Jauhosavikka
Sivulta puuttuu | Jauhosavikka | ||||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||||
| Chenopodium album L. |
||||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||||
 Jauhosavikka Wikispeciesissä |
Jauhosavikka (Chenopodium album) on yleinen yksivuotinen rikkakasvi. Kasvia tavataan Suomessa kaikkialla pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Jauhosavikka on Suomessa muinaistulokas. Kasvi on alkuperältään euraasialainen ja on kulkeutunut ihmisen asutuksen mukana muualle. [1] Jauhosavikan suomalaisia kutsumanimiä ovat muun muassa saviheinä ja saviruoho.[2]
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Ulkonäkö ja koko
Jauhosavikka kasvaa 10–100 cm korkeaksi. Sen harmahtavat, savisen näköiset lehdet muistuttavat muodoltaan pinaattia. Se kukkii heinä–syyskuussa. Kukinto on vihreä ja vaatimaton. Tähkämäiseen kukintoon tulee runsaasti pieniä, kovia siemeniä.[2]
Jauhosavikan näköislajeja ovat pohjanjauhosavikka (Chenopodium suecicum), punasavikka (Chenopodium rubrum), hyvänheikinsavikka (Chenopodium bonus-henricus) ja kylämaltsa (Atriplex patula).[3]
[muokkaa] Rikkakasvina
Jauhosavikka kasvaa ja viihtyy multavassa typpipitoisessa maassa asutuksen läheisyydessä. Puutarhassa se on ikävä, koska se kilpailee varsinaisten viljelykasvien kanssa viemällä syväjuurisena kasvina maasta ravinteita. Koska kasvi on yksivuotinen ja lisääntyy ainoastaan siemenistä, on tärkeätä poistaa kukinnot kasvin torjumiseksi. Muhevasta mullasta kasvi on helppo poistaa kitkemällä. Jauhosavikka ei lisäänny juuren paloista.[1]
[muokkaa] Käyttö
Jauhosavikkaa voidaan käyttää ravinnoksi tuoreena pinaatin tapaan, tosin suuren oksaalihappopitoisuuden vuoksi se ei sovi hyvin esimerkiksi munuaisvikaisille. Pula-aikoina sen siemeniä on käytetty jauhojen jatkeena.
Jauhosavikalle on sukua inkojen ruokakasvi kvinoa (Chenopodium quinoa).[3]
[muokkaa] Lähteet
- ↑ a b Gunnel Ginsburg: Rikkakasvit: Tunnista ja hävitä, s. 12. Minerva Kustannus, 2010. ISBN 978-952-492-332-3.
- ↑ a b Farmit.net: jauhosavikka
- ↑ a b Yrttitarha 2000. Länsi-Pirkanmaan Koulutuskuntayhtymä. Viitattu 24.7.2007.
