Valtatie 6

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun
6
Valtatie 6
Valtatie 6
Maa Suomi
Tieluokka valtatie
Omistaja Suomen valtio
Tienpitäjä Tiehallinto
Pituus 604 km
Alkupiste Koskenkylä, Pernaja
Reitti Kouvola (62 km)
Lappeenranta (149 km)
Joensuu (388 km)
Päätepiste Kajaani (604 km)
Päällyste asfaltti
Kaistaluku pääosin kaksikaistainen

Valtatie 6 on Pernajan Koskenkylästä Kouvolan, Lappeenrannan, Imatran ja Joensuun kautta Kajaaniin johtava valtatie. Tie on itäisimmän Suomen tärkein pohjois-eteläsuuntainen reitti. Tien pituus on 604 kilometriä.

Koskenkylästä lähes Kouvolaan asti tie on leveäkaistatietä. Kouvolan ohitus tapahtuu moottoriliikennetietä. Kouvolasta eteenpäin kuljetaan Salpausselkää kohtalaisen hyväkuntoista, mutta herkästi ruuhkautuvaa tieosuutta. Lappeenrannan, Joutsenon ja Imatran kohdalla on lyhyet nelikaistaiset tieosuudet. Imatran Mansikkalasta Oritlammelle tie ohittaa taajaman moottoritienä. Koko osuus Lappeenrannasta Imatralle rakennettaan nelikaistaiseksi sekaliikennetieksi.

Imatran pohjoispuolella tie on hyvätasoista kaksikaistaista valtatietä, jonka sujuvuus on varsin hyvä. Parikkalassa tie kulkee lyhyen matkan aivan rajavyöhykkeen tuntumassa. Tie jatkuu Simpeleen, Kesälahden, Kiteen kautta Joensuuhun. Tie ohittaa Joensuun ja kääntyy Kajaanin tielle. Tie jatkuu Kontiolahden, Juuan, Nurmeksen, Valtimon ja Sotkamon kautta Kajaanin keskustaan.

Tie kulkee seuraavien kuntien kautta: PernajaLiljendalLapinjärviElimäkiKuusankoskiKouvolaValkealaAnjalankoskiLuumäkiLappeenrantaJoutsenoImatraRuokolahtiRautjärviParikkalaKesälahtiKiteeTohmajärvi (Onkamo) – PyhäselkäJoensuuKontiolahtiJuukaNurmesValtimoSotkamoKajaani.

Pernajan ja Joensuun välinen osuus kuuluu liikenne- ja viestintäministeriön työryhmän ehdottamaan runkotieverkkoon. Pernajan ja Lappeenrannan sekä Onkamon (kantatien 70 liittymä) ja Joensuun väliset osuudet kuuluvat yleiseurooppalaiseen TERN-tieverkkoon.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Historiaa

Vuoden 1938 numerointijärjestelmässä kuutostie kulki Helsingistä Sortavalaan. Sortavalasta Joensuun kautta Kajaaniin kulki valtatie 18. Helsingissä reitti kulki Hämeentietä Vanhankaupunginlahden pohjoispuolitse ja Herttoniemen itäpuolelta nykyisten Itäväylän ja seututien 170 suuntaa Porvooseen.

Sotien jälkeisissä alueluovutuksessa tie katkesi Imatran pohjoispuolelta ja uusi reitti linjattiin Parikkalan kautta Tohmajärven Onkamoon. Myös valtatien 18 reitti oli katkennut uuteen rajaan. Tie Helsingistä Joensuuhun sai numeron 6 ja numero 18 jäi Joensuu–Kajaani-osuudelle. Osuus Onkamosta uudelle rajalle Niiralaan välillä muuttui maantieksi.

Porvoon ja Joensuun välinen osuus rakennettiin pääosin 1950-luvulla uudeksi valtatieksi. Tiellä oli lossi vielä vuoteen 1959, jolloin Kiteen Pyhäjärven Syrjäsalmen yli valmistui silta. Joensuun ja Kajaanin välinen osuus rakenttiin uudelleen vasta myöhemmin. Joensuun ja Kajaanin välimatka lyheni noin kahdeksalla kilometrillä, kun vuonna 1996 valmistui Sotkamon Juurikkalahden ja Eevalan välinen kiihkeätä keskustelua herättänyt tienoikaisu Vuokatin vaaraketjun eteläosien poikki.

1960-luvun lopulla valtatie 6 kulki vielä kaikkien sen verralla olevien suurempien kaupunkien keskustojen läpi. Ensimmäisenä valmistui Lappeenrannan ohikulkutie vuonna 1970. Kouvolan kaupungin ohittava moottoriliikennetie valmistui vuonna 1978. Viimeisenä valmistui Joensuun kehätie vuonna 1984.

Imatran kohta oli pitkään valtatien 6 pullonkaula: Vuoksen ylittävä silta oli kapea ja sillä oli lisäksi korkeusrajoitus. Myös muilla Vuoksen silloilla oli rajoituksia. Uusi nelikaistainen Mansikkakosken silta valmistui vuonna 1973. Vuoksenniskan ohittava moottoritie valmistui vuonna 1997. Moottoritietä Lappeenrannasta Imatralle ei kuitenkaan rakennettu, vaikka sitä 1990-luvun alussa suunniteltiin.

1980-luvulla numerointijärjestelmää muutettiin siten, että kuutostien viitoitus siirrettiin alkamaan Helsingin sijaan vasta Koskenkylästä. Myöhemmin numero 6 on palannut Helsingistä ulospäin vievään viitoitukseen katkoreunaisena "ohjaus tielle" -merkintänä. Tämä muutos tapahtui samassa yhteydessä, kun viitoituskohde Helsingistä muutettiin Porvoosta Kotkaksi ja Kouvolaksi.

Vuoden 1996 numerointijärjestelmän uudistuksessa tiet 6 ja 18 yhdistettiin valtatieksi 6. Numero 18 siirtyi aivan muualle: Vaasan ja Jyväskylän väliselle uudelle valtatiereitille. Samassa yhteydessä Onkamon ja Niiralan välinen tieosuus etenkin Niiralan raja-aseman perustamisen takia muutettiin kantatieksi 70.

Reijolan eritasoristeyksen silta kesällä 2007 Niittylahden ja Reijolan välisen tien ollessa vielä rakenteilla
Reijolan eritasoristeyksen silta kesällä 2007 Niittylahden ja Reijolan välisen tien ollessa vielä rakenteilla

Koskenkylän ja Kouvolan välinen osuus oli pitkään ruuhkainen ja vaarallinen. 2000-luvun alussa tie rakennettiin leveäkaistatieksi, ja sen liittymiä parannettiin. Uusittu tie valmistui vuonna 2004.

Valtatien 6 ja kantatien 73 välinen Uuron eritasoliittymä Kontiolahdella otettiin käyttöön elokuussa 2007.[1][2]

Lokakuussa 2007 avattiin Pyhäselässä liikenteelle uusi seitsemän kilometrin osuus Niittylahden ja Reijolan välille. Samassa yhteydessä rakennettiin uusi eritasoliittymä Reijolan kohdalle. Uudella tiellä on kahden kilometrin nelikaistainen ohituskaistajakso, muilta osin se on kaksikaistaista tietä. Hankkeen kustannukset olivat noin 11,2 miljoonaa euroa. Tien rakennustyö käynnistyivät tammikuussa 2006.[3][4]

[muokkaa] Tiehankkeita

Lappeenrannan ja Imatran välinen 48 kilometrin osuus rakennetaan kokonaisuudessan nelikaistaiseksi eritasoliittymin varustetuksi sekaliikennetieksi. Uusittava osuus alkaa valtatien 13 liittymästä Lappeenrannan keskustan länsipuolelta ja päättyy Imatran Mansikkalaan, jossa se yhtyy jo 1970-luvulla valmistuneeseen nelikaistaiseen tiehen. Hankkeen kustannusarvio on 177 miljoonaa euroa, ja sen aloittamisesta on tehty päätös Valtion talousarviossa vuodelle 2007. Hankkeesta on aiemmin toteutettu vuonna 2003 valmistunut Muukon ja Ahvenlammen välinen 4,5 kilometriä pitkä osuus. Tien ensimmäisen vaiheen rakentaminen aloitettiin lokakuussa 2007, ja sen on määrä valmistua vuonna 2010. Toinen vaihe on tarkoitus aloittaa vuonna 2009, ja sen on määrä valmistua vuonna 2012.[5][6][7]

Valtatietä 6 suunnitellaan rakennettavaksi nelikaistaiseksi Joensuun kohdalla Repokallion ja Käpykankaan eritasoliittymien välisellä kuuden kilometrin osuudella. Samassa yhteydessä rakennettaisiin toinen silta Pielisjoen yli, uusi eritasoliittymä Karjalankadun liittymään sekä melusuojausta, kevyen liikenteen väyliä ja olemassa olevia eritasoliittymiä parannettaisiin. Lisäksi nelikaistaiseksi rakennettaisiin valtatiehen 17 kuuluva osuus Käpykankaan ja Siilaisen eritasoliittymien välillä. Hankkeen kustannusarvio vuoden 2007 kustannustasossa on 30 miljoonaa euroa. Hankkeen tiesuunnitelma on valmistunut huhtikuussa 2007, mutta hankkeen toteuttamisesta tai rahoituksesta ei ole päätöstä.[8]

Valtatiellä 6 on liikenneturvallisuus on heikko Kouvolan ja Lappeenrannan välillä osuudella TykkimäkiKaipiainen. Tiehallinto suunnitteleekin nykyisen tien parantamista tai uuden rakentamista noin 20 kilometrin matkalle. Uusi tie olisi 2+2-kaistainen sekaliikennetie, jolla olisi vain eritasoliittymiä, joskin välivaiheessa osa tiestä voitaisiin rakentaa 2+1-kaistaiseksi ohituskaistatieksi. Kouvolan läpi Tykkimäeltä Hevossuolle tie parannettaisiin moottoritieksi. Hankkeen ympäristövaikutusten arviointiselostus on valmistunut maaliskuussa 2007. Suunnitelmien puolesta hanke voidaan toteuttaa vuoden 2010 jälkeen. Hankkeen kustannusarvio on linjausvaihtoehdoista ja toteuttamistavasta riippuen 40–55 miljoonaa euroa.[9]

Tiehallinto on käynnistänyt Luumäen Taavetin ja Lappeenrannan väliselle osuudelle ympäristövaikutusten arviointimenettelyn, joka päättyy keväällä 2008. Tämän jälkeen Tiehallinto päättää jatkosuunnittelusta. Vuonna 2002 laaditun kehittämisselvityksen mukaan tie rakennettaisiin keskikaiteelliseksi nelikaistaiseksi tieksi.[10]

Myös Kouvolan kaupungin kohdalla oleva moottoriliikennetieosuus rakennettaneen tulevaisuudessa moottoritieksi.[11]

Osana koko päätieverkkoa koskevia kehittämissuunnitelmia Tiehallinnon tavoitteena on, että vuonna 2025 valtatie 6 olisi nelikaistainen Kouvolan kohdalla, Taavetin ja Imatran välisellä osuudella sekä Joensuun kohdalla. Lisäksi Koskenkylän ja Kouvolan sekä Kouvolan ja Taavetin väliset osuudet olisivat jatkuvaa ohituskaistatietä. Suunnitelmat ovat kuitenkin alustavia ja edellyttäisivät tieinvestointeihin vuosittain käytettävien määrärahojen kaksinkertaistamista nykyisestä.[12]

[muokkaa] Lähteet

[muokkaa] Viitteet

  1. Valtatie 6 ja kantatie 73 liittymän (Uuro) parantaminen, Kontiolahti 16.10.2006. Tiehallinto. Viitattu 29.7.2007.
  2. Uuron eritasoliittymän valmistuminen poisti liikenteellisesti ongelmallisen kohdan Kontiolahdella 24.9.2007. Tiehallinto. Viitattu 9.10.2007.
  3. Valtatie 6 Niittylahti–Reijola (Pyhäselkä, Joensuu) 30.8.2006. Tiehallinto. Viitattu 29.7.2007.
  4. Uusi tie Niittylahden ja Reijolan välillä avataan liikenteelle 8.10.2007. Tiehallinto. Viitattu 9.10.2007.
  5. Peltola, Minna: Kuutostien jättiremontti laukaistiin käyntiin Lappeenrannassa 29.1.2008. Tiehallinto. Viitattu 30.1.2008.
  6. Vt 6 Lappeenranta–Imatra 20.6.2007. Tiehallinto. Viitattu 29.7.2007.
  7. Hallituksen budjettiesitys valmistui YLE Uutiset. 31.8.2007, klo 21.15. Yleisradio. Viitattu 1.9.2007.
  8. Valtatien 6 parantaminen Joensuun kohdalla (Joensuun kehätie) 2.4.2007. Tiehallinto. Viitattu 29.7.2007.
  9. Vt 6 parantaminen välillä Tykkimäki–Kaipiainen 14.3.2007. Tiehallinto. Viitattu 29.7.2007.
  10. Vt 6 Taavetti–Lappeenranta 28.2.2007. Tiehallinto. Viitattu 29.7.2007.
  11. Huovinen, Susanna: Vastaus kirjalliseen kysymykseen 259/2006 vp, Kouvolan alueen liikennejärjestelyt 20.4.2006. Helsinki: Eduskunta. Viitattu 29.7.2007.
  12. Heikura, Matti: Turvallisemman tieverkoston suunnitelmat valmiit. Kaleva, 13.7.2007, nro 188, s. 29. Oulu: Kaleva Kustannus Oy. ISSN 0356-1356. Artikkelin lyhennetty verkkoversio (viitattu 18.7.2007).