158 kaupungin valtiomuodot
158 kaupungin kansanvaltaiset, harvainvaltaiset, parhaidenvaltaiset ja tyranninvaltaiset valtiomuodot lajeittain (muinaiskreikaksi Πολιτεῖαι πόλεων δυοῖν δεούσαιν ρξʹ· κατ' εἴδη· δημοκρατικαί, ὀλιγαρχικαί, τυραννικαί, ἀριστοκρατικαί)[1] oli Aristoteleen teoksiin kuulunut kokoelma, joka sisälsi nimensä mukaisesti 158 antiikin aikaisen, enimmäkseen antiikin kreikkalaisen, kaupunkivaltion perustuslakien kuvaukset.
[muokkaa] Historia
Perustuslakien kokoelma koottiin Aristoteleen johtamassa peripateettisessa koulukunnassa. Aristoteles ei välttämättä kirjoittanut niitä kaikkia itse, mutta ne kirjoitettiin hänen ohjauksessaan.[2] Perustuslait oli koottu Aristoteleen poliittisen filosofian tutkimustyön käyttöön. Aristoteleen teos Politiikka ilmentää laajaa tästä tutkimustyöstä peräisin olevaa kreikkalaisten kaupunkivaltioiden perustuslakien tuntemusta:[3] se sisältää yli 300 viittausta perustuslakeihin, joista monet ovat ei-kreikkalaisten kaupunkien lakeja.[4]
Kokoelma on kadonnut jo antiikin aikana, eikä se näin ollut osana läpi keskiajan välittynyttä Aristoteleen teosten tekstikorpusta (Corpus Aristotelicum). Sen olemassaolo tunnetaan antiikin aikaisista teosluetteloista,[5] joihin lukeutuu muun muassa Diogenes Laertioksen antama Aristoteleen teosten luettelo.[1] Diogenes vaikuttaa olevan ensimmäinen, joka on kutsunut kokoelmaa 158 kaupungin perustuslaeiksi. Aristoteles itse viittaa kokoelmaan Nikomakhoksen etiikan lopussa,[6] jossa hän kehottaa opiskelijoitaan tutkimaan olemassaolevia perustuslakeja ja tämän jälkeen kääntymään Politiikassa esitettyihin kysymyksiin, kuten esimerkiksi kysymykseen siitä, mikä hallintomuoto on paras.[7]
Kokoelman ainoa nykyaikaan säilynyt tutkielma on Ateenan valtiomuoto, joka on säilynyt vuonna 1890 löytyneessä papyruksessa.[8] Myös se saattaa olla jonkun Aristoteleen oppilaan tämän elinaikana kirjoittama.[9]
[muokkaa] Sisältö
Kokoelman jokainen tutkielma sisälsi todennäköisesti kuvauksen sekä kaupungin valtiomuodon historiasta että valtiomuodosta sellaisena kuin se oli tutkielman kirjoitushetkellä.[5] Tutkijat ovat kuitenkin erimielisiä siitä, sisälsikö kokoelma 158 eri kaupungin perustuslakien historian, vai 158 eri perustuslakia, niin että kokoelmassa saattoi olla yhdestä kaupungista useampia lakeja. Aristoteles itse ei mainitse lukua.[10]
Säilyneistä katkelmista on päätelty, että kokoelmaan olisivat kuuluneet ainakin seuraavien valtioiden tai kansojen valtiomuodot; osa näistä tunnistuksista on kyseenalaisia:[4][11]
[muokkaa] Lähteet
- ↑ a b Diogenes Laertios: Merkittävien filosofien elämät ja opit V.27.
- ↑ Aristotle; Everson, Stephen (toim.): The Politics, and the Constitution of Athens, s. 12. 2. painos. Cambridge University Press, 1996. ISBN 0521484006. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Lewis, David Malcolm & Boardman, John: The Cambridge ancient history: The fourth century B.C., s. 628. Cambridge University Press, 1994. ISBN 0521233488. Teoksen verkkoversio.
- ↑ a b Nagle, D. Brendan: The household as the foundation of Aristotle's polis, s. 138. Cambridge University Press, 2006. ISBN 0521849349. Teoksen verkkoversio.
- ↑ a b Rackham, H.: Introduction. Teoksessa Aristotle; Rackham, H (toim.): The Athenian Constitution. The Eudemian Ethics. On Virtues and Vices, s. 2-5. Loeb Classical Library. Cambridge, MA: Harvard University Press, 1935.
- ↑ Aristoteles: Nikomakhoksen etiikka X.9, 1181b17.
- ↑ Heinaman, Robert: Plato and Aristotle's ethics, s. 157. Ashgate Publishing, Ltd, 2003. ISBN 0754634035. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Wedin, Michael V.: ”Aristotle”. Teoksessa Audi, Robert (toim.): The Cambridge Dictionary of Philosophy. 2. painos. Cambridge, UK: Cambridge University Press, 1999. ISBN 9780521637220.
- ↑ Pattaro, Enrico: A Treatise of Legal Philosophy and General Jurisprudence: a reappraisal of the reality that ought to be, s. 80. Springer, 2007. ISBN 1402049501. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Short, Lloyd Milton & Tiller, Carl W.: The Minnesota Commission of Administration and Finance, 1925-1939: an administrative history, s. 275. Studies in administration, 1. University of Minnesota Press, 1942. ISBN 0816603251. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Lukács, B.: A Note to the Lost Books of Aristotle (How much were lost, how, why and when?) Viitattu 17.6.2011.
