Luumäki

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Luumäki
Luumäki.vaakuna.svg Luumäki.sijainti.suomi.2008.svg

vaakuna

sijainti

www.luumaki.fi
Sijainti 60°55′20″N, 27°33′45″E
Maakunta Etelä-Karjalan maakunta
Seutukunta Lappeenrannan seutukunta
Perustettu 1642
Kokonaispinta-ala 859,84 km²
132:nneksi suurin 2014 [1]
– maa 750,08 km²
– sisävesi 109,76 km²
Väkiluku 4 996
182:nneksi suurin 31.1.2014 [2]
– väestötiheys 6,66 as/km² (31.1.2014)
Ikäjakauma 2012 [3]
– 0–14-v. 14,0 %
– 15–64-v. 58,4 %
– yli 64-v. 27,6 %
Äidinkieli 2012 [3]
suomenkielisiä 96,9 %
ruotsinkielisiä 0,3 %
– muut 2,8 %
Kunnallisvero 18,00 %
305:nneksi suurin 2013 [4]
Kunnanjohtaja Anne Ukkonen
Luumäen vuonna 1845 valmistunut kirkko.

Luumäki on Suomen kunta, joka sijaitsee Etelä-Karjalan maakunnassa. Kunnassa asuu 4 996 ihmistä,[2] ja sen pinta-ala on 859,84 km², josta 109,76 km² on vesistöjä.[1] Väestötiheys on 6,66 asukasta/km².

Luumäen naapurikunnat ovat Hamina, Kouvola, Lappeenranta, Lemi, Miehikkälä ja Savitaipale.

Kunnan keskustaajama on Taavetti (Marttilan kylä), josta matkaa lähimpään kaupunkiin, Lappeenrantaan, on noin 37 kilometriä. Kouvolaan ja Haminaan on kumpaankin matkaa 50 kilometriä. Taavetti, Luumäen kuntakeskus, on rakentunut Venäjän keisarinna Katariina II:n vuonna 1773 perustaman Taavetin linnoituksen ympärille. Luumäki tunnetaan paitsi mökkikuntana ja P. E. Svinhufvudin kotipitäjänä, myös jaloberyllistä, jota kunnan alueelta on löytynyt.lähde? Taavetissa sijaitsee myös Luumäen vesitorni.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myöhäiselle kivikaudelle ajoittuvat löydökset osoittavat Luumäen alueella olleen tuolloin asutusta jo laajalti. Asutus on ehkä jatkunut metallikaudelle, jolta ajalta on kaivauksissa löydetty jonkin verran esineitä.[5] Siitepölyanalyysien mukaan vakituinen maanviljely pitäjän keskiosassa on alkanut 600-luvun puolivälissä, sitä edeltää useiden satojen vuosien tyhjä jakso, ainakin Salpausselän eteläpuolella.

Luumäki erotettiin omaksi pitäjäkseen Lappeesta vuonna 1642.[6] Luumäen seurakunnan ensimmäinen kirkko on rakennettu todennäköisesti heti pitäjän itsenäistymisen jälkeen. Ensimmäinen kirkko tuhoutui isonvihan aikana. Vuonna 1731 valmistunut toinen kirkko vahingoittui pikkuvihan aikana ja oli 1800-luvulle tultaessa käynyt pieneksi ja huonokuntoiseksi. Kirkko ja 1781 rakennettu kellotapuli paloivat 1839. Seurakunta oli hankkinut piirustukset uudelle kirkolle jo ennen toisen kirkon paloa, mutta uuden kirkon rakentaminen pääsi alkuun vasta toisen kirkon palon jälkeen sijaintipaikasta syntyneen riitelyn takia. Rakentamispaikaksi oli ehdolla edellisen kirkon paikka ja Taavetti. Uusi kirkko vihittiin käyttöön 1845.[7]

Talvisota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syksyllä 1939 lähetettiin Luumäen miehille palvelukseenastumismääräyksiä, joissa kokoontuminen oli määrätty Taavettiin Joukolan kentälle, jossa miehet järjestettiin neljään komppaniaan. Komppaniat marssivat rautatieasemalle, josta juna vei sotilaat Kouvolaan ja sieltä rintamalle aina Muolaaseen ja Taipaleenjoelle asti. Osa sotilasta lähti myös Mikkelin kautta rintamalle.[8]

Talvisota alkoi, ja jo sen toisena päivänä, 1. joulukuuta 1939, Luumäkeä alettiin pommittaa puolelta päivin. Hälytysjärjestelmien kerrotaan olleen hyvin alkeellisia tuolloin. Linnalan valleilla olleesta lottien ilmavalvontatornista ilmoitettiin asemalle, kun viholliskoneet alkoivat lähestyä. Asemalla oli rautalangalla roikkumassa kiskonpätkä, jota alettiin kilkuttaa, jonka jälkeen pommeja alkoi tippua ja kaikki etsivät suojaa. Ensimmäinen pommitus ei vielä vahingoittanut rakennuksia paljon, sillä pommit osuivat metsiin ja pelloille. Jatkossa ihmiset huomasivat, että pommitusten kohteina olivat usein rautatieasemat sekä pysäkit.

Pommitusten jatkuessa kaupanteko loppui ja keskusta tyhjeni päivisin. Iltaisin toimintaa kuitenkin oli. Ainoastaan kahvi loppui kunnassa talvisodan aikana. Sodan loppupuolella pommitukset keskittyivät suurimmaksi osaksi Taavettiin ja alkoivat myös osua. Ikkunat tuli peittää, ettei niistä näkyisi yhtään valoa. Osuuskauppa paloi, eikä ilmatorjuntaa ollut Taavetissa ainakaan jatkosodan alkuun saakka. Molempien sotien aikana Taavetissa oli runsas rautatieliikenne.[9]

Luumäkeläisiä kaatui talvisodassa joulukuussa neljä ja tammikuussa kolme miestä. Helmikuussa suurhyökkäyksessä luumäkeläisiä menehtyi 33 ja maaliskuun 13. päivän aikana 27 miestä. Tappiot yhteensä olivat siis 67.[10]

Väestönkehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2013 tilanteen mukainen.

Luumäen väestönkehitys 1980–2010
Vuosi Asukkaita
1980
  
5 747
1985
  
5 666
1990
  
5 659
1995
  
5 454
2000
  
5 328
2005
  
5 297
2010
  
5 147
Lähde: Tilastokeskus.[11]

Perinteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luumäellä on omat käsityö- ja ruokaperinteensä. Luumäen lapaset ovat mustavalkoiset ja niiden vartta koristaa mustavalkoinen vinoneliöruudutus. Luumäen kuvatäkkejä eli värillisillä langoilla päälle kirjailtuja peittoja on toistakymmentä erilaista mallia, ja niistä kuuluisin lienee Pätärin kuvatäkki, joka on Pätärin suvun malli. Luumäen kansallispuku esiteltiin ensimmäisen kerran 1954.

Ruokaperinteeseen kuuluu kovaohranen, happamaton ohraleipä, joka on erityinen pyhäruoka ja muinoin myös kirkkoeväs. Perinteiseen lauantai-illan ateriaan kuului ohrainen hapanrieska, uunipiimä (kotitekoinen rahka) maidon kera, karjalanpaisti tai -lohko, uuniperunat sekä munavoi eli uunissa paistettu munakas. Luumäkeläinen piirakka oli perinteisimmillään suuren lautasen kokoinen, ohraiseen (hapan)rieskataikinaan tehty vatruska, jonka päällisenä tavallisesti oli potatvoita eli perunasosetta tai puuroa tai marjoja.[12]

Nähtävyydet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kannuskoski, kylä ja koskenpartaalla toimineet myllyt ja sahat
  • P. E. Svinhufvudin Kotkaniemi
  • Taavetin linnoitus
  • 1988 valmistunut kunnantalo linnoituksessa
  • Kotiseutumuseo
  • Luumäen kirkko, C. L. Engelin piirustusten mukaan 1845 valmistunut kirkko
  • Salpalinja (korsuja, tulvituspato ja kallioon louhittu Lusikkovuoren luola)
  • JR 200:n muistomerkki
  • Suomen oikeustaistelun muistomerkki
  • Suomen vapaussodan viimeisen taistelun muistomerkki
  • Ensimmäisen vuoden 1918 tapahtumissa kaatuneen jääkärin Lauri Pelkosen muistomerkki
  • Taavetin vesitorni

Liikenneyhteydet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuntaa halkoo itä-länsisuunnassa valtatie 6, joka kunnan alueella kulkee pääosin Salpausselän harjua pitkin ja jonka pohjoispuolelle jää Kivijärvi. Valtatien eteläpuolta kulkee rautatie. Luumäen rautatieasema on risteysasema, jossa Riihimäki–Pietari-rata ja pääosin 1960-luvulla rakennettu nykyinen Karjalan rata erkanevat toisistaan. Luumäelle myös päättyy valtatie 26 Haminasta.

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1986 perustettu Luumäen elävän musiikin yhdistys Luumu ry järjestää kevyen musiikin konsertteja ja muusikoille harjoitusmahdollisuuksia. Luumäellä pidetään vuosittain heinäkuussa jazz-tapahtuma Vallijamit. Ensimmäiset Vallijamit järjestettiin vuonna 2002. Entinen Valtion Virastotalo remontoitiin uudeksi kirjastoksi vuoden 2012 aikana.

Urheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luumäkeläisiä urheiluseuroja ovat Luumäen Pojat Ry (LuPo), jonka lajeihin kuuluvat jalkapallo, jääkiekko, hiihto, yleisurheilu, pesäpallo ja lentopallo. Suunnistuksella on oma erikoisseuransa, Luumäen Rasti. Luft on salibandy joukkue Luumäellä.

Yritystoiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtatie 6:n ja Haminantien risteyksessä sijaitsee kasvava alue puualan yrityksille. Luumäen suurimpien työllistäjien joukkoon voidaan lukea kunnan itsensä ohella mm. Ansarin kasvihuoneet, Lujabetoni Oy, Etelä-Karjalan Osuuskauppa ja Zeofinn Oy:n (nykyinen Huber Oy) Taavetin tehtaat. Lisäksi Luumäki on maakaasuverkoston vaikutusalueella. Kunnan alueella on joillakin suoalueilla myös turvetuotantoa.

Kylät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Anjala, Antikkala, Askola, Ellola (Ellonen), Haimila, Heikkilä, Heimala, Hermunen, Hietamies, Himottula (Taina), Hirvikallio, Huomola, Huopainen, Husula, Hyyrylä, Iihola, Inkilä, Junttola, Jurvala, Juurikkala (Juurikas), Kaitjärvi, Kannuskoski, Kelvelä, Keskinen, Kiurula, Kiviniemi, Kokkola, Kolppola, Kontula, Koskela, Kähölä, Laapas, Lakkala (Lakka), Laukkala (Laukas), Lensula, Luotola, Marttila (Taavetti), Mentula, Metsola, Multiala, Munne (Munteenkylä), Niemi, Nokkala, Nuppola, Nurmiainen, Näppi, Okkola, Orkola, Parola, Pitkäpää, Pukkila (Pukki), Pätärilä, Rantala, Saareks, Saarits, Saksala, Salmi, Sarkalahti, Sarvilahti, Siiropää, Sirkjärvi, Suoanttila, Suoknuuti, Suonpohja, Sydänmaanlakka, Taina, Tapavainola, Taukaniemi, Toikkala, Uro, Vainonen, Venäläinen, Viuhkola

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Marja-Liisa Suomalainen: Etelä-Karjalan perinnäistä ruokakulttuuria, s. 19, 27, 43, 50. Etelä-Karjalan museon julkaisut nro 4. Kymen läänin maatalouskeskus, Maa- ja kotitalousnaisten piirikeskus, Lappeenrannan kaupungin museo- ja kuvataidelautakunta, Etelä-Karjalan museo, 1978. ISBN 951-9428-02-X.
  • Marja-Liisa Suomalainen: Etelä-Karjalan perinnäistä ruokakulttuuria, s. 19, 27, 43, 50. Etelä-Karjalan museon julkaisut nro 4. Kymen läänin maatalouskeskus, Maa- ja kotitalousnaisten piirikeskus, Lappeenrannan kaupungin museo- ja kuvataidelautakunta, Etelä-Karjalan museo, 1978. ISBN 951-9428-02-X.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Suomen pinta-ala kunnittain 1.1.2014 1.1.2014. Maanmittauslaitos. Viitattu 15.3.2014.
  2. a b Suomen asukasluvut kuukausittain – Kunnittain aakkosjärjestyksessä 31.1.2014. Väestörekisterikeskus. Viitattu 14.2.2014.
  3. a b Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990–2012, laaja alueluokitusryhmittely 31.12.2012. Tilastokeskus. Viitattu 27.5.2013.
  4. Luettelo kuntien ja seurakuntien tuloveroprosenteista vuonna 2013 27.11.2012. Verohallinto. Viitattu 13.3.2013.
  5. Luumäen historiaa Luumäen kunta. Viitattu 28.7.2007.
  6. Suomen seurakunnat (Luumäki) Suomen sukututkimusseura. Viitattu 28. heinäkuuta 2007.
  7. Museovirasto - Rakennetut kulttuuriympäristöt - Luumäen kirkko
  8. Sotamuistoja Luumäeltä, Hannu Ilves, Pentti Pien-Inkeroinen, Viitattu kappaleeseen; Luumäen miesten lähtö talvisotaan, Lauri Säkäjärvi, s.14, Gummerus, 2000, ISBN 952-91-2193-8
  9. Sotamuistoja Luumäeltä, Hannu Ilves, Pentti Pien-Inkeroinen, Viitattu kappaleeseen; Ensimmäinen pommitus, Väinö Kuutvuori, s.10, Gummerus, 2000, ISBN 952-91-2193-8
  10. Sotamuistoja Luumäeltä, Hannu Ilves, Pentti Pien-Inkeroinen, Viitattu kappaleeseen; Luumäkeläisten tappiot, Eero Hermunen, s.23, Gummerus, 2000, ISBN 952-91-2193-8
  11. Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2012 22.3.2013. Tilastokeskus. Viitattu 1.4.2013.
  12. "Etelä-Karjalan perinnäistä ruokakulttuuria", Marja-Liisa Suomalainen, Viitattu kappaleeseen Leivät, rieskat ja piirakat, s.15-22, Etelä-Karjalan museon julkaisut nro 4| Julkaisija = Kymen läänin maatalouskeskus, Maa- ja kotitalousnaisten piirikeskus, Lappeenrannan kaupungin museo- ja kuvataidelautakunta, Etelä-Karjalan museo, 1978, ISBN 951-9428-02-X

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]