Ohra

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ohra
Ohran tähkä on helpointa tunnistaa pitkistä vihneistä.
Ohran tähkä on helpointa tunnistaa pitkistä vihneistä.
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Yksisirkkaiset Liliopsida
Lahko: Poales
Heimo: Heinäkasvit Poaceae
Suku: Ohrat Hordeum
Laji: vulgare
Kaksiosainen nimi
Hordeum vulgare
L.
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Ohra Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Ohra Commonsissa

Ohra eli pelto-ohra (Hordeum vulgare) on tuulipölytteinen viljakasvi, jota käytetään rehuna, oluen raaka-aineena ja ihmisravinnoksi mm. leipien ja puurojen muodossa.

Ohrasta on kaksi muunnosta eli kaksitahoisohra (Hordeum vulgare var. distichon), jonka tähkän tähkylät ovat kahdessa rivissä sekä monitahoisohra (Hordeum vulgare var. vulgare), jossa tähkylät ovat 4–6 rivissä.

Ohran historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ohra on vanhimpia viljeltyjä viljalajeja. Sitä alettiin viljellä Lähi-idässä ehkä jo ennen 10000 eaa. Kuusirivinen ohra ilmestyi noin 6000 eaa.[1] Suomessa ohran viljelys alkoi viimeistään 4200 eaa Jaalassa tehtyjen arkeologisten kaivausten perusteellalähde?. Suomessa ohra oli tärkein ruokavilja 1800-luvulle asti, jolloin ruis otti sen paikan[2][vanhentunut linkki]. Riisi korvasi ohran ruoanlaitossa Suomessa 1950-luvulla.[3]

Ohranviljely nykyisin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

FAOn tilastoissa vuosilta 2002-2004 ohra oli maailman neljänneksi laajimmalla alalla (yli 56 miljoonaa hehtaaria) viljelty viljalaji maissin, riisin ja vehnän jälkeen, ja sen tuotanto tonneina oli myös neljänneksi suurin.[4] Ohra ja kaura ovat ainoat viljakasvit, joita viljellään käytännöllisesti katsoen koko Suomessa. Ohra tarvitsee lajikkeesta riippuen noin 70–85 vuorokauden mittaisen kasvukauden.

Ohran hinta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ohran hintaa säädellään Euroopan unionissa Euroopan unionin yhteisen maatalouspolitiikan mukaisesti.

  • Suomi: 14/2011: 165 € / tn
  • Puola: 14/2011: 197 € / tn
  • Saksa: 14/2011: 197 € / tn

Ohran tuholaisia, tauteja ja ohrapellon rikkakasveja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Osa ohraa piinaavista taudeista ja tuholaisista on muidenkin viljalajien kiusana, mutta ohralla on myös aivan omia vastuksia. Esimerkiksi viljakirva ei koske muihin viljalajeihin.[5]

Ohrapelto Hetekyläntien varressa Autioperällä.

Ohran käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa ohraa viljellään pääasiassa eläinten rehuksi. Sitä käytetään jonkin verran myös ihmisravintona, mutta huomattavasti vähemmän kuin vehnää ja ruista.

Ohramallas on oluen yleisin raaka-aine. Suomen vuotuisesta noin 1,8 miljardin kilon ohrasadosta käytetään oluen valmistukseen viidesosa. Rehuksi käytetään noin neljä viidesosaa. Ohran muu elintarvikekäyttö on nykyisin vähäistä.

Perinteisesti ohrasta on kuitenkin leivottu kahdenlaista leipää: nostattamatonta sekä nostatettua, joilla molemmilla on runsaasti paikallisia nimityksiä. Vanhastaan vaalea leipä oli useammin ohrasta kuin vehnästä leivottua. Tämän lisäksi ohrasuurimot ovat olleet tavallinen keittojen, kuten härkäpavusta valmistetun papurokan suurus.

Ohrasta valmistetaan tärkkelyspitoista suurustetta, jota käytetään peruna- ja maissijauhojen tapaan kastikkeiden ja keittojen suurustamiseen sekä leivontaan.

Ohra ravintona[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ohrasuurimoissa on sadassa grammassa 1288 kJ, 63,2 grammaa hiilihydraatteja, 2 grammaa rasvaa ja 8,3 grammaa proteiinia.[6] Esimerkiksi puuroriisissä on vähemmän proteiinia ja rasvaa, enemmän hiilihydraatteja.[7] Ohrassa on neljä kertaa niin paljon tiamiinia (B1-vitamiinia) kuin riisissä, ja kaliumia yli kaksinkertainen määrä. Ravintokuitua on kolme kertaa niin paljon kuin riisissä.

Ohrassa on gluteenia, joten keliakiaa sairastavat eivät voi sitä käyttää. Joidenkin ohramaltaista tehtyjen oluiden valmistusprosessissa gluteeni kuitenkin poistuu niin hyvin, että keliaakikkokin voi niitä juoda.[8]

Kuoreton ohra[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa on viljelty jonkin verran myös paljasjyväistä ohraa, joka on nykyään yleinen lähinnä Aasian ja Lähi-idän alueilla. Nämä lajikkeet ovat kuitenkin olleet heikkosatoisia ja koneelliseen korjuuseen soveltumattomia. Siemenkauppaan on Suomessa hyväksytty yksi kuoreton lajike, Jorma-ohra.[9]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Hordeum Introduction Gramene: Cold Spring Harbor Laboratory and Cornell University, USA..
  2. Leipätiedotus
  3. Marjo Valtavaara: Valkoinen riisi korvasi ohran 1950-luvulla. Helsingin Sanoamt, 20.9.2010, s. A7.
  4. Cereal Statistics Gramene
  5. Ohran yleisimmät ja haitallisimmat tuhoeläimet, taudit sekä rikkakasvit Agronet
  6. Ohrasuurimot Fineli
  7. Riisi puuroutuva Fineli
  8. Sitra muutti suomalaisen keliakia-osaamisen vientituotteeksi Sitra
  9. Kuoreton ohra MTT

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]