Luumäki

Wikipedia

Luumäki
vaakuna	sijainti
www.luumaki.fi
Sijainti	60°55′20″N, 27°33′45″E
Lääni	Etelä-Suomen lääni
Maakunta	Etelä-Karjalan maakunta
Seutukunta	Lappeenrannan seutukunta
Perustettu	1642
Kokonaispinta-ala	859,84 km² 130:nneksi suurin 2009 [1]
– maa	749,92 km²
– sisävesi	109,92 km²
Väkiluku	5 165 186:nneksi suurin 31.3.2009 [2]
– väestötiheys	6,89 as/km² (31.3.2009)
Demografiatiedot	2008 [3]
– 0–14-v.	13,9 %
– 15–64-v.	60,9 %
– yli 64-v.	25,2 %
Äidinkieli	2008 [4]
– suomenkielisiä	97,6 %
– ruotsinkielisiä	0,3 %
– muut	2 %
Kunnallisvero	17 % 411:nneksi suurin 2009 [5]
Kunnanjohtaja	Terttu Heimala (vs.)

Luumäki on Suomen kunta, joka sijaitsee Etelä-Karjalan maakunnassa, Etelä-Suomen läänissä. Kunnassa asuu 5 165 ihmistä,^[2] ja sen pinta-ala on 859,84 km², josta 109,92 km² on vesistöjä.^[1] Väestötiheys on 6,89 asukasta/km².

Luumäen naapurikunnat ovat Hamina, Kouvola, Lappeenranta, Lemi, Miehikkälä, Savitaipale ja Ylämaa.

Kunnan keskustaajama on Taavetti (Marttilan kylä), josta matkaa lähimpään kaupunkiin, Lappeenrantaan on n. 37 km. Kouvolaan ja Haminaan on kumpaankin matkaa 50 km. Taavetti, Luumäen kuntakeskus, on rakentunut Venäjän keisarinna Katariina II:n vuonna 1773 perustaman Taavetin linnoituksen ympärille. Luumäki tunnetaan paitsi mökkikuntana ja P. E. Svinhufvudin kotipitäjänä, myös jaloberyllistä, jota kunnan alueelta on löytynyt.

Sisällysluettelo 1 Historia 1.1 Talvisota 2 Perinteet 3 Nähtävyydet 4 Liikenneyhteydet 5 Kulttuuri 6 Urheilu 7 Yritystoiminta 8 Kylät 9 Tunnettuja luumäkeläisiä 10 Lähteet 11 Aiheesta muualla

[muokkaa] Historia

Myöhäiselle kivikaudelle ajoittuvat löydökset osoittavat Luumäen alueella olleen tuolloin asutusta jo laajalti. Asutus on ehkä jatkunut metallikaudelle, jolta ajalta on kaivauksissa löydetty jonkin verran esineitä.^[6] Siitepölyanalyysien mukaan vakituinen maanviljely pitäjän keskiosassa on alkanut 600-luvun puolivälissä jaa., sitä edeltää useiden satojen vuosien tyhjä jakso, ainakin Salpausselän eteläpuolella.

Luumäki erotettiin omaksi pitäjäksi Lappeesta vuonna 1642.^[7]

[muokkaa] Talvisota

Syksyllä 1939 lähetettiin Luumäen miehille palvelukseen astumismääräyksiä, jossa kokoontuminen oli määrätty Taavettiin Joukolan kentälle, jossa miehet järjestettiin neljään komppaniaan. Komppaniat marssi juna-asemalle, josta juna vei sotilaat Kouvolaan ja sieltä rintamalle aina Muolaan ja Taipaleenjoelle asti. Osa sotilasta lähti myös Mikkelin kautta rintamalle. ^[8]

Talvisota alkoi ja jo sen toisena päivänä, 1. joulukuuta 1939, Luumäkeä alettiin pommittaa puoleltapäivin. Hälytysjärjestelmät kerrotaan olleen hyvin alkeelliset tuolloin. Linnalan valleilla olleesta lottien ilmavalvontatornista ilmoitettiin asemalle, kun viholliskoneet alkoivat lähestyä. Asemalla oli rautalangalla roikkumassa kiskonpätkä, jota alettiin kilkuttaa, jonka jälkeen pommeja alkoi tippua ja kaikki etsivät suojaa. Ensimmäinen pommitus ei tuonut vielä rakennuksille suuria vahinkoja, vaan osuivat metsiin ja pelloille. Jatkossa ihmiset huomasivat, että pommitusten kohteina olivat usein rautatieasemat sekä pysäkit.

Pommitusten jatkuessa kaupanteko ja keskusta tyhjeni päivisin, mutta jatkui iltaisin Luumäellä. Ainoastaan kahvi pääsi loppumaan talvisodan aikana Luumäellä. Sodan loppupuolella pommitukset keskittyivät suurimmaksi osaksi Taavettiin ja alkoivat myös osua. Ikkunat tuli peittää, ettei niistä näkyisi yhtään valoa. Osuuskauppa paloi ja ilmatorjuntaa ei Taavetissa ollut ainakaan jatkosodan alkuun saakka. Molempien sotien aikana Taavetissa oli runsas rautatieliikenne. ^[9]

Luumäkeläisten tappiot olivat talvisodassa seuraavat; joulukuussa 4 ja tammikuussa 3 miestä. Helmikuussa suurhyökkäyksen alettua luumäkeläisiä meni 33 ja maaliskuun 13. päivän aikana 27 miestä. Tappiot yhteensä olivat siis 67.^[10]

[muokkaa] Perinteet

Luumäellä on omat käsityö- ja ruokaperinteensä. Luumäen lapaset ovat mustavalkoiset ja niiden vartta koristaa mustavalkoinen vinoneliöruudutus. Luumäen kuvatäkkejä eli värillisillä langoilla päälle kirjailtuja peittoja on toistakymmentä erilaista mallia, ja niistä kuuluisin lienee Pätärin kuvatäkki, joka on Pätärin suvun malli. Luumäen kansallispuku esiteltiin ensimmäisen kerran 1954. Ruokaperinteeseen kuuluu kovaohranen, happamaton ohraleipä, joka on erityinen pyhäruoka ja kirkkoeväs. Perinteiseen lauantai-illan ateriaan kuuluu ohrainen hapanrieska, uunipiimä (kotitekoinen rahka) maidon kera, karjalanpaisti tai -lohko, uuniperunat sekä munavoi eli uunissa paistettu munakas. Luumäkeläinen piirakka on perinteisimmillään suuren lautasen kokoinen, ohraiseen (hapan)rieskataikinaan tehty vatruska, jonka päällisenä tavallisesti on potatvoita eli perunasosetta.

[muokkaa] Nähtävyydet

• Kannuskoski, kylä ja koskenpartaalla toimineet myllyt ja sahat
• P. E. Svinhufvudin Kotkaniemi
• Taavetin linnoitus
• 1988 valmistunut kunnantalo linnoituksessa
• Kotiseutumuseo
• C. L. Engelin piirustusten mukaan 1845 rakennettu kirkko
• Salpalinja (korsuja, tulvituspato ja kallioon louhittu Lusikkovuoren luola)
• JR 200:n muistomerkki
• Suomen oikeustaistelun muistomerkki
• Suomen vapaussodan viimeisen taistelun muistomerkki

[muokkaa] Liikenneyhteydet

Kuntaa halkoo itä-länsisuunnassa valtatie 6, joka kunnan alueella kulkee pääosin Salpausselän harjua pitkin ja jonka pohjoispuolelle jää Kivijärvi. Valtatien eteläpuolta kulkee rautatie. Luumäen rautatieasema on risteysasema, jossa Riihimäki–Pietari-rata ja pääosin 1960-luvulla rakennettu nykyinen Karjalan rata erkanevat toisistaan.

[muokkaa] Kulttuuri

Vuonna 1986 perustettu Luumäen elävän musiikin yhdistys Luumu ry järjestää kevyen musiikin konsertteja ja muusikoille harjoitusmahdollisuuksia. Luumäellä pidetään vuosittain heinäkuussa jazz-tapahtuma Vallijamit. Ensimmäiset Vallijamit järjestettiin vuonna 2002.

[muokkaa] Urheilu

Luumäkeläisiä urheiluseuroja ovat Luumäen Pojat (LuPo), jonka lajeihin kuuluvat jalkapallo, jääkiekko, hiihto, yleisurheilu ja lentopallo. Suunnistuksella on oma erikoisseuransa, Luumäen Rasti.

[muokkaa] Yritystoiminta

Valtatie 6:n ja Haminantien risteyksessä sijaitsee kasvava Puukylä puualan yrityksille. Luumäen suurimpien työllistäjien joukkoon voidaan lukea mm. Ansarin kasvihuoneet ja Zeofinn Oy:n (nykyinen Huber Oy) Taavetin tehtaat. Kesäisin myös Taavetin Lomakeskus työllistää jonkin verran.

[muokkaa] Kylät

Anjala, Antikkala, Askola, Ellola (Ellonen), Haimila, Heikkilä, Heimala, Hietamies, Himottula (Taina), Hirvikallio, Huomola, Huopainen, Husula, Hyyrylä, Iihola, Inkilä, Junttola, Jurvala, Juurikkala (Juurikas), Kaitjärvi, Kannuskoski, Keskinen, Kiurula, Kiviniemi, Kokkola, Kolppola, Kontula, Koskela, Kähölä, Lakkala (Lakka), Laukkala (Laukas), Lensula, Luotola, Marttila (Taavetti), Mentula, Metsola, Multiala, Munne (Munteenkylä), Niemi, Nokkala, Nuppola, Nurmiainen, Okkola, Orkola, Parola, Pitkäpää, Pukkila (Pukki), Pätärilä, Rantala, Saareks, Saarits, Saksala, Salmi, Sarkalahti, Sarvilahti, Siiropää, Sirkjärvi, Suoanttila, Suonpohja, Sydänmaanlakka, Taina, Tapavainola, Taukaniemi, Toikkala, Vainonen, Venäläinen, Viuhkola

[muokkaa] Tunnettuja luumäkeläisiä

• Jääkärikapteeni Taavi Taina, joka sai koulutuksensa Jääkäripataljoona 27:ssä
• Presidentti Pehr Evind Svinhufvud, jonka pitkäaikaisin ja viimeinen koti sijaitsee Luumäellä
• Kirjailija Ilkka Remes
• Kuvanveistäjä Arvi Tynys
• NRJ:n juontaja Mikko Suursalmi
• Näyttelijä Jarmo Mäkinen
• Ohjaaja Esa Kirkkopelto
• Perussuomalaisten puoluesihteeri Hannu Purho
• Laulaja Sulo Saarits
• Jääkiekkoilija Jarno Kultanen

[muokkaa] Lähteet

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Luumäen kunnan kotisivut

Tämä Etelä- tai Pohjois-Karjalaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.