Herodotos

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Herodotos

Herodotos (muinaiskreikaksi Ἡρόδοτος, noin 485 eaa. – noin 420 eaa.) oli antiikin kreikkalainen historiankirjoittaja. Hän syntyi Vähän-Aasian Halikarnassoksessa (nykyisin Bodrum Turkissa). Se oli kreikkalainen kaupunki, mutta Herodotoksen aikaan Persian hallinnassa. Hän matkaili paljon mutta ilmeisesti asettui lopulta Ateenaan. Herodotosta pidetään kreikkalaisen historiankirjoituksen isänä. Hän oli ensimmäinen, joka kirjoitti historiasta muuten kuin eepos- tai kronikkamuodossa, ja lisäksi hän oli tiettävästi ensimmäinen historiankirjoittaja, joka pyrki selittämään historiallisia tapahtumia esittäen erilaisia versioita ja vertaillen näiden tapahtumien todenperäisyyttä. Hän matkusti paljon ja kuunteli ihmisten tarinoita, joiden avulla hän kirjoitti sitten historiaa. Herodotosta toisaalta syytettiin jo antiikissa liiasta ateenalaismyönteisyydestä, eikä hänen historiankirjoitustaan voida pitää täysin objektiivisena.

Herodotos sai jo vanhalla ajalla historian isän kunnianimen. Toisaalta hänen arvostelijansa ovat lähes yhtä kauan nimittäneet häntä valheiden isäksi. Esimerkiksi Plutarkhos piti häntä valehtelijana. [1]

Historiateos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Herodotoksen Historiateos käsittelee Vähän-Aasian ja Kreikan välisiä ristiriitoja, jotka puhkeavat persialaissodiksi. Hän aloittaa teoksen Kroisoksen ja Kyyroksen valtaannoususta noin vuonna 560 eaa. ja lopettaa teoksen persialaissotien loppuun vuoteen 479 eaa. Teos jakaantuu yhdeksään kirjaan. Ensimmäinen käsittelee muun muassa Kreikan ja Lyydian historiaa ennen Kyyroksen aikaa, jolloin Persia äkillisesti nousi suurvallaksi. Toinen kirja käsittelee Egyptiä, sen maantiedettä, tapoja ja historiaa. Egypti oli Persian ekspansion seuraava kohde. Kyyroksen poika Kambyses oli tuon ekspansion johtaja. Kolmannessa kirjassa jatketaan Kambyseen valtiuden kuvaamista ja kerrotaan muun muassa hänen epäonnistuneesta yrityksestään valloittaa Etiopia. Kirjassa kerrotaan myös häntä seuranneesta Persian kuninkaasta Darius I:stä. Neljäs kirja kuvaa Dariuksen epäonnistunutta yritystä nujertaa skyytit. Siinä kerrotaan myös Persian ekspansiosta Pohjois-Afrikkaan. Viidennessä kirjassa jatketaan kertomalla Persian laajennuksista Pohjois-Kreikkaan ja Etelä-Balkaniaan. Jälleen kerrotaan myös epäonnistumisista, esimerkiksi aigeialaisten kreikkalaisten yrityksestä vapauttaa itsensä persialaisten vallasta. Kuudennesta kirjasta yhdeksänteen kirjaan Herodotos kirjoittaa persialaisten kostosta kreikkalaisille, jotka olivat puuttuneet Persian imperiumin asioihin. Muun muassa Marathonin taistelu vuonna 490 eaa. niin kuin Thermopylain ja Salamiin taistelut on kuvattu näissä kirjoissa. Teos päättyy Plataiain taisteluun vuonna 479 eaa., johon Persian yritys Kreikan valloittamiseksi päättyi lopullisesti.

Teoksen sisältö ja arviointia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennallistus Herodoksen oikumenen eli asutun maailman kartasta noin vuodelta 450 eaa.

Herodotoksen teos tarjoaa runsaasti tietoa hänen aikansa maailmankuvasta ja tietämyksen tilasta, mutta hän esittää monesta asiasta myös omia arvelujaan.

Herodotos mainitsee esimerkiksi, että Niilin vuotuisten tulvien selitettiin yleisesti johtuvan lumen sulamisesta joen lähteillä, kaukana etelässä, mutta hän itse väitti tätä selitystä mahdottomana, koska hänen mukaansa Afrikassa, tunnetun maailman kuumimmassa osassa, ei voinut olla lunta. Tämän vuoksi hän esittikin niille oman selityksensä, jonka mukaan ne johtuvat autiomaan tuulista ja auringon liikkeestä.[2]. Herodotos kertoo myös foinikialaisten meren­kulkijoiden purjehtineen Afrikan ympäri Egyptin faarao Neko II:n toimeksi­annosta, mutta ei uskonut väitteisiin, jonka mukaan he olisivat nähneet auringon oikealla puolellaan (siis pohjoisessa) kulkiessaan Afrikan etelä­kärjen ohi idästä länteen. Eteläiselle pallon­puoliskolle aurinko kuitenkin todella paistaa pohjois­suunnasta, minkä vuoksi juuri tätä mainintaa on pidetty todisteena siitä, että matka on todella tehty.

Herodotoksen maininnat Intiasta ovat vanhimpia ulkopuolisten kertomuksia intialaisesta kulttuurista.[3] Herodotoksen mukaan maa on autio Intiasta itään, kunnes loppuu mereen.

1800-luvun lopulta lähtien tehdyt tutkimukset ovat vahvistaneet Herodotoksen väitteitä oikeiksi. Hänen kuvaustaan Skyytiassa sijainneesta Gelonuksen kaupungista, joka oli tuhansia kertoja Troijaa suurempi, ei pidetty uskottavana ennen kuin se löydettiin vuonna 1975. Arkeologiset tutkimukset Egyptin Herakleionissa ja Naukratiksen steelen löytyminen ovat myös vahvistaneet, että tämä kaupunki todella perustettiin Egyptin uuden valtakunnan aikana, mitä aikaisemmin ei pidetty uskottavana.

Herodotos mainitsee Egyptin 26. dynastian (672–525 eaa.) hallitsijat oikeassa aikajärjestyksessä. Sen sijaan varhaisemmista faaraoista, joita hänen mukaansa oli ollut yli 300, hän mainitsee nimeltä vain muutamia ja teki myös karkeita kronologisia virheitä. Esimerkiksi hän sijoitti Kheopsin pyramidin rakentamisen aivan liian myöhäiseen ajankohtaan.[4][5]

Yhtenä kummallisimmista Herodotoksen kertomuksista on pidetty sitä, että Persian valtakunnan itäisimmissä osissa elää ketun kokoisia muurahaisia, joilla on turkki.[6] Hänen mukaansa alue on hiekka-autiomaata, josta jättiläismuurahaiset löytävät usein kultahiekkaa kaivaessaan sinne käytäviä, ja alueen asukkaat keräsivät muurahaisten löytämän kullan talteen. Ranskalainen kansatieteilijä Michel Peissel on kuitenkin löytänyt nykyisin Pakistaniin kuuluvasta osasta Kashmiria eläinlajin, oravan sukuisen himalajanmurmelin, jota Herodotos on mahdollisesti tarkoittanut. Seudun maaperässä todella on kultaa, ja Peisselin mukaan alueen asukkaat ovat vahvistaneet, että siellä todella on kerätty talteen murmelien löytämää kultaa. Peissel on lisäksi arvellut, että Herodotos olisi sekoittanut toisiinsa persian kielen murmelia ja vuoristomuurahaista tarkoittavat, äänteellisesti toisiaan muistuttavat sanat.[7]

Herodotoksen tyyli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Herodotoksen Historiateoksen narratiivi koostuu pienemmistä kertomuksista ja tapahtumatiivistelmistä. Herodotos kuvaa tapahtumia ja tapoja hyvin yksityiskohtaisesti ja värikkäästi. Herodotos on tallentanut teokseensa myös paljon keskusteluja, joita hän on todennäköisesti käynyt paikallisten ihmisten kanssa. Herodotos suosi kirjoittamista asioista, joita hän oli itse nähnyt, mutta kirjoittaessa niistä asioista, joita hän ei ollut itse ollut todistamassa, hän tyytyi käyttämään lähteenään muiden ihmisten kertomuksia. Hänen tyylinään olikin niin sanottu ”relata refero” (=kertoa kerrottua). Herodotos osasi kuitenkin ainoastaan kreikkaa, ja hän on tarvinnut ilmeisesti tulkkia kertoessaan esimerkiksi Egyptin asioista. Hän ei tyytynyt ainoastaan kertomaan sitä mitä hänelle kerrottiin, vaan hän myös otti itse kantaa niihin asioihin. Joka tapauksessa suullinen traditio edusti suurta osaa Herodotoksen historiankirjoittamisessa. Hänellä oli mahdollisesti käytössään myös joitain dokumentteja. Herodotoksen kerronta mukailee paljolti kronologista jäsennystä, jossa on esitelty syy- ja seuraussuhteet. Välillä kuitenkin teksti käsittelee asioita myös takautuen ja palaten syihin, ja välillä tekstissä kulkee rinnakkain eri paikkojen tapahtumia, jotka siis sijoittuvat samalle ajanjaksolle.

Herodotosta on pidetty hyvinkin avoimena ja suopeana muita kulttuureja kohtaan. Hän kirjoitti paljon eri kulttuureista ja matkustikin paljon keräten tietoa eri kulttuureista. Hän kirjoitti kulttuurien eroista ja hyväksyi ne, mutta toisaalta ihmetteli esimerkiksi skyyttien tapoja. Heillä ei ollut esimerkiksi alttareita, temppeleitä tai patsaita. Hän kuitenkin esittelee kirjoituksessaan ihmisten tapoja, ja on myös kiinnostunut maantieteestä.

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Herodotos: Historiateos. 1–2. (Historíai.) Suomentanut ja esipuheella varustanut Edvard Rein. 4. painos (1. painos 1907). Laatukirjat. Helsinki: WSOY, 1997. ISBN 951-0-17869-1.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. David Pipes: Father of History, Father of Lies
  2. Historiateos (englanninkielinen käännös), 2:18
  3. The Indian Empire The Imperial Gazetteer of India, 1909, v. 2, p. 272.
  4. http://www.livius.org/he-hg/herodotus/logos2_06.html
  5. Historiateos, 2:100-182, vrt. Wendy Boase: Faaraoiden Egypti, s. 32-33 (luettelo faaraoista ja heidän hallitsijakausistaan). Suom. Risto Kautto. WSOY, 1978. 951-0-08701-7.
  6. Historiateos, 3:102-105
  7. Michel Peissel: "The Ants' Gold: The Discovery of the Greek El Dorado in the Himalayas

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Baragwanath, Emily – Bakker, Mathieu de (toim.): Myth, Truth & Narrative in Herodotus. Oxford: Oxford University Press, 2012. ISBN 978-0-19-969397-9.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Herodotoksen Historiateos, George Rawlinsonin englanninkielinen käännös
  • [1], John P. A. Gould
  • Castrén, Paavo: Uusi antiikin historia. Helsinki: Otava, 2011