Vehnä
Wikipedia
| Vehnä | ||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||
| Triticum aestivum L. |
||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||
 Vehnä Wikispeciesissä |
Vehnä (Triticum aestivum) on vehnien sukuun kuuluva tuulipölytteinen viljalaji, josta tehdään muun muassa leipää ja pastaa.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Vehnänviljelyn historia
Vehnän lähisukulaiset yksijyvävehnä (Triticum monococcum) ja emmervehnä (Triticum turgidum) ovat maailman vanhimpia viljelyskasveja. Molempien villimuotoja kasvaa Lähi-idässä, jossa molemmat on otettu viljelykseen jo 10 000 vuotta sitten[1][2]. Molemmista on olemassa useita toisistaan poikkeavia viljelysmuotoja, mutta nykyisin niiden viljelys on vähäistä, lukuun ottamatta emmervehnästä kehittynyttä durumvehnää (Triticum durum) eli makaronivehnää, jota viljellään runsaasti varsinkin Välimeren maissa ja käytetään etupäässä makaronien ja pastojen valmistukseen[2]
Nykyisin eniten viljelty vehnälaji, leipävehnä (Triticum asetivum), on ilmeisesti syntynyt emmervehnän sekä Kaspianmeren ympäristössä ja Keski-Aasiassa luonnonvaraisena kasvavan heinälajin Aegilops squarrosa risteytymänä.[2]. Arkelogisten todisteiden mukaan sitä on viljelty ainakin jo 6. vuosituhannella eaa.[2][3]. Antiikin Roomassa leipä oli perusravintoa, aikuinen mies söi kilon vehnäleipää päivässä.[4]
Lounais-Suomessa vehnää on viljelty jonkin verran jo vuosisatoja, mutta yleiseksi vehnän viljelys tuli Suomessa vasta 1900-luvun kuluessa.[5]
[muokkaa] Vehnänviljely nykyisin
Vehnä on riisin ja maissin ohella yksi maailman kolmesta eniten viljellystä viljalajista, ja vuosittain sitä tuotetaan maailmassa noin 600 miljoonaa tonnia. Se on eniten viljelty viljalaji lauhkeassa vyöhykkeessä, kuten suuressa osassa Eurooppaa, Yhdysvaltojen pohjoisosissa, Kanadassa, Pohjois-Kiinassa ja myös eteläisellä pallonpuoliskolla esimerkiksi Argentiinassa. FAOn tilastoissa vuosilta 2002-2004 vehnä oli maailman selvästi laajimmalla alalla (yli 200 miljoonaa hehtaaria) viljelty viljalaji[6]
Suomessa vehnän viljely rajoittuu pääasiassa maan lounaisosiin, koska vehnä tarvitsee pidemmän kasvukauden kuin ohra ja kaura ja on myös maaperän suhteen vaativa kasvatettava.[7] Syysvehnän pohjoisraja on Etelä-Suomessa, kevätvehnää viljellään suotuisilla paikoilla Oulun läänin korkeudelle asti.[8]
Suomessa viljellään kahdentyyppisiä vehnälajikkeita, syysvehniä ja kevätvehniä. Syysvehnät kylvetään syksyllä ja ne talvehtivat oraana. Kevätvehnät kylvetään vasta keväällä. Noin viidesosa Suomessa viljellystä vehnästä on syysvehnää ja neljä viidesosaa kevätvehnää. Vuotuinen vehnäsato on noin 700–800 miljoonaa kiloa.[9]
[muokkaa] Vehnän hinta
Vehnän hintaa säädellään Euroopan unionissa Euroopan unionin yhteisen maatalouspolitiikan mukaisesti.
- Suomi: 50/2008: 165,00 € / tn
- Ruotsi: 49/2008: 154,19 € / tn
- Saksa: 49/2008: 127,00 € / tn
- Ranska: 49/2008: 125,15 € / tn
- Lontoon pörssin futuurinoteeraukset 18.12.2008
- tammikuu 2009: 102,85 € / tn
- maaliskuu 2009: 106,43 € / tn
- Chicagon raaka-ainepörssi
- maaliskuu 2009: 143,43 € / tn
[muokkaa] Vehnä ravintona
Puolikarkeissa vehnäjauhoissa on sataa grammaa kohden 1408 kJ (336 kCal) energiaa. Hiilihydraatteja on 70%, rasvaa 1,2% ja proteiineja 10,2%.[10]
Vehnän kuten muidenkin viljavalmisteiden terveellisyys riippuu siitä, mitä jyvän osia viljatuotteeseen on käytetty. Täysjyväviljassa on enemmän kivennäisaineita kuin "valkoisissa jauhoissa", joihin käytetään pelkäkää jyvän kuoriosaa. Ytimessä on B-ryhmän vitamiineja, erityisesti riboflaviinia, niasiinia ja pantoteenihappoa.[11]
Vehnä ei sovi keliakiaa sairastaville sisältämänsä gluteenin takia. Myös vähähiilihydraattista dieettiä noudattavat välttelevät vehnän käyttöä.
Vehnänjyvistä tehdään jauhamalla ja seulomalla erilaisia tuotteita: mannasuurimoita, graham-, ydin- ja hiivaleipäjauhoja, leseitä, hiutaleita ja couscousia. Parhaan pastan valmistukseen käytetään erityisen kovaa durumvehnää, jonka valkuaispitoisuus on 15 % ja sakoluku ainakin 300.[3]
[muokkaa] Katso myös
 |
 |
 |
 |
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Estimated wheat yields during the emergence of agriculture based on the carbon isotope discrimination of grains
- ↑ 2,0 2,1 2,2 2,3 Arne Rousi: Auringonkukasta viiniköynnökseen, s. 64-77, WSOY 1997, ISBN 951-0-21295-4
- ↑ 3,0 3,1 Leipätiedotus: vehnä
- ↑ Doug Smith: Buying Power of Ancient Coins
- ↑ Korhonen, T.: Peltoviljely: Peltokasvit ja peltoalan kasvu Helsingin yliopisto, kansatiede.
- ↑ Cereal Statistics Gramene: Cold Spring Harbor Laboratory and Cornell University, USA..
- ↑ Finfood
- ↑ Soveri & Ulvinen & Kalliola: Viljakasvien pohjoisrajat. 1956.
- ↑ Vehnäsato ennätyssuuri - jos ilmat sallivat 15.7.2004. Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus (Tike).
- ↑ Fineli
- ↑ Viljavalmisteet Avoin yliopisto.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Pinkka, Lajituntemuksen oppimisympäristö: Vehnä (Triticum aestivum)
- Den virtuella floran: Vehnä (Triticum aestivum) (ruotsiksi)
- ITIS: Triticum aestivum (englanniksi)
- United States Department of Agriculture (USDA): Triticum aestivum (englanniksi)
- Flora of China: Triticum aestivum (englanniksi)
