Lappeenranta

Lappeenranta Villmanstrand
vaakuna	sijainti
www.lappeenranta.fi
Sijainti	61°04′N, 028°11′E
Maakunta	Etelä-Karjalan maakunta
Seutukunta	Lappeenrannan seutukunta
Perustettu	1649
Kuntaliitokset	Lappee (1967) Lauritsala (1967) Nuijamaa (1989) Joutseno (2009) Ylämaa (2010)
Kokonaispinta-ala	1 723,50 km² 56:nneksi suurin 2011
– maa	1 433,36 km²
– sisävesi	290,14 km²
Väkiluku	72 183 13:nneksi suurin 30.11.2011
– väestötiheys	50,36 as/km² (30.11.2011)
Ikäjakauma	2010
– 0–14-v.	14,8 %
– 15–64-v.	66,4 %
– yli 64-v.	18,8 %
Äidinkieli	2010
– suomenkielisiä	95,2 %
– ruotsinkielisiä	0,2 %
– muut	4,6 %
Kunnallisvero	19,5 % 221:nneksi suurin 2012
Kaupunginjohtaja	Kimmo Jarva

Lappeenranta (ruots. Villmanstrand) on kaupunki Etelä-Karjalan maakunnassa Kaakkois-Suomessa. Kaupunki sijaitsee Saimaan vesistöalueen etelärannan ja Venäjän rajan välisellä alueella. Asukasluvultaan Lappeenranta on Suomen 13:nneksi suurin kaupunki, ja siellä asuu 72 183 asukasta.

Lappeenrannan naapurikuntia Suomen puolella ovat Imatra, Lemi, Luumäki, Miehikkälä, Ruokolahti ja Taipalsaari. Venäjän puolella naapureina ovat Tienhaara (Seleznjovo) ja Antrea (Kamennogorsk). Lappeenranta on koko Etelä-Karjalan maakunnan väestöllinen, kulttuurin^lähde? ja elinkeinon keskus.

Lappeenranta kuului vuoteen 1945 asti Viipurin lääniin. Vuosina 1945–1997 se kuului Kymen lääniin ja vuodesta 1998 vuoteen 2009 Etelä-Suomen lääniin. Lappeenrannan pinta-ala oli 2011-01-01 1. tammikuuta 2011 1 723,50 km², josta 1 433,36 km² on maata ja loput 290,14 km² sisävesialueita.

Historia

Ennen kaupungin perustamista

Vanhan Lappeen Kirkon muistomerkki Lappeenrannan linnoituksessa.

Kauskilan kylä eli nykyinen Karhunkylä sijaitsee 10 kilometrin päässä Lappeenrannan keskustasta etelään. Siitepölytutkimuksessa on havaittu, että ensimmäiset pysyvän asutuksen merkit ilmaantuvat Kauskilaan jo 400-luvulla eaa.^lähde? Kauskilan ruumiskalmisto on tunnettu ristiretkiaikainen ja keskiaikainen muinaisjäännös. Lappeen pitäjä perustettiin 1300-luvulla. Pitäjän vanha keskus sijaitsi Kauskilassa. Siellä sijaitsi myös pitäjän kirkko, Kauskilan kappeli. Pitäjä ulottui Saimaan etelärannalle.

Lappeen pitäjään kuuluneella Lapvedenrannan markkinapaikalla (nykyinen matkustajasatama) oli ennen kaupungin perustamista viipurilaisten kauppiaiden varastoja ja hallintorakennuksia. Sijainti oli liikenteellisesti edullinen. Kaupunkiin ja sitä ennen markkinapaikalle tuotiin tervaa ja muita markkinatuotteita laajalta alueelta. Niemellä sijaitsi myös Lappeen kirkko, joka on merkitty maanmittarin 1640-luvulla tekemään Lappeen karttaan. Varhaisesta kirkosta ei enää ole jäljellä kuin muistomerkki Linnoituksessa. Uusi kirkko rakennettiin myöhemmin Linnoituksen ulkopuolelle.

Lappeenrannan perustaminen ja Ruotsin vallan aika vuoteen 1743

Lappeenrannan kaupungin perustamista esitti silloinen Viipurin ja Savonlinnan läänin maaherra Johan Rosenhane vuonna 1649, ja samana vuonna Lappeenranta sai kaupunkioikeudet kuningatar Kristiinalta, joka allekirjoittaessaan perustamisasiakirjaa antoi kaupungille sinetin, jonka kuviona oli villi metsäläinen. Tästä syystä kaupungin ruotsinkieliseksi nimeksi tuli Villmanstrand. Varsinaisen kaupungiksi julistamisen suoritti kenraalikuvernööri Pietari Brahe. Lappeenranta perustettiin maakaupungiksi. Kaupungin porvarit saivat harjoittaa kauppaa muiden maakaupunkien ja tapulikaupunkien, kuten Viipurin, kanssa. Suoraan ulkomaankauppaan heillä ei ollut lupaa.

Kaupungin pinta-ala perustamisvaiheessa oli 1,1 km² käsittäen lähinnä Saimaaseen työntyvän harjanteen nykyisen Linnoituksen alueella.^lähde? Asukkaita kaupungissa oli muutama sata. Varhaisen kaupungin rakennukset olivat kaikki puusta, ja ovat sittemmin kaikki tuhoutuneet. Hattujen sodan Lappeenrannan taistelussa 23. elokuuta 1741 venäläiset joukot valtasivat kaupungin.

Venäjän keisarikunnan aika 1743–1811

Ruotsille tappiollinen Hattujen sota päättyi Turussa 1743 solmittuun rauhaan. Lappeenrannan, Haminan ja Olavinlinnan (Savonlinna) linnoitukset jäivät Venäjän keisarikunnan puolelle. Alueelle perustettiin vuonna 1744 Viipurin kuvernementti, joka koostui Viipurin, Käkisalmen ja Kyminkartanon provinsseista. Alueen nimitykseksi yleistyi Suomen sodan 1808–09 aikaan Vanha Suomi, erotukseksi Uudesta Suomesta, jota venäläiset olivat liittämässä keisarikuntaan. Lappeenrannasta tuli Kyminkartanon provinssin keskus, johon sijoitettiin provinssihallinnosta vastaava käskynhaltija.

Venäjän keisarinna Katariina II uudisti kaupunkihallintoa. Porvarisoikeudet vapautettiin, jolloin kuka tahansa kaupunkilainen saattoi ryhtyä kauppiaaksi. Lappeenranta soveltui alueensa keskukseksi; sinne voitiin vaivattomasti vesireittejä pitkin kuljettaa veroviljaa myös provinssin pohjoisosista. Osa viljasta oli tarkoitettu linnoituksessa olleiden venäläisten yksiköiden tarpeisiin, loput kuljetettiin talvisin Viipuriin, jossa kruunulla oli suuret viljavarastot.

Paavali I:n noustua valtaistuimelle hän kumosi ensi töikseen Katariinan byrokraattiseksi ja kalliiksi osoittautuneen paikallishallintojärjestelmän. Kaupungin virastojen ja virkamiesten määrää vähennettiin, ja vasta Vanhan Suomen liittämistä seuranneina vuosina 1810-luvun lopulla kaupunki sai taas ruotsalaisen hallintomallin porvarisoikeuksineen ja käsityöläisten kiltoineen.

Taloudellisesti 1700-luku oli vaikeaa aikaa, sota oli katkaissut Viipurin kauppayhteydet Savoon ja Pohjois-Karjalaan, mistä myös kuuluisat syyskuussa kahdesti järjestettävät Lappeen markkinat kärsivät. Tervan vienti taantui, ja 1740-luvulle tultaessa se oli lähes pysähdyksissä. Lappeenranta kuului ennen sotaa ja myös niiden jälkeen Haminan kauppapiiriin. Haminalaiset valvoivat oikeuksiaan tarkasti, ja estivät lappeenrantalaisten ja savolaisten talonpoikien yhteydet Viipuriin. Vasta 1784 kauppapakko kumottiin, ja kaupankäynti Viipurin kanssa vilkastui jälleen. Viipuriin rahdattiin sahatavaraa, viljaa, voita ja talia, ja tuotiin pääasiassa suolaa.

Lappeenranta sai keisarikunnan vuosinaan runsaasti vaikutteita Venäjältä. Kaupungilla oli erityisesti 1790-luvulta lähtien vahva sotilaallinen leima, jota korosti siviili- ja sotilasväestöjen erottaminen omille alueilleen. Vuorovaikutusta oli kuitenkin runsaasti, kun kansallisuudeltaan ruotsalaiset ja venäläiset kauppiaat solmivat liikesuhteita varusväen kanssa. Samalla kaupungin seuraelämä vilkastui, kun venäläiset upseerit osallistuivat paikallisten virkamies- ja kauppiasperheiden illanviettoihin. Lappeenranta oli läheisessä kosketuksessa Viipuriin, josta saatiin tietoja viimeisimmistä Pietarissa noudatettavista muotisuuntauksista, joita viiveellä seurattiin myös Saimaan rannalla.

Autonomian aika 1812–1917

Lappeenranta liitettiin vuonna 1812 muun Vanhan Suomen lailla autonomiseen Suomen suuriruhtinaskuntaan. Samalla kaupunki muuttui rajalinnoituksesta sisämaakaupungiksi. Lappeenranta oli 1800-luvun alussa pieni kaupunki sekä väkiluvultaan että pinta-alaltaan: kaupunkilaisia oli vuonna 1812 vain 210. Asutus oli levinnyt Linnoituksen ulkopuolelle Palloon ja Lappeen kirkon tuntumaan Suureksi esikaupungiksi kutsutulle alueelle.

Itsenäisyyden aika 1917–

Poliittiset vastakkaisuudet kansan keskuudessa syntyivät helmikuun manifestiin (1899) suhtautumisen ja suurlakon (1905) myötä. Lakon jälkeen perustettiin työväen järjestyskaartit eli kansalliskaartit, ja Venäjän vallankumouksen jälkeen työväenmiliisistä tuli punakaarti. Tämän vastavoimaksi perustettiin suojeluskuntia. Lappeenrannassa punakaartin rykmentti perustettiin 11. marraskuuta 1917. Osapuolten välillä käytiin yhteenottoja, ja punakaartilaiset ottivat Lappeenrannan vuoden 1918 alussa haltuunsa suojatakseen aselähetyksensä.

Lappeenrannassa väkivaltaisuudet ajoittuivat sodan alkuun ja huhtikuun loppuun. Huhtikuun lopulla punaiset suorittivat joukkomurhia. Valkoiset ottivat kaupungin haltuunsa 26. huhtikuuta, minkä jälkeen he aloittivat puhdistukset. Sodan jälkeen kaupunkiin perustettiin 13. toukokuuta sotavankileiri. Sisällissota jätti kaupunkiin pitkäaikaisen trauman ja katkeruuden.

Lappeenrannan teollistuminen

Lappeenrannassa ei 1800-luvun alussa ollut varsinaisia teollisuusammattien harjoittajia. 1800-luvun puolivälissä Lappeenrantaa ja Lappeelle perustettiin muutamia pieniä teollisuuslaitoksia eli manufaktuureja. Paikkakunnalla toimi esimerkiksi saviastiatehdas ja öljynpuhdistamo, sekä viinatehdas. Yhteiskunnan muuttuminen alkoi näkyä 1800-luvun viimeisinä vuosikymmeninä. Kaupunkiin ja sen ympäristöön kohosi teollisuuslaitoksia, kuten Kaukaan tehdas, Lauritsalan saha ja myöhemmin Chymoksen elintarviketehdas entisen korkkitehtaan paikalle. Myös liikenneyhteydet paranivat rautatien ja kanavan vaikutuksesta.

Lappeenrannan rakuunat

Lappeenrantaan muodostettiin ratsuväen joukko-osasto Suomen Rakuunarykmentti keisarin asetuksella 17.4.1889. Lappeenranta valittiin hyvän ilmastonsa, ja kulkuyhteyksien ansioista. Kaupunginvaltuusto myönsi korvauksetta joukko-osastolle maa-alueen kaupungin laidalta. Varuskuntaan rakennettiin punatiiliset kasarmit. Vuonna 1901 keisarin asevelvollisuuslain myötä rakuunarykmentti lakkautettiin, ja tilalle muodostettiin Suomenmaalainen rakuunarykmentti. Uudenmaan Rakuunarykmentti siirrettiin vuonna 1921 Lappeenrantaan ja mallia 1922 olevat rakuunaunivormut tulivat tunnetuiksi kaupunkilaisten keskuudessa. Myös Hämeen Ratsurykmentti oli ennen sotia sijoitettuna kaupunkiin. Uudenmaan Rakuunapataljoona toimi itsenäisenä joukko-osastona vuoteen 1989 saakka, mutta nykyään ratsuväen perinteitä edustaa enää pieni Maasotakoulun alaisuudessa oleva varusmiesosasto.

Lappeenranta nykyään

Syksy saapuu Lappeenrannan satamaan.

Nykyinen Lappeenranta on kasvanut kuntaliitosten (Lappeen kunta ja Lauritsalan kauppala 1967, Nuijamaan kunta 1989, Joutsenon kaupunki 2009, Ylämaan kunta 2010) myötä 1756 neliökilometrin laajuiseksi rajakaupungiksi, jolla on yhteistä rajaa Venäjän kanssa 70 kilometriä.

Viipurin jäätyä Venäjän puolelle on Lappeenrannasta tullut karjalaisen heimon vara-Viipuri. Karjala-lehti muutti Viipurista jatkosodan jälkeen Lahden kautta Lappeenrantaan. Lappeenranta pitää yllä Viipurin kulttuuriperintöä.

Lappeenranta on Etelä-Karjalan maakunnan elinkeinoelämän ja moni-ilmeisen kulttuurin keskus. Rajan läheisyys ja kaupungin sijainti tekevät Lappeenrannasta merkittävän tavara- ja henkilöliikenteen keskuksen, jossa kansainvälisyys kuuluu arkeen. Lappeenrannalle tärkeää on myös teollisuus, suurimpiin työnantajiin kuuluvat UPM-Kymmene, Outotec, joka osti teollisuussuodattimia valmistaneen Laroxin 2009, Ihalaisten teollisuusalue ja UPM-Kymmene Wood.

Lappeenrannan keskustaajama-alue jakautuu kolmeen suurempaan keskukseen: pääkeskukseen sekä idässä Lauritsalaan ja lännessä Sammonlahteen. Pienempiä keskuksia ovat Voisalmi pohjoisessa ja Mäntylä-Myllymäki etelässä. Keskustaajamassa asuu noin 90 prosenttia kaupungin väestöstä ja 10 prosenttia laajalla maaseutumaisella alueella keskustaajaman ulkopuolella.

Lappeenrannan satama kuvattuna Lappeenrannan linnoituksen mäeltä.

Kaupunginosat

Alakylä, Hakali, Harapainen, Hartikkala, Hiessilta, Huhtiniemi, Hyrymäki, Ihalainen, Joutseno, Kanavansuu, Karhuvuori, Kariniemi, Kaukas, Keskus, Kesämäki, Kimpinen, Kivisalmi, Kourula, Kuusela, Kuusimäki, Kylpylä, Laihia, Lapvesi, Lauritsala, Lavola, Leiri, Lentokenttä, Lepola, Linnoitus, Mattila, Mustola, Myllymäki, Mälkiä, Mäntylä, Nuijamaa, Pajarila, Pallo-Tyysterniemi, Parkkarila, Peltola, Pikisaari, Reijola, Ruoholampi, Rutola, Sammonlahti, Selkäharju, Skinnarila, Suolahti, Taikinamäki, Tirilä, Tykki-Kiviharju, Uus-Lavola, Voisalmi.

Kyliä

Hanhijärvi, Hiivaniemi, Kansola, Konnunsuo, Kontu, Leino, Louko, Moisio, Raippo, Ruokola, Simola, Sirkjärvi, Vainikkala.

Matkailu

Lappeenrannan satama elokuisena iltana.

Lappeenrannalla on värikäs historia kahden erilaisen kulttuurin rajakaupunkina. Lappeenrannan menneisyys näkyy parhaiten kaupungin vanhimmassa osassa Linnoituksessa, jossa sijaitsevat kaupungin museot, kujat, galleriat ja käsityöläisten työtilat. Linnoituksen pohjoiskärjessä sijaitsevassa Etelä-Karjalan maakuntamuseossa on mittava kokoelma Viipurin historiaa mukaan lukien kaupungin pienoismalli. Satamatorilta lähtevät risteilyt Saimaalle ja Viipuriin. Saimaan kanavan toimintaan voi tutustua myös kuivalla maalla Kanavamuseossa tai seuraamalla sivusta sulutusta.

Lappeenrannan linnoituksen vieressä sijaitsee matkustajasatama. Satamassa on kesäisin paljon erilaisia huvialuksia ja siitä pääsee myös risteilylle Saimaan Kanavaa pitkin Viipuriin. Satamasta löytyy myös kaksi ravintolalaivaa, S/S Suvi-Saimaa ja S/S Prinsessa Armaada, jotka molemmat ovat Saimaalla liikennöineitä höyrylaivoja. Satamassa on myös järjestetty Saimaan höyrylaivojen tapaaminen, Saimaan höyrylaivaregatta kesällä 2006.

Myös henkilöliikenne rajan yli on vilkasta. Lappeenrannasta on tullut mm. venäläisille suosittu ostospaikka ja matkailukeskus. Lappeenrannan tax-free -myynnin volyymi on Suomen toiseksi suurinta heti Helsingin jälkeen. Tax free -myynnin arvo Lappeenrannassa 2009 oli 38 miljoonaa euroa, mikä on 28,3 prosenttia koko Suomen tax free -myynnistä.

Lappeenrannassa sijaitsee Suomen vanhin, vuonna 1918 perustettu lentokenttä. Lentokenttä sijaitsee vain muutaman kilometrin päässä kaupungin keskustasta, ja sieltä lennetään mm. rahtiliikennettä sekä charter-lentoja. Lappeenrannan ilmailuyhdistys ry (perustettu v. 1935) on järjestänyt useita suuria, kansainvälisiä lentonäytöksiä vuosien kuluessa, mm. heinäkuussa 2005, jolloin yhdistys vietti 70-vuotisjuhliaan.

Kulttuuri

Lappeenrannan kaupunginteatteri

Lappeenrannan kaupunginteatteri on ammattiteatteri, jonka yleisöpohja ulottuu Etelä-Karjalasta pääkaupunkiseudulle. Teatteri toimii kolmella näyttämöllä: Jukola-salissa ja Veeran kammarissa sekä Lappeenrannan Linnoituksen kesäteatterissa. Teatteri tuottaa 5 –7 ensi-iltaa vuosittain. Ohjelmisto kattaa yleisön eri ikäryhmät ja teatteritarjonnan koko kirjon kantaesityksistä ulkomaisiin ja kotimaisiin esityksiin, musiikkiteatteriin ja lastenteatteriin. Ohjelmistoa rikastuttavat lisäksi lukuisat vierailuesitykset.

Lappeenrannan kaupunginorkesteri on 22 päätoimisen ammattimuusikon muodostama täyskunnallinen pieni sinfoniaorkesteri, jonka taiteellinen johtaja on Tibor Bogányi. Julkisia konsertteja on vuosittain nelisenkymmentä. Ohjelmisto on laaja ulottuen barokista ja wieniläisklassisesta musiikista viihteeseen ja jazziin.

Lappeenrannan kaupunki järjestää seuraavan kerran vuonna 2013 Lappeenrannan valtakunnalliset yksinlaulukilpailut. Kilpailu on merkittävä musiikkitapahtuma, jonka kautta nuoria laulajia on päässyt merkittävän uran alkuun. Kuuluisia laulukilpailun voittajia ovat mm. Jorma Hynninen, Karita Mattila, Soile Isokoski, Kirsi Tiihonen, Camilla Nylund, Johanna Rusanen, Petteri Salomaa, ja Jaakko Kortekangas. Laulukilpailuiden väliin jäävinä vuosina kaupungissa järjestetään Laulava Lappeenranta -foorumi, joka tuo kuultavaksi erityylisiä laulajia ja laulutyylejä.

Lappeenranta Big Band on harrastuspohjalta, mutta silti ammattimaisesti toimiva, 19-jäseninen (2011) orkesteri ja samalla toinen kahdesta Suomen vanhimmasta edelleen toimivasta big bandistä. Orkesteri on toiminut jo vuodesta 1954 lähtien, jolloin se perustettiin nimellä Lappeenrannan muusikkojen suuri tanssiorkesteri. Yhdistysmuotoiseksi toiminta muuttui vuonna 1987. Merkittävimpiä saavutuksia ovat olleet Suomen Big Band -mestaruuskilpailun voitot 1989 senior-sarjassa, sekä 1991 ja 1998 junior-sarjassa. Orkesterin kapellimestarina on vuodesta 1996 lähtien toiminut Ismo Varis. Lappeenranta Big Band on vaikuttanut myös monen maamme eturivin jazz-muusikon kasvualustana, joista esimerkkeinä mm. Mikko Pettinen (trp), Mikko Mäkinen (sax), Mikko Taipale (dr), Tomi Salesvuo (dr), Mikko Mustonen (trb) ja Esa Niiva (sax).

Kesäisin järjestettäviä populaarikulttuurin tapahtumia on mm. Linnoituksen Yö. Maan suurin lasten ja nuorten kansantanssitapahtuma Lasten Kalenat järjestetään joka toinen kesä Lappeenrannassa. Lappeenrannassa järjestetään vuosittain nuorisotapahtuma Kaamospuhallus. Viimeisin tapahtuma järjestettiin 19. marraskuuta 2010. Esiintyjinä tapahtumassa nähtiin mm. Indica.

Lappeenrannasta on kotoisin myös pari raskaamman rockin suomalaista tähtinimeä, Kotiteollisuus ja Mokoma. Lappeenrannasta tulee myös useita black metal -yhtyeitä, kuten Satanic Warmaster ja Horna.

Kirjailija Laila Hirvisaari (ent. Hietamies) on kirjoittanut lukuisia Lappeenrannasta ja lappeenrantalaisista kertovia romaaneja, joista ensimmäinen, Lehmusten kaupunki, ilmestyi vuonna 1972. Laila Hirvisaari on asunut yli 30 vuotta elämästään Lappeenrannan seudulla.

Taidegallerioista ja -museoista merkittävimmät ovat Etelä-Karjalan museo, Etelä-Karjalan taidemuseo ja Ratsuväkimuseo, jotka sijaitsevat linnoituksessa. Linnoituksessa sijaitsee myös pienempiä gallerioita sekä taiteilijoiden työhuoneita. Kauppatorin tuntumassa Snellmaninkadulla pitää majaansa Kaakkois-Suomen Valokuvakeskus gallerioineen ja lukukirjastoineen, jonka tiloissa myös Saimaan kameraseura kokoontuu kerran kuukaudessa. Hieman kauempana keskustasta sijaitsee Etelä-Karjalan Taiteilijaseuran ylläpitämä galleria Pihatto.

Lappeenrannassa pitää kotipaikkaansa moni muukin kulttuurialalla toimiva yhdistys. Näistä mainittakoon esim. Etelä-Karjalan maakuntakuoro ry (Etelä-Karjalan Klassinen kuoro), Etelä-Karjalan orkesteriyhdistys ry, Kaakkois-Suomen Taidekäsityöläiset Täky ry, Karjalan lauluveikot ry, Korutaideyhdistys ry, Lappeenrannan nuorisosirkus ry, Lappeenrannan Taideyhdistys ry sekä Teatteriyhdistys KESY ry.

Vuonna 1921 rakennettu Joutsenon kirkko

Kirkot

Lappeenrannassa on viiden evankelisluterilaisen seurakunnan muodostama seurakuntayhtymä. Seurakunnat ovat Joutsenon seurakunta (Joutsenon kirkko), Lappeenrannan seurakunta (Lappeenrannan kirkko), Lappeen seurakunta (Lappeen Marian kirkko), Sammonlahden seurakunta (Sammonlahden kirkko) ja Lauritsalan seurakunta (Lauritsalan kirkko). Lappeen seurakuntaan kuuluu myös siihen vuoden 2009 alussa liittyneiden Nuijamaan seurakunnan Nuijamaan kirkko ja Ylämaan seurakunnan Ylämaan kirkko.

Lappeenrannassa toimii ortodoksinen seurakunta, jonka Jumalansynnyttäjän suojeluksen kirkko sijaitsee Linnoituksessa. Rakennus on Suomen vanhin ortodoksinen kivikirkko. Sen lisäksi seurakuntaan kuuluu Pyhän Nikolaoksen kirkko Imatralla.

Urheilu

Lappeenrantalaisella joukkueurheilulla on erittäin vankka edustus maan sarjoissa. Jääkiekon SM-liigassa pelaa Saimaan Pallo (SaiPa). Korisliigassa pelaava Lappeenrannan NMKY on vuosien 2005 ja 2006 Suomen-mestari, ja Catz pelaa koripallon naisten SM-sarjassa. Amerikkalaisen jalkapallon Vaahteraliigassa pelaa Rajaritarit. Veiterä on perinteikäs Bandyliigassa pelaava jääpallojoukkue, ja RB-93 pelaa Kaukalopalloliigassa, jossa voitti Suomen-mestaruuden kaudella 2010–2011. NST:n miehet ja naiset pelaavat Salibandyliigassa, ja naisten joukkue voitti kaudella 2005–2006 Suomen-mestaruuden. Kultsu FC ja PEPO pelaavat jalkapallon miesten Kolmosessa, minkä lisäksi PEPOlla on joukkue naisten Kakkosessa. Pesäpallossa Pesä Yseillä on joukkue naisten Superpesiksessä, jossa se on saavuttanut himmeämpiä mitaleja. Sukellusta harrastavat Saimaan Norpat ja miekkailua Saimaan Säilät.

Lähellä satamaa sijaitsee Kimpisen urheilukeskus, jossa on pidetty Kalevan kisoja. Muita liikuntapaikkoja ovat Kisapuisto (kolme jäähallia, hiekkatekonurmi, tekojäärata), Vanha kenttä (pesäpallokenttä, hiekkatekonurmi), Ammattikoulun kenttä (jalkapallo, lämmitettävä nurmi), Joutsenon urheilukeskus ja Sammonlahden nurmi ja tekonurmi.

Lappeenrannan teknillinen yliopisto

Koulutus

Lappeenrannassa suorittaa peruskoulun tai lukion jälkeisiä opintojaan noin 13 000 opiskelijaa. Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa opiskelee noin 5 500, Saimaan ammattikorkeakoulussa 2 700, ammattiopistossa 3 000, aikuisopistossa 250 ja maasotakoulussa 200 opiskelijaa. Osa ammattikorkeakoulun ja ammattiopiston opiskelijoista suorittaa opintojaan Imatralla. Lappeenrannassa toimivat myös kesäyliopisto, kansalaisopisto ja musiikkiopisto. Opiskella voi myös avoimen korkeakoulun tai avoimen ammattikorkeakoulun kursseilla.

Lappeenrannassa on suhteellisesti yksi runsaimmista opiskeluasuntotarjonnoista Suomessa.^lähde? Asuntoja vuokraa Lappeenrannan seudun opiskelija-asuntosäätiö LOAS. Lappeenranta nousi Opiskelijan yliopisto 2006 -selvityksessä Suomen parhaaksi opiskelukaupungiksi.

Elinkeinot

Merkittäviä työllistäjiä ovat:

• Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymä: 3600 ihmistä
• Lappeenrannan kaupunki: 2400 ihmistä
• UPM-Kymmene Oyj:n Kaukaan tehtaat: 800 ihmistä
• Lappeenrannan teknillinen yliopisto: 930 ihmistä
• Fazer Makeiset Oy
• Outotec Oyj
• Nordkalk Oyj Abp
• Paroc Oy Ab
• Puolustusvoimat
• VR-Yhtymä Oy

Liikenneyhteydet

Lappeenrantaa palvelevat Karjalan rata, valtatie 6 ja Lappeenrannan lentoasema. Valtatie 13 johtaa Nuijamaan raja-asemalle ja edelleen Venäjälle. Toiseen suuntaan Valtatie 13 johtaa Savitaipaleen ja Suomenniemen kautta Mikkeliin ja sieltä edemmäs Jyväskylän kautta aina Kokkolaan saakka. Matka-aika Helsinkiin on lyhimmillään 1 tunti 55 minuuttia junalla, noin 3 tuntia henkilöautolla, 35 minuuttia lentokoneella, sekä 3 tuntia ja 40 minuuttia linja-autolla. Mikkeliin ja Jyväskylään on linja-autolla vaihdoton ja junaa nopeampi yhteys.

Lappeenrannan Vainikkalan asemalta pääsee Pietariin joulukuussa 2010 aloittaneella Allegro-junalla 1,5 tunnin ajassa. Yöjunia ei Lappeenrannan matkustajaliikenteessä ole tarjolla, mutta linja-auton yöpikavuoro liikennöi päivittäin Helsingin, Lappeenrannan ja Joensuun välillä.

Lappeenrannan kansainväliseltä lentokentältä on päivittäiset ja viikoittaiset reittiliikenneyhteydet, ja kenttä soveltuu myös suurten rahtikoneiden käyttöön. Euroopan suurimman halpalentoyhtiön Ryanairin lennot Düsseldorf – Lappeenranta – Düsseldorf aloitettiin kovan kysynnän vuoksi jo 4. maaliskuuta 2010, kuukautta ennen kuin oli alun perin suunniteltu. Ryanairin Bryssels-Charleroi reitti avattiin marraskuussa 2010. AirBaltic lentää Lappeenrannan ja Riian välillä. Lappeenrannasta on helppoa lähteä työ- tai lomamatkalle päivittäisillä Riian lennoilla ja niiden kattavilla jatkoyhteyksillä. Suomen nopeimmin kasvavalta Lappeenrannan lentokentältä, 364 prosenttia vuonna 2010, avautuvat yhteydet Düsseldorfin ja Riian kautta yli 200 kohteeseen maailmalla. Ryanair avasi huhtikuussa 2011 myös kolmannen reittinsä Lappeenrannasta Italiaan, Bergamon lentokentälle, n. 50 km:n päähän Milanosta.

Hallinto

Lappeenrannan kaupunginjohtaja on Kimmo Jarva, joka aloitti virassaan joulukuussa 2011. . Vuonna 2010 tapahtuneen yhden valtuutetun ryhmävaihdoksen jälkeen Lappeenrannan kaupunginvaltuuston paikkajako puolueittain on

• Suomen Sosialidemokraattinen Puolue 20
• Suomen Keskusta 20
• Kansallinen Kokoomus 16
• Sitoutumaton Kansalaisliike MYÖ 7
• Suomen Kristillisdemokraatit 5
• Vihreä liitto 4
• Perussuomalaiset 1
• Vasemmistoliitto 1
• Muutos 2011 1
• Sitoutumattomat 1

Lappeenrannan ystävyyskaupungit

• Rakvere, Viro
• Stykkisholmur, Islanti
• Drammen, Norja
• Örebro, Ruotsi
• Schwäbisch Hall, Saksa
• Szombathely, Unkari
• Kolding, Tanska
• Klin, Venäjä
• Viipuri, Venäjä
• Lake Worth, Yhdysvallat

Aiheesta muualla

• Lappeenrannan kaupunki
• Lappeenrannan linnoituksen historiaa
• YLE Elävä arkisto – Vanhoja kaupunkejamme – Lappeenranta
• goSaimaa.com Etelä-Karjalan Matkailu Oy

Lappeenranta

Etelä-Karjalan maakunnan kunnat

Imatra - Lappeenranta - Lemi - Luumäki - Parikkala - Rautjärvi - Ruokolahti - Savitaipale - Suomenniemi - Taipalsaari

Entiset kunnat Joutseno - Lappee - Lauritsala - Nuijamaa - Saari - Simpele - Uukuniemi - Ylämaa Katso myös luovutetun Etelä-Karjalan kunnat

Suomen 30 suurinta kuntaa väkiluvun mukaan (30. marraskuuta 2011)

1. Helsinki	595 212	7. Jyväskylä	131 993	13. Lappeenranta	72 183	19. Kotka	54 802	25. Rauma	39 836
2. Espoo	252 188	8. Lahti	102 229	14. Hämeenlinna	67 295	20. Mikkeli	48 916	26. Lohja	39 714
3. Tampere	215 144	9. Kuopio	97 411	15. Rovaniemi	60 592	21. Porvoo	48 821	27. Järvenpää	38 941
4. Vantaa	202 962	10. Kouvola	87 633	16. Vaasa	60 391	22. Kokkola	46 564	28. Kajaani	37 986
5. Turku	178 670	11. Pori	83 132	17. Seinäjoki	58 624	23. Hyvinkää	45 512	29. Tuusula	37 587
6. Oulu	143 734	12. Joensuu	73 668	18. Salo	55 265	24. Nurmijärvi	40 318	30. Kirkkonummi	37 193