158 kaupungin valtiomuodot
| 158 kaupungin kansanvaltaiset, harvainvaltaiset, parhaidenvaltaiset ja tyranninvaltaiset valtiomuodot lajeittain | |
|---|---|
| Πολιτεῖαι πόλεων δυοῖν δεούσαιν ρξʹ· κατ' εἴδη· δημοκρατικαί, ὀλιγαρχικαί, τυραννικαί, ἀριστοκρατικαί | |
| Alkuperäisteos | |
| Kirjailija | Aristoteles tai Aristoteleen koulukunta |
| Kieli | muinaiskreikka (klassinen) |
| Genre | poliittinen filosofia |
| Julkaistu | 300-luku eaa. |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
158 kaupungin kansanvaltaiset, harvainvaltaiset, parhaidenvaltaiset ja tyranninvaltaiset valtiomuodot lajeittain (m.kreik. Πολιτεῖαι πόλεων δυοῖν δεούσαιν ρξʹ· κατ' εἴδη· δημοκρατικαί, ὀλιγαρχικαί, τυραννικαί, ἀριστοκρατικαί)[1] oli Aristoteleen teoksiin kuulunut kokoelma, joka sisälsi nimensä mukaisesti 158 antiikin aikaisen, enimmäkseen antiikin kreikkalaisen, kaupunkivaltion (polis) valtiomuotojen kuvaukset.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Valtiomuotojen kokoelma koottiin Aristoteleen johtamassa peripateettisessa koulukunnassa. Aristoteles ei välttämättä kirjoittanut niitä kaikkia itse, mutta ne kirjoitettiin hänen ohjauksessaan.[2] Valtiomuodot oli koottu Aristoteleen poliittisen filosofian tutkimustyön käyttöön. Aristoteleen teos Politiikka ilmentää laajaa tästä tutkimustyöstä peräisin olevaa kreikkalaisten kaupunkivaltioiden valtiomuotojen tuntemusta:[3] se sisältää yli 300 viittausta valtiomuotoihin ja lakeihin, joista monet ovat ei-kreikkalaisten kaupunkien lakeja.[4]
Kokoelma on kadonnut jo antiikin aikana, eikä se näin ollut osana läpi keskiajan välittynyttä Aristoteleen teosten tekstikorpusta (Corpus Aristotelicum). Sen olemassaolo tunnetaan antiikin aikaisista teosluetteloista,[5] joihin lukeutuu muun muassa Diogenes Laertioksen antama Aristoteleen teosten luettelo.[1] Diogenes vaikuttaa olevan ensimmäinen, joka on kutsunut kokoelmaa 158 kaupungin valtiomuodoiksi. Aristoteles itse viittaa kokoelmaan Nikomakhoksen etiikan lopussa,[6] jossa hän kehottaa opiskelijoitaan tutkimaan olemassa olevia valtiomuotoja ja tämän jälkeen kääntymään Politiikassa esitettyihin kysymyksiin, kuten esimerkiksi kysymykseen siitä, mikä hallintomuoto on paras.[7]
Kokoelman ainoa nykyaikaan säilynyt tutkielma on Ateenan valtiomuoto, joka on säilynyt vuonna 1890 löytyneessä papyruksessa.[8] Myös se saattaa olla jonkun Aristoteleen oppilaan tämän elinaikana kirjoittama.[9]
Sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kokoelman jokainen tutkielma sisälsi todennäköisesti kuvauksen sekä kaupungin valtiomuodon historiasta että valtiomuodosta sellaisena kuin se oli tutkielman kirjoitushetkellä.[5] Tutkijat ovat kuitenkin erimielisiä siitä, sisälsikö kokoelma 158 eri kaupungin valtiomuotojen kehityshistorian, vai 158 eri lakikokoelmaa, niin että kokoelmassa saattoi olla yhdestä kaupungista useampia lakikokoelmia. Aristoteles itse ei mainitse lukua.[10]
Säilyneistä katkelmista tai viittauksista on päätelty, että kokoelmaan olisivat kuuluneet ainakin seuraavien (kaupunki)valtioiden tai kansojen valtiomuodot; osa näistä tunnistuksista on kyseenalaisia:[4][11][12]
- Adramyttion
- Afytis[13]
- Aitolia[sel 1]
- Akarnania[sel 1]
- Akhaia[sel 1][14]
- Akragas
- Aigina
- Ambrakia[15]
- Amorgos[sel 2][16]
- Argilos[17]
- Arkadia (Arkadian liitto)
- Ateena (tutkielma Ateenan valtiomuoto)[18]
- Athamania[sel 1][19]
- Bottiaia[sel 1]
- Delfoi[20]
- Efesos[21]
- Elis[22]
- Epeiros[sel 1]
- Epidauros[23]
- Eretria[24]
- Fasis[25]
- Fleius (?)[26]
- Fokaia[27]
- Gela
- Herakleia Minoa[28]
- Hermione[29]
- Himera[30]
- Iasos[31]
- Ithaka[32]
- Kalaureia[sel 3][33]
- Karthago
- keltit (?)
- Keos[sel 4][34]
- Kios[35]
- Kolofon[36]
- Korkyra[37]
- Kreeta[sel 1][38]
- Kroton[39]
- Kyme (?)[40]
- Kyrene[41]
- Kythera[42]
- Kythnos[43]
- Lepreon[44]
- Leukas[45]
- Lokroi Epizefyrioi[46]
- Lyykia
- Magnesia[47]
- Malis[48]
- Massalia[49]
- Megara[50]
- Melos[51]
- Methone[52]
- Miletos (?)[53]
- Naksos[54]
- Oiantheia (?)[55]
- Opus[56]
- Orkhomenos[57]
- Paros[58]
- Pellene[59]
- Persia (?)
- Rhegion[60]
- Samos[61]
- Samothrake[62]
- Sinope[63]
- Skyytia (?)
- Soloi
- Sparta
- Sybaris[64]
- Syrakusa
- Tanagra[65]
- Taras[66]
- Tegea[67]
- Tenedos[68]
- Tenos[69]
- Theba[70]
- Thera (?)[71]
- Thespiai[72]
- Thessalia[sel 1][38]
- Traakia (?)
- Troizen[73]
Selitykset:
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Hansen, Mogens Herman & Nielsen, Thomas Heine: An Inventory of Archaic and Classical Poleis. An Investigation Conducted by The Copenhagen Polis Centre for the Danish National Research Foundation. Oxford: Oxford University Press, 2004. ISBN 0-19-814099-1.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Diogenes Laertios: Merkittävien filosofien elämät ja opit V.27.
- ↑ Aristotle; Everson, Stephen (toim.): The Politics, and the Constitution of Athens, s. 12. 2. painos. Cambridge: Cambridge University Press, 1996. ISBN 0521484006. Google Books. (englanniksi)
- ↑ Lewis, David Malcolm & Boardman, John: The Cambridge Ancient History. The Fourth Century B.C, s. 628. Cambridge: Cambridge University Press, 1994. ISBN 0521233488. Google Books. (englanniksi)
- ↑ a b Nagle, D. Brendan: The Household as the Foundation of Aristotle’s Polis, s. 138. Cambridge: Cambridge University Press, 2006. ISBN 0521849349. Google Books. (englanniksi)
- ↑ a b Rackham, H.: Introduction. Teoksessa Aristotle; Rackham, H (toim.): The Athenian Constitution. The Eudemian Ethics. On Virtues and Vices, s. 2-5. Loeb Classical Library. Cambridge, Massachusetts: Harvard University Press, 1935. (englanniksi)
- ↑ Aristoteles: Nikomakhoksen etiikka X.9, 1181b17.
- ↑ Heinaman, Robert: Plato and Aristotle’s Ethics, s. 157. Aldershot, Hants, England: Burlington, Vermont: Ashgate, 2003. ISBN 978-075463403-4. Google Books. (englanniksi)
- ↑ Wedin, Michael V.: ”Aristotle”. Teoksessa Audi, Robert (toim.): The Cambridge Dictionary of Philosophy. 2. painos. Cambridge, UK: Cambridge University Press, 1999. ISBN 9780521637220.
- ↑ Pattaro, Enrico: The Law and the Right. A Reappraisal of the Reality That Ought to Be, s. 80. Dordrecht: Springer, 2007. ISBN 1402049501. Google Books. (englanniksi)
- ↑ Anderson, William: Man’s Quest for Political Knowledge. The Study and Teaching of Politics in Ancient Times, s. 275. University of Minnesota Press, 1964. Google Books. (englanniksi)
- ↑ Lukács, B.: A Note to the Lost Books of Aristotle (How much were lost, how, why and when?) rmki.kfki.hu. Viitattu 17.6.2011. (englanniksi)
- ↑ Hansen & Nielsen 2004.
- ↑ Hansen & Nielsen 2004, s. 825.
- ↑ Hansen & Nielsen 2004, s. 478.
- ↑ Hansen & Nielsen 2004, s. 354.
- ↑ Hansen & Nielsen 2004, s. 734.
- ↑ Hansen & Nielsen 2004, s. 821.
- ↑ Hansen & Nielsen 2004, s. 628.
- ↑ Hansen & Nielsen 2004, s. 677, 691.
- ↑ Hansen & Nielsen 2004, s. 413.
- ↑ Hansen & Nielsen 2004, s. 1071.
- ↑ Hansen & Nielsen 2004, s. 495.
- ↑ Hansen & Nielsen 2004, s. 607.
- ↑ Hansen & Nielsen 2004, s. 654.
- ↑ Hansen & Nielsen 2004, s. 953.
- ↑ Hansen & Nielsen 2004, s. 614.
- ↑ Hansen & Nielsen 2004, s. 1090.
- ↑ Hansen & Nielsen 2004, s. 196.
- ↑ Hansen & Nielsen 2004, s. 610.
- ↑ Hansen & Nielsen 2004, s. 199.
- ↑ Hansen & Nielsen 2004, s. 1118.
- ↑ Hansen & Nielsen 2004, s. 360.
- ↑ Hansen & Nielsen 2004, s. 622.
- ↑ Hansen & Nielsen 2004, s. 748.
- ↑ Hansen & Nielsen 2004, s. 982.
- ↑ Hansen & Nielsen 2004, s. 1078.
- ↑ Hansen & Nielsen 2004, s. 361.
- ↑ a b Hansen & Nielsen 2004, s. 35.
- ↑ Hansen & Nielsen 2004, s. 267.
- ↑ Hansen & Nielsen 2004, s. 1044.
- ↑ Hansen & Nielsen 2004, s. 1244.
- ↑ Hansen & Nielsen 2004, s. 583.
- ↑ Toye, David L.: Aristotle's Other Politeiai: Was the Athenaion Politeia Atypical?. The Classical Journal, 1999, 94. vsk, nro 3, s. 235–253. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Hansen & Nielsen 2004, s. 544.
- ↑ Hansen & Nielsen 2004, s. 365.
- ↑ Hansen & Nielsen 2004, s. 274.
- ↑ Hansen & Nielsen 2004, s. 1081.
- ↑ Hansen & Nielsen 2004, s. 686.
- ↑ Hansen & Nielsen 2004, s. 165.
- ↑ Hansen & Nielsen 2004, s. 463.
- ↑ Hansen & Nielsen 2004, s. 759.
- ↑ Hansen & Nielsen 2004, s. 804.
- ↑ Hansen & Nielsen 2004, s. 1082.
- ↑ Hansen & Nielsen 2004, s. 761–762.
- ↑ Hansen & Nielsen 2004, s. 397.
- ↑ Hansen & Nielsen 2004, s. 670.
- ↑ Hansen & Nielsen 2004, s. 447.
- ↑ Hansen & Nielsen 2004, s. 764–765.
- ↑ Hansen & Nielsen 2004, s. 484.
- ↑ Hansen & Nielsen 2004, s. 290.
- ↑ Hansen & Nielsen 2004, s. 1094.
- ↑ Hansen & Nielsen 2004, s. 770.
- ↑ Hansen & Nielsen 2004, s. 962.
- ↑ Hansen & Nielsen 2004, s. 295.
- ↑ Hansen & Nielsen 2004, s. 453.
- ↑ Hansen & Nielsen 2004, s. 299.
- ↑ Hansen & Nielsen 2004, s. 531–532.
- ↑ Hansen & Nielsen 2004, s. 1016.
- ↑ Hansen & Nielsen 2004, s. 777.
- ↑ Hansen & Nielsen 2004, s. 455.
- ↑ Hansen & Nielsen 2004, s. 783.
- ↑ Hansen & Nielsen 2004, s. 458.
- ↑ Hansen & Nielsen 2004, s. 616.