Etiopia

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Etiopian demokraattinen liittotasavalta
የኢትዮጵያ ፈደራላዊ ዲሞክራሲያዊ ሪፐብሊክ
(Ityop'iya Federalawi Demokrasiyawi Ripeblik)
Etiopian lippu Etiopian vaakuna
lippu vaakuna

Etiopian sijainti

Valtiomuoto liittotasavalta

Presidentti
Pääministeri
Girma Wolde-Giorgis
Hailemariam Desalegn

Pääkaupunki Addis Abeba

Muita kaupunkeja Dire Dawa, Bahir Dar, Nazret, Hawasa, Hosaina, Jimma, Debre Zeyit

Pinta-ala
– yhteensä 1 104 300[1] km² (sijalla 27)
– josta sisävesiä 0,66 %

Väkiluku (2013) 93 877 025[1] (sijalla 13 (arvio))
– väestötiheys 68,2 / km²
– väestönkasvu 3,194[1] % (2011)

Viralliset kielet amhara

Valuutta birr (Br)

BKT (2011) sijalla 68
– yhteensä 86,12 miljardia USD[1]
– per asukas 1000 USD[1]

HDI (2008) 0,371 (sijalla 170)

Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 42,9[1] %
– teollisuus 13,7[1] %
– palvelut 43,4[1] %

Aikavyöhyke +3
– kesäaika ei käytössä

Itsenäisyys
 – aina itsenäinen


Lyhenne ET

Kansainvälinen
suuntanumero
+251

Motto ei ole

Kansallislaulu Whedefit Gesgeshi Woude Henate Ethiopia

Etiopian demokraattinen liittotasavalta eli Etiopia (aiemmin Abessinia; amharaksi: ኢትዮጵያ /ʔitjoppʼɨja/), on sisämaavaltio Afrikan sarvessa, päiväntasaajan lähellä. Etiopiassa elää yli 90 miljoonaa ihmistä, mikä tekee siitä Afrikan toiseksi runsasväkisimmän valtion. Etiopian pinta-ala on 1 127 127 km² ja pääkaupunki on Addis Abeba. Rajanaapureinaan Etiopialla on pohjoisessa Eritrea ja Djibouti, idässä Somalia, etelässä Kenia ja lännessä Sudan ja Etelä-Sudan. Suurimmat väestöryhmät ovat omorot ja amharalaiset. Noin kaksi kolmasosaa tunnustaa (koptilaista) kristinuskoa ja kolmasosa islamia. Vain muutama prosentti väestöstä harjoittaa alueen alkuperäisuskontoja tai muita uskontoja.

Etiopiaa voidaan pitää ”ihmiskunnan kehtona”, sillä varhaisimmat (n. 200 000 vuotta sitten) nykyihmisen fossiilit ovat löytyneet Etiopiasta, Omojoen lähistöltä.[2] Maasta on löytynyt myös nykyihmisen edeltäjinä pidettyjen ihmisapinalajien fossiileja. Etiopia omaksui toisena maailmassa kristinuskon valtionuskonnoksi, heti Armenian jälkeen. Etiopia on afrikkalaisista valtioista poikkeuksellinen, sillä se säilytti itsenäisyytensä koko siirtomaa-ajan, lukuun ottamatta Italian miehitystä vuosina 1936–1941.

Valtio sijaitsee Itä-Afrikan hautavajoamassa ja on Afrikan korkeinta ja vuoristoisinta aluetta. Etiopian syvin alue Danakilin syvänkö, joka on 125 metriä merenpintaa alempana, ja korkein kohta Ras Dejenin vuori (4 533 m). Kulta, platina ja kupari ovat arvokkaimpia metalleja, joita Etiopiasta on löydetty. Sijaintinsa vuoksi Etiopia on maanjäristys- ja tulivuorenpurkausherkkää aluetta. Risiinin, durran ja kahvin arvellaan kehittyneen Etiopiassa, joista jälkimmäisellä on elintärkeä rooli maan maatalouspainotteisessa kansantaloudessa, joka on kokenut takaiskuja Eritrean sodan, kuivuuden ja kahvin halvan hinnan vuoksi. Eläimistön puolesta Etiopia on ollut hyvin runsas, mutta lajirikkaus on huvennut tai kantojen koko on huvennut oleellisesti viime aikoina. Noin viisi prosenttia maan pinta-alasta on kansallispuistoa tai rauhoitettua. Simienin kansallispuisto kuuluu UNESCOn maailmanperintökohteiden joukkoon. Maailmanperintökohteita Etiopiassa on kahdeksan.[3]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esihistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etiopia on varsin hyvin tunnettu vanhoista esi-ihmisten ja nykyihmisen fossiileistaan. Etiopiasta on löydetty esimerkiksi varhaisimmat ja parhaimmin säilyneet Australopithecus afarensis -ihmisapinan fossiilit.[4] Varhaisimmat nykyihmisen (Homo sapiens) fossiilit ovat löytyneet Etiopian Omojoen laaksosta. Niiden iäksi on todettu 195 000 vuotta. Nämä vanhimmat fossiilit on nimetty Omo I:ksi ja Omo II:ksi. Aiemmin vanhimpana nykyihmisen fossiilina pidetty Herto löydettiin niin ikään Etiopiasta.[2]

Noin 700–600-luvulla eaa. rakennettu Yehan kivitemppeli.

Jääkauden jälkeen noin 5000 eaa. etiopialaiset keräilijä-metsästäjät alkoivat perustaa yhteisöasutusta. On löydetty todisteita, että etiopialaiset siirtyivät metsästys- ja keräilykulttuurista maanviljelyyn ja karjanhoitoon ennen vuotta 2000 eaa. maan luoteisosassa.[5]

Aksumin kuningaskunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen voimakas etiopialainen kuningaskunta oli noin 1000 eaa. alkunsa saanutAksum. Aksum kävi laajalti ulkomaankauppaa. Aksumilaisilla oli teknistä taitoa, jota he käyttivät patojen ja kaivojen rakentamiseen viljelymaiden kastelua varten. Valtakunta oli myös taiteellisesti ja taloudellisesti vauras ja se laskettiin aikansa kolmen merkittävän valtakunnan; Babylonin, Persian ja Rooman veroiseksi.[6] Aksumin valtakunta otti kristinuskon valtionuskonnoksi 300-luvulla, toisena maana koko maailmassa. Kristinuskon toi maahan syyrialainen apostoli Frumentius Tyroslainen, joka joutui kollegansa kanssa etiopialaisten vangeiksi noin vuonna 340. Etiopialaiset eivät omaksuneet uutta uskontoa suoraan, vaan sovelsivat bysanttilaista ortodoksilaisuutta Egyptin koptilaisuuden kautta omaan kulttuuriin.[7]

Zagwe-dynastia ja keskiaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosina 1137–1270 maata hallitsi Zagwe-dynastia. Kuuluisat Etiopian kalliokirkot rakennettiin Lalibelaan tämän dynastian aikana. Hallinto kaatui ilmeisesti erimielisyyksiin paikallisten pappien kanssa ja hallinnon sisäisiin ristiriitoihin. Yekuno Amlak nousi uudeksi hallitsijaksi ja palautti vanhan salomonilaisen monarkian. Aksumin kuningaskunnan hallitsijat väittivät olleensa kuningas Salomon ja Saban kuningattaren jälkeläisiä. Legendan mukaan Saban kuningatar vieraili Salomon luona 900-luvulla eaa. Jerusalemissa. Kuningatar kääntyi juutalaiseksi ja rakastui Salomoon. Kuningattaren palattua Etiopiaan hän synnytti pojan nimeltään Menelik I, josta tuli maan kuningas. Uuden monarkian alla rahan painaminen lopetettiin ja talous nojasi vaihtokauppaan.[8]

Etiopian keskiajalta on peräisin myös kansalliseepos Kebra Negast. Yhteys Euroopan kristittyihin alkoi uudelleen vahvistua, mutta välit paikallisen muslimiväestön kanssa alkoivat vuorostaan kiristyä. Eurooppalaiset ymmärsivät Etiopian strategisen sijainnin lähes ainoana Euroopan ulkopuolisena kristillisenä alueena ja toivoivat maasta olevan hyötyä Jerusalemin valtaamisessa saraseeneilta kristityille. Somaliassa vaikuttanut Mahfuz ajoi muslimit ja Etiopian kristityt pyhään sotaan 1400–1500-lukujen vaihteessa, minkä kohteeksi erityisesti Shewan autonominen kuningaskunta joutui. Ahmed Ibn Ibrahim al-Ghazi jatkoi Mahfuzin aloittamaa pyhää sotaa ja maaliskuussa 1529 hän kukisti keisari Lebna Dengelin. Se ei saanut häntä kuitenkaan lopettamaan, vaan hän halusi tuhota koko kristillisen Etiopian. Tässä hän onnistui hyvin, sillä hän sai aseellista tukea ottomaaneilta ja Punaisen meren takana eläviltä arabeilta. Lebna Dengel vetosi hädissään portugalilaisiin vuonna 1535, jotka toivat 400 musketein aseistettua sotilasta kristittyjen tueksi. Portugalilaissotilaita johti Cristóvão da Gama, joka oli kuulun merenkävijän Vasco da Gaman poika. Kristittyjen ja muslimien verinen sota pitkittyi, eikä se loppunut ennen kuin 1560. Sota vaati tuhansia ihmishenkiä ja useita arvokkaita rakennuksia ja asiakirjoja tuhoutui, mutta kristinusko ei hävinnyt.[9]

Etiopian keisarikunta joutui nopeasti uuden konfliktin eteen kun edellisen sodan jäljiltä syntynyt valtatyhjiö sai Kenian seudun oromot muuttokannalle. Keisarikunta ja oromot taistelivat lähes 200 vuoden ajan, mutta oromot kävivät taisteluita myös lähialueen muslimivaltioiden kanssa. Oromoille menetettyjen alueiden lisäksi keisarikunta menetti tärkeitä verotuloja. Taisteluiden tukahduttamiseksi Etiopian keisari haki tukea portugalilaisilta jesuiitoilta. Jesuiittojen käännyttämien katolilaisten ja ortodoksien välille syttyi sisällissota joka päättyi jesuiittojen karkottamiseen. Pääkaupungin siirtäminen Gonderiin ajoi maan epävakauteen, jonka keisari Bakaffa onnistui lopettamaan 1720-luvulla. Se oli kuitenkin vain väliaikaista, kun maa ajautui uudelleen sisällissotaan ja poliittinen valta hajaantui kulissien takana hääränneille maanomistajille. Aikakautta onkin Etiopiassa kutsuttu termillä Zamana masafint eli tuomareiden aikakausi (Siihen aikaan Israelissa ei vielä ollut kuningasta, ja jokainen toimi niin kuin itse hyväksi näki., Tuom. 21:25).[10]

Taistelu itsenäisyydestä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maan yhtenäisti keräämällään voimakkaalla armeijallaan Lij Kassa Haylu, joka vuonna 1855 kruunattiin keisari Tewodroksi. Hänet murhattiin 1868. Italialaisilla oli pyrkimys alistaa koko Etiopia hallintaansa, sillä italialaiset tukivat Menelik II:sta Etiopian keisariksi. Etiopian kanssa italialaiset allekirjoittivat myös Wuchalen sopimuksen, jolla Italia tunnusti Etiopian suvereniteetin ja nykyinen Eritrea siirtyi Italian siirtomaaksi. Jälkikäteen sopimuksesta tuli erimielisyyttä, koska italiankielinen ja amharankielinen sopimus poikkesivat toisistaan. Italia päätti ratkaista asian sodan keinoin. Hajanaiseksi uskottu Etiopia kuitenkin löi Italian Adowan taistelussa, joka takasi lopulta Etiopian itsenäisyyden. Taistelu on erityinen Afrikan historiassa, siksi harvoin afrikkalaiset olivat pystyneet voittamaan taistelussa merkittävästi modernimmalla aseistuksella varustautuneet siirtomaavalloittajien ammattiarmeijat.[11]

Tuleva keisari Haile Selassie noin vuonna 1923

Sodan jälkeen Menelik II aloitti laajamittaisen modernisointihankkeen, johon kuului teiden, rautateiden, viestintäyhteyksien, koulujen ja sähköverkon rakentaminen. Hän myös siirsi pääkaupungin Addis Abebaan, josta rakennettiin rautatie Djiboutiin. Uudistushankkeita jatkoi Menelikin kuoltua hänen lapsenlapsensa Iyasu. Hän rakennutti niin moskeijoita kuin kirkkoja, mutta ylimystö pakotti hänet luopumaan vallasta syytettyään häntä kristinuskon hylkäämisestä. Valtaan nousivat Menelikin serkun poika Ras Tafari ja Menelikin oma tytär Zewditu. Ras Tafari kielsi orjuuden ja perusti maahan nykyaikaisen lehdistön. Haile Selassien valtakaudella 1930-luvulla kirjoitettiin ensimmäistä kertaa Etiopialle perustuslaki, joka teki hänestä pyhän ja takasi yksinvaltiuden. Politiikkaa ohjaili myös kaksikamarinen parlamentti, jonka nimitti keisari. Perustuslain ansiosta Etiopian valtiot tulivat virallisesti yhdistettyä.[12]

Ennen toista maailmansotaa Mussolini aloitti toisen Italian–Etiopian sodan vuonna 1935. Haile Selassie siirtyi väliaikaisesti maanpakoon 1936. Hän vetosi Kansainliittoon, jotta italialaiset ajettaisiin maasta. Britannian sotilasavulla Italian joukot karkotettiin ja keisarivalta palautettiin 1941. Tätä viisivuotista miehitystä lukuun ottamatta Etiopia säilytti itsenäisyyden koko kolonialismin aikakauden ajan.[13]

Toisen maailmansodan jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1960-luvulta alkaen Etiopian pääasialliseksi liittolaiseksi nousi Yhdysvallat. Ulkopoliittisista ansioistaan huolimatta Selassie ei onnistunut kehittämään Etiopian feodaalista talousjärjestelmää nykyaikaisemmaksi. Myös toimet koulutuksen kehittämiseksi jäivät riittämättömiksi. Vuonna 1973 satoja tuhansia kuoli nälkään Wollon maakunnassa. Helmikuussa 1974 maassa levisi levottomuuksia, ja ikääntynyt Selassie joutui luovuttamaan valtansa sotilasvallankaappauksen jälkeen asevoimien muodostamalle sosialistiselle neuvostolle (Derg). Keisari joutui arestiin ja kuoli myöhemmin.[14][15]

Sotilashallinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Derg
Mengistu Haile Mariam 1986.

Dergin johtoon nousi Mengistu Haile Mariam sen jälkeen, kun sen edellinen johtaja Aman Andom kuoli. Mengistu hallitsi Etiopiaa 17 vuotta. Hän siirsi maan sosialismin tielle: hän kansallisti ensin rahalaitokset ja tehtaat, myöhemmin myös maaomaisuuden. Tämä aiheutti ongelmia maataloustuotannolle varsinkin, kun alueella vallitsi kuiva kausi pitkiä aikoja.

Etiopia valitsi kommunismin viralliseksi doktriiniksi 1970–1980-lukujen vaihteessa, kun maahan perustettiin neuvostolliittomainen politbyroo. Yksipuoluejärjestemän ainoa laillinen puolue oli Etiopian työväenpuolue. Mengistun noustua johtoon hän käynnisti vuosina 1977–1979 ”punaisen terrorin” (Qey Shibir) vastavallankumouksellisia ja muita vihollisiaan vastaan. Amnesty Internationalin arvioiden mukaan terrorin aikana surmansa sai noin 500 000 ihmistä,[16] minkä lisäksi useita ihmisiä kidutettiin.[17]

Eritrea ja Ogaden kapinoivat - Etiopia soti Somalian asevoimien tukemia separatisteja vastaan. Dergin johtamaa Etiopiaa avustivat sotilaallisesti Neuvostoliitto ja Kuuba. Yhdysvallat ei tukenut enää Etiopiaa kuten sen keisarikunnan aikana. Neuvostoliittolaisten ja kuubalaisten joukkojen avulla taistelu Ogadenista päättyi Somalian perääntymiseen. Eritrea ja sen naapuri Tigré jatkoivat itsenäisyystaisteluaan. Sodan vaikutuksia pahensi kolmen vuoden sateeton kausi Eritreassa.

Etiopia pyrki siirtämään väestöä maasta hedelmällisempään etelään. Vuoteen 1986 mennessä puoli miljoonaa etiopialaista siirrettiin pakolla uusiin asuinpaikkoihin. Tuolloin maan hallinto oli solminut normaalit suhteet naapurimaihinsa. Vuoden 1987 perustuslain mukaan Mengistu Haile Mariamista tuli maan presidentti.

Seuranneen kuivuuden aikana sissit häiritsivät yrityksiä jakaa ruoka-apua. Kapinalliset valtasivat Tigrén helmikuussa 1989, mikä oli Mengistun hallituksen ensimmäinen merkittävä tappio. Toukokuussa 1989 Mengistua vastaan tehtiin vallankaappausyritys, jonka jälkeen asevoimien korkein johto puhdistettiin. Yhdysvaltain presidentti Jimmy Carterin välityksellä aloitettiin rauhanneuvottelut elokuussa 1989.[18]

Tämän jälkeen Mengistu pyrki pysymään vallassa julistamalla yleisen asevelvollisuuden sekä vahvistamalla taloutta liberaaleilla uudistuksilla. Neuvostoliiton neuvonantajat vetäytyivät maasta maaliskuussa 1990. Kuivuuden aiheuttama nälänhätä pahensi tilannetta. Kapinallisten aikaansaama sotilaallinen paine kasvoi koko vuoden 1991. Mengistu pakeni Zimbabween 21. toukokuuta 1991 Yhdysvaltojen avustamana.[16] Etiopian kansanvallankumouksellinen demokraattinen rintama (EPRDF) valloitti Addis Abeban. Eritrean kansanvapautusrintama sai haltuunsa koko Eritrean ja sen pääkaupungin Asmaran 30 vuoden taistelun jälkeen. Vuonna 2008 Etiopian korkein oikeus syytti Mengistua kansanmurhasta ja langetti hänelle poissaolevana kuolemantuomion[15].

Liittovaltion synty[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heinäkuussa 1991 poliittiset ja etniset ryhmät tapasivat ja perustettiin 87-henkinen edustajainneuvosto (väliaikaishallitus), joka hoiti valtion toimintaa ja luonnosteli tulevan perustuslain. Aiemmin toukokuussa samana vuonna Isaias Afwerkin johtama Eritrean kansan vapautusrintama (EPLF) kokoontui päättämään Eritreaa koskevista asioista omalla väliaikaishallituksella. EPRDF:n johtaja Meles Zenawi valittiin maan valtionpäämieheksi 21. heinäkuuta 1991. Huhtikuun 1993 kansanäänestyksessä eritrealaiset äänestivät ylivoimaisesti itsenäisyyden puolesta, minkä etiopialaiset tunnustivat. Yhdysvallat tunnusti Eritrean itsenäiseksi välittömästi. Kesällä 1994 Etiopiassa valittiin vaalein 547-henkinen perustuslain laativa neuvosto ja joulukuussa maalle hyväksyttiin uusi perustuslaki, joka tuli voimaan seuraavana vuonna, ja jossa maan määriteltiin liittotasavallaksi. Perustuslain ensimmäisenä voimassaolovuotena pidettiin myös ensimmäiset vapaat monipuoluevaalit, joissa äänestettiin maalle ensimmäinen parlamentti. EPRDF voitti suurimman osan paikoista, kun suurin osa oppositiopuolueista boikotoi vaaleja, ja Negasso Gidada valittiin presidentiksi ja Meles Zenawi pääministeriksi.[17]

Toukokuussa 1998 alkoi Etiopian ja Eritrean välillä rajasota kiistellystä alueesta, ns. Badmen kolmiosta. Taistelu alkoivat uudelleen helmikuussa 1999 ja laajenivat kaksivuotiseksi täysimittaiseksi sodaksi. Etiopia valtasi myös Somalian Baiodoan, jota hallitsi Eritrean tukema sotaherra Hussein Aideed. Pienen tauon jälkeen taistelut alkoivat uudelleen kesäkuussa, jolloin Etiopia sanoi surmanneensa 8 000 eritrealaista ja Eritrea 1 850 etiopialaista. Afrikan yhtenäisyysjärjestö yritti sovitella maiden välejä, mutta epäonnistui Etiopian hylättyä sen rauhansuunnitelman. Rauha saatiin solmittua 12. joulukuuta 2000. Rajalle perustettiin 25 kilometriä leveä turvallisuusalue ja YK aloitti rauhanvalvonnan UNMEE-rauhanturvaajien voimin. Maiden välistä rajaa alkoi suunnitella puolueeton EEBC-komissio, jonka panostukset osoittautuivat kuitenkin turhiksi, kun Etiopia kieltäytyi hyväksymästä uutta rajaehdotusta. Koska maat eivät olleet halukkaita sopimaan rajoista, YK veti UNMEE-joukot pois vuoden 2008 puolivälissä. Sota maksoi yhteensä 100 000 ihmisen hengen.[17]

Vuonna 2000 Etiopiaan iski kuivuus, joka johti 16 miljoonan ihmisen nälänhädän uhkaan. Samaan aikaan etelässä palot tuhosivat suuria alueita. Vuoden 2008 keväällä maata koetteli jälleen ennätysmäinen kuiva kausi, jonka seurauksena 126 000 lasta kärsi aliravitsemuksesta ja jopa kuusi miljoonaa lasta uhkasi nälkiintyä.[19] Kun taistelut Eritrean kanssa jatkuivat toukokuussa 2000, YK uhkasi avun keskeyttämisellä. Ainakin 20 000 osoitti mieltään länsimaita vastaan Addis Abebassa ja kivitti USA:n ja Britannian lähetystöjä. Toukokuun 2000 hyökkäys pakotti Eritrean puolustuskannalle ja kesäkuussa hyväksyttiin rauhansopimus ja maihin tuli YK:n rauhanturvaajia. Joulukuussa 2000 maat solmivat rauhansopimuksen Algeriassa ja Etiopia veti joukkonsa pois helmikuussa 2001. Kansainvälisen rajakomission ehdottama Etiopian ja Eritrean välinen raja on Etiopian hyväksyntää vailla, Eritrea on esityksen hyväksynyt.[15]

Maaliskuussa 2001 pääministeri Meles Zenawi selviytyi Tigren kansanvapautusrintaman yrityksestä poistaa hänet vallasta ja määräsi iskusta korruptiota ja TPLF:n hallitsemia yrityksiä vastaan. Parlamentti valitsi lokakuussa 2001 Girma Wolde-Giorgisin presidentiksi. Tammi–helmikuussa 2004 ainakin 200 tapettiin etnisissä väkivaltaisuuksissa Gambellan alueella ja kymmenettuhannet ihmiset pakenivat alueelta. Human Rights Watch syytti armeijaa murhista, raiskauksista ja kidutuksesta anuak-kansaa vastaan.[20] Toukokuussa 2005 järjestettiin kolmannet monipuoluevaalit, jotka Meles Zenawin EPRDF voitti jälleen. Opposition protesteissa vaalivilppiä vastaan ainakin 36 sai surmansa. Elo–syyskuussa järjestetyllä toisella kierroksella sama toistui. Vaalien jälkeisissä levottomuuksissa ja mielenosoituksissa poliisi surmasi lähes 200 protestoijaa ja 30 000 pidätettiin.[21][22]

Syyskuussa 2006 Etiopia kielsi, että sen joukkoja olisi Somaliassa sotimassa tunnustetun väliaikaishallituksen puolella Somalian islamisteja vastaan. Sittemmin molemmat osapuolet julistivat olevansa ”teknisesti” sodassa toistensa kanssa. Joulukuun raporttien mukaan Etiopia oli siirtänyt Somaliaan ainakin 50 panssarivaunua ja sen ilmavoimat pommittivat jouluaattona kahta lentokenttää. Etiopia ryhtyi taisteluihin Somaliaa hallitsevan Islamilaisten oikeusliiton kanssa ilmeisesti Yhdysvaltain kannustuksesta ja Pohjois-Koreasta hankkimiensa aseiden avulla.[23]

Kesällä 2007 hallitus aloitti laajan kampanjan maan itäosassa Somalian rajalla siellä toimivaa Ogadenin kansallista vapautusrintamaa (ONLF) vastaan sen hyökättyä huhtikuussa kiinalaisia öljynetsijöitä vastaan surmaten 74 työntekijää. Sotaretkestä kehittyi parissa kuukaudessa humanitaarinen kriisi kun kansainvälisiä järjestöjä kiellettiin toimimasta alueella. Armeija hyökkäsi taisteluhelikopterein kyliä vastaan ja kapinalliset väittivät toimien johtavan nälänhätään alueella, minkä maan hallitus kielsi.[24][25][26]

Huhtikuussa 2008 järjestetyissä vaaleissa 97 % äänestäjistä tuki Zenawin EPRDF-puoluetta äänestysprosentin ollessa 93.[27] Vuoden 2010 vaaleissa pääministerin tukijat saivat jälleen 545/547 parlamentin paikoista, eli 99,5 %.[28] Maan pitkäaikainen johtaja Meles Zenawi kuoli elokuussa 2012.

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Järjestelmä ja puolueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etiopia on parlamentaarinen liittotasavalta, jonka nimellinen johtaja on presidentti (nyk. Girma Wolde-Giorgis). Vuoteen 1974 saakka maa oli parlamentaarinen monarkia. Suurempi valta on hallitusta johtavalla pääministerillä (nyk. Meles Zenawi), joka vastaa liittotasavallan korkeimman oikeuden tuomareiden nimityksestä ja johtaa maan puolustusvoimia. Presidenttiehdokkaat valitsee alahuone ja ehdokas tarvitsee kaksi kolmasosaa ala- ja ylähuoneen jäsenten äänistä tullakseen valituksi. Pääministerin valitsee alahuone jäseniensä keskuudesta. Presidentin valitsee maan parlamentti kuusi vuotta kestävälle kaudelle, mutta sama henkilö voi olla presidenttinä vain kaksi kautta. Maan nykyinen perustuslaki tuli voimaan vuonna 1995 ja sen mukaan jokainen 18-vuotias etiopialainen on äänioikeutettu ja oikeutettu asettumaan ehdolle vaaleissa.[1]

Lainsäädännöllistä valtaa pitää kaksikamarinen parlamentti, jonka ylähuoneeseen (The House of Federation) kuuluu 112 ja alahuoneeseen (The House of People's Representatives) 547 jäsentä. Alahuoneen jäsenet valitaan valtakunnallisissa vaaleissa viisivuotiselle kaudella, mutta vähintään 20 jäsentä tulee edustaa tiettyjä vähemmistökansoja. Ylähuoneen valitsee maan osavaltioiden neuvostot, joilla on myös lainsäädännöllistä valtaa omaan osavaltion alueella.[29]

Ensimmäiset etiopialaiset puolueet perustettiin 1970-luvulla. Ensimmäiset kaksi olivat molemmat aatesuunnaltaan vasemmistolaisia (EPRP ja MEISON). Derg-hallinto murskasi vasemmistopuolueet ja perusti tilalle oman marxilais-leniniläisen Etiopian Työväenpuolueen (WPE) vuonna 1984. Näiden lisäksi maassa vaikutti sotilaallisia separatistijärjestöjä, jotka perustuivat suurilta osin etnisyyteen. Nykyään maassa on 23 parlamenttiin valittua puoluetta, joista suurimmat ovat järjestäytyneet kolmeen puoluekoalitioon.[30] Yhteensä puolueita maassa on noin 100 kappaletta. Perustuslain säätämisestä lähtien suurin puoluekoalitio on ollut EPRDF, joka perustettiin alun perin vuonna 1989 kukistamaan Mengistun hallinto ja ajamaan maan suurimmille kansalaisuuksille itsenäisyyttä. Suurimpana tekijänä puoluekoalitiossa on ollut alusta lähtien Tigrén kansanvapautusrintama (TPLF). Tärkeimmät oppositiokoalitiot ovat CUD ja UEDF. Parlamenttivaalit järjestettiin viimeksi vuonna 2005, jolloin EPRDF-puoluekoalitio sai 327 paikkaa ja CUD sai 109 paikkaa.[29][31] Äänestyksen alkuvaiheessa näytti opposition ottavat niskaotteen johtavasta puolueesta, mutta pääministeri Zenawin kokoama äänestystä valvova lautakunta pysäytti äänten laskemisen muutamaksi päiväksi, minkä jälkeen EPRDF julistautui voittajaksi. Oppositio syytti EPRDF:ää vaalivilpistä ja äänestyksen jälkeen syntyi mellakoita, jotka pysäytettiin verisesti. Syyskuussa 2005 lautakunta julisti viralliset tulokset, jotka olivat yhtenevät EPRDF:n ilmoittaman tuloksen kanssa, mutta oppositio boikotoi uutta parlamenttijärjestystä tästä huolimatta ja uudet mellakat alkoivat.[32] Vaalien jälkeiset mellakat nostattivat ulkomailla huolia ihmisoikeusrikkomuksista. Elokuussa 2011 BBC kertoi löytäneensä todisteita että maan saamaa kehitysapua käytetään poliittisen vainon välineenä. Vain hallitusta tukevat kylät saavat ruokaa, siemeniä ja lannoitteita maanviljelyyn, kun taas oppositiota äänestäneet jätetään nääntymään nälkään.[33]

Etiopian puolustusvoimat rakentuvat ilma- ja maavoimien varaan. Maavoimissa palveli 182 500 sotilasta vuonna 2005 ja ilmavoimissa samaan aikaan 2 500. Eritreaa vastaan käydyn sodan aikana vuosituhannen taitteessa maan asevoimien vahvuus oli 350 000. Asevoimat ovat Afrikan vahvimpia. Vuoden 2005 asevoimien budjetti oli 229 miljoonaa dollaria.[31] Etiopiassa on käytössä yleinen asevelvollisuus. Ennen vuotta 1993 Etiopialla oli myös omat merivoimat, mutta menetti ne Eritrean irtaannuttua Etiopiasta, joka jäi sisämaavaltioksi.[34] Etiopia on suunnitellut Yhdysvaltain ja muiden valtioiden avustuksella järjestävänsä asevoimat uudelleen, sillä sen asevoimat ei ole onnistunut täysin lopettaa sissitoimintaa. Etiopia on osallistunut rauhanturvaoperaatioihin Liberiassa ja Darfurissa.[35]

Ulkomaansuhteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etiopialla on ollut pitkään katkerat suhteet sen naapurimaihin. Somalian kanssa välejä hiertää vuodesta 1959 jatkunut rajakiista Ogadenin alueesta, jonka itsenäistymistä havitteleva separatistijärjestö ONLF on aiheuttanut epävakautta alueella.[36] Eritrean kanssa välejä hiertää myös rajakiista Eritrean itsenäistyttyä Etiopiasta. Kansainvälisen työryhmän ehdotuksen rajasta Eritrea on hyväksynyt, mutta Etiopia ei. Erimielisyyksien vuoksi Etiopia on joutunut keskittämään tuontiaan Djiboutin kautta, mikä taas on jouduttanut Djiboutin taloutta. Sudanin kanssa Etiopian suhteet ovat olleet paranemaan päin jo 1980-luvulta lähtien. Sudan, Etiopia ja Kenia ovat kuitenkin käyneet kiistaa Ilemin kolmiona tunnetun alueen hallinnasta. Etiopian ja Sudanin hallituksen välisiä suhteita hiertää myös Etiopian läheinen poliittinen ja taloudellinen yhteistyö puoliautonomisen ja itsenäistymistä havittelevan Etelä-Sudanin kanssa.[37]

Yhdysvaltojen kanssa Etiopialla on toimivat suhteet. Vielä kylmän sodan aikaan, jolloin Etiopiaa johti marxilainen hallinto, suhteet olivat vaikeat.[38] Sotilaallisesti Etiopia on Yhdysvaltain tärkein liittolainen Afrikan sarvessa. Yhdysvallat tuki Etiopiaa aseellisesti ja sotilaallisesti vuosina 2006–2009 käydyssä sodassa Somaliaa vastaan. Etiopia sai vuosina 2002–2007 noin 20 miljoonaa dollaria sotilastukea Yhdysvalloilta, mikä on Djiboutia lukuun ottamatta enemmän kuin muut maat alueella. Etiopian sotilaallinen tukeminen oli osa George W. Bushin hallintokauden terrorismin vastaista sotaa.[39]

Aluejako[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etiopian osavaltiot ja erityishallinnolliset kaupungit.

Etiopiassa on yhdeksän kansallisuuksien perusteella rajattua osavaltiota (kilil) sekä kaksi erityisaseman (astedader) saanutta kaupunkia (Addis Abeba; Dire Dawa). Liittotasavallan perustuslakiin on kirjattu osavaltioille oikeus itsenäistyä,[40] mutta käytännössä hallitus on vastustanut erityisesti oromojen, somalien ja tigrejen keskuudessa esiintyviä itsenäistymispyrkimyksiä sekä poliittisesti että sotilaallisesti.[41][42]

Osavaltiot jaetaan edelleen piireihin (woreda), joita maassa on yhteensä 550 ja muutama erityisasemallista woredaa. Piirit koostuvat maan pienimmistä paikallishallinnollisista yksiköistä, joiden nimi on kebele. Nykyään maassa on noin 30 000 kebeleä.[43]

Osavaltiot[44]
Nro. Nimi Asukasluku Pinta-ala (km²) Pääkaupunki Presidentti/Pormestari
1 Addis Abeba 3 546 000 540 Porm. Ato Brehane Deressa
2 Afar 1 272 000 100 860 Semera Pres. Ato Ismail Ali Serro
3 Amhara 17 205 000 161 828 Bahir Dar Pres. Ato Ayalew Gobezie
4 Bišangul Gumuz 565 000 80 000 Asosa Pres. Ato Yaregal Ayisheshum
5 Dire Dawa 342 000 1 977 Porm. Ato Abdulaziz Mohammed
6 Gambella 222 000 25 274 Gambella Pres. Ato Umed Ubong
7 Harari 172 000 400 Harar Pres. Ato Murad Abdulhadi
8 Oromia 23 704 000 367 000 Adama Pres. Ato Abadulla Gemeda
9 Somali 3 898 000 271 970,91 Jijiga Pres. Ato Abdulahi Hassen Mohammed
10 Etelävaltiot 13 293 000 118 000 Awasa Pres. Ato Shiferaw Shigutie
11 Tigré 3 901 000 80 000 Mekele Pres. Ato Tsegaye Berhe

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Satelliittikuva Etiopiasta. Iso hautavajoama kulkee kuvassa vasemmasta alakulmasta oikeaan yläkulmaan.

Pinnanmuodot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etiopia sijaitsee Itä-Afrikan sarvessa, vulkaanisesti aktiivisen Ison hautavajoaman ympärillä, minkä vuoksi maan profiili on hyvin rosoinen. Se on sisämaavaltio eli sillä ei ole pääsyä merelle. Valtion naapurimaita ovat pohjoisessa ja koillisessa Eritrea, idässä Djibouti ja Somalia, etelässä Kenia ja lännessä ja lounaassa Sudan.[17] Sen pinta-ala on 1,01 miljoonaa neliökilometriä ja on maailman 27. suurin valtio.[1]

Etiopian alueella pääosin sijaitseva ja naapurimaihin asti ulottuva ylänköinen alue on nimetty Etiopian ylängöksi. Sen keskikorkeus on 1 680 metriä ja korkein huippu Ras Dejen (4 533 m) sijaitsee Etiopian pohjoisosassa Simenin vuoristossa. Ras Dejen on koko Afrikan neljänneksi korkein vuori. Pinnanmuotojen perusteella Etiopia jaetaan viiteen alueeseen, jotka ovat Läntinen ja Itäinen ylänkö, jotka madaltuva molemmat alangoksi. Ylängöt toisistaan erottaa hautavajoama, jolle tyypillisiä ovat useat järvet. Läntinen ylänkö on kaikkein vuoristoisinta seutua. Choken ja Simenin vuoristot ovat osa Läntistä ylänköä. Läntisen ylängöltä alkunsa saavia ja Läntisen alangon kautta virtaavia jokia ovat Tekeze, Barojoet ja Sininen Niili, joka saa alkunsa Etiopian suurimmasta järvestä, T’anajärvestä (2 849 km²). Sudanin rajan suuntaisella Läntisellä alangolla lämpötila nousee niin korkealle, ettei sinne ole perustettu tiheää asutusta.[45]

Itäinen ylänkö on läntiseen vastineeseensa verrattuna selvästi vaatimattomampi kooltaan, muttei niinkään korkeudeltaan. Sen korkeimmat vuoret ovat Tulu Dīmtu (4 337 m) ja Mount Batu (4 305 m). Ylänkö muuttuu laajaksi alangoksi Somaliaa ja Ogadenin aluetta päin mentäessä. Alanko on kasvillisuudeltaan aavikkoa, mutta Shebele- ja Genelejokien varrella kasvillisuus on runsaampaa.[45]

Ylänköjen väliin jää pinnanmuodoltaan suhteellisen tasainen vajoama, joka on osa Itä-Afrikan Isoa hautavajoamaa. Vajoamaassa sijaitsee tulivuoria ja suuria järviä, kuten Abayajärvi, Ziwayjärvi ja Abhejärvi. Etiopiassa on laskettu olevan yhteensä 67 tulivuorta, mikä on enemmän kuin missään muussa Afrikan maassa, mutta useimmat ovat hyvin matalia. Yksi parhaimmin tunnetuista on Erta Ale (613 m), joka on syössyt laavaa ympäristöönsä lähes taukoamatta vuodesta 1967 lähtien. Turkanajärvi on myös osa vajoaman järvistöä, mutta se sijaitsee pientä pohjoisosaa lukuun ottamatta Kenian puolella. Virtaavista vesistä tärkeimmät ovat Omo- ja Awashjoet, jonka pohjoisosassa sijaitsee joukko suoalueita. Awashjoen läheisyydessä sijaitsee myös Danakilin syvänkö, joka on Etiopian syvin kohta (−125 m). Syvängössä on myös aavikko, joka on afarien ja afrikanvilliaasin kotiseutua. Aavikko on tunnettu kuumuudestaan ja suolaisuudestaan, jonka vuoksi alueelle on perustettu suolakaivoksia.[45][46]

Luonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tselada Simienvuorilla.

Etiopian eläimistöön kuuluvat kaikki Saharan eteläpuolisen Afrikan tyypilliset eläinlajit, minkä vuoksi tätä aluetta kutsutaankin eläinmaantieteessä etiopialaiseksi vyöhykkeeksi. Hautavajoaman järvinen seutu on tunnettu virtahevoista ja runsaasta lintulajistosta, kuten flamingoista, haukoista ja korppikotkista. Etiopialaiseen maisemaan kuuluvat suurista lajeista leijona, gepardi, norsut, krokotiilit, sarvikuonot, kirahvi, gnuut, strutsi ja seeprat. Pienempikokoisista lajeista Etiopiassa elävät monet sivettieläimet, ketut ja hyeenat sekä useat kädellislajit. Arvioiden mukaan Etiopiassa elää 277 nisäkäs- ja 862 lintulajia sekä 200 matelija-, 148 kala- ja 63 sammakkolajia.[47][48][49] Vain Etiopiassa tavattavia eli endeemisiä nisäkkäitä on 31, lintuja 21, matelijoita yhdeksän, kaloja neljä ja sammakkoja 24 eri lajia. Esimerkkeinä Simienin vuoristossa elävä etiopianvuorikauris, tselada ja simieninsakaali.

Etiopia on niin eläimistön kuin kasvillisuudenkin puolesta runsaslajinen alue. Syynä ovat monipuoliset pinnanmuodot ja ilmastolliset olosuhteet. Pienilehtisiä lehtipuumetsiä kasvaa kuitenkin koko maassa 900–1900 metrin korkeudessa länsiosan aavikkoa lukuun ottamatta. Kuivimmilla alueilla maisemaa hallitsevat akasiapuiset ruohotasangot. Laskujen mukaan Etiopiassa kasvaa noin 6 600 erilaista kasvilajia, joista 10–20 % on endeemisiä eli niitä ei voi tavata missään muualla. Etiopian lajistoon kuuluu myös Afrikan ainoa luonnonvarainen ruusulaji, Rosa abyssinica.[50] Etiopia ja osia sen naapurimaiden alueista muodostavat yhden maailman 11:stä Vavilovin keskuksesta, jotka ovat määritelty sellaisiksi maantieteellisiksi alueiksi, joissa lajien tunnusomaiset piirteet alun alkaen kehittyivät. Etiopian Vavilovin keskuksessa ovat kehittyneet kahvi, durumvehnä, ohra, sormihirssi, linssi, rohtosarviapila, seesami ja korianteri.[51]

Etiopiassa on yhdeksän kansallispuistoa ja kolme luonnonpuistoa. Vanhin niistä on Awashin kansallispuisto joka sijaitsee vulkaanisesti aktiivisella alueella 225 km Addis Abebasta itään. Suurin on 4 068 neliökilometrin laajuinen Omon kansallispuisto maan lounaisosassa. Simienin kansallispuiston upeiden maisemien keskellä elävät kotoperäiset simieninsakaali, tselada eli etiopianpaviaani ja etiopianvuorikauris. Puisto on Unescon maailmanperintökohde. Bale-vuorten kansallispuisto on ollut tärkeä etenkin vuorinjalan, simieninsakaalin ja paikallisen kirjoantiloopin alalajin suojelulle. Gambelan kansallispuistossa näkee jokivarren eläimistöä.[52]

Ilmasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etiopia kuuluu karkeasti ottaen trooppisen ilmaston alueeseen, mutta maan vuoristoisuus aiheuttaa selvät ilmastolliset erot maan sisällä. Etiopiasta voidaankin havaita kolme erilaista ilmastotyyppiä. Korkealla vuoristossa (2 400 metristä ylöspäin) lämpötilat ovat muuta maata selvästi alempana, ja nousevat vain harvoin yli 16 °C:n. Matalempana (1 500–2 400 metrin korkeudessa) lämpötila vaihtelee 6 °C ja 26 °C välillä. Alangolla lämpötilojen vaihtelu on vieläkin runsaampaa, sillä kuumimmilla aavikoilla voi olla paahtavan kuumaa.[53]

Koko maa on kärsinyt ajoittain kovasta nälänhädästä kuivuuden takia, mutta maanviljelijöiden sadon voi myös viedä rankkasateiden aiheuttamat tulvatkin. Voimakkain sadekausi ajoittuu kesä-elokuulle (kremt), jota aiemmin toukokuussa on erittäin kuuma ja kuiva kausi. Pitempi kuivakausi alkaa heti syyskuussa ja jatkuu aina seuraavan vuoden helmikuulle saakka (bega), vaikkakin vuoristossa joulu-helmikuussa on vielä lyhyt sadekausi. Begaa seuraa maalis-huhtikuun sateet (belg). Viileintä on yleensä joulu-tammikuussa, kun maalis-, huhti- ja toukokuut ovat kaikista kuuminta aikaa. Keskiylängön vuosittainen sademäärä on noin 1220 millimetriä, mutta pohjoisimmissa osavaltioissa vuosittainen sadanta on selvästi vaatimattomampaa kuin etelämpänä. Itä–länsi-suunnassakin on havaittavissa selvä ero. Somalian rajalla sijaitseva Ogadenin alueella (Somalin osavaltio) sataa keskimäärin vain 100 millimetriä vuodessa, kun lännessä sadanta on runsainta, 2000 mm.[53] Lähihistorian pahimmat kuivuudet olivat 1984-1985, 1991, 1994, 1997, 2002 ja 2009.[54][55][15]

Pääkaupunki Addis Abeban (korkeus: 2 300 m) kuukausittaiset lämpötila- ja sadanta-arvot
tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu
Vuorokauden keskimääräinen ylin lämpötila (°C) 20 21 22 21 22 20 18 18 18 20 20 20 ka. 20
Vuorokauden keskimääräinen alin lämpötila (°C) 11 12 13 13 14 13 12 12 12 12 10 10 ka. 12
Vuorokauden keskilämpötila (°C) 16 17 17 17 18 17 15 16 16 16 15 15 ka. 16,3
Sadanta (mm) 10 30 60 80 80 130 260 280 180 20 10 10 Σ 1 150
L
ä
m
p
ö
t
i
l
a
20
11
21
12
22
13
21
13
22
14
20
13
18
12
18
12
18
12
20
12
20
10
20
10
S
a
d
a
n
t
a
10
30
60
80
80
130
260
280
180
20
10
10


Lähde: Addis Ababa, Ethiopia Weatherbase. Viitattu 28.7.2009. (englanniksi)

Luonnonvarat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etiopiasta on löydetty arvokkaita arvometalleja, kuten kultaa, platinaa, kuparia, tantaliumia ja niobiumia. Muita maasta löydettyjä metalleja ovat rauta, sinkki, lyijy ja nikkeli. Metalleilla ja muilla mineraaleilla, kuten Danakilin aavikolta louhittavalla suolalla, on yleisesti ottaen melko merkityksetön osuus maan taloudessa. Etiopian eteläosissa kaivettavalla tantaliumilla ja Kibre Mengistissä louhittavalla kullalla on kaikkein suurin merkitys. Tuottoisin platinakaivos sijaitsee Yubdossa, Länsi-Etiopiassa.[56]

Maassa on myös jalokivikaivoksia, joissa kaivetaan muun muassa granaattia, kvartsia, berylliä ja opaalia.[57] Marmoriakin on viety ulkomaille.[58] Öljyvarontojen ja Ogadenista löydetyn maakaasun (todennettu esiintymä 25 miljoonaa m³) hyödyntämistä on tutkittu.[59][1]

Etiopia on aloittanut 2010-luvulla laajan vesienergiahankkeen. Sen kunnianhimoisin projekti on Afrikan suurin vesivoimala Grand Ethiopian Reneissance Dam, joka rakennetaan Siniseen Niiliin aivan Sudanin rajalle. 16-turbiinisen sähkölaitoksen tehon on määrä olla 6 000 megawattia. Hankkeen valmistuttua Etiopia on Afrikan suurin sähköntuottaja. Noin 4 000 neliökilometrin patoaltaasta tulee kaksi kertaa Tanajärven kokoinen. Pato aiheuttaa väestön pakkosiirtoja ja Niilin virtaus Egyptissä voi vähentyä jopa kolmanneksella.[60]

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etiopia on yksi maailman köyhimmistä maista. Sen bruttokansantuote (PPP) oli 66,29 miljardia dollaria vuonna 2008 eli asukasta kohden noin 800 dollaria (sija 219/229, pienempi parempi).[61] Tuloeroja kuvaavan Gini-kertoimen suuruus Etiopialle on 30 (sija 114/135), kun nolla kuvaa tasaista tulojen jakautumista ja sata tulojen maksimaalista epätasaista jakautumista. Arvo on muihin Afrikan valtioihin nähden hyvä, vaikkei useimmista maista olla onnistuttu saamaan tarvittavia tietoja.[62] Maan talous nojaa vahvasti ulkomaan apuun. Etiopian ulkomaanvelka oli vuonna 2008 3,16 miljardia dollaria. Vuosituhannen alussa IMF, Maailmanpankki ja Afrikan kehityspankki antoivat Etiopian velat anteeksi.

Keisari Haile Selassien hallintokaudella talous oli suhteellisen vapaata ja toisen maailmansodan jälkeen turismi, pankki- ja vakuutusala nousivat tärkeiksi tekijöiksi maan taloudessa. Tilanne kuitenkin muuttui vuonna 1974 kun marxilais-leniniläinen diktaattori Mengistu otti vallan ja ryhtyi kansallistamaan voimakkaasti taloutta. Niin maat kuin teollisuuskin siirtyivät valtion omistukseen. Vallan vaihduttua uudelleen 1991 Etiopian talouteen on tehty runsaasti suuria muutoksia, kuten markkinoiden vapauttaminen ja yksityisen pääoman roolin vahvistaminen maan taloudessa. Suurista liberalisointihankkeista huolimatta Etiopiassa yksityinen henkilö tai yritys ei voi omistaa maata, vaan sen omistaa valtio.[59]

Etiopia elää maa- ja metsätaloudesta, sillä se muodostaa bruttokansantuotteesta 46 prosenttia, viennistä 60 prosenttia ja työllistää 85 prosenttia töissä käyvästä väestöstä. Tästä johtuu, että kuivuudet iskevät niin rajusti koko maan talouteen. Nälänhädästä kärsitään pahiten Etiopian itäosassa, Somalian vastaisella rajalla. Tärkein yksittäinen maataloustuote on kahvi, mutta halpojen hintojen vuoksi monet maanviljelijät ovat siirtyneet kasvattamaan mietona huumeena tunnettua khatia. Muita viljelykasveja ovat ohra, vehnä, tefheinä, maissi, durra, hirssi ja sokeriruoko. Karjatalouden osuus viennistä on huomattava, noin 20 prosenttia. Teollisuus työllistää vain 6,6 ja palvelut 13,2 prosenttia maan 27-miljoonaisesta (1999) työtä tekevästä väestönosasta (2008). Vaikka palvelut työllistääkin pienen osan väestöstä, on sen osuus bruttokansantuotteesta 41 prosenttia. Lapsityövoiman käyttö on laajalle levinnyt maassa, jonka lain mukaan yli 14-vuotias saa laillisesti tehdä töitä. Teollisuus on keskittynyt Addis Abeban ympäristöön ja tuottaa käyttömetallia, kemikaaleja ja kankaita. Teollisuudesta 90 prosenttia on valtion omistuksessa. Noin 39 prosenttia väestöstä elää köyhyysrajan alapuolella.[59][1]

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etiopiassa on 61 lentopaikkaa, joista kolmella on yli kolme kilometriä pitkä kiitotie. Rautatietä on 681 km, ja se muodostaa osan Addis Ababa-Djibouti -rataa. Maalla ei ole omia satamia, vaan se on Djiboutin ja Somalian satamien varassa.[1] Kaupunkien välisessä liikenteessä kulkee linja-autoja, jotka ovat hiukan mukavampia kuin Afrikassa tyypillisesti, sillä Etiopiassa käytävillä istuminen on kielletty.[63]

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etiopiassa arvellaan elävän yli 90 miljoonaa ihmistä, mikä tekee siitä maailman 13. väkirikkaimman ja Afrikan toisiksi asutuimman valtion Nigerian jälkeen.[64] Valtaosa väestöstä elää maaseudulla, vain 17 prosenttia asuu kaupungeissa. Väestön kasvunopeudeksi on arvioitu 3,19 prosenttia vuonna 2011 eli väestönkasvu Etiopiassa on maailman kahdeksanneksi nopeinta. Taustalla on korkea syntyvyys (42,99/1000) ja naisten korkea hedelmällisyysluku (6,02).[1]

Vuonna 2007 arvioitiin, että HIVin kantajia oli noin 2,1 % aikuisväestöstä, kaikkiaan noin 980 000 henkeä. ARVT-lääkitystä olisi tarvinnut noin 310 000 henkeä, mutta sitä sai alle kolmannes heistä, noin 90 000 henkeä. Lääkitystilanne oli parantunut, vuonna 2005 lääkettä sai alle viisi prosenttia tarvitsijoista.[65] Tärkeimpiä tartuntatauteja ovat ripuli, A- ja E-hepatiitti sekä lavantauti ja skistosomiaasi yhdessä moskiittojen levittämän malarian kanssa.[1]

Etiopialaisen eliniänodote on 56 vuotta, kuolevaisuus on 11,04 kuollutta tuhatta ihmistä kohden ja imeväiskuolleisuus 77 jokaista tuhatta elävänä syntynyttä kohden. Vain 42 prosenttia väestöstä osaa lukea. Lukutaitoisuus on miehillä yleisempää kuin naisilla.[1] Väestön yleistä tilaa mittaavan inhimillisen kehityksen indeksin arvo Etiopialle vuonna 2009 oli 0,414 eli maa oli 171. sijalla.[66]

Etiopiassa elää yli sata kansallisuutta, joista suurimmat ovat oromot (n. 35 %) ja amharat (n. 27 %). Nykyisin hallitsevassa asemassa olevan heimon tigren jäseniä on noin 6 prosenttia.[17] Perinteisesti amharat ovat pitäneet valtaa käsissään, ja Mengistun syrjäyttämisen jälkeen he ovat valittaneet joutuneensa vainojen kohteiksi.[67]

Etiopiassa puhutaan useita kotoperäisiä kieliä, joidenkin arvioiden mukaan niitä on jopa 85. Hallinnossa yleisimmin käytettävä kieli on amhara. Kieli vaihtelee osavaltioittain. Muita merkittäviä kieliä ovat suurin kieli oromo, tigre, somali, afar ja hadija sekä gurage. Suurin osa Etiopian kotoperäisistä kielistä kuuluu afroaasialaisiin ja nilosaharalaisiin kieliin.[68] Lisäksi arabiaa ja englantia opetetaan kouluissa vieraina kielinä.[1]

Maassa vallitsee täydellinen uskonnonvapaus. Vuoden 2007 väestönlaskun mukaan 33,9 % etiopialaisista on muslimeja. Kristittyjä on noin 62,7 % (43,5 % koko väestöstä kuuluu Etiopian ortodoksiseen kirkkoon, jonka katsotaan olevan orientaalinen kirkko; 18,5 % protestanttisiin kirkkoihin ja 0,7 % roomalaiskatoliseen kirkkoon). Perinteisiä afrikkalaisia uskontoja harjoittaa 2,7 prosenttia; muihin uskontokuntiin kuuluvia tai uskonnottomia on 0,7 %.[1] Näistä pieni osa on falašeja (etiopianjuutalaisia). Falašien lukumäärä on 1900-luvun aikana pudonnut jyrkästi sotien, vainojen ja maastamuuton seurauksena.[69]

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arkielämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etiopiassa elää runsaasti eri kansalaisuuksia, joilla jokaisella on omanlainen kulttuuri. Saman kansalaisuuden sisälläkään kulttuuri ei välttämättä ole sama, vaan se vaihtelee maantieteellisesti varsin paljon. Esimerkkeinä amharalaiset, joista valtaosa on ortodoksikristittyjä, mutta heistä joka viides on muslimeja, ja oromolaiset, joista noin puolet on kristittyjä ja puolet muslimeja. Etiopialaiselle elämälle on tyypillistä vieraanvaraisuuden ja ihmisten välisten suhteiden vaaliminen. Vanhempien ihmisten kunnioitus yhteisön sisällä on tyypillistä. Etiopialaiset painottavat kulttuurissa enemmän eetosta kuin artefaktien tuottamista.[56]

Etiopiassa on käytössä oma ajanlasku, joka perustuu koptilaiseen kalenteriin, ja juliaanisen kalenterin tavoin siinä joka neljäs vuosi kalenteriin lisätään karkauspäivä. Etiopialaisessa kalenterissa vuosi on jaettu 13 kuukauteen, joista 12 ensimmäistä on 30 päivän mittaisia ja viimeinen kuukausi viiden tai kuuden päivän mittainen, riippuen onko kyseessä karkausvuosi. Etiopialainen kalenteri on gregoriaaniseen kalenteriin (käytössä laajimmin länsimaisessa kulttuuripiirissä) verrattuna seitsemän vuotta ja kahdeksan kuukautta jäljessä. Erikoisuuksina kalenterissa ovat päivän ja vuoden alkamiskohdat. Päivä alkaa kello kuudelta aamulla ja uutta vuotta juhlitaan gregoriaanisen ajanlaskun mukaan syyskuussa.[70] Tärkeimmät kansalliset pyhäpäivät ovat pääsiäinen, joulu ja Todellisen Ristin uudelleen löytäminen. Sosialistisen Derg-juntan ja nykyisen EPRDF:n johtamassa Etiopiassa on noustettu islamin asemaa aiempaa korkeammalle. Tärkeimmät islamilaiset juhlapyhät ovat ʿĪd al-Fiṭr ja ʿĪd al-Aḍḥā. Tärkeimmät maalliset juhlapäivät ovat Derg-juntan kaatumisen kunniaksi vietettävä kansallispäivä (28. toukokuuta), Adwan voitonpäivä (2. maaliskuuta), Isänmaallisten voitonpäivä (6. huhtikuuta) ja vappu.[71]

Etiopialaisen keittiön tyypillisimpiä ruokalajeja ovat maultaan tulisesta mietoon vaihtelevat kasvis- ja liharuoat. Etiopialaista ruokaa tarjoilevat ravintolat ovat saaneet suosiota vegetaristien ja vegaanien keskuudessa. Etiopiassa keskiviikkoisin ja perjantaisin pidättäydytään eläinperäisestä ruoasta, mutta muutoin liharuokaa syödään runsaasti. Etiopialaisessa keittiössä ruoka syödään usein injera-leivältä jonka päälle on koottu lisukkeet.[72] Injeran ohella suosituimpia ruokia ovat wat-lihapata, johon kuuluu yleensä naudan, kanan, lampaan tai vuohen lihaa. Sian lihan käyttöä pyritään välttämään niin muslimien kuin kristittyjen keskuudessa. Kahvi ja tee ovat yleisimmät juomat ja erilaisia oluita ja viinejä valmistetaan. Suosittuihin alkoholijuomiin kuuluu myös hunajasta valmistettu tej-sima.[71]

Urheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etiopia on tunnettu kestävyysjuoksumaa. Ensimmäiset juoksusaavutukset toi 1960-luvulla aiemmin tuntematon Abebe Bikila, joka juoksi maailmanennätysajalla Rooman olympialaisissa kultaa paljain jaloin ja toisti olympiavoittonsa ylivoimaisesti Tokiossa neljä vuotta myöhemmin, vaikka häneltä oli muutamaa viikkoa aiemmin poistettu umpilisäke. Bikila oli ensimmäinen olympiakultaa voittanut tummaihoinen afrikkalainen.[73][74] Seuraavissa Mexico Cityn olympialaisissa Bikila joutui keskeyttämään vilustumisen vuoksi, mutta maratonin voitti hänen maanmiehensä Mamo Wolde, joka toi hopeaa samoissa kisoissa 10 000 metrin juoksusta. Münchenin olympialaisissa vuonna 1972 Mamo Wolde voitti pronssia maratonilla ja Miruts Yifter juoksi samoin pronssia 10 000 metrin juoksussa, jonka Lasse Virén voitti kaatumisesta huolimattaan. Yifter voitti kuitenkin kultaa jo Moskovassa 1980 tällä ja 5 000 metrin matkalla. Menestystä toivat myös Mohamed Kedir (pronssia, 5 000 m) ja Eshetu Tura (pronssia, 3 000 m:n esteet). Ensimmäinen etiopialainen naisolympiamitalisti oli kultaa 10 000 metrin matkalla voittanut Derartu Tulu vuonna 1992.[75]

Etiopialaisen juoksun nosti uudelle tasolle Haile Gebrselassie, joka voitti vuoden 1992 jälkeen kaksi olympiakultaa 10 000 metrin matkalla, kahdeksan maailmanmestaruutta ja teki 20 maailmanennätysaikaa eri matkoilla. 1900-luvulla etiopialaiset saivat 1–4 olympiamitalia niissä kisoissa, joihin maa osallistui. Vuosisadan vaihduttua maa on voittanut jokaisissa kesäolympialaisissa seitsemän tai kahdeksan mitalia, kaikki kestävyysjuoksumatkoilla.[75] Helsingin maailmanmestaruuskisoissa 2005 etiopialaiset dominoivat 5 000 ja 10 000 metrin matkoilla. Jaossa olleista 12 mitalista Etiopia voitti yhdeksän, naiset juoksivat 10 000 metrin matkalla kolmoisvoittoon ja 5 000 metrin juoksussa neloisvoittoon.[76] Kisoissa juoksi muun muassa kaikkien aikojen menestynein kestävyysjuoksija Kenenisa Bekele, joka rikkoi vuonna 2004 niin 5 000 metrin kuin 10 000 metrin maailmanennätykset. Hänellä on olympialaisista kolme kultaa ja yksi hopea.[77]

Etiopiassa järjestetään vuosittain 10 kilometrin mittainen Etiopian suurjuoksu, joka on noin 20 000 vuosittaisella osallistujallaan Afrikan suurin massajuoksutapahtuma. Juoksun ohella suosittuja urheilulajeja ovat jalkapallo, salibandya muistuttava genna ja ratsain pelattava gugs.[78]

Etiopian jalkapallomaajoukkue menestyi Afrikan mestaruuskisoissa niiden alkuvuosina: 1962 kultaa, 1957 hopeaa. Maailmanmestaruuskisojen lopputurnauksessa se ei ole pelannut. Maassa on yli tuhat jalkapalloseuraa ja niissä 56 345 rekisteröityä pelaajaa; rekisteröitymättömiä harrastajia arvioidaan olevan 3,4 miljoonaa.[79]

Taiteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etiopialla on vuosisatoja pitkä kulttuurillinen historia. Maalla onkin kaikista eniten Maailmanperintökohteita koko Afrikassa (kahdeksan, yhtä paljon kuin Etelä-Afrikalla). Näihin kohteisiin kuuluvat Aksumin muinainen kaupunki, entisen pääkaupungin Gondarin alueella sijaitseva Fasil Ghebbin sekä Harar Jugolin linnoitukset ja Tiyan runsas, esihistoriallista etiopialaista kulttuuria edustava arkeologinen alue. Mukaan luetteloon ovat päässeet myös Awashin ja Omojoen kaivuualueet, joista on löydetty nykyihmisen vanhimmat ja miljoonia vuosia vanhoja ihmistä edeltävien kädellisten fossiileja. Kaikkein kuuluisin lienee kuitenkin Zagwe-dynastian aikoihin Lalibelaan kallioon louhitut monoliittiset kalliokirkot. Lalibelalla oli tärkeä asema kristittyjen piirissä ja nykyäänkin se on pyhiinvaeltajien matkustuskohde.[80]

Etiopian historiaa kirjoitettiin varhaisessa vaiheessa ge’ezin kielellä, joka luetaan nykyään sammuneeksi kieleksi, mutta jota käytetään edelleen Etiopian ortodoksisen kirkon liturgisissa toimituksissa esimerkiksi qene-runouden muodossa. Ge’ez oli maailman ensimmäinen seemiläinen kieli, jossa käytettiin vokaaleja. Ge’ezin kielellä on säilynyt muutamia apokryfisiä tekstejä, kuten ensimmäinen Henokin kirja, jotka ovat tärkeitä lähteitä varhaiskristinuskon ymmärtämisen kannalta. Ensimmäiset ge’ezinkieliset tekstit ovat Raamatun tekstejä. Noin 1500-luvulta lähtien puheessa jo vallitsevana olevaa amharan kieltä alettiin käyttää myös kirjallisesti. Italian miehitysvallan päätyttyä etiopialaiskirjailijat innostuivat kirjoittamaan moraalisista ja isänmaallisista aiheista. Tärkeimpiä kirjailijoita olivat romaani- ja näytelmäkirjailija Makonnen Endalkachew sekä Kebede Mikael ja Tekle Tsodeq Makuria.[56]

Moraali ja isämaallisuus näkyivät myös ajan musiikissa ja kuvataiteissakin. Aiempina vuosisatoina kuvataiteet olivat keskittyneet lähinnä kristillisiin teemoihin. Ennen Derg-hallinnon alkua kuvataiteissa näkyi kaksi muutakin liikettä. Nämä olivat (1) henkisyyden kuvaaminen eurooppalaisen avantgarden hengessä (abstraktionismi, ekpressionismi, surrealismi) sekä (2) impressionismi, ekspressionismi ja realismin keinoin kuvata etiopialaista yhteiskuntaa tunteikkaasti ja kantaaottavasti. Sosialistisen Derg-hallinnon aikaan syntyi tyyli muuttui sosialistiseksi realismiksi.[81]

Perinteiset uskonnolliset tanssit ja musiikki ovat edelleen voimissaan, kuten rytmikäs kabaro-rummulla ja masinqo-jousella säestetty eskesta-tanssi. Ulkomaalainen populaarimusiikki on myös saanut suosiota, joskin varsin valikoidusti. Suosituimpia musiikkimuotoja ovat afropop, soul, reggae ja hip hop.[56][82] Kuunnelluimpiiin pop-laulajiin kuuluu Teddy Afro, jonka musiikkia on soitettu myös opposition mielenosoituksissa.[83]

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toukokuussa 2012 hiljaisesti hyväksytyn lain mukaan Skypen käyttäminen puheluihin ohi maan virallisen puhelinlaitoksen voi tuoda soittajalle jopa 15 vuoden vankeustuomion.[84][85]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Matt Phillips: Ethiopia & Eritrea. Lonely Planet, 2006. ISBN 978-1741-044-362.
  • Timothy L. Gall & Jeneen M. Hobby: Worldmark Encyclopedia of the Nations (vol. 2: Africa). Thomson Gale, 2007. ISBN 1-4144-1091-3.
  • Karen Ellicott & Susan Bevan Gall: Junior Worldmark Encyclopedia of Physical Geography (vol. 2). UXL, 2003. ISBN 0-7876-6267-4.
  • Steven Gish: Ethiopia. Marshall Cavendish, 2007. ISBN 978-076-142-025-5.
  • Melvin Ember & Carol R. Ember: Countries and Their Cultures. Macmillan Reference, 2001. ISBN 0-02-864948-6.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l m n o p q r The World Factbook: Ethiopia CIA. (englanniksi)
  2. a b Hillary Mayell: Oldest Human Fossils Identified National Geographic. Viitattu 10.7.2009. (englanniksi)
  3. World Heritage List World Heritage Center. Viitattu 10.7.2009.
  4. New Fossil hominids of Ardipithecus ramidus from Gona, Afar, Ethiopia Stone Age Institute. Viitattu 14.7.2009. (englanniksi)
  5. Early Populations and Neighboring States Ethiopia: A Country Study. Library of Congress, 1991.
  6. Maatiedosto Etiopia / Historia (Sivun päivityksestä vastaa Suomen suurlähetystö Addis Abeba) 5.2.2013. Ulkoministeriö. Viitattu 19.8.2014.
  7. Ethiopia & Eritrea, s. 27-28
  8. Ethiopia & Eritrea, s. 28–29
  9. Ethiopia & Eritrea, s. 29–30
  10. Ethiopia & Eritrea, s. 30–31
  11. Ethiopia & Eritrea, s. 32
  12. Ethiopia & Eritrea, s. 34–35
  13. Mussolini's Invasion and the Italian Occupation, Ethiopia in World War II Ethiopia: A Country Study. Library of Congress, 1991.
  14. Haile Selassie of Ethiopia Dies at 83 NY Times Obituary
  15. a b c d Timeline: Ethiopia BBC. Viitattu 23.7.2009. (englanniksi)
  16. a b US admits helping Mengistu escape BBC. Viitattu 27.7.2009.
  17. a b c d e Etiopia US Department of the State. Viitattu 12.8.2009. (englanniksi)
  18. Carter to Bring Together Ethiopian Foes NY Times 1989
  19. HS:Kuusi miljoonaa lasta nälkiintymässä Etiopiassa
  20. Targeting the Anuak: Human Rights Violations and Crimes against Humanity in Ethiopia’s Gambella Region 2005. Human Rights Watch. (englanniksi)
  21. CHRONOLOGY-Ethiopians on trial over 2005 protests Reuters AlertNet. Viitattu 13.01.2008.
  22. Ethiopian protesters 'massacred' BBC. Viitattu 13.01.2008.
  23. Ethiopia Denies Shipment From Korea Violated Ban The New York Times. Viitattu 12.06.2007.
  24. Ethiopia's dirty war HRW. Viitattu 13.01.2008.
  25. Ethiopia 'bombs' Ogaden villages BBC. Viitattu 13.01.2008.
  26. Ethiopia assures no Ogaden famine BBC. Viitattu 13.01.2008.
  27. Etiopiassa hallitseva puolue murskavoittoon kiistellyissä vaaleissa YLE. Viitattu 9.8.2008.
  28. http://www.rfi.fr/afrique/20100622-legislatives-victoire-ecrasante-parti-premier-ministre-meles-zenawi
  29. a b Ethiopia – Government MSN Encarta. Viitattu 26.7.2009. (englanniksi)
  30. Worldmark Encyclopedia of the Nations, s. 263–264
  31. a b Worldmark Encyclopedia of the Nations, s. 264
  32. Ethiopia, s. 30–31
  33. Ethiopia 'using aid as weapon of oppression' 11:48 GMT, Friday, 5 August 2011 12:48 UK.
  34. Ethiopia, s. 32
  35. Ethiopia – Defense US Department of State. Viitattu 20.8.2009. (englanniksi)
  36. Yannick Demoustier & Jonathan Alpeyrie: 'Why I took up arms against Ethiopia' BBC. Viitattu 25.7.2009. (englanniksi)
  37. South Sudan close relations with Ethiopia triggered Afwerki criticism - report Sudan Tribune. Viitattu 26.7.2009. (englanniksi)
  38. Ethiopian Overture to U.S. New York Times. Viitattu 25.7.2009. (englanniksi)
  39. Barbara Slavin: U.S. support key to Ethiopia's invasion USA Today. Viitattu 25.7.2009. (englanniksi)
  40. Ethiopia constitution: Article 39 Rights of Nations, Nationalities, and Peoples: Every Nation, Nationality and People in Ethiopia has an unconditional right to self-determination, including the right to secession.
  41. The Oromo and the Unrecognized Nations and Peoples Organization GeoCurrent
  42. Why Oromo’s question of independence is a headache ? Sudan Tribune
  43. David Hamilton Shinn, et al.: Historical dictionary of Ethiopia, s. 238. Scarecrown, 2004. ISBN 978-081-084-910-5.
  44. Facts About Ethiopia: Regional states Etiopian ulkoministeriö. Viitattu 24.7.2009. (englanniksi)
  45. a b c Topography and Drainage Ethiopia: A Country Study. the Library of Congress, 1991.
  46. Climate Ethiopia: A Country Study. the Library of Congress, 1991.
  47. Worldmark Encyclopedia of the Nations, s. 257–278
  48. Ethiopia & Eritrea, s. 61–62
  49. Philip Briggs: Ethiopia, 4th: The Bradt Travel Guide, s. 56. Bradt Travel Guides, 2006. ISBN 978-184-162-128-9. Teoksen verkkoversio.
  50. Ethiopia & Eritrea, s. 64–65
  51. K. V. Krishnamurthy: Textbook of biodiversity, s. 43. Science Publisher, 2003. ISBN 978-157-808-325-1. Teoksen verkkoversio.
  52. National Parks in Ethiopia Selamta
  53. a b Climate Ethiopia: A Country Study. Library of Congress, 1991.
  54. Herdsmen flee Ethiopia's drought BBC 2002
  55. Facts and figures on the drought: Ethiopia in context UNICEF
  56. a b c d Army McKenna: Ethiopia Encyclopaedia Britannica. Viitattu 4.8.2009. (englanniksi)
  57. Opportunities for Investment in Ethiopia's Gemstones Ministry of Mines, Hard Mineral Sector of Ethiopia. Viitattu 4.8.2009. (englanniksi)
  58. Ethiopia – Economy MSN Encarta. Viitattu 5.8.2009. (englanniksi)
  59. a b c Worldmark Encyclopedia of the Nations, s. 265
  60. Luotola, Tapani: Etiopian vedet energiaksi Keskisuomalainen. 15.11.2013. Viitattu 16.11.2013. (maksullinen sivusto)
  61. Country Comparison : GDP - per capita (PPP CIA World Factbook. Viitattu 5.8.2009. (englanniksi)
  62. Country Comparison : Distribution of family income - Gini index CIA World Factbook. Viitattu 5.8.2009. (englanniksi)
  63. Gettign around Lonely Planet
  64. Country Comparison :: Population CIA World Factbook. Viitattu 6.8.2009. (englanniksi)
  65. Epidemiological Fact Sheet on HIV and AIDS Ethiopia 2008 WHO. Viitattu 29.6.2011. (englanniksi)
  66. HDR Summary 2009 UNDP
  67. Ethiopia. Status of Amharas United States Bureau of Citizenship and Immigration Services 1993
  68. Languages of Ethiopia Ethnologue: Languages of the World, SIL International.
  69. The History of Ethiopian Jews Jewish Virtual Library
  70. Carol Ann Gillespie: Ethiopia, s. 79. Chelsea House Publishing, 2003. ISBN 0-7910-7106-5.
  71. a b Ethiopia Countries and their cultures
  72. Hanna-Kaisa Hellsten: Injera-leipä Maailman Kuvalehti. 3 / 2012. Viitattu 19.8.2014.
  73. Jukka Lindfors: Etiopian ja Oseanian juoksuvaltaa Roomassa YLE (eläväarkisto). Viitattu 9.8.2009.
  74. Jukka Lindfors: Juoksun juhlaa Tokiossa YLE (eläväarkisto). Viitattu 9.8.2009.
  75. a b Ethiopia in Olympics Sport Reference
  76. World Championships in Athletics 2005 Results IAAF. Viitattu 9.8.2009. (englanniksi)
  77. Kenenisa Bekele Sport reference
  78. Ethiopia & Eritrea s. 48
  79. Ethiopia Coountry Info FIFA
  80. Properties inscribed on the World Heritage List (Ethiopia) UNESCO. Viitattu 11.8.2009. (englanniksi)
  81. 20th Century Ethiopian Art: An Introduction Debre Hayq. Viitattu 11.8.2009. (englanniksi)
  82. Countries and Their Cultures, s. 754
  83. Ethiopia pop star freed from jail BBC. Viitattu 13.8.2009. (englanniksi)
  84. Etiopia uhkaa Skype-käyttäjiä vankeustuomiolla Hs.fi 16.6.2012
  85. Skype-puhelusta Etiopiassa 15 vuotta vankeutta Yle.fi 15.6.2012

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]