Durrat
Wikipedia
| Durrat | ||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||
|
||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||
| |
Durrat (Sorghum) on kasvisuku, joka käsittää noin 60 lajia. Durraa käytetään ihmisten ja kotieläinten ravinnoksi Afrikassa, Intiassa ja Etelä-Amerikassa. Alkujaan durra on kotoisin Afrikasta, missä sen käyttö on edelleen yleisintä. Durra on vehnän, kauran, maissin ja ohran ohella yksi maailman viidestä käytetyimmästä viljasta.[1]
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Ulkonäkö ja koko
Durra kasvaa noin metristä viiteen metriin korkeaksi. Viljelyä varten on jalostettu alle metrin mittaisia lajikkeita. Varresta kasvavat leveät lehdet, jotka ovat kevyesti vahapintaiset ja kestävät siksi kuivuutta paremmin kuin esimerkiksi maissin lehdet. Ravinnoksi käytetään röyhymäinen kukinto, joka muodostuu varren päähän. Jyviä keitetään, paistetaan, höyrytetään hiutaleiksi tai niistä jauhetaan jauhoja.
[muokkaa] Viljely
Durraa voi viljellä alueilla, joissa ilmasto on liian kuuma ja kuiva maissille, esimerkiksi Teksasissa, ja laajoissa osissa Afrikkaa ja Aasiaa. Viljelyalaa rajoittaa minimilämpötila: jos yölämpötilat tähkänmuodostusaikana jäävät alle 12°C viikon ajan, sato on hyvin pieni. Itämisaikana maan lämpötilan pitää olla 15°C.[2]
[muokkaa] Käyttö
Durrasta tehdään rieskatyyppistä leipää eli rotia, dosa-ohukaisia, puuroa ja velliä, ja sitä syödään paistettuna ja riisin tapaan keitettynä. Intiassa roti-rieska on yleisin tapa syödä durraa, kun taas Kiinassa durraa syödään riisin tapaan keitettynä tai höyrytettynä. Afrikassa siitä tehdään usein kuskusia tai puuroa.[3] Yhdysvalloissa durraa käytetään lähinnä rehuna.[2]
Durran käyttöä biopolttoaineena on myös tutkittu. Siihen käyttöön kasvista jalostetaan lajikkeita, jotka tuottavat biomassaa nopeasti, eivät niinkään jyväsatoa.[1]
[muokkaa] Lajeja
|
|
[muokkaa] Hybridit
- Sorghum × almum
- Sorghum × drummondii
[muokkaa] Lähteet
- ↑ 1,0 1,1 Scientists Develop Fast-Growing Sorghum for Biofuel 2007. Environment News Service.
- ↑ 2,0 2,1 Carter et al.: Grain Sorghum (Milo) Alternative Field Crops Manual. 1989. University of Wisconsin & Minnesota.
- ↑ FAO
- ↑ FAO Stat.

