Lappeenranta

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee kaupunkia. Lappeenranta oli myös siellä ilmestynyt sanomalehti.
Lappeenranta
Villmanstrand
Lappeenranta.vaakuna.svg Lappeenranta.sijainti.suomi.2010.svg

vaakuna

sijainti

www.lappeenranta.fi
Sijainti 61°04′N, 028°11′EKoordinaatit: 61°04′N, 028°11′E
Maakunta Etelä-Karjalan maakunta
Seutukunta Lappeenrannan seutukunta
Perustettu 1649
Kuntaliitokset Lappee (1967)
Lauritsala (1967)
Nuijamaa (1989)
Joutseno (2009)
Ylämaa (2010)
Kokonaispinta-ala 1 723,55 km²
59:nneksi suurin 2014 [1]
– maa 1 433,35 km²
– sisävesi 290,20 km²
Väkiluku 72 615
13:nneksi suurin 30.4.2014 [2]
– väestötiheys 50,66 as/km² (30.4.2014)
Ikäjakauma 2012 [3]
– 0–14-v. 14,7 %
– 15–64-v. 65,1 %
– yli 64-v. 20,1 %
Äidinkieli 2012 [3]
suomenkielisiä 94,3 %
ruotsinkielisiä 0,2 %
– muut 5,5 %
Kunnallisvero 19,50 %
229:nneksi suurin 2013 [4]
Kaupunginjohtaja Kimmo Jarva
Kaupunginvaltuusto 59 paikkaa
  2013–2016 [5]
 • SDP
 • Kok.
 • Kesk.
 • Ps.
 • Myö
 • KD
 • Vihr.

14
13
12
9
5
3
3

Lappeenranta (ruots. Villmanstrand) on Suomen kaupunki ja Etelä-Karjalan maakuntakeskus, joka sijaitsee Saimaan etelärannalla Etelä-Karjalan maakunnassa. Kaupunki sijoittuu Saimaan vesistöalueen etelärannan ja Venäjän rajan väliselle alueelle. Asukasluvultaan Lappeenranta on Suomen 13:nneksi suurin kaupunki, ja siellä asuu 72 615 asukasta.[2]

Lappeenrannan naapurikuntia Suomen puolella ovat Imatra, Lemi, Luumäki, Miehikkälä, Ruokolahti ja Taipalsaari. Venäjän puolella naapureina ovat Tienhaara (Seleznjovo), Enso (Svetogorsk) ja Antrea (Kamennogorsk).

Lappeenranta kuului vuoteen 1945 asti Viipurin lääniin. Vuosina 1945–1997 se kuului Kymen lääniin ja vuodesta 1998 vuoteen 2009 Etelä-Suomen lääniin. Lappeenrannan pinta-ala oli 2014-01-01 1. tammikuuta 2014 1 723,55 km², josta 1 433,35 km² on maata ja loput 290,20 km² sisävesialueita.[1]

Lappeenranta arvioitiin vuonna 2009 Suomen suurten kaupunkien vertailussa imagoltaan neljänneksi parhaaksi. Vuoden 2008 tutkimuksessa Lappeenranta arvioitiin viidenneksi.[6] Elinkeinoelämän edustajille vuonna 2011 tehdyssä kyselyssä Lappeenranta sijoittui imagoltaan 17. kaikkiaan 34 suomalaisen kaupungin joukosta.[7]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen kaupungin perustamista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vanhan Lappeen Kirkon muistomerkki Lappeenrannan linnoituksessa.

Kauskilan kylä eli nykyinen Karhunkylä sijaitsee 10 kilometrin päässä Lappeenrannan keskustasta etelään. Siitepölytutkimuksessa on havaittu, että ensimmäiset pysyvän asutuksen merkit ilmaantuvat Kauskilaan jo 400-luvulla eaa.lähde? Kauskilan ruumiskalmisto on tunnettu ristiretkiaikainen ja keskiaikainen muinaisjäännös. Lappeen pitäjä perustettiin 1300-luvulla. Pitäjän vanha keskus sijaitsi Kauskilassa. Siellä sijaitsi myös pitäjän kirkko, Kauskilan kappeli. Pitäjä ulottui Saimaan etelärannalle.

Lappeen pitäjään kuuluneella Lapvedenrannan markkinapaikalla (nykyinen matkustajasatama) oli ennen kaupungin perustamista viipurilaisten kauppiaiden varastoja ja hallintorakennuksia. Sijainti oli liikenteellisesti edullinen. Kaupunkiin ja sitä ennen markkinapaikalle tuotiin tervaa ja muita markkinatuotteita laajalta alueelta. Niemellä sijaitsi myös Lappeen kirkko, joka on merkitty maanmittarin 1640-luvulla tekemään Lappeen karttaan. Varhaisesta kirkosta ei enää ole jäljellä kuin muistomerkki Linnoituksessa. Uusi kirkko rakennettiin myöhemmin Linnoituksen ulkopuolelle.

Lappeenrannan perustaminen ja Ruotsin vallan aika vuoteen 1743[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lappeenrannan kaupungin perustamista esitti silloinen Viipurin ja Savonlinnan läänin maaherra Johan Rosenhane vuonna 1649, ja samana vuonna Lappeenranta sai kaupunkioikeudet kuningatar Kristiinalta, joka allekirjoittaessaan perustamisasiakirjaa antoi kaupungille sinetin, jonka kuviona oli villi metsäläinen. Tästä syystä kaupungin ruotsinkieliseksi nimeksi tuli Villmanstrand.[8] Varsinaisen kaupungiksi julistamisen suoritti kenraalikuvernööri Pietari Brahe. Lappeenranta perustettiin maakaupungiksi. Kaupungin porvarit saivat harjoittaa kauppaa muiden maakaupunkien ja tapulikaupunkien, kuten Viipurin, kanssa. Suoraan ulkomaankauppaan heillä ei ollut lupaa.

Kaupungin pinta-ala perustamisvaiheessa oli 1,1 km² käsittäen lähinnä Saimaaseen työntyvän harjanteen nykyisen Linnoituksen alueella.lähde? Asukkaita kaupungissa oli muutama sata. Varhaisen kaupungin rakennukset olivat kaikki puusta, ja ovat sittemmin kaikki tuhoutuneet. Hattujen sodan Lappeenrannan taistelussa 23. elokuuta 1741 venäläiset joukot valtasivat kaupungin.[9]

Venäjän keisarikunnan aika 1743–1811[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruotsille tappiollinen Hattujen sota päättyi Turussa 1743 solmittuun rauhaan. Lappeenrannan, Haminan ja Olavinlinnan (Savonlinna) linnoitukset jäivät Venäjän keisarikunnan puolelle. Alueelle perustettiin vuonna 1744 Viipurin kuvernementti, joka koostui Viipurin, Käkisalmen ja Kyminkartanon provinsseista. Alueen nimitykseksi yleistyi Suomen sodan 1808–09 aikaan Vanha Suomi, erotukseksi Uudesta Suomesta, jota venäläiset olivat liittämässä keisarikuntaan. Lappeenrannasta tuli Kyminkartanon provinssin keskus, johon sijoitettiin provinssihallinnosta vastaava käskynhaltija.

Venäjän keisarinna Katariina II uudisti kaupunkihallintoa. Porvarisoikeudet vapautettiin, jolloin kuka tahansa kaupunkilainen saattoi ryhtyä kauppiaaksi. Lappeenranta soveltui alueensa keskukseksi; sinne voitiin vaivattomasti vesireittejä pitkin kuljettaa veroviljaa myös provinssin pohjoisosista. Osa viljasta oli tarkoitettu linnoituksessa olleiden venäläisten yksiköiden tarpeisiin, loput kuljetettiin talvisin Viipuriin, jossa kruunulla oli suuret viljavarastot.

Paavali I:n noustua valtaistuimelle hän kumosi ensi töikseen Katariinan byrokraattiseksi ja kalliiksi osoittautuneen paikallishallintojärjestelmän. Kaupungin virastojen ja virkamiesten määrää vähennettiin, ja vasta Vanhan Suomen liittämistä seuranneina vuosina 1810-luvun lopulla kaupunki sai taas ruotsalaisen hallintomallin porvarisoikeuksineen ja käsityöläisten kiltoineen.

Taloudellisesti 1700-luku oli vaikeaa aikaa: sota oli katkaissut Viipurin kauppayhteydet Savoon ja Pohjois-Karjalaan, mistä myös kuuluisat syyskuussa kahdesti järjestettävät Lappeen markkinat kärsivät. Tervan vienti taantui, ja 1740-luvulle tultaessa se oli lähes pysähdyksissä. Lappeenranta kuului ennen sotaa ja myös niiden jälkeen Haminan kauppapiiriin. Haminalaiset valvoivat oikeuksiaan tarkasti, ja estivät lappeenrantalaisten ja savolaisten talonpoikien yhteydet Viipuriin. Vasta 1784 kauppapakko kumottiin, ja kaupankäynti Viipurin kanssa vilkastui jälleen. Viipuriin rahdattiin sahatavaraa, viljaa, voita ja talia, ja sieltä tuotiin pääasiassa suolaa.

Lappeenranta sai keisarikunnan vuosinaan runsaasti vaikutteita Venäjältä. Kaupungilla oli erityisesti 1790-luvulta lähtien vahva sotilaallinen leima, jota korosti siviili- ja sotilasväestöjen erottaminen omille alueilleen. Vuorovaikutusta oli kuitenkin runsaasti, kun kansallisuudeltaan ruotsalaiset ja venäläiset kauppiaat solmivat liikesuhteita varusväen kanssa. Samalla kaupungin seuraelämä vilkastui, kun venäläiset upseerit osallistuivat paikallisten virkamies- ja kauppiasperheiden illanviettoihin. Lappeenranta oli läheisessä kosketuksessa Viipuriin, josta saatiin tietoja viimeisimmistä Pietarissa noudatettavista muotisuuntauksista, joita viiveellä seurattiin myös Saimaan rannalla.

Autonomian aika 1812–1917[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lappeenranta liitettiin vuonna 1812 muun Vanhan Suomen lailla autonomiseen Suomen suuriruhtinaskuntaan. Samalla kaupunki muuttui rajalinnoituksesta sisämaakaupungiksi. Lappeenranta oli 1800-luvun alussa pieni kaupunki sekä väkiluvultaan että pinta-alaltaan: kaupunkilaisia oli vuonna 1812 vain 210. Asutus oli levinnyt Linnoituksen ulkopuolelle Palloon ja Lappeen kirkon tuntumaan Suureksi esikaupungiksi kutsutulle alueelle.

Itsenäisyyden aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Poliittiset vastakkaisuudet kansan keskuudessa syntyivät helmikuun manifestiin (1899) suhtautumisen ja suurlakon (1905) myötä. Lakon jälkeen perustettiin työväen järjestyskaartit eli kansalliskaartit, ja Venäjän vallankumouksen jälkeen työväenmiliisistä tuli punakaarti. Tämän vastavoimaksi perustettiin suojeluskuntia. Lappeenrannassa punakaartin rykmentti perustettiin 11. marraskuuta 1917. Osapuolten välillä käytiin yhteenottoja, ja punakaartilaiset ottivat Lappeenrannan rautatieasemat vuoden 1918 alussa haltuunsa suojatakseen asejunien kulkua.[10]

Lappeenrannassa väkivaltaisuudet ajoittuivat sodan alkuun ja huhtikuun loppuun. Huhtikuun lopulla punaiset suorittivat joukkomurhia. Valkoiset ottivat kaupungin haltuunsa 26. huhtikuuta, minkä jälkeen he aloittivat puhdistukset. Sodan jälkeen kaupunkiin organisoitiin 13. toukokuuta Lappeenrannan sotavankileiri, jonka vankeja teloitettiin mielivaltaisesti. Sisällissota jätti kaupunkiin muun maan tavoin pitkäaikaisen trauman ja katkeruuden.[10]

Lappeenrannan teollistuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lappeenrannassa ei 1800-luvun alussa ollut varsinaisia teollisuusammattien harjoittajia. 1800-luvun puolivälissä Lappeenrantaan ja Lappeelle perustettiin muutamia pieniä teollisuuslaitoksia eli manufaktuureja. Paikkakunnalla toimi esimerkiksi saviastiatehdas ja öljynjalostamo, sekä viinatehdas. Yhteiskunnan muuttuminen alkoi näkyä 1800-luvun viimeisinä vuosikymmeninä. Kaupunkiin ja sen ympäristöön kohosi teollisuuslaitoksia, kuten Kaukaan tehdas, Lauritsalan saha ja myöhemmin Chymoksen elintarviketehdas entisen korkkitehtaan paikalle. Myös liikenneyhteydet paranivat rautatien ja kanavan vaikutuksesta.

Lappeenrannan rakuunat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lappeenrantaan muodostettiin ratsuväen joukko-osasto Suomen Rakuunarykmentti keisarin asetuksella 17. huhtikuuta 1889. Lappeenranta valittiin hyvän ilmastonsa ja kulkuyhteyksien ansioista. Kaupunginvaltuusto myönsi korvauksetta joukko-osastolle maa-alueen kaupungin laidalta. Varuskuntaan rakennettiin punatiiliset kasarmit. Vuonna 1901 keisarin asevelvollisuuslain myötä rakuunarykmentti lakkautettiin, ja tilalle muodostettiin Suomenmaalainen rakuunarykmentti. Uudenmaan rakuunarykmentti siirrettiin vuonna 1921 Lappeenrantaan ja mallia 1922 olevat rakuunaunivormut tulivat tunnetuiksi kaupunkilaisten keskuudessa. Myös Hämeen Ratsurykmentti oli ennen sotia sijoitettuna kaupunkiin. Uudenmaan Rakuunapataljoona toimi itsenäisenä joukko-osastona vuoteen 1989 saakka, mutta nykyään ratsuväen perinteitä edustaa enää pieni Maasotakoulun alaisuudessa oleva varusmiesosasto.

Väestönkehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kaupungin väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2013 tilanteen mukainen.

Lappeenrannan väestönkehitys 1980–2010
Vuosi Asukkaita
1980
  
68 814
1985
  
69 112
1990
  
68 662
1995
  
69 850
2000
  
70 587
2005
  
71 435
2010
  
71 982
Lähde: Tilastokeskus.[11]

Lappeenranta nykyään[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syksy saapuu Lappeenrannan satamaan.

Nykyinen Lappeenranta on kasvanut kuntaliitosten (Lappeen kunta ja Lauritsalan kauppala 1967, Nuijamaan kunta 1989, Joutsenon kaupunki 2009, Ylämaan kunta 2010) myötä 1756 neliökilometrin laajuiseksi rajakaupungiksi, jolla on yhteistä rajaa Venäjän kanssa 70 kilometriä.

Viipurin jäätyä Venäjän puolelle on Lappeenrannasta tullut karjalaisen heimon vara-Viipuri. Karjala-lehti muutti Viipurista jatkosodan jälkeen Lahden kautta Lappeenrantaan. Lappeenranta pitää yllä Viipurin kulttuuriperintöä.

Lappeenranta on Etelä-Karjalan maakunnan elinkeinoelämän ja moni-ilmeisen kulttuurin keskus. Rajan läheisyys ja kaupungin sijainti tekevät Lappeenrannasta merkittävän tavara- ja henkilöliikenteen keskuksen, jossa kansainvälisyys kuuluu arkeen. Lappeenrannalle tärkeää on myös teollisuus, suurimpiin työnantajiin kuuluvat UPM-Kymmene, Outotec, joka osti teollisuussuodattimia valmistaneen Laroxin 2009,[12] ja Metsä Fibre.

Lappeenrannan keskustaajama-alue jakautuu kolmeen suurempaan keskukseen: pääkeskukseen sekä idässä Lauritsalaan ja lännessä Sammonlahteen. Pienempiä keskuksia ovat Voisalmi pohjoisessa ja Mäntylä-Myllymäki etelässä. Keskustaajamassa asuu noin 90 prosenttia kaupungin väestöstä ja 10 prosenttia laajalla maaseutumaisella alueella keskustaajaman ulkopuolella.

Lappeenrannan satama kuvattuna Lappeenrannan linnoituksen mäeltä.

Kaupunginosat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alakylä, Hakali, Harapainen, Hartikkala, Hiessilta, Huhtiniemi, Hyrymäki, Ihalainen, Joutseno,[13] Kanavansuu, Karhuvuori, Kariniemi, Kaukas, Keskus, Kesämäki, Kimpinen, Kivisalmi, Kourula, Kuusela, Kuusimäki, Kylpylä, Laihia, Lapvesi, Lauritsala, Lavola, Leiri, Lentokenttä, Lepola, Linnoitus, Mattila, Mustola, Myllymäki, Mälkiä, Mäntylä, Nuijamaa, Pajarila, Pallo-Tyysterniemi, Parkkarila, Peltola, Pikisaari, Reijola, Ruoholampi, Rutola, Sammonlahti, Selkäharju, Skinnarila, Suolahti, Taikinamäki, Tirilä, Tykki-Kiviharju, Uus-Lavola, Voisalmi.[14]

Kyliä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hanhijärvi, Hiivaniemi, Kansola, Konnunsuo, Kontu, Korvenkylä, Leino, Louko, Moisio, Raippo, Ruokola, Simola, Sirkjärvi, Vainikkala, Vilkjärvi.

Maantiede ja ilmasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lappeenrannan kuukausittaiset lämpötila- ja sadanta-arvot
tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu
Vuorokauden keskimääräinen ylin lämpötila (°C) -4,8 -4,7 0,5 7,6 15,2 19,3 22,3 19,8 13,7 7,2 0,8 -2,8 ka. 7,8
Vuorokauden keskimääräinen alin lämpötila (°C) -10,4 -11 -6,5 -0,9 4,9 9,9 13 11,5 6,7 2 -3,4 -8 ka. 0,7
Vuorokauden keskilämpötila (°C) -7,5 -7,8 -3 3,2 10,1 14,6 17,6 15,4 10 4,5 -1,2 -5,3 ka. 4,2
Sadanta (mm) 51 38 41 28 38 59 70 76 62 67 64 59 Σ 653
L
ä
m
p
ö
t
i
l
a
-4,8
-10,4
-4,7
-11
0,5
-6,5
7,6
-0,9
15,2
4,9
19,3
9,9
22,3
13
19,8
11,5
13,7
6,7
7,2
2
0,8
-3,4
-2,8
-8
S
a
d
a
n
t
a
51
38
41
28
38
59
70
76
62
67
64
59


Matkailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lappeenrannan satama elokuisena iltana.

Lappeenrannalla on värikäs historia kahden erilaisen kulttuurin rajakaupunkina. Lappeenrannan menneisyys näkyy parhaiten kaupungin vanhimmassa osassa Linnoituksessa, jossa sijaitsevat kaupungin museot, kujat, galleriat ja käsityöläisten työtilat. Linnoituksen pohjoiskärjessä sijaitsevassa Etelä-Karjalan maakuntamuseossa on mittava kokoelma Viipurin historiaa mukaan lukien kaupungin pienoismalli. Satamatorilta lähtevät risteilyt Saimaalle ja Viipuriin. Saimaan kanavan toimintaan voi tutustua myös kuivalla maalla Kanavamuseossa tai seuraamalla sivusta sulutusta.

Lappeenrannan linnoituksen vieressä sijaitsee matkustajasatama. Satamassa on kesäisin paljon erilaisia huvialuksia ja siitä pääsee myös risteilylle Saimaan Kanavaa pitkin Viipuriin. Satamasta löytyy myös kaksi ravintolalaivaa, S/S Suvi-Saimaa ja S/S Prinsessa Armaada,[15] jotka molemmat ovat Saimaalla liikennöineitä höyrylaivoja. Satamassa on myös järjestetty Saimaan höyrylaivojen tapaaminen, Saimaan höyrylaivaregatta kesällä 2006.

Myös henkilöliikenne rajan yli on vilkasta. Lappeenrannasta on tullut muun muassa venäläisille suosittu ostospaikka ja matkailukeskus. Lappeenrannan tax-free -myynnin volyymi on Suomen toiseksi suurinta heti Helsingin jälkeen. Tax-free -myynnin arvo Lappeenrannassa vuonna 2011 oli 76,5 miljoonaa euroa[16] ja kaupungin osuus koko Suomen myynnistä oli noin 30 prosenttia.[17] Marraskuussa 2011 Lappeenrannan Rauhassa vietettiin Holiday Club Saimaa-kylpylähotellin avajaisia.[18]

Lappeenrannassa sijaitsee Suomen vanhin, vuonna 1918 perustettu lentokenttä. Lentokenttä sijaitsee vain muutaman kilometrin päässä kaupungin keskustasta, ja sieltä lennetään muun muassa rahtiliikennettä sekä charter-lentoja. Lappeenrannan ilmailuyhdistys ry (perustettu v. 1935) on järjestänyt useita suuria, kansainvälisiä lentonäytöksiä vuosien kuluessa, mm. heinäkuussa 2005, jolloin yhdistys vietti 70-vuotisjuhliaan.

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lappeenrannan kaupunginteatteri

Taidegallerioista ja -museoista merkittävimmät ovat Etelä-Karjalan museo, Etelä-Karjalan taidemuseo ja Ratsuväkimuseo, jotka sijaitsevat linnoituksessa. Linnoituksessa sijaitsee myös pienempiä gallerioita sekä taiteilijoiden työhuoneita. Kauppatorin tuntumassa Snellmaninkadulla pitää majaansa Kaakkois-Suomen Valokuvakeskus gallerioineen ja lukukirjastoineen, jonka tiloissa myös Saimaan kameraseura kokoontuu kerran kuukaudessa. Hieman kauempana keskustasta sijaitsee Etelä-Karjalan Taiteilijaseuran ylläpitämä galleria Pihatto.

Kesäisin järjestettäviä populaarikulttuurin tapahtumia on muun muassa Linnoituksen yö. Maan suurin lasten ja nuorten kansantanssitapahtuma Lasten Kalenat järjestetään joka toinen kesä Lappeenrannassa. Lappeenrannassa järjestetään vuosittain nuorisotapahtuma Kaamospuhallus.

Kirjailija Laila Hirvisaari (ent. Hietamies) on kirjoittanut lukuisia Lappeenrannasta ja lappeenrantalaisista kertovia romaaneja, joista ensimmäinen, Lehmusten kaupunki, ilmestyi vuonna 1972. Laila Hirvisaari on asunut yli 30 vuotta elämästään Lappeenrannan seudulla.[19]

Lappeenrannassa pitää kotipaikkaansa moni muukin kulttuurialalla toimiva yhdistys. Näistä mainittakoon esim. Etelä-Karjalan maakuntakuoro ry (Etelä-Karjalan Klassinen kuoro), Etelä-Karjalan orkesteriyhdistys ry, Kaakkois-Suomen Taidekäsityöläiset Täky ry, Karjalan lauluveikot ry, Korutaideyhdistys ry, Lappeenrannan nuorisosirkus ry, Lappeenrannan Taideyhdistys ry sekä Teatteriyhdistys KESY ry.

Teatteri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lappeenrannan kaupunginteatteri on ammattiteatteri, jonka yleisöpohja ulottuu Etelä-Karjalasta pääkaupunkiseudulle. Teatteri toimii kolmella näyttämöllä: Jukola-salissa ja Veeran kammarissa sekä Lappeenrannan linnoituksen kesäteatterissa. Teatteri tuottaa 5–7 ensi-iltaa vuosittain. Ohjelmisto kattaa yleisön eri ikäryhmät ja teatteritarjonnan koko kirjon kantaesityksistä ulkomaisiin ja kotimaisiin esityksiin, musiikkiteatteriin ja lastenteatteriin. Ohjelmistoa rikastuttavat lisäksi lukuisat vierailuesitykset.

Kaupungissa toimii vuonna 1998 perustettu ensisijaisesti yliopistossa opiskeleville tarkoitettu Lappeenrannan ylioppilasteatteri ActI. Pienempien töiden lisäksi teatteri tuottaa vuosittain yhden kokoillan näytelmän.[20]

Musiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lappeenrannan kaupunginorkesteri on 21 päätoimisen ammattimuusikon muodostama täyskunnallinen pieni sinfoniaorkesteri, jonka taiteellinen johtaja on kapellimestari Tibor Bogányi. Ohjelmiston pohjana on wieniläisklassinen musiikki, mutta on orkesteri on soittanut laaja-alaisesti aina barokista viihteeseen ja jazziin.[21]

Lappeenrannan kaupunki järjestää seuraavan kerran vuonna 2013 Lappeenrannan valtakunnalliset yksinlaulukilpailut. Kilpailu on merkittävä musiikkitapahtuma, jonka kautta nuoria laulajia on päässyt merkittävän uran alkuun. Kuuluisia laulukilpailun voittajia ovat muun muassa Jorma Hynninen, Karita Mattila, Soile Isokoski, Kirsi Tiihonen, Camilla Nylund, Johanna Rusanen, Petteri Salomaa, ja Jaakko Kortekangas. Laulukilpailuiden väliin jäävinä vuosina kaupungissa järjestetään Laulava Lappeenranta -foorumi, joka tuo kuultavaksi erityylisiä laulajia ja laulutyylejä.

Lappeenranta Big Band on harrastuspohjalta, mutta silti ammattimaisesti toimiva, 19-jäseninen (2011) orkesteri ja samalla toinen kahdesta Suomen vanhimmasta edelleen toimivasta big bandistä. Orkesteri on toiminut jo vuodesta 1954 lähtien, jolloin se perustettiin nimellä Lappeenrannan muusikkojen suuri tanssiorkesteri. Yhdistysmuotoiseksi toiminta muuttui vuonna 1987. Merkittävimpiä saavutuksia ovat olleet Suomen Big Band -mestaruuskilpailun voitot 1989 senior-sarjassa, sekä 1991 ja 1998 junior-sarjassa. Orkesterin kapellimestarina on vuodesta 1996 lähtien toiminut Ismo Varis. Lappeenranta Big Band on vaikuttanut myös monen maamme eturivin jazz-muusikon kasvualustana.

Puolustusvoimien organisaatiouudistuksen myötä Lappeenrannassa toimivan Rakuunasoittokunnan koko kasvaa ja sotilassoittokunta muuttaa nimensä Maavoimien soittokunnaksi vuoden 2014 alussa.[22]

Lappeenrannasta on kotoisin myös pari raskaamman rockin suomalaista tähtinimeä, Kotiteollisuus ja Mokoma. Lappeenrannasta tulee myös useita black metal -yhtyeitä, kuten Satanic Warmaster ja Horna.

Media[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lappeenrannassa ilmestyy Sanoma News -konserniin kuuluva Etelä-Karjalan maakuntalehti Etelä-Saimaa, jonka levikki vuonna 2011 oli 29 424 kappaletta.[23] Viipurissa vuonna 1904 perustettu ja sodan jälkeen Lappeenrantaan siirtynyt Karjala-sanomalehti ilmestyy nykyään kerran viikossa torstaisin. Karjalan levikki oli vuonna 2012 noin 8 100 kappaletta.[24] Suomen Lehtiyhtymä julkaisee Lappeenrannan Uutiset -kaupunkilehteä, joka jaetaan keskiviikkoisin ilmaiseksi Lappeenrannan seudun talouksiin.[25] Vuonna 2006 Sanoma hankki omistukseensa Lappeenrantalainen-kaupunkilehden,[26] joka myöhemmin vaihtoi nimensä Vartti Etelä-Karjalaksi. Nykyistä Vartti-lehteä jaetaan kotitalouksiin keskiviikkoisin ja sunnuntaisin.[27]

Ylen Etelä-Karjalan Radion toimitus sijaitsee Lappeenrannan linnoituksessa, mistä lähetetään arkipäivisin Yle TV2:lla näkyvät Kaakkois-Suomen alueuutiset.[28]

Kirkot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1921 valmistunut Joutsenon kirkko.

Lappeenrannassa on viiden evankelisluterilaisen seurakunnan muodostama seurakuntayhtymä. Seurakunnat ovat Joutsenon seurakunta (Joutsenon kirkko), Lappeenrannan seurakunta (Lappeenrannan kirkko), Lappeen seurakunta (Lappeen Marian kirkko), Sammonlahden seurakunta (Sammonlahden kirkko) ja Lauritsalan seurakunta (Lauritsalan kirkko). Lappeen seurakuntaan kuuluu myös siihen vuoden 2009 alussa liittyneiden Nuijamaan seurakunnan Nuijamaan kirkko ja Ylämaan seurakunnan Ylämaan kirkko.[29]

Lappeenrannassa toimii ortodoksinen seurakunta, jonka Jumalansynnyttäjän suojeluksen kirkko sijaitsee Linnoituksessa. Rakennus on Suomen vanhin ortodoksinen kivikirkko. Sen lisäksi seurakuntaan kuuluu Pyhän Nikolaoksen kirkko Imatralla.[30]

Urheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lappeenrantalaisella joukkueurheilulla on erittäin vankka edustus maan sarjoissa. Jääkiekon SM-liigassa pelaa Saimaan Pallo (SaiPa). Korisliigassa pelaava Lappeenrannan NMKY on vuosien 2005 ja 2006 Suomen-mestari, ja Catz pelaa koripallon naisten SM-sarjassa. Amerikkalaisen jalkapallon toisessa divisioonassa pelaa Rajaritarit. Veiterä on perinteikäs Bandyliigassa pelaava jääpallojoukkue, ja RB-93 pelaa Kaukalopalloliigassa, jossa voitti Suomen-mestaruuden kaudella 2010–2011. NST:n miehet ja naiset pelaavat Salibandyliigassa, ja naisten joukkue voitti kaudella 2005–2006 Suomen-mestaruuden. Kultsu FC ja PEPO pelaavat jalkapallon miesten Kolmosessa, minkä lisäksi PEPOlla on joukkue naisten Kakkosessa. Pesäpallossa Pesä Yseillä on joukkue naisten Superpesiksessä, jossa se on saavuttanut himmeämpiä mitaleja. Sukellusta harrastavat Saimaan Norpat ja miekkailua Saimaan Säilät.

Lähellä satamaa sijaitsee Kimpisen urheilukeskus, jossa on pidetty Kalevan kisoja. Muita liikuntapaikkoja ovat Kisapuisto (kolme jäähallia, hiekkatekonurmi, tekojäärata), Vanha kenttä (pesäpallokenttä, hiekkatekonurmi), Ammattikoulun kenttä (jalkapallo, lämmitettävä nurmi), Lauritsalan kenttä (Luonnon- & keinonurmi, Beach volley, Tennis, Jääkiekko) Joutsenon urheilukeskus ja Sammonlahden nurmi ja tekonurmi.

Koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lappeenrannan teknillisen yliopiston pääsisäänkäynti

Lappeenrannassa suorittaa peruskoulun tai lukion jälkeisiä opintojaan noin 13 000 opiskelijaa. Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa opiskelee noin 5 000, Saimaan ammattikorkeakoulussa 3 000, Saimaan ammattiopisto Sampossa 2 800 ja Maasotakoulussa 700 opiskelijaa.[17] Osa ammattikorkeakoulun ja ammattiopiston opiskelijoista suorittaa opintojaan Imatralla. Lappeenrannassa toimivat myös kesäyliopisto, kansalaisopisto ja musiikkiopisto.[17] Opiskella voi myös avoimen yliopiston tai avoimen ammattikorkeakoulun kursseilla.

Lappeenrannassa on suhteellisesti yksi runsaimmista opiskeluasuntotarjonnoista Suomessa.lähde? Asuntoja vuokraa Lappeenrannan seudun opiskelija-asuntosäätiö LOAS. Lappeenranta nousi Opiskelijan yliopisto 2006 -selvityksessä Suomen parhaaksi opiskelukaupungiksi.[31]

Elinkeinot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaukaan paperitehdas on Lappeenrannan suurimpia työllistäjiä.

Merkittäviä työllistäjiä ovat muun muassa:[32]

Liikenneyhteydet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lappeenrantaa palvelevat Karjalan rata ja Lappeenrannan lentoasema. Valtatie 6 johtaa etelän suuntaan Kouvolan kautta Helsinkiin ja pohjoisen suuntaan Joensuun kautta Kajaaniin. Valtatie 13 johtaa Nuijamaan raja-asemalle ja edelleen Venäjälle. Toiseen suuntaan Valtatie 13 johtaa Savitaipaleen ja Suomenniemen kautta Mikkeliin ja sieltä edemmäs Jyväskylän kautta aina Kokkolaan saakka. Matka-aika Helsinkiin on lyhimmillään 1 tunti 55 minuuttia junalla, noin 3 tuntia henkilöautolla, 35 minuuttia lentokoneella, sekä 3 tuntia ja 40 minuuttia linja-autolla. Mikkeliin ja Jyväskylään on linja-autolla vaihdoton ja junaa nopeampi yhteys.

Lappeenrannan Vainikkalan asemalta pääsee Pietariin joulukuussa 2010 aloittaneella Allegro-junalla 1,5 tunnin ajassa. Yöjunia ei Lappeenrannan matkustajaliikenteessä ole tarjolla, mutta linja-auton yöpikavuoro liikennöi päivittäin Helsingin, Lappeenrannan ja Joensuun välillä.

Lappeenrannan paikallisliikenteessä liikennöidään 8[33] linjaa (1, 2, 3, ­3K, 4, 5, 9, 10). Liikenne siirtyy toukokuusta 2014 lukien kaupungin vastuulle[34]. Linjat 1, 2, 4 ja 5 liikennöivät joka päivä, vuorovälin ollessa tiheimmillään (maanantai–lauantai) 30 minuuttia[35].

Lappeenrannan lentoasemalta on päivittäiset ja viikoittaiset reittiliikenneyhteydet, ja kenttä soveltuu myös suurten rahtikoneiden käyttöön. Euroopan suurimman halpalentoyhtiön Ryanairin lennot Düsseldorf–Lappeenranta–Düsseldorf aloitettiin kovan kysynnän vuoksi jo maaliskuussa 2010, kuukautta ennen kuin oli alun perin suunniteltu. Lisäksi Ryanair lentää Milanoon Bergamon ja Girona (Barcelona)lentokentille. AirBaltic lentää Lappeenrannan ja Riian välillä neljä kertaa viikossa.[36] Blue1 aloitti neljä kertaa viikossa lennot Lappeenrannan ja Kööpenhaminan välillä 1. kesäkuuta 2012.[37]

Hallinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lappeenrannan raatihuone kaupungin keskustassa.

Lappeenrannan kaupunginjohtaja on Kimmo Jarva, joka aloitti virassaan joulukuussa 2011.[38] Lappeenrannassa on toiminut kaupunginjohtaja vuodesta 1930 alkaen. Sitä ennen kaupungissa on ollut pormestari.[39]

Lappeenrannan ensimmäinen pormestari valittiin kolme vuotta kaupungin perustamisen jälkeen vuonna 1652. Lappeenrannan kaupunginoikeudet lakkautettiin vuonna 1683 ja perustettiin Hamina-Lappeenrannan kaksoiskaupunki. Haminan pormestari oli vuoteen 1784 asti myös Lappeenrannan johdossa.[40]

Vuoden 2012 kuntavaalien jälkeinen valtuuston paikkajako: [5]

Tunnettuja lappeenrantalaisia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lappeenrannan ystävyyskaupungit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ystävyyskaupunkien lisäksi Lappeenranta solmi vuonna 1987 Viipurin kanssa erityisen naapurikaupunkisopimuksen. Sopimus solmittiin edistämään kaupunkien välistä yhteistyötä.[41][17]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Suomen pinta-ala kunnittain 1.1.2014 1.1.2014. Maanmittauslaitos. Viitattu 15.3.2014.
  2. a b Suomen asukasluvut kuukausittain – Kunnittain aakkosjärjestyksessä 30.4.2014. Väestörekisterikeskus. Viitattu 6.6.2014.
  3. a b Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990–2012, laaja alueluokitusryhmittely 31.12.2012. Tilastokeskus. Viitattu 27.5.2013.
  4. Luettelo kuntien ja seurakuntien tuloveroprosenteista vuonna 2013 27.11.2012. Verohallinto. Viitattu 13.3.2013.
  5. a b Kaupunginvaltuusto lappeenranta.fi. Lappeenranta. Viitattu 15.1.2013.
  6. Lappeenrannan imago korkealla yle.fi. 8.12.2009. Yle Etelä-Karjala. Viitattu 9.8.2012.
  7. Lappeenrannan imago hyvää keskisarjaa esaimaa.fi. 2.12.2011. Etelä-Saimaa. Viitattu 9.8.2012.
  8. Kaupunki-info lappeenranta.fi. Lappeenrannan kaupunki. Viitattu 9.8.2012.
  9. Arponen, Antti O.: Hurja pako haavoittuneena halki metsien Etelä-Saimaa: Artikkelitietokanta. 5.10.2003. Viitattu 9.8.2012.
  10. a b Toivanen, Pekka: Punaisten ja valkoisten sota Lappeenrannassa 1918 1999. Etelä-Karjalan museo. Viitattu 9.8.2012.
  11. Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2012 22.3.2013. Tilastokeskus. Viitattu 1.4.2013.
  12. Outotec hankkii Laroxin 15.10.2009. Taloussanomat. Viitattu 9.8.2012.
  13. Joutsenon kaupunginosa taytti vuoden yle.fi. 4.1.2010. Yle Etelä-Karjala. Viitattu 9.8.2012.
  14. Lappeenrannan karttapalvelu Viitattu 2.1.2010.
  15. Tervetuloa Laivaravintola Prinsessa Armaada. Viitattu 16.6.2008.
  16. Tax free -kauppa kasvoi Etelä-Karjalassa yle.fi. 4.1.2012. Yle Etelä-Karjala. Viitattu 9.8.2012.
  17. a b c d Lappeenranta: Tilastoja Lappeenrannan kaupunki. Viitattu 9.8.2012.
  18. Rauhassa hulppeat Holiday Club Saimaan avajaiset esaimaa.fi. 11.11.2011. Etelä-Saimaa. Viitattu 16.1.2013.
  19. Eteläkarjalaisia kirjailijoita: Hirvisaari, Laila lappeenranta.fi. 3.7.2011. Lappeenrannan kaupunki. Viitattu 5.5.2007.
  20. Toiminta ja historia LTKY Kerhot. Ylioppilasteatteri ActI. Viitattu 13.8.2012.
  21. Lappeenrannan kaupunginorkesteri lappeenranta.fi. Lappeenrannan kaupunki. Viitattu 9.8.2012.
  22. Rakuunasoittokunta vahvistuu ja muuttaa nimeään yle.fi. 9.2.2012. Yle Etelä-Karjala. Viitattu 25.12.2013.
  23. Etelä-Karjalan maakuntalehti esaimaa.fi. Etelä-Saimaa. Viitattu 10.8.2012.
  24. Kaipainen, Minna: Karjala-lehden suosio on kasvussa yle.fi. 18.7.2013. Yle Etelä-Karjala. Viitattu 7.12.2013.
  25. Lappeenrannan Uutiset lehtiyhtyma.fi. Suomen Lehtiyhtymä. Viitattu 10.8.2012.
  26. Kaupunkilehdet Lappeenrantalainen ja Seiska osaksi Sanoma Kaupunkilehdet -yksikköä sanoma.fi. 28.9.2005. Sanoma. Viitattu 10.8.2012.
  27. Vartti Etelä-Karjala, Lappeenranta kaupunkiplus.fi. KaupunkiPlus. Viitattu 11.8.2012.
  28. Yhteystiedot yle.fi. Yle Etelä-Karjala. Viitattu 10.8.2012.
  29. Tervetuloa Joutsenon kirkkoon Lappeenrannan seurakunnat. Viitattu 23.5.2009.
  30. Lappeenrannan ortodoksinen seurakunta ort.fi. Suomen ortodoksinen kirkko. Viitattu 23.5.2009.
  31. Opiskelijan yliopisto 2006 julkaistu 17.5.2006. Suomen ylioppilaskuntien liitto. Viitattu 5.5.2007.
  32. Elinkeinorakenne lappeenranta.fi. Lappeenrannan kaupunki. Viitattu 9.8.2012.
  33. http://www.lappeenranta.fi/Suomeksi/Palvelut/Joukkoliikenne
  34. http://www.lappeenranta.fi/news/Bussilla-kulkeminen-halpenee-ja-muuttuu-sujuvammaksi-Lappeenrannan-keskustaajaman-alueella-toukokuun-alusta-alkaen/24537/f2ae111c-f794-4aa2-af0e-e35390b06db2
  35. http://www.lappeenranta.fi/loader.aspx?id=9c192001-d7f0-4d2c-a94f-18df88d0ae57%20
  36. Air Baltic jatkaa Lappeenrannan lentoja tyytyväisenä yle.fi. 4.4.2012. Yle Etelä-Karjala. Viitattu 9.8.2012.
  37. Blue1 aloittaa lennot Lappeenrannasta finavia.fi. 18.4.2012. Finavia. Viitattu 9.8.2012.
  38. Kimmo Jarva Lappeenrannan kaupunginjohtajaksi yle.fi. 29.8.2011. Yle Etelä-Karjala.
  39. Lappeenrannan kaupunginjohtaja Seppo Miettinen jää eläkkeelle yle.fi. 8.4.2011. Yle Etelä-Karjala. Viitattu 9.8.2012.
  40. Lappeenrannassa toimi aiemmin pormestari yle.fi. 8.4.2011. Yle Etelä-Karjala. Viitattu 9.8.2012.
  41. Lappeenrannan–Viipurin naapurikaupunkisopimus 20 vuotta vuonna 2007 lappeenranta.fi. Lappeenrannan kaupunki. Viitattu 9.8.2012.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Lappeenranta.