Herodotos
Sivulta puuttuu 
Herodotos (muinaiskreikaksi Ἡρόδοτος, noin 485 eaa. – noin 420 eaa.) oli antiikin kreikkalainen historioitsija. Hän syntyi Halikarnassoksessa (nykyisin Bodrum Turkissa). Hän matkaili paljon mutta ilmeisesti asettui lopulta Ateenaan. Herodotosta pidetään kreikkalaisen historiankirjoituksen isänä. Hän oli ensimmäinen, joka kirjoitti historiasta muuten kuin eepos- tai kronikkamuodossa, ja lisäksi hän oli tiettävästi ensimmäinen historijoitsija, joka pyrki todella selittämään historiallisia tapahtumia esittäen erilaisia versioita ja vertaillen näiden tapahtumien todenperäisyyttä. Herodotosta toisaalta syytettiin jo antiikissa liiasta ateenalaismyönteisyydestä.
Herodotos sai jo vanhalla ajalla historian isän kunnianimen. Toisaalta hänen arvostelijansa ovat lähes yhtä kauan nimittäneet häntä valheiden isäksi.[1]
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Historiateos
Herodotoksen Historiateos käsittelee ennen kaikkea 400-luvulla eaa käytyjä persialaissotia, joissa Persia yritti valloittaa Kreikan. Teos jakaantuu yhdeksään kirjaan. Ensimmäinen käsittelee muun muassa Kreikan ja Lyydian historiaa ennen Kyyroksen aikaa, jolloin Persia äkillisesti nousi suurvallaksi. Toinen kirja käsittelee Egyptiä. Neljä seuraavaa kirjaa kertovat Persian valtakunnan kasvusta. Kuudes kirja päättyy Persian tappioon Marathonin taistelussa vuonna 490 eaa. Kolme seuraavaa kirjaa kertovat Persian kuninkaan Kserkseen yrityksestä vallata Kreikka. Teos päättyy Plataiain taisteluun vuonna 479 eaa., johon Persian yritys Kreikan valloittamiseksi päättyi lopullisesti.
[muokkaa] Teoksen sisältö ja arviointia
Herodotoksen teos tarjoaa runsaasti tietoa hänen aikansa maailmankuvasta ja tietämyksen tilasta, mutta hän esittää monesta asiasta myös omia arvelujaan.
Herodotos mainitsee esimerkiksi, että Niilin vuotuisten tulvien selitettiin yleisesti johtuvan lumen sulamisesta joen lähteillä, kaukana etelässä, mutta hän itse väitti tätä selitystä mahdottomana, koska hänen mukaansa Afrikassa, tunnetun maailman kuumimmassa osassa, ei voinut olla lunta. Tämän vuoksi hän esittikin niille oman selityksensä, jonka mukaan ne johtuvat autiomaan tuulista ja auringon liikkeestä.[2]. Herodotos kertoo myös foinikialaisten merenkulkijoiden purjehtineen Afrikan ympäri Egyptin faarao Neko II:n toimeksiannosta, mutta ei uskonut väitteisiin, jonka mukaan he olisivat nähneet auringon oikealla puolellaan (siis pohjoisessa) kulkiessaan Afrikan eteläkärjen ohi idästä länteen. Eteläiselle pallonpuoliskolle aurinko kuitenkin todella paistaa pohjoissuunnasta, minkä vuoksi juuri tätä mainintaa on pidetty todisteena siitä, että matka on todella tehty.
Herodotoksen maininnat Intiasta ovat vanhimpia ulkopuolisten kertomuksia intialaisesta kulttuurista.[3]
1800-luvun lopulta lähtien tehdyt tutkimukset ovat vahvistaneet Herodotoksen väitteitä oikeiksi. Hänen kuvaustaan Skyytiassa sijainneesta Gelonuksen kaupungista, joka oli tuhansia kertoja Troijaa suurempi, ei pidetty uskottavana ennen kuin se löydettiin vuonna 1975. Arkeologiset tutkimukset Egyptin Herakleionissa ja Naukratiksen steelen löytyminen ovat myös vahvistaneet, että tämä kaupunki todella perustettiin Egyptin uuden valtakunnan aikana, mitä aikaisemmin ei pidetty uskottavana.
Herodotos mainitsee Egyptin 26. dynastian (672–525 eaa.) hallitsijat oikeassa aikajärjestyksessä. Sen sijaan varhaisemmista faaraoista, joita hänen mukaansa oli ollut yli 300, hän mainitsee nimeltä vain muutamia ja teki myös karkeita kronologisia virheitä. Esimerkiksi hän sijoitti Kheopsin pyramidin rakentamisen aivan liian myöhäiseen ajankohtaan.[4][5]
Yhtenä kummallisimmista Herodotoksen kertomuksista on pidetty sitä, että Persian valtakunnan itäisimmissä osissa elää ketun kokoisia muurahaisia, joilla on turkki.[6] Hänen mukaansa alue on hiekka-autiomaata, josta jättiläismuurahaiset löytävät usein kultahiekkaa kaivaessaan sinne käytäviä, ja alueen asukkaat keräsivät muurahaisten löytämän kullan talteen. Ranskalainen kansatieteilijä Michel Peissel on kuitenkin löytänyt nykyisin Pakistaniin kuuluvasta osasta Kashmiria eläinlajin, oravan sukuisen himalajanmurmelin, jota Herodotos on mahdollisesti tarkoittanut. Seudun maaperässä todella on kultaa, ja Peisselin mukaan alueen asukkaat ovat vahvistaneet, että siellä todella on kerätty talteen murmelien löytämää kultaa. Peissel on lisäksi arvellut, että Herodotos olisi sekoittanut toisiinsa persian kielen murmelia ja vuoristomuurahaista tarkoittavat, äänteellisesti toisiaan muistuttavat sanat.[7]
[muokkaa] Viitteet
- ↑ David Pipes: Father of History, Father of Lies
- ↑ Historiateos (englanninkielinen käännös), 2:18
- ↑ The Indian Empire The Imperial Gazetteer of India, 1909, v. 2, p. 272.
- ↑ http://www.livius.org/he-hg/herodotus/logos2_06.html
- ↑ Historiateos, 2:100-182, vrt. Wendy Boase: Faaraoiden Egypti, s. 32-33 (luettelo faaraoista ja heidän hallitsijakausistaan). Suom. Risto Kautto. WSOY, 1978. 951-0-08701-7.
- ↑ Historiateos, 3:102-105
- ↑ Michel Peissel: "The Ants' Gold: The Discovery of the Greek El Dorado in the Himalayas
[muokkaa] Kirjallisuus
- Herodotos: Historiateos. 1–2. (Historíai.) Suomentanut ja esipuheella varustanut Edvard Rein. 4. painos (1. painos 1907). Laatukirjat. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1997. ISBN 9789510178690.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Herodotoksen Historiateos, George Rawlinsonin englanninkielinen käännös
