kuolleisuus oli niin suurta, ettei elinaikaa ollut muutamaa kuukautta pitempään. Kaivoksissa käytettiin laajasti lapsityövoimaa.[6]

Lapsikuolleisuus oli myös kansalaisten keskuudessa valtava, todennäköisesti noin 70 % lapsista kuoli ennen yksivuotispäiväänsä. Ateenan Kolonos Agoraiokselta on äskettäin löytynyt ajalta 350 eaa. oleva kaivo, jossa on 175 pikkulapsen ja 75 koiran ruumiit sekä norsunluinen veitsenkahva. On epäilty, että lapset olisi uhrattu jumalatar Afrodide Uranialle tai että he olisivat jonkin epidemian uhreja.[6]

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleiskuva[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ateenan keskusta sijaitsi, ja sijaitsee edelleen, Attikan maakunnassa noin 30 stadionin eli viiden kilometrin päässä merestä, Lykabettos-kukkulan lounaisrinteellä. Sen ympärillä oli kolme pientä jokea, Kefissos länsipuolella, Ilissos eteläpuolella, ja Eridanos pohjoispuolella. Viimeksi mainittu virtasi kaupungin läpi. Kaupungin muurein ympäröidyn alueen halkaisija oli noin 1,5 kilometriä. Suurimmillaan kaupunkiin kuului kuitenkin esikaupunkeja, jotka olivat kaukana muurien ulkopuolella. Akropolis oli hieman etelään muurein ympäröidyn alueen keskuksesta.

Antiikin aikaisen Ateenan kartta. Keskellä Akropolis ja sen luoteispuolella Agora. Niiden ympärillä kaupungin muurit.

Kserkses poltatti kaupungin vuonna 480 eaa., mutta se rakennettiin pian uudelleen Themistokleen hallintokaudella, ja julkisia rakennuksia rakennettiin Kimonin ja erityisesti Perikleen aikana. Jälkimmäisen kaudella 461-429 eaa. Ateena nousi suurimpaan kukoistukseensa. Ateenan kauneus oli ennen kaikkea sen julkisten rakennusten ansiota, sillä yksityiset rakennukset olivat melko merkityksettömiä ja kadut kehnoja. Peloponnesolaissodan alkaessa kaupungissa oli yli 10 000 taloa,[7] mikä tarkoittaisi noin 120 000 asukkaan kokonaismäärää, jos yhdessä talossa asui noin 12-henkinen perhekunta. Joidenkin lähteiden mukaan asukkaita saattoi olla jopa 180 000.

Ateena koostui kahdesta erillisestä osasta:

  • Varsinainen kaupunki, joka jakaantui yläkaupunkiin tai Akropoliihin, ja alakaupunkiin. Kaupungin ympärille oli rakennettu Themistokleen rakennuttamat muurit.
  • Kolme satamakaupunkia: Pireus, Munikhia ja Faleron, joiden ympärille Themistokles myös rakennutti muurit. Ne oli yhdistetty kaupunkiin pitkien muurien välityksellä. Muurit rakennettiin Perikleen kaudella.

Akropolis (yläkaupunki)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Ateenan Akropolis
Akropolis Leo von Klenzen kuvittelemana (1846).

Akropolis, jota kutsuttiin myös nimellä Kekropia sen tarunomaisen perustajan Kekropsin mukaan, on korkea kallio keskellä kaupunkia. Se on noin 50 metriä korkea, 350 metriä pitkä ja 150 metriä leveä. Sen seinämät ovat luonnollisella tavalla jyrkät kaikilta puolilta paitsi lännestä. Alun perin sen ympärillä oli muinainen kyklooppimuuri, jonka sanotaan olleen pelasgien rakennuttama. Peloponnesolaissodan aikana ainoastaan pohjoinen osa tästä muurista oli jäljellä, ja tätä osaa kutsuttiin edelleen Pelasgien muuriksi. Eteläosaa, joka oli Kimonin uudelleen rakennuttama, kutsuttiin puolestaan Kimonin muuriksi. Akropoliin länsiosassa, joka oli ainoa mahdollinen kulkutie ylös kalliolle, oli mahtava Perikleen rakennuttama Propylaia, ja sen oikealla puolella Athene Niken temppeli.

Akropoliin harjalla oli lukuisia temppeleitä, pronssi- ja marmoriveistoksia, ja useita muita taideteoksia. Temppeleistä suurin oli Parthenon, joka oli omistettu neitsytjumalatar Athenelle. Parthenonin pohjoispuolella oli Erekhtheion, joka koostui kolmesta erillisestä temppelistä: yksi oli omistettu Athene Poliakselle, valtion suojelijalle; toinen oli varsinainen Erekhtheion, Erekhtheuksen pyhättö; ja kolmas oli Pandroseion, Kekropsin tyttären Pandrosoksen pyhättö. Parthenonin ja Erektheionin välissä oli kolossaalinen Athene Promakhoksen patsas, jonka kypärä ja keihäs olivat ensimmäiset mitä Akropoliista näkyi merelle.

Alakaupunki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alakaupunki oli rakennettu matalammalle Akropoliin ympärille, mutta myös sen alueella oli useita kukkuloita, erityisesti länsiosassa. Länsipuolella kaupunginmuurit kulkivat Nymfien kukkulan ja Pnyksin rinteitä, ja kaakkoispuolella ne kulkivat Ilissos-jokea seuraten.

Agora ja sen ympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Ateenan Agora
Ateenan Agoran alue nykyään.

Ateenan agora on tunnetuin esimerkki antiikin aikaisesta agorasta eli kokoontumis- ja markkinapaikasta. Agora sijaitsi Akropoliin luoteispuolella ja Areiopagin pohjoispuolella. Sen ympärillä oli monia merkittäviä julkisia rakennuksia:

  • Buleuterion eli senaatin rakennus Agoran länsipuolella.
  • Tholos, pyöreä rakennus Bouleuterionin lähellä. Kimonin noin vuonna 470 eaa. rakennuttama rakennus toimi Prytaneionina, jossa toimi prytani eli kaupungin johtava virkamies.
  • Stoat eli katetut pylväshallit, jotka olivat käteviä oleskelutiloja päivän kuumimpana aikana. Ateenassa oli useita pylväshalleja. Merkittävimmät olivat Stoa Basileios eli Kuninkaallinen pylväshalli, arkontin istuin, Agoran länsipuolella; Stoa Eleutherios eli Zeus Eleutherioksen pylväshalli, samoin Agoran länsipuolella; sekä Stoa Poikile eli Kirjava pylväshalli, joka oli koristeltu maalauksin, Agoran pohjoispuolella.

Muita julkisia rakennuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taiteilijan näkemys Dionysoksen teatterista.
  • Temppelit. Akropoliin ulkopuolisista temppeleistä merkittävin oli Olympieion eli Olympian Zeuksen temppeli, joka sijaitsi Akropoliin kaakkoispuolella lähellä Ilissos-jokea ja Kallirhoë-lähdettä. Temppeli oli pitkään keskeneräinen ja valmistui Hadrianuksen aikana. Hefaistoksen temppeli sijaitsi Agoran länsipuolella. Areen temppeli sijaitsi Agoran pohjoispuolella. Metroon eli Jumalten äidin temppeli sijaitsi Agoran länsipuolella. Näiden lisäksi eri puolilla kaupunkia oli lukuisia muita temppeleitä.
  • Teatterit. Dionysoksen teatteri, suuri valtionteatteri, sijaitsi Akropoliin kaakkoisrinteellä. Odeoneja eli musiikkikilpailuja varten tarkoitettuja teattereita oli useita. Yksi sijaitsi Kallirhoën lähteen lähellä, toinen Perikleen rakennuttama Dionysioksen teatterin lähellä. Nykyaikaan on säilynyt Herodes Atticuksen odeion, joka rakennettiin roomalaisaikana.
  • Stadionit. Suurin stadion oli Panathinaiko-stadion Ilissos-joen eteläpuolella Agrain kaupunginosassa. Siellä järjestettiin Panathenaia-juhlan urheilukilpailut.

Kaupunginosat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Sisempi Kerameikos, ”Savenvalajien kortteli”, kaupungin länsipuolella, ulottuen pohjoiseen Dipylon-portille saakka. Portin toisella puolella oli kaupunginmuurin ulkopuolella sijainnut ulompi Kerameikos. Agora sijaitsi Kerameikoksen alueella.
  • Melite, kaupungin länsipuolella, sisemmän Kerameikoksen eteläpuolella.
  • Skambonidai, kaupungin pohjoisosassa, sisemmän Kerameikoksen itäpuolella.
  • Kollytos, kaupungin eteläosassa, etelään ja lounaaseen Akropoliilta.
  • Koele, kaupungin lounaispuolella.
  • Limnai, Miletestä ja Kollytoksesta itään, Akropoliin ja Ilissos-joen välissä.
  • Diomeia, kaupungin itäosassa, lähellä samannimistä porttia ja Kynosargesta.
  • Agrai, etelään Diomeasta.

Kukkulat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Areiopagi, Áreios págos eli ”Areen kukkula”, Akropoliin länsipuolella. Kukkula antoi nimensä tuomioistuimelle, joka piti siellä kokouksiaan.
  • Lofos Nymfon, ”Nymfien kukkula”, Areiopagin lounaispuolella.
  • Pnyks, puolikaaren muotoinen kukkula Areiopagin lounaispuolella. Paikalla kokoontui ekklesia eli kansankokous alkuvaiheessaan, ennen kuin kokouksia alettiin pitää Dionysoksen teatterilla.
  • Mouseion, ”Muusien kukkula”, Pnyksin ja Areiopagin eteläpuolella.
  • Kolonos, kukkula Agoran länsipuolella.
  • Ardettos, kukkula Ilissos-joen eteläpuolella.

Portit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ateenan kaupunginmuurissa oli 15 porttia.[8] Niistä tärkeimpiä olivat:

  • Länsipuolella: Melitides-portti, joka sijaitsi Pnyksin ja Nymfien kukkulan välissä ja johti Meliten demokseen. Pireuksen portti, joka johti pitkien muurien suuntaisesti kulkeneelle Pireukseen johtaneelle tielle. Hiera Pyle eli ”Pyhä portti”, jolta alkoi pyhä tie kohti Eleusista. Dipylon-portti, johti sisemmästä Kerameikoksesta ulompaan Kerameikokseen ja Akatemiaan.
  • Pohjoispuolella: Akharnian portti, joka johti Aksarneen demokseen.
  • Itäpuolella: Diokhareen portti, joka johti Lykeioniin ja Mesogaiaan. Hippades-portti eli ”Ratsumiesten portti” Olympieionin pohjoispuolella, josta alkoi tie Agryleen. Diomeian-portti, joka johti Kynosargeehen ja Diomeian demokseen.
  • Eteläpuolella: Itonian portti Olympieionin eteläpuolella, josta lähti tie Isthmonikokseen. Halade-portti, josta lähti tie Faleroniin.

Kadut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ateenan merkittävimpiin katuihin ja teihin lukeutuivat:

  • Pireuksen katu, joka johti Pireuksen portilta Agoralle.
  • Panathenaia-tie, joka johti Dipylon-portilta Agoran kautta Akropoliille. Tietä pitkin kulkivat Panathenaia-juhlan kulkueet.
  • Kolmijalkojen katu, joka kulki Akropoliin itäpuolella.
  • Hiera Odos, ”Pyhä tie”, joka johti Pyhältä portilta kohti Eleusista. Tietä pitkin kulkivat Eleusiin mysteerien kulkueet.

Kaupungin ulkopuolisia kohteita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaupunginmuurin ulkopuolella sijaitsivat:

Pitkät muurit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kartta Ateenan ympäristöstä. Kartassa näkyvät Pireus, Faleron ja pitkät muurit.
Pääartikkeli: Pitkät muurit

Pitkät muurit koostuivat kahdesta muurista, jotka johtivat Pireukseen. Ne olivat 40 stadionia eli 7 kilometriä pitkät ja kulkivat samansuuntaisesti rinnakkain niin, että niiden välissä oli kapea kulkutie. Lisäksi muureihin kuului kolmas Faleroniin johtanut muuri, joka oli 35 stadionia eli 6,5 kilometriä pitkä. Näin muureja oli yhteensä kolme, mutta nimitystä ”Pitkät muurit” näytetään käytetyn lähinnä Pireukseen johtaneista muureista, kun taas Faleroniin johtanutta muuria kutsuttiin Faleronin muuriksi. Kaupunginmuurien yhteinen pituus oli 174,5 stadionia eli noin 35 kilometriä. Tästä 43 stadionia eli yhdeksän kilometriä kuului varsinaisen kaupungin muuriin, 75 stadionia pitkiin muureihin ja 56,5 stadionia Pireuksen, Munikhian ja Faleronin muureihin.

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aika persialaissotien päättymisen ja makedonialaisvalloituksen välillä oli Ateenan kukoistuskautta sekä kirjallisuudessa, filosofiassa (katso: kreikkalainen filosofia) että taiteissa (katso: kreikkalainen teatteri). Eräät länsimaisen kulttuurin merkittävimpiin lukeutuvat henkilöt elivät Ateenassa tuona aikana: näytelmäkirjailijat Aiskhylos, Aristofanes, Euripides ja Sofokles, filosofit Sokrates, Platon ja Aristoteles, historioitsijat Herodotos, Thukydides ja Ksenofon, runoilija Simonides ja kuvanveistäjä Feidias. Ajan johtava valtiomies oli Perikles, joka hyödynsi Deloksen meriliiton varoja Parthenonin ja monien muiden kaupungin monumenttien rakentamisessa. Kaupungista tuli, Perikleen sanoin, koko ”Hellaan sivistyskeskus”.[9]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Grimberg, Carl: Kansojen historia, 3. osa, Kreikka, s. 65. Suom. Weikko Pakarinen. WSOY, 1980. ISBN 951-0-09731-4.
  2. a b c d e f Zetterberg, Seppo: Maailmanhistorian pikkujättiläinen, s. 113-115. WSOY, 2006. ISBN 951-0-30602-9.
  3. Grimberg 1980, s. 67-69
  4. Grimberg 1980, s. 72-73
  5. Henderson, J.: ”Comic Hero versus Political Elite”. Teoksessa Sommerstein, A. H. & Halliwell, S. & Henderson, J. & Zimmerman, B.: Tragedy, Comedy and the Polis, s. 307-319. Bari: Levante Editori, 1993.
  6. a b c Paavo Castrén: Uusi antiikin historia, s. 173-174. Helsinki: Otava, 2012. ISBN 978-951-1-21594-3.
  7. Ksenofon, Muistelmia iii. 6.14
  8. City Walls Project Athinai. Viitattu 4.8.2008.
  9. Thukydides: ”Perikleen hautajaispuhe” (Peloponnesolaissota II.41). Teoksessa Thukydides: Peloponnesolaissota. Suomentanut J. A. Hollo. Johdannon kirjoittanut Holger Thesleff. 2. painos (1. painos 1964). Laatukirjat. Porvoo Helsinki: WSOY, 1995. ISBN 951-0-19871-4.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Castrén, Paavo (toim.): Post-Herulian Athens. Papers and Monographs of the Finnish Institute of Athens, vol. 1. Helsinki: Suomen Ateenan-instituutin säätiö, 1994. ISBN 951-95295-2-7.
  • Frösén, Jaakko (toim.): Early Hellenistic Athens. Symptoms of a Change. Papers and Monographs of the Finnish Institute of Athens, vol. 6. Helsinki: Suomen Ateenan-instituutin säätiö, 1997. ISBN 951-95295-7-8.
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Classical Athens