Riisi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee kasvia. Muita merkityksiä on täsmennyssivulla.
Riisi
Oryza sativa - Köhler–s Medizinal-Pflanzen-232.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Yksisirkkaiset Liliopsida
Lahko: Poales
Heimo: Heinäkasvit Poaceae
Suku: Oryza
Laji: sativa
Kaksiosainen nimi
Oryza sativa
L.
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Riisi Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Riisi Commonsissa
Mies töissä riisipellolla Bangladeshissa

Riisi (Oryza sativa) on yksivuotinen 1–1,8 metriä korkea heinäkasvi. Riisi on tärkeä ravintokasvi etenkin Aasiassa, jossa kasvaa 90 % koko maailman riisistä. Arvioiden mukaan puolelle maailman ihmisistä riisi on pääasiallinen ravinnon lähde[1].

Kasvatus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Riisin kasvattaminen on työlästä, mutta kunhan vettä on saatavilla tarpeeksi, niin se kasvaa hyvin melkein missä tahansa, jopa vuorten rinteillä. Riisi on Aasian lämpimistä osista kotoisin[1] oleva noin metrin korkuinen tuuhearönsyinen heinäkasvi. Kukassa on kuusi hedettä.

Riisi on maapallon tärkeimpiä viljalajeja. Sitä viljellään melkein kaikissa lämpimissä maissa. Parhaiten se menestyy monsuuni-ilmastossa, minkä vuoksi se on varsinkin Etelä- ja Itä-Aasiassa tärkein viljalaji. Euroopassa sitä viljellään vain harvoilla alueilla kuten Pohjois-Italiassa ja Espanjassa[1] sekä Ranskan Camarguessa.[2]

Tavallinen riisi eli suoriisi kasvaa vesiperäisillä mailla, joita tavallisesti padoilla pidetään veden peitossa. Aasiassa on tapana istuttaa riisiä vasta taimina varsinaisille riisipelloille, kun ne ensin on muualla idätetty. Tällä tavoin vältytään monien rikkakasvien aiheuttamilta sadon menetyksiltä.[1] Vähän ennen sadonkorjuuta lasketaan vesi pelloilta pois. Vuoririisiä (v. montana) viljellään karummilla seuduilla, jolloin peltoa ei tarvitse pitää veden alla, joskin niukkasateisilla alueilla sitäkin on kasteltava.[1] Vuoririisi antaa niukemman sadon.[3]

Riisilajikkeet jaetaan toisaalta myös trooppisiin indica-riiseihin, jotka ovat peräisin Etu- ja Kaakkois-Aasiastasta, sekä viileämmässä ilmastossa kasvaviin sinica- eli japonica-riiseihin, joita on vanhastaan viljelty Kiinassa Jangtse-joen pohjoispuolella. Japonica-riisin varsi on lyhempi ja tanakampi kuin indica-lajikkeiden, ja niiden jyvät ovat pyöreämpiä. Kolmantena perustyyppinä on indonesialainen javanica-riisi, jonka varsi on korkea, röyhy pitkänomainen ja jyvät suuret.[1]

Tärkeimmällä viljelyalueellaan Intiassa riisin viljely alkaa noin helmikuussa veden laskemisella pellolle. Kolmisen kuukautta kestäneen veden laskun jälkeen alkaa kyntäminen. Kyntäminen tapahtuu edelleenkin usein härän avulla, vaikka koneitakin jo käytetään. Kyntämisen jälkeen riisi istutetaan pellolle. Tämän jälkeen riisin annetaan kasvaa. Noin elo-syyskuun vaihteessa riisisato korjataan pellolta ja heti tämän jälkeen alkaa noin kuukauden kestävä veden laskeminen pellolle. Tällä kertaa veden laskeminen on huomattavasti lyhyempi prosessi, koska maa on kesämonsuunin jäljiltä huomattavasti kosteampaa. Sen jälkeen alkaa jälleen kyntäminen ja istuttaminen. Riisin annetaan jälleen kasvaa, minkä jälkeen sato korjataan helmikuun aikana. Vuodessa saadaan siis kaksi satoa. Joskus huonoina vuosina yhdenkin sadon saaminen voi olla vaikeaa, kun taas toisina vuosina hyvällä tuurilla voi saada jopa kolme satoa.

Riisin tuotanto tonnettain maittain 2009
(miljoonaa tonnia)[4]
Kiina 197
Intia 134
Indonesia 64
Bangladeshin lippu Bangladesh 48
Vietnamin lippu Vietnam 39
Myanmarin lippu Myanmar 33
Thaimaan lippu Thaimaa 33
Filippiinit 16
Brasilian lippu Brasilia 13
Japani 11
Pakistanin lippu Pakistan 10
Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat 10
Lähde:
Food and Agriculture Organization

Riisi ravintona[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Riisiä valmistettaessa ravinnoksi (etupäässä suurimoiksi) jyvät kuoritaan, akanat poistetaan jyvän ympäriltä, minkä jälkeen jyvät tavallisesti kiillotetaan, jolloin ohut hedelmäseinä ja sen alla oleva kerros poistetaan.[1] Kiillotuksessa poistetut osat otetaan talteen riisileseinä ja ne ovat arvokasta rehua. Kuorimatonta riisiä sanotaan "paddyksi".[3] Kiillotettu riisi on vailla B1-vitamiinia, minkä vuoksi ihmiset, joiden ravinto koostuu liian yksipuolisesti riisistä, sairastuvat helposti puutostautiin, beriberiin.[5]

Riisin muunnoksen tahmariisin (v. glutinosa) jyvät muuttuvat keitettäessä tahmeaksi massaksi. Tahmariisi sisältää vähemmän tärkkelystä, mutta enemmän sokeria ja dekstriiniä kuin tavallinen riisi ja sitä käytetäänkin väkijuomien valmistukseen.[3]

Toisin kuin yleensä luullaan, riisi on ihmiselle poikkeuksellisen hyödyllinen ravintoaine sen proteiinikoostumuksen ansiosta. Jyvän sisältämä arginiini (välttämätön aminohappo) on ihmiselimistölle ihanteellisessa muodossa - proteiinia voi kutsua luomunitroksi. Typpioksidia tuottava aminohappo auttaa tarvittaessa verisuonia laajenemaan.[6] Länsimaissa väheksytyllä arginiinilla on myös esimerkiksi verenpaineterveyttä ja hormonitoimintaa tukeva vaikutus.

Ympäristönsuojelijat suosittelevat usein muiden kasvien kuin riisin käyttöä.

Suomessa riisi korvasi ohran ruoanlaitossa 1950-luvulla.[7]

Riisin alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Riisisadon korjuuta

Riisi kasvaa luonnonvaraisena Kaakkois-Aasiassa.[8] Varhaisimmat tiedot riisin viljelystä ovat nykyisen Thaimaan koilliselta Khoratin ylängöltä noin 3 000 eaa. Riisinviljely vaikutti myös alueen sosiaalisen ja poliittisen järjestelmän kehittymiseen.[9]

Riisiä on tuotu Suomeen jo 1600-luvulla. Silloin siihen oli varaa vain rikkailla säätyläisillä. Vielä 1800-luvulla riisipuuro oli harvinaista juhlaruokaa. 1800-luvun aikana riisiä saatiin jo maaseutukauppoihin ja vähitellen siis myös tavallisten kansalaisten ulottuville. [10]

Riisin suku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Riisin sukuun (Oryza) kuuluu noin kaksikymmentä luonnonvaraista ja kaksi viljeltyä lajia. Viljellyistä lajeista ylivoimaisesti yleisempi on tavallinen riisi Oryza sativa. Siitä on olemassa monia erilaisia muunnoksia, mutta niitä ei lueta eri lajeiksi.[1]

Eräillä alueilla Länsi-Afrikassa viljellään toistakin lähisukuista, mutta eri lajiksi luettavaa viljakasvia, afrikanriisiä (Oryza globerrina), mutta sen merkitys on jäänyt paikalliseksi. [1]

Pohjoisamerikkalainen intiaaniriisi (Zizania aquatica), joka tunnetaan myös villiriisin nimellä,[11] ei nimestään huolimatta ole riisin lähisukulainen.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i Arne Rousi: Auringonkukasta viiniköynnökseen, ravintokasvit ihmisen palveluksessa, s. 89-97. Porvoo: WSOY, 1997. ISBN 951-0-21295-4.
  2. Otavan iso Fokus, 6. osa (Ra-Su), s. 3410, art. Ranska (kuva ja kuvateksti). Otava, 1973. ISBN 951-1-01236-3.
  3. a b c Otavan iso Fokus, 6. osa (Ra-Su), s. 3507, art. Riisi. Otava, 1973. ISBN 951-1-01236-3.
  4. Agriculture Statistics > Grains > Rice production (2009) by Viitattu 27.12.2011.
  5. B1-vitamiini eli tiamiini Viitattu 4.10.2011.
  6. Jyrki Penttinen: Arginiini - 2000-luvun ihmelääke?, Tammi, 1997
  7. Marjo Valtavaara: Valkoinen riisi korvasi ohran 1950-luvulla. Helsingin Sanoamt, 20.9.2010, s. A7.
  8. http://www.historyforkids.org/learn/food/rice.htm
  9. Early History Thailand: A Country Study. Library of Congress, 1987.
  10. Sillanpää, M: ""Happamasta makeaan. Suomalaisen ruoka- ja tapakulttuurin kehitys.", Vantaa, 1999
  11. Rousi, s. 51

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]