Härkäpapu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Härkäpapu
Tuinboon bontbloeiend.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Fabales
Heimo: Hernekasvit Fabaceae
Alaheimo: Faboideae
Tribus: Vicieae
Suku: Virnat Vicia
Laji: faba
Kaksiosainen nimi
Vicia faba
L.
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Härkäpapu Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Härkäpapu Commonsissa

Härkäpapu (Vicia faba) on yksi maailman vanhimmista viljelyskasveista. Sen villiä kanta­lajia ei tunneta, mutta Välimeren maissa sitä on laajalti viljelty viimeistään kolmannella vuosi­tuhannella eaa., toden­näköisesti aikaisemminkin. [1] Härkäpavun siemenet ovat yleensä isoja ja itse kasvi kasvaa varsin kookkaaksi. Monista muista viljellyistä palko­kasveista poiketen se on pysty- ja tanakka­vartinen eikä sen lehdissä ole kärhiä.[1]

Nykyään härkäpavun tärkeimpiä viljely­alueita ovat Kiina, Egypti ja Etiopia. Varsinkin Egyptissä se on köyhän väestön­osan tärkein proteiinin lähde.[1]

Härkäpapu Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Härkäpapu on vanha ja yleinen ravinto- ja rehukasvi. Ensimmäinen kirjallinen merkintä härkäpavusta Suomessa on vuodelta 1324, kun Maunu Ladonlukko määräsi talonpoikaispavun viljelyksestä maksettavaksi kymmenykset kirkolle. [2]

Suomessa härkäpavun viljely on alkanut viimeistään merovingiajalla eli 600-luvulla. Härkäpapu oli perunan ja vihreän herneen tuloon saakka Suomessa hyvin suosittu ravintokasvi. Sitä viljeltiin etenkin Kaakkois-Suomessa, Kymi­joen ja Päijänteen itäpuolella.[1] Härkä­papua on Suomessa perinteisesti käytetty lähinnä ihmis­ravintona toisin kuin eteläisemmissä maissa, joissa se on ollut myös tärkeä rehu­kasvi. Etelä-Karjalassa papurokka oli perinteisesti pitojen viimeinen ruokalaji. Härkäpavun eli rokka­pavun viljely supistui Suomessa kuitenkin nopeasti, ja 1960-luvulla tutkijat löysivät enää vain Lappeenrannan seudun kylistä.[1] Savitaipaleella ja Lemillä härkäpavun perinteinen viljely jatkuu edelleen. Viime vuosikymmeninä siitä on jalostettu lajikkeita (Ukko, Kontu) kotimaisen rehuntuotannon tarpeisiin.[3] Näitä rehulajikkeita on myös kokeiltu käyttää ruuan raaka-aineina.

Viime vuosina kiinnostus härkäpapua kohtaan on jälleen lisääntynyt ja härkäpavulla viljellyt peltopinta-alat ovat kasvaneet huomattavasti. Härkäpapua viljellään etupäässä rehuksi korvaamaan tuontisoijaa, jonka maailmanmarkkinahinta on noussut paljon.

Härkäpapulajikkeita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa suosituin härkäpapulajike on Kontu, jolle on olemassa vakituinen siemenkauppa. Se on kehitetty aikaisempien suomalaisten lajikkeiden perusteella. Virolainen härkäpapulajike on Jõgeva. Melko runsaasti lajikkeita on Ranskassa.

  • Maya [5]
  • Mélodie [4]
  • Mikko 1977-, Suomen ensimmäinen lajikeluettelon härkäpapu [4][8]
  • Mireille [5]
  • Ukko [4]
  • Victoria [5]

Härkäpavun maatiaiskannat ovat Suomessa monenkirjavia. Väritykseltään ne jakautuvat mustanvioletteihin, ruskeisiin ja kellanvaaleisiin. Kokonsa puolesta niitä on lähinnä keskikokoisia ja pieniä, suurikokoiset papukannat ovat harvinaisia. Kantojen aikaisuudessa ja maussa on myös melkoisia eroja. Kotitarveviljelyssä on tapana kylvää useammanlaista siementä samaan maahan. Hyvälaatuinen pavunsiemen pensastuu ja yhdestä siemenestä nousee kolmesta viiteen vartta. Härkäpapu kylvetään keväällä ensimmäisten kasvien joukossa, sillä sen taimet eivät ole hallanarkoja. Etelä-Karjalassa tou'onteon alkajaispäivää onkin vanhastaan sanottu pavunkyntöpäiväksi. Rokkapavun kotitarveviljelyssä käytetään perinteisiä menetelmiä eli papu leikataan ja sidotaan lyhteiksi, jotka nostetaan tuleentumaan pariksi viikoksi. Sen jälkeen papu puidaan jaloin tallomalla tai käsin silpimällä. Suurten papuviljelmien sato korjataan nykyisin leikkuupuimurilla, minkä mahdollistaa jalosteiden standardikokoinen siemen.

Härkäpapu on maukas ja hyvä kotimaisen kasviproteiinin lähde. Luomutilat tuottavat sitä jonkin verran rehuksi.

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Härkäpapuja palossa.

Härkäpapu on hallan kestävä laji, sillä sen taimet kestävät n. 3-4 °C:n hallaa. Härkäpapua myydään ruoanlaittoon kokonaisena ja rouheena, joka on nopeaa valmistaa.[9] Härkäpapurouheesta voi tehdä kasvispihvejä, kastiketta tai käyttää sitä pitsan täytteenä jauhelihan tapaan. Rouhetta liotetaan ensin vedessä noin kymmenen minuuttia ja maustetaan hyvin. Myös esikeitettyä rouhetta myydään; käsittelyksi riittää 15 minuutin keittäminen.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]